Kasvun Taian blogi

Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.

Tilaus
Bloglovin’
RSS-syöte
Sähköposti
heli@kasvuntaika.fi
Facebook
kasvuntaika
Instagram
kasvuntaika
Twitter
@KasvunTaika
Voimaposti
Tilaa itsellesi Vanhemmuuden voimaposti

Aiheita

Kasvun Taian blogi

Kasvun Taika järjestää vanhempia voimaannuttavia palveluja. Palvelujen tavoitteena on tuottaa hyvinvointia vanhemmuuteen sekä iloa ja läsnäoloa lapsen ja aikuisen väliseen suhteeseen.

30.5.2016
Jaa kavereille:

Tunteista kertovia lastenkirjoja

kirjoja

Esittelen muutaman lastenkirjan, jossa käsitellään tunteita.

Hyvä päivä, paha päivä

Koskettava kuvakirja lapsille ja vanhemmille yhdessä luettavaksi. Kirjassa on lyhyet, vaikuttavat tekstit ja kauniit kuvat, jotka johdattavat ymmärtämään erilaisia tunteita ja perheen sisäisiä suhteita. Kirja kertoo riitelemisestä ja sovinnon tekemisestä lapsen näkökulmasta:

Kun he riitelevät, koko maailma järkkyy. Talo huojuu…. Kun he tekevät sovinnon, aurinko paistaa taas. Leijailen pilvissä.

Kiukkuhirviö

Tulinen kirja jokaiselle uhmaikäiselle ja hänen kanssaan kiukkuhirviön kohtaavalle.

Äiti on taas kerran sanonut: Ei. Minusta se ei ole reilua. Niin hän tekee aina! Nyt minä vihastun. Kun minä suutun, muutun jättimäiseksi hirviöksi, joka tuhoaa kaiken tieltään. Kiukku kiehuu sisälläni ja sen on päästävä ulos…

Kirjassa kiukku kohdataan turvallisesti vanhempien sylissä.

Kissa Killin kiukkupussi

Humoristinen ja lämminhenkinen kirja, jossa lapsen tunteille annetaan tilaa. Suuttuminen on normaalia ja tunteiden purkaminen sallittua, kunhan vain lopuksi pystytään sopimaan. Kirjassa Pikkukissa Killi herää äkäisenä ja kaikki alkaa mennä heti aamusta väärin. Killi saa kiukkupussin, johon hän alkaa kerätä kiukkua päivän aikana. Ja miten käykään päivän lopussa? Kiukkupussi räjähtää. Kirjassa todetaan, ettei kiukkua kannata kerätä sisälleen, ettei tule liian isoa räjähdystä.

Ville Vilkastuksen tunneseikkailu jsa Väpä Sorsa

Ville Vilkastuksen tunneseikkailu

Kirja vie kuulijansa tunteiden vuoristoradalle. Ville Vilkastuksen tunneseikkailu auttaa lasta tunnistamaan ja käsittelemään erilaisia tunteita sekä kertoo, kuinka lapsen kannattaa toimia hätätilanteessa. Löytäessään tarinan avulla tuntemuksilleen nimet lapsi saa kosketuksen omiin tunteisiinsa. Näin tunteet muuttuvat epämääräisestä ahdistavasta möykystä tunnistettavaksi ja niitä on mahdollista työstää. Kirjan tarinoissa käsitellään erilaisia tunteita ja luvun lopussa on pieni kysymys: Osaatko arvata, miltä minusta nyt tuntuu? Luukun avaamalla voi katsoa, menikö oma arvaus oikein. Kirjan lopussa on vanhemmille ja kasvattajille suunnattuja ohjeita tunnetarinan käyttöön.

Väpä Sorsa

Kirja käsittelee tiiviissä yhteisössä vallitsevia ennakkoluuloja. Hyväntahtoinen Väpä Sorsa muuttaa ensimmäisenä sorsana Tyynimetsään ja kohtaakin yllättäen toisten eläinten taholta ennakkoluuloja, juonittelua ja syrjintää. Tarinassa pohditaan, mistä pohjimmiltaan johtuu Tyynimetsäläisten ennakkoluulot, miten niitä pidetään yllä ja ennen kaikkea, miten niitä ennakkoluuloja voidaan rikkoa.

