Kasvun Taian blogi

Lämpimästi tervetuloa blogiini. Blogissani kirjoitan hyvinvoivasta vanhemmuudesta, pienen lapsen unesta, satuhieronnasta ja mindfulnessista.

Tilaus
Bloglovin’
RSS-syöte
Sähköposti
heli@kasvuntaika.fi
Facebook
kasvuntaika
Instagram
kasvuntaika
Twitter
@KasvunTaika

Aiheita

Kasvun Taian blogi

Kasvun Taika järjestää vanhempia voimaannuttavia palveluja. Palvelujen tavoitteena on tuottaa hyvinvointia vanhemmuuteen sekä iloa ja läsnäoloa lapsen ja aikuisen väliseen suhteeseen.

18.1.2016
Jaa kavereille:

Iltavillit iltarallit–vinkkejä iltojen rauhoittamiseksi

Nukkumatti nukkumassa

Yleisimpiä taapero- ja leikki-ikäisten lasten uniongelmia ovat nukkumaanmenon pulmat. Lapsi ei halua mennä nukkumaan, nukkumaan menoa vastustetaan ja rauhallinen nukkumaanmenohetki vaihtuu iltaralliksi. Taapero- ja leikki-ikäisten lasten reviiri laajenee ja uusia kokemuksia ympäristöstä karttuu päivittäin. Kehitysvaiheet, elämäntilanteen muutokset ja päivän tapahtumat heijastuvat uneen.

Olennaista on oppia tunnistamaan lapsestaan väsymyksen oireet. Lapselta kysymällä unentarvetta ei välttämättä saa selville. Aina lapsen väsymystä ei ole helppo tulkita, sillä väsymys voi viedä lapsen ylikierroksille. Tällöin lapset ovat levottomia, ärtyisiä ja riehakkaita. Lapsi voi ajautua ylikierroksille, kun elämässä on liikaa ohjelmaa ja leppoisa omaehtoinen oleminen jää vähiin.

Television katselun tiedetään vaikuttavan unen tuloon. Television ja tietokoneen katselua on sytä rajoittaa illalla. Ilta kannattaa rauhoittaa jo vähintään tunti ennen nukkumaan menoa. Tällöin ei enää katsella telkkaria, ei pelata tietokonepelejä eikä riehuta. Myös iltapalahetki on rauhoitettua aikaa.

Kun nukahtaminen on vaikeaa, aikuinen auttaa lasta unikuntoon. Parhaiten pikkulapsia rauhoitetaan tasaisen rauhallisen äänen ja lempeän kosketuksen avulla. Iltasatu kannattaa lukea unettavalla äänellä liikaa eläytymistä välttäen. Silloin kun lapsen omat keinot rauhoittumiseen eivät riitä, vanhempi ei jätä lasta yksin selviämään. Lapsen luottamus vanhempiin lisääntyy, kun häneltä ei vaadita liikaa itsenäisyyttä.

Pienelle lapselle on hyvä taata turva. Turva taataan läsnäololla. Lapsi luottaa päättäväisesti käyttäytyvään aikuiseen, jonka rauhallisuus siirtyy lapseen. Määrätietoisuus on eri asia kuin vihaisuus. Lapsi vain huolestuu aikuisen vihaisuudesta ja nukahtamisesta tulee sivuseikka.

Iltarutiineihin kannattaa varata aikaa, mutta tolkuttoman pitkät, tunteja kestävät iltarutiinit eivät ole tarpeellisia. Kaksikymmentä minuuttia on riittävä aika sadun lukemiselle, paijaamiselle ja tärkeiden asioiden läpikäymiselle. Jos minua janottaa ja nyt minua pissattaa -kierre pääsee vauhtiin, sen voi katkaista varaamalla sängyn viereen vettä pikkumukiin ja potan.

On tärkeää antaa lapselle huomiota myös jo illan aikana, joitakin kahdenkeskisiä leikki- tai lukuhetkiä. Jos yhteinen aika lapsen kanssa jää vähiin, lapset tuppaavat ottamaan sen nukkumaanmenoajasta. Vanhempien huolenpidolla on kiintymyssuhteiden kannalta tärkeä tehtävä. Nukkumaanmenon valmistelu tarjoaa vanhemmalle ja lapselle luontevan ja läheisen yhdessäolohetken, joka voi lujittaa keskinäistä suhdetta. Nukkumaan mennessä on hyvä keskittyä turvaa tuoviin asioihin, lasta