Kasvun Taian blogi

Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.

Tilaus
Bloglovin’
RSS-syöte
Sähköposti
heli@kasvuntaika.fi
Facebook
kasvuntaika
Instagram
kasvuntaika
Twitter
Voimaposti
Tilaa itsellesi Vanhemmuuden voimaposti

Aiheita

Kasvun Taian blogi

Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.

2.7.2018
Jaa kavereille:

Mitä kirjat voivat opettaa vanhemmuudesta?

pupu ja kasvatusaiheisia kirjoja

Moni vanhempi haluaa toimia eri tavoin kuin omat vanhemmat ovat toimineet. Se kasvatustapa, mikä on ollut käytössä tämän päivän vanhempien lapsuudessa, on sisältänyt usein häpäisemistä, lapsen karaisemista, rangaistuksia, uhkailua, tottelemisen vaatimista, kiristämistä ja tunteiden sivuuttamista. Monet vanhemmat ovatkin kiinnostuneita osallistumaan kursseille ja lukemaan kirjoja kehittääkseen omia vanhemmuustaitoja.

Harva meistä osaa pelkän maalaisjärjen avulla toimia tunnetaitoisena ja myönteisiä kasvatuskeinoja käyttävänä vanhempana, sillä selkärangastamme puskevat toimintamallit uhkailuun, rankaisemiseen ja lapsen tunteiden väheksymiseen ovat niin vahvat. Luen koko ajan kasvatuskirjallisuutta saadakseni uusia ajatuksia ja pysyäkseni myös tietoisena siitä, missä tällä hetkellä mennään kasvatuksen ja tunnetaitojen tukemisen saralla. Olen saanut kirjoista ihan valtavasti ajatuksia omaan toimintaani sekä lasteni äitinä että kasvatusalan ammattilaisena.

Esittelen tässä ydinajatuksia neljästä lukemastani kirjasta. Näissä kaikissa kirjoissa on pohjana myönteiset kasvatuskeinot ja lapsen tunnetaitojen tukeminen ja nämä kaikki kirjat perustuvat lasta arvostavaan kohtaamiseen.

Neljä kirjasuositusta vanhemmille ja kasvattajille

Rauhoita ja rohkaise. Apua lapsen stressitilanteisiin

Ratkaisukeskeinen kirja, joka tarjoaa vanhemmille ja kasvattajille keinoja, joilla lasta voi auttaa vahvistamaan stressinsäätelytaitojaan. Kasvatuksen ja psykologian asiantuntijat selittävät mielen toimintaperiaatteita ja antavat eväitä hankalissa tilanteissa toimimiseen. Lapsen pitää voida olla hankala kaikilla mahdollisilla tavoilla. Huonekasveistakin on vaivaa, miksei siis lapsista.

Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen

Kasvattajan käsikirja, joka osoittaa käytännönläheiseisti, miten kasvattajat voivat tukea tunnetaitojen kehittymistä. Kirjassa on sekä teoriaa että paljon käytännön harjoituksia tunnetaitojen tukemiseen. Ensimmäinen apu lapsen tai nuoren oireillessa käyttäytymisellään on aina rakkausannoksen suurentaminen.

Vahvista lasta

Antaa vinkkejä lapsen sosiaalisten taitojen ja resilienssin tukemiseen. Kirjan tarkoitus on antaa ajattelumalleja, jonka avulla lasta voi tukea kohti hyvää tulevaisuutta ja niitä taitoja, mitä tulevaisuuden maailmassa vaaditaan. Sparraamalla lapsesi tunnetaitoja, sosiaalisia taitoja, toiminnan taitoja ja ajattelun taitoja luot hänelle vahvaa perustaa.

Näe sydämellä – luo arvostava yhteys lapseen

Ohjaa yhteistyöhön, jossa lapsen tarpeet tulevat kuulluiksi ja huomioon otetuiksi. Kirjassa korostuu myötätuntoinen asenne ja kirjan teoriaperustassa yhdistyy ratkaisukeskeisyys, neuropsykiatrinen tietämys, mindfulness ja lasta arvostava, empaattinen asenne. Totteleminen on pintaa – aito yhteistyö lapsen kanssa perustuu molemminpuoliselle kunnioitukselle.