Samalla Väpä Sorsa on tarina anteeksiannosta, oppimisesta ja solidaarisuudesta. Tyynimetsäläiset tajuavat virheensä ja pyytävät anteeksi. Kirjan avulla pystyy käsittelemään mm. pelkoa, surua, katumusta, anteeksipyytämistä ja antamista, väärinkäsityksiä, empatiaa ja yksinäisyyttä.

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!

16.5.2016
Jaa kavereille:

Lasten tunnetaitoryhmät

tunteita

Opiskelen tällä hetkellä Lasten Tunnetaito -ohjaajaksi. Minulla on nyt loppusuoralla opintoihini liittyvän tunnetaitojen harjoitteluryhmä pienelle lapsiryhmälle. Ensi syksynä aloittelen Lasten Tunnetaitoryhmiä myös yritykseni kautta. Suunnitelmissa on myös järjestää vanhemmille ja lapsille yhteisiä tunnetyöpajoja.

Mikä on Lasten Tunnetaitoryhmä? Mitä siellä tapahtuu? Millaisia teemoja tunnetaitoryhmissä on? Lasten Tunnetaitoryhmän tavoite on tukea lapsen tietoisuutta omista tunteistaan, vahvistaa omaa kehotunneyhteyttä ja tukea tunnetaitojen oppimisessa kokemuksellisesti. Tunnetaitoryhmässä taitoja harjoitellaan luovin ja toiminnallisin keinoin. Menetelmät ovat monimenetelmällisiä sisältäen esimerkiksi mielikuvaharjoituksia, kehon kuunteluharjoituksia, liikkeellisiä harjoituksia, taideterapeuttisia maalaustehtäviä ja satuhierontaa. Minä mindfulness-ohjaajana käytän myös mindfulnessia tunnetaitoryhmissä.

Ryhmässä lapset pääsevät harjoittelemaan tunteiden tunnistamista, sietämistä, säätelemistä, ilmaisemista, käsittelemistä eli purkamista ja omaa voimaantumista. Lapsia rohkaistaan huomioimaan miten tunteet vaikuttavat heihin ja miten tunteiden kanssa voi toimia rakentavasti säilyttäen kunnioitus itseä ja toisia kohtaan. Lasten Tunnetaitoryhmän tavoitteena on antaa lapselle kokemuksellista tietoa ja elämäntaitoa tunteista ja niiden kanssa toimimisesta.

Tunnetaitoryhmän teemoja ovat esimerkiksi hengityksen voima, tunteet kehossamme, oma ja toisten tila, ajatustemme voima, itsen voimaannuttaminen ja tunteiden ilmaisu maalaamisen, pelien ja leikkien avulla.

viha-maalaus

Miksi tunnetaitoja on tärkeää harjoitella?

Tutkimuksissa on todettu, että tunnetaitoja edistävillä menetelmillä kasvatetut lapset

  • kokevat enemmän positiivisia tunteita ja vähemmän negatiivisia tunteita
  • osaavat keskittyä paremmin
  • tulevat paremmin toimeen ystäviensä kanssa
  • selviytyvät paremmin vastoinkäymisistä
  • pystyvät paremmin rauhoittamaan itsensä
  • ovat vähemmän taipuvaisia väkivaltaan ja käytösongelmiin
  • ovat suositumpia ikäistensä ja opettajiensa keskuudessa
  • ajautuvat harvemmin huumeisiin ja rikoksiin

Kukapa meistä ei haluaisi edistää tuollaisia asioita lapsessaan tai itsessään?

Tekstin lähteenä on hyödynnetty Lasten Tunnetaito -ohjaajaopintojen ohjaajakansion materiaaleja. Lista tunnetaitojen harjoittelemisen hyödyistä on Jarkko Rantasen teoksesta Vaikuta tunteisiin.

1.5.2016
Jaa kavereille:

Keväinen satuhieronta

tulppaaneja

Syksyisen ja talvisen satuhieronnan jatkoksi kirjoitin keväisen satuhieronnan. Nyt on aika kevätkukkien, muuttolintujen ja kevättuulten.

Tässä satuhieronnassa on viestinä, että lapsi on tärkeä ja rakas juuri sellaisena kuin hän on. Kaikki tunteet sallitaan. Välillä on kiukkuakin, ja se on ok.

Krookuksia, tulppaaneja,
palaavia muuttolintuja,
lempeää kevättuulta,
puron solinaa,
auringon kehräämää kultaa.

Myös sinä, lapseni, olet minulle kultaa.

Olet suloinen kuin krookus,
välillä lempeä kuin kevättuuli,
välillä kiukkuinen kuin pyörremyrsky.

Kaikki tunteet ovat arvokkaita,
kaikki tunteet kuuluvat elämään.

Olet minulle tärkeä ja rakas
juuri sellaisena kuin olet.

Lapsen selkään voi piirtää kukkia, muuttolintujen reittejä, tuulen huminaa, puron solinaa ja auringon. Kevättuulta ja pyörremyrskyä. Lopussa lasta voi halata. Olet ihana ja rakas. Juuri sellaisena kuin olet.

Olen aikaisemmin kirjoittanut satuhieronnasta seuraavat tekstit:

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!

22.4.2016
Jaa kavereille:

Mitä hyötyä voi olla unilelusta?

unilelu

Mikä merkitys on unilelulla? Millainen on turvallinen ja hyvä unilelu? Tarvitseeko vauva unilelun? Minkä ikäiselle vauvalle voi antaa unilelun?

Hyvä unilelu on pehmeä ja kevyt eikä siitä irtoa pieniä osia kuten vaikkapa nappisilmiä. Unilelulla ei pitäisi olla irtoavia vaatteita tai muita pieniä helposti irtoavia osia. On hyvä, jos unilelusta ei tule mitään ääntä. Hyvä unilelu pysyy kädessä ja vauvan on helppo ottaa siitä ote. Unileluna voi toimia myös harso tai rätti.

Unilelun voi antaa vauvalle heti kun hänellä on tarttumisote olemassa ja hän osaa kääntää päätään. Pienen vauvan unileluksi käy hyvin harsoliina. Uudessa äitiyspakkauksessa on aivan ihana unipupu. Luulen, että siitä tulee monelle vauvalle rakas unilelu.

Pienen vauvan itsesäätely ei ole vielä kehittynyt. Vauva opettelee ensin itsesäätelyä aikuisen avulla ja myöhemmin vähitellen itsekseen. Unilelu voi auttaa pientä lasta rauhoittumisessa ja nukahtamisessa. Lapsi voi näpertää unilelua ja saada sitä kautta turvaa itselleen. Unilelu voi yhdistyä vauvan mielessä samaan turvallisuuden tunteeseen kuin vanhemman kanssa oleminen. Unilelusta voi tulla vaikeiden tilanteiden lohduttaja. Myös unikoulua pidettäessä unilelu voi tuoda lapselle lohtua ja tuttuutta uuden tilanteen äärellä.

Unilelu on hyvä asia, mutta kaikki vauvat eivät kiinny unileluun. Lapset ovat erilaisia eikä unilelu ole välttämättömyys. Toki se voi toimia unentuloa helpottavana tekijänä. Unilelua voi pitää alkuvaiheessa mukana esimerkiksi imetys- tai pulloruokintatilanteissa. Jotkut vauvat tykkäävät äidin tuoksuisesta lelusta tai rätistä, ja lelua voi myös kokeilla leimata pitämällä sitä hetken aikaa äidin paidan alla. Hajuaisti on vauvalle tärkeä, ja hajumuisti on jo pienellä vauvalla hyvin kehittynyt. Vauvat eivät välttämättä aina tykkää, jos unilelua pestään, sillä silloin siitä katoaa tuttu ihana tuoksu. Silti unilelua on hyvä välillä pestä. Unilelu on monille lapsille rakas ja erityinen ja sitä kannattaa kohdella hellästi eikä vain nakata väkisin pyykkikoneeseen.

Oma tuttu unilelu voi tuoda turvaa lapsen ollessa vaikkapa yökyläreissulla tai myös päiväkodin aloittaessa unilelu voi olla tukena nukahtamistilanteissa. Vieraassa paikassa nukahtaminen voi tuntua lapsesta vaikealta, mutta unilelu voi tuoda tuttuutta ja turvallisuutta nukahtamiseen.