Kirjoista nousevia ajatuksia myönteiseen ja tunnetaitoiseen vanhemmuuteen

  • On tärkeää vahvistaa yhteyttä lapsen kanssa. Kun lapsi käyttäytyy huonoiten, hän tarvitsee silloin aikuista kaikkein eniten.
  • Lapsi ei ole huomionhakuinen vaan yhteydenhakuinen.
  • Tärkeää ei ole kasvattaa kerrasta tottelevia lapsia vaan lapsia, jotka oppivat ajattelemaan itsenäisesti. Ehdottoman tottelemisen vaatiminen on hyvin jäykkää ja kontrolloivaa aikuisuusroolia.
  • Tutkimusten mukaan toimivin kasvatus on empatiaan ja molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa – ei aikuisen yksinvaltaan. Kun aikuinen on liian autoritäärinen ja tiukka, lapsi ei voi sisimmässään luottaa aikuiseen, joka käskee, mutta ei kuule häntä ja hänen näkemyksiään. Tällöin lapsi joutuu pistämään omat tunteensa sivuun ja hänen yhteytensä aikuiseen katoaa.
  • Muuta omaa suhtautumista, älä lasta. Lähtökohtana on se, että jos lapsella on ongelma, aikuisen täytyy miettiä, miten hän voisi muuttaa käytöstään. Jos se ei onnistu, silloin pitää katsoa peiliin ja etsiä luovasti ja kärsivällisesti tapaa, jolla tavoittaa yhteys lapseen.
  • Jos sinun pitäisi valita yksi asia, jota muutat toiminnassasi, sen kannattaisi olla myönteisen palautteen lisääminen lapselle. Tutkimusten mukaan lapsen myönteinen huomioiminen on yksi toimivimmista kasvattamisen tavoista, jota kuitenkin teemme liian vähän. Myönteinen huomio on kokonaisvaltaista vuorovaikutusta, jossa aikuisen iloa, tyytyväisyyttä ja turvaa viestivät paitsi sanat, myös kosketus, äänensävy ja ilme.
  • Lapsi ei ole tahallaan hankala. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, lapsen ei kuulu totella kerrasta ja tehdä aina kuten aikuinen sanoo. Aikuisen tehtävä on löytää juurisyy lapsen käytökselle ja pystyä menemään lapsen käytöksen taakse – mistä tunteesta ja tarpeesta tämä käytös kertoo?
  • Aikuisen mentalisaatiotaidot nousevat tärkeään asemaan, se, että aikuinen osaa asettua lapsen asemaan. Jotta aikuisen mentalisaatiokyky olisi hyvä, aikuisen on tärkeä kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja stressinhallintataitoihin – mitä stressaantuneempi aikuinen on, sitä vaikeampi lapsen näkökulmaa on löytää.

Lue myös nämä kirjoitukseni:

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!

20.6.2018
Jaa kavereille:

Näin selätät lastenhuoneen kaaoksen – yhdessä lapsen kanssa

lastenhuoneen kaaosta

Lastenhuoneessa on pehmolelut, kirjat ja legot levällään. Lattialla ei ole yhtään kohtaa, mihin voisi astua jalalla ilman että astuu jonkin lelun päälle. Lastenhuoneen pöydällä on niin paljon kaikkea sälää, ettei pöydällä pysty tekemään mitään. Lisäksi lapsen ulkovaatteet lojuvat eteisen lattialla. Argh.

Tekisi mieli sanoa lapselle, että nyt laitan kaikki lelut jätesäkkiin ja vien ne pois, koska et osaa pitää tavaroistasi huolta. Tekisi mieli alkaa marttyyrimaisesti itse siivota koko lastenhuone ja heittää ainakin puolet leluista pois. Tekisi mieli pyöritellä silmiä ja huokailla, miksi tämä kaikki aina jää minun hoidettavakseni. Miksei kukaan muu tässä talossa tee yhtään mitään.

Mutta en tee niin. Sillä mikään näistä tavoista ei tue lapsen ajattelutaitoja, ei auta lasta yhteistyöhön eikä siihen, että hän oppisi hyviä ja toimivia siivousrutiineja.

Kommunikointitaidot keskiöön

Myönteiseen kasvatukseen kuuluu se, että käytetään menetelmiä, jotka tukevat lasta omatoimisuuteen, omien taitojen ja oman ajattelun kehittämiseen ja vastuun ottamiseen omasta toiminnasta. Ei ole tarkoitus, että aikuinen yksinvaltiaan tavoin määrittelee, mitä perheessä tapahtuu.

Tarkoitus ei ole, että aikuinen uhkailee lasta, että hän laittaa kaikki lelut sivuun, jos lapsi ei siivoa. Tällöin aikuinen päättää, miten toimitaan. Aikuinen tekee ratkaisun ja joko pakottaa tai lahjoo lapsen tottelemaan itseään. Kun niin tapahtuu, aikuinen tuntee itsensä voittajaksi ja lapsi tuntee kärsineensä tappion. Aikuisjohtoinen toimintatapa johtaa lapsen ja vanhemman etääntymiseen toisistaan ja pelkoon.

Tarkoitus ei sekään, että aikuinen siivoaa koko huoneen eikä lapsi tee itse mitään. Tällöin lapsi ei opi normaaliin elämään kuuluvia taitoja. Lisäksi tämä voi johtaa siihen, että aikuinen kokee itsensä marttyyriksi, kun joutuu aina siivoamaan itse eikä muut tee mitään.

Miten ottaa lapsi mukaan yhteistyöhön?

Keskeiseksi asiaksi nousevat aikuisen kommunikointitaidot. Kuinka kommunikoit niin, ettet jyrää lasta vaan otat huomioon lapsesi tarpeet, tunteet ja ajatukset. Tarkoitus on se, että koko perhe osallistuu siivoamiseen ja vieläpä niin, että kaikkien tunteet ja tarpeet tulevat kuulluksi. Siihen auttaa minä-viestien käyttö ja molemmat voittavat -menetelmä, jossa lapsi otetaan mukaan ongelmanratkaisuun ja ideariiheen.

Molemmat voittavat -menetelmän tarkoituksena on ratkaista ristiriidat niin, että kummankaan osapuolen ei tarvitse hävitä, vaan molemmat osapuolet saavat tarpeensa tyydytetyksi. Lapsen osallistaminen ongelmanratkaisuun tuo näkyväksi hänen omia ajatuksiaan. Se osoittaa lapselle, että häntä ja hänen ajatuksiaan arvostetaan. Lapsen on myös helpompi sitoutua ratkaisuihin, joita hän on ollut itse pohtimassa.

Molemmat voittavat -menetelmä ei edellytä vallan käyttämistä, ei palkkioita eikä rangaistuksia. Nykypäivänä ja tulevaisuudessa ihmiset tarvitsevat yhä enemmän vuorovaikutus- ja ajattelutaitoja ja lapsi ei opi niitä sillä, että aikuinen sanelee mitä tehdään. Lapset ovat taitavia luomaan ratkaisuja arjen tilanteisiin, kun heidät vain otetaan mukaan keskusteluun.