Monille unilelu on tärkeä taapero- ja jopa kouluikään asti. Lapsen on hyvä antaa luopua unilelusta omaan tahtiin. Unilelu on monelle rakas lapsuusmuisto—se ihana rätti tai nuhjuinen nalle, joka kaivetaan esille muistojen laatikosta ja jota muistellaan lämmöllä.

Minua haastateltiin Vauva-lehteen unilelun käytöstä. Juttu julkaistiin Vauva-lehden lokakuun numerossa 2015 otsikolla Rakas riepuni! Artikkeli on toiminut pohjana tätä tekstiä kirjoittaessani.

31.3.2016
Jaa kavereille:

Todellisuus eri näkökulmista

Elina Kauppila

Torstaiaamu.

Puolisoni istuu väsyneenä ja tyylilleen uskollisena ärtyneenä aamiaispöydässä. Esikoinen juoksee pöytään ja istuu isäänsä vastapäätä olevaan tuoliin. Minä vilkuilen kelloon, kohta on lähdettävä. Sitten lapsi alkaa kurkkia hassusti maitopurkin eri puolilta vuorotellen pöydän toisella puolella jurottavaa isäänsä. Lapsi heiluu tuolissaan ja voin jo kuulla, kuinka jompikumpi meistä aikuisista sanoo istupa kunnolla tai keskity siihen syömiseen. Ihmettelen, mitä lapsi oikein tekee.

Kysyn:

― Mitä sä oikein teet?

― Mä katon, kumpi noista on oikee isi, lapsi sanoo hauska pilke silmissään.

(Mitä, eihän isiä ole kuin yksi, melkein sanon.)

― Ai, kumpi niistä eri puolilla olevista isistä? Kysyn kuitenkin.

― Niin, kun niitä on kaksi.

Lapsi on todella innoissaan omasta leikistään.

Syöpä nyt reippaasti, on selkäydinreaktioni. Keskity syömiseen, sen jälkeen Lopeta pelleily, ja aivan varmasti Ei ole kuin yksi isi.

― No, niinpä onkin, kakshan niitä on. Kumpi on susta oikea? Päätän olla suostumatta ilonpilaajan rooliin, vaikka automaattinauha päässäni niin haluaisikin.

Lapsi naureskelee omalle jutulleen, ja on silmin nähden ilahtunut siitä, että minä olen juonessa mukana.

― Toi oikeanpuolinen on oikee isi. En ensin tajunnut, mutta niin se on, toteaa lapsi edelleen jatkuvasti näkökulmaa vaihtaen.

Puolisoanikin naurattaa. Tämä pieni hetki muutti koko aamun tunnelman. Mietin sitä pitkälle päivään. Mietin sitä, miksi pääni sisällä asuu kyynikko. Miksi haluaisin latistaa lapsen ilon? Miksi en antaisi hänen nähdä asioita mielikuvituksen ja sadun maailman silmin, vaikka en itse siihen aina kykenekään?

Suurin ilo, jonka olen oppinut lapsiltani, on se, miten merkittävää on keskittyä tähän hetkeen ja sen tarjoamiin eri mahdollisuuksiin. Jokainen hetki on uusi alku ja sen myötä voin päästää irti edellisestä. Aikuisena joudun usein pysähtymään, ja jopa pysäyttämään itseni, koska huomaan, että nopein tapani reagoida on tuhoisa, latistava ja torjuva. Kun pysähdyn ja kuuntelen oman sisäisen puheeni ensin, voin sitten toimia niin kuin haluan ja olla sellainen vanhempi kuin haluan olla. Ja se on tietoista vanhemmuutta. Torstaiaamuna lapseni oli taas suurin opettajani henkisen kasvun tiellä. Kun toimin tietoisesti, toimin myös niin, että onnellisuus lisääntyi eikä vähentynyt. Lapsen sisäinen liekki ei tukahtunut vaan se palaa iloisesti.

Vieraskynäpostauksen kirjoittaja Elina Kauppila on helsinkiläinen tunne- ja vuorovaikutuskouluttaja, joka pitää kursseja Toimiva perhe, Ihana perhe sekä lasten mindfulness -kursseja yrityksessään Onni & hoivassa. Elina kirjoittaa ja jakaa lapsuusaiheista Ihana perhe -sivullaan, ja häneltä ilmestyy 1.4.2016 lasten mindfulness -kirja nimeltä Kamalan ihana päivä.