Lapselta kysyminen on tärkeää, sillä se laittaa liikkeelle mielessä prosessin, joka etsii ratkaisuja. Mieli lähtee luomaan uusia toimintatapoja ja uusia polkuja ajatuksiin. Sitä ei tapahdu silloin, kun aikuinen määrittelee lapsen puolesta, miten lapsen pitäisi toimia. Kun lapselta kysytään pienestä pitäen, he oppivat ottamaan vastuuta ratkaisuistaan. Mitä sinä ajattelet…, Mikä ratkaisu toimisi sinun mielestäsi…, Mitä sinä toivoisit minulta tämän asian suhteen…, Miten voitaisiin tehdä tämä asia niin, että meillä kaikilla olisi hyvä mieli…

Muista nämä asiat, kun haluat pitää lastenhuoneen siistinä ilman jatkuvia tappeluja:

  • käytä minä-viestejä
  • ota lapsi mukaan yhteistyöhön ja ongelmanratkaisuun, käytä molemmat voittavat -menetelmää ja lapselta kysymistä
  • opeta lapsille hyviä ja toimivia siivousrutiineja, ja ota koko perhe mukaan siivoamiseen
  • palastele siivoaminen osiin, toimi työnjohtajana ja siivoa yhdessä lapsen kanssa
  • pidä lastenhuoneen tavaramäärä kohtuullisena, karsi turhia tavaroita pois yhteistyössä lapsesi kanssa
  • pidä huoli, että lastenhuoneessa on paikka kaikille tavaroille ja asianmukaisia säilyttimiä leluille

Lue myös nämä kirjoitukseni:

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!

4.6.2018
Jaa kavereille:

Neljä keinoa vahvistaa yhteyttä lapsen kanssa

Lapsen kanssa tärkein asia on kohtaaminen ja yhteys. Lasten kasvattaminen ei ole tekniikoita tai menetelmiä vaan sitä, että saadaan lapseen hyvä tunnetason yhteys ja sen kautta pystytään tavoittamaan lapsen näkökulmaa tilanteisiin. Mitä parempi yhteys lapsen kanssa on, sitä helpompaa on pystyä näkemään lapsen käytöksen taakse. Silloin pystyy sanoittamaan myös lapsen tunteita ja tarpeita – eikä vain käytöstä.

Päivittäiset pienet asiat ovat tärkeitä. Hymyt, kohtaamiset, läsnäolo, äänensävyt, lapsen koskettaminen. Tärkeintä on perheen ilmapiiri ja se mitä teet usein, ei se, miten toimit juhlapäivinä tai lomalla. Tärkeintä ei ole täydellisyys vaan tunnetason yhteys lapsen kanssa.

Tähän kirjoitukseen on koottu neljä keinoa vahvistaa yhteyttä lapsen kanssa. Nämä kaikki keinot ovat sellaisia, jotka pystyy kuka tahansa tekemään, vaikka arki olisi kiireistä.

Lasta arvostavat sanat

On hyvä tutkia omaa kielenkäyttöä ja puhetapaa. Miten puhut lapsellesi? Puhutko lasta arvostaen, kunnioittaen ja vahvuuksia korostaen vai korostuvatko puhetavassasi lapsen heikkoudet ja epäonnistumiset? Korostuuko puheessasi ilo lapsesta ja arjesta vai hankaluudet? Käskytätkö lasta yksinvaltiaan tavoin (laitan kaikki lelusi pois, ellet siivoa huonettasi) vai käytätkö puhetapaa, joka houkuttaa lasta yhteyteen, ongelmanratkaisuun ja pohtimaan asioita (mitä ajattelet, mikä auttaisi sinua siivoamaan huoneesi?)

Kerro lapselle päivittäin, että rakastat häntä ja että lapsi on tärkeä sinulle: Olen onnellinen, että juuri sinä olet minun lapseni. Kerro lapselle, että hänen kanssaan on ihana olla. Lapsen on myös tärkeä kuulla, että hän riittää juuri sellaisena kuin hän on: Sinä riität, olet ihana juuri tuollaisena kuin olet. Lapsen on myös tärkeä saada kuulla (ja tuntea ja kokea), että hän saa tehdä eri tavoin kuin aikuinen toivoo ja hän saa tuntea tunteita: Saat olla tunteva ja tarvitseva.

Lapsen kuunteleminen

On hyvä hyödyntää luontaiset hetket päivissä, jolloin pystyy keskittymään lapsen kuunteluun ja juttelemiseen lapsen kanssa. Keskeistä on se, kuinka kuuntelet. Käännä koko kehosi lapseen päin, laita kännykkä pois kädestä ja osoita koko kehollasi, että kuuntelet lasta.

Yksi hyvä keino keskusteluun lapsen kanssa on pyytää lasta kertomaan kolme asiaa omasta päivästään: Kerro minulle kolme asiaa päivästäsi. On tärkeää, että myös aikuinen kertoo kolme asiaa omasta päivästään.

Erityisaika jokaisen lapsen kanssa erikseen

Jokainen lapsi on yksilö. Lasten kanssa olisi hyvä viettää omaa erityistä aikaa, vähintään vartti päivässä jokaisen lapsen kanssa erikseen. Tämä voi olla lapsijohtoista leikkiä, jossa aikuinen on mukana, lapsen läksyissä auttamista, lautapelin pelaamista lapsen kanssa tai vaikka pieni kävelylenkki, jossa keskitytään juuri siihen tiettyyn lapseen.

On hyvä miettiä jokaisen lapsen kanssa yksi juttu, josta juuri tämä lapsi pitää. Se voi olla vaikka hiusten pörröttäminen, lapsen koskettaminen ja silittäminen nukkumaanmenon hetkellä tai korttipelin pelaaminen. Jokin spesiaalijuttu jokaiselle lapselle.

Rutiinit arjessa

Arkeen on hyvä luoda sellaisia rutiineja, jotka vahvistavat läsnäoloa, lapsen kuuntelemista ja yhteyttä arjessa. Näitä rutiineja voivat olla esimerkiksi aamuhali, perheen yhteinen ruokailu ja siinä yhteydessä keskustelu lapselle tärkeistä asioista, iltasadun lukeminen ja vaikka satuhieronnan tekeminen iltaisin.

Perheessä on hyvä olla erityisesti rauhoittumiseen ja rentoutumiseen liittyviä rutiineja. Lapset osaavat kyllä kiihdyttää ja säheltää, mutta kaikki lapset (ja aikuiset) eivät osaa rauhoittua. Rauhoittumisen tukemiseksi on hyvä luoda rutiineja.

Miten sinä vahvistat yhteyttäsi lapsen kanssa? Millaisia yhteyttä ja läsnäoloa korostavia rutiineja sinun perheessäsi on?

Lue myös tämä kirjoitukseni:

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!

16.5.2018
Jaa kavereille:

Taaperoille sopivia tunteista kertovia kirjoja

kolme tunnekirjaa taaperoille

Millaisia tunnetaitoihin liittyviä kirjoja on tehty ihan pienille lapsille, taaperoille? Osa taaperoista jaksaa kuunnella pitkiäkin tarinoita, osa tykkää vielä enemmän katsella kuvia. Esittelen tässä viisi lyhyttä kirjaa. Näissä kaikissa kirjoissa on selkeä kuvitus ja lyhyet tekstit ja nämä auttavat keskustelemaan pienen lapsen kanssa tunteista. Tunnetaitoja ei opi pelkästään kirjoista lukemalla. Kirjat voivat antaa hyvää pohjaa tunteista keskusteluun, ja keskusteluja on hyvä linkittää lapsen omaan elämään ja kokemuksiin.

Millainen minä?

Millainen minä tutkii tunnetiloja ja ilmeitä. Kirja perustuu pieniin teksteihin ja hyvin yksinkertaisiin naamakuviin, jotka kuvastavat tunteita hyvin. Miltä minä näytän, kun tunnen itseni vihaiseksi tai iloiseksi? Mitä kasvoilleni tapahtuu, kun hämmästyn tai kun minua nolottaa?

Murrrrr, olen vihainen. Viha kiehuu päässäni. Jeee, olen onnellinen. Onni loistaa kasvoiltani.

Sika ja tunteet

Sika ja tunteet -kirjassa on havainnolliset ja hyvät kuvat ja pienet tekstit, jotka kertovat tunteista. Lehmä hämmästyy, kun se herää päiväuniltaan. Sikaa pelottaa kävellä yksin pimeässä. Pingviini tulee surulliseksi kun ystävä muuttaa pois. Pienetkin lapset jaksavat kuunnella kirjan ja kuvista ja teksteistä on helppo myös keskustella lisää: Milloin sinä olet ollut surullinen? Onko sinua pelottanut joskus? Milloin? Miltä se tuntui, kun pelotti? Mikä on saanut sinut suuttumaan? Miltä se tuntui?

Kuka suuttuu?

Kirjassa ovat nalle ja kissa. Kissa haluaa mukaan leikkiin, mutta hän ei pääse. Nalle sanoo, että torni on minun. Kissan mielestä nalle on ihan kamalan tyhmä, ja kissa lyö ja puree nallea. Tappeluhan siitä tulee, ja se on varmaan tuttu tilanne monille taaperoille. Miten toisten kanssa leikitään? Miksei torni saa olla yksin minun? Miten muiden kanssa olisi hyvä käyttäytyä?

»Pienen isot ilot» ja »Kuka jää yksin?»

Kuka jää yksin?

Nalle on surullinen. Hän on yksin, vaikka hän ei haluaisi olla yksin. Nalle yrittää saada kavereita, mutta kenellekään ei sovi. Nalle päättää leikkiä itsekseen ja huomaa viihtyvänsä hyvin myös itsekseen. Kirjan lukemisen yhteydessä voi pohtia esimerkiksi, miltä tuntuu olla yksinäinen, kuinka toiselle voi sanoa nätisti, etten nyt voi olla kanssasi ja pitääkö kaikki ottaa mukaan leikkiin.

Pienen isot ilot

Tämän kirjan sivut pursuavat rakkautta ja elämäniloa. Riimimuotoisessa kirjassa käsitellään niitä asioita elämässä, jotka ovat ihania, rakkaita ja iloa tuottavia. Ihmiset aivot ovat suuntautuneet enemmän kaiken negatiivisen ja huonosti menneen huomaamiseen, siksi on tärkeää suunnata huomiota positiiviseen. Tämä kirja antaa hyvän mahdollisuuden keskustella myös siitä, mikä tuo lapsen elämään iloa ja onnea.

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!

Oletko lukenut jo nämä kirjoitukseni?

25.4.2018
Jaa kavereille:

Neljä myyttiä lapselle huutamisesta

kiukustuva nainen

Onko huutaminen normaali tapa ilmaista tunteita? Onko ok huutaa lapselle, jos sen jälkeen pyytää anteeksi? Olenko minä ainut, joka huutaa lapselleen? Minun on mahdotonta lopettaa lapselle huutaminen, minä nyt vaan olen tällainen helposti tulistuva ihminen.

Tässä blogitekstissä puretaan neljä myyttiä lapselle huutamisesta.

Myytti 1: Olen ainut vanhempi, joka hermostuu ja huutaa lapselleen

Kun huudat lapsellesi, et ole ainut. Luultavasti naapurissakin on vanhempi, joka huutaa lapselleen.

Ehkä puistossa ja kerhoissa ei puhuta lapselle hermostumisesta ja huutamisesta. Olen tavannut työni kautta tuhansia vanhempia vuosien varrella ja voin väittää, että jokainen vanhempi hermostuu ja huutaa lapsilleen silloin tällöin. Vanhemmat ovat ihmisiä eivätkä robotteja, ja viha ja kiukku ovat normaaleja tunteita. On hyvin inhimillistä, että joskus palaa pinna.

Keskeistä ei ole se, etteikö vanhempi ikinä hermostuisi ja huutaisi lapselleen, vaan se, miten vanhempi pystyy räjähtämisen ja huutamisen jälkeen rakentamaan yhteyden uudelleen lapsen kanssa. Keskeistä on myös se, että vanhempi tekee töitä omien itsesäätelytaitojensa parantamiseksi.

Myytti 2: Minun on mahdotonta lopettaa huutaminen, minä nyt vain olen tällainen temperamentiltani

Jokaisen on mahdollista vähentää huutamista ja lapselle hermostumista.

Aivan jokainen pystyy opettelemaan itsesäätelyä ja tunnetaitoja. Huutamisen lopettamisessa on kyse siitä, että treenaa omaa mieltään niin, että pystyy ottamaan tietoisen tauon ennen huutamista. Kyse on siitä, että pystyy pysäyttämään itsensä ennen huutamista kiinnittämällä huomiota esimerkiksi omaan hengittämiseen ja kehoon. Kyse on myös siitä, että huolehtii omasta itsestään ja hyvinvoinnistaan. Sillä väsyneenä pinna palaa paljon nopeammin kuin virkeänä ja hyvinvoivana.

Myytti 3: On ok huutaa lapselle, kunhan pyytää sen jälkeen anteeksi

On tärkeää pyytää lapselta anteeksi huutamisen jälkeen ja ottaa syy huutamisesta itselleen. Mutta se ei oikeuta lapselle huutamiseen, että pyydät sitten anteeksi ja hyvität sillä lapsellesi huutamisen. Joka kerta, viikosta toiseen.

Tutkimusten mukaan huutaminen ja kovat sanat ovat lapsen psyykelle yhtä vahingollista kuin lapsen fyysinen rankaiseminen. Lapselle huutaminen vahingoittaa hänen minäkuvaansa. Huutamisesta lapselle jää mieleen uhkaava ja vihainen tunnetila. Jokainen huutaa ja räyhää joskus lapselleen, mutta usein toistuvana toimintatapana huutaminen vahingoittaa lapsen ja aikuisen välistä suhdetta ja se on haitallista lapsen itsetunnolle. Turvallista suhdetta lapsen kanssa ei paranna pelkkä anteeksipyytäminen vaan se, että sinä opettelet keinoja rauhallisena pysymiseen.

On hyvä myös miettiä, millaista mallia annat lapsellesi. Lapsi käyttää helposti samoja keinoja kaverisuhteissa ja tulevaisuudessa eri elämänvaiheissa, kuin sinä käytät nyt lapsesi kanssa. Haluatko, että lapsesi huutaa kavereilleen ja myöhemmin esimerkiksi puolisolleen ja lapsilleen? Kukaan ei halua, että hänelle huudetaan.

Myytti 4: Huutaminen on normaali tapa osoittaa tunteita

Olen tavannut perheitä, joissa vanhemmat ajattelevat, että heillä ei padota tunteita, huutaminen on normaali tapa osoittaa kiukkua.

Huutaminen ei ole normaali tapa osoittaa tunteita. Huutaminen kertoo aina siitä, että tunteet ovat vyöryneet yli ja ihmisellä ei ole keinoja käsitellä ja säädellä tunteitaan. Vai mitä itse ajattelisit siitä, jos pomosi töissä huutaisi sinulle? Ajatteletko, että se on ihan normaali tapa ilmaista ja tuulettaa tunteita vai ajatteletko, että nyt taisi pomolla kiehahtaa pahasti yli ja tunnesäätely petti?

Älä usko myytteihin huutamisesta!

  • Et ole AINUT, joka huutaa lapselleen
  • Sinä VOIT lopettaa lapselle huutamisen
  • Anteeksipyytäminen on tärkeä asia huutamisen jälkeen, mutta se EI oikeuta usein toistuvaan huutamiseen
  • Huutaminen EI ole normaali tapa osoittaa tunteita

Mieti elämääsi: Mitä jos et enää räjähtelisi ja huutaisi lapsellesi? Mitä jos olisit rauhallinen, turvallinen ja tasapainoinen vanhempi, jonka ei tarvitse koko ajan pyytää anteeksi huutamistaan? Tutustu Myrskyn sydän – kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit -verkkovalmennukseen. Saat keinoja pysyä rauhallisena ja lopettaa lapselle huutaminen. Yksikään lapsi (tai aikuinen) ei halua, että hänelle huudetaan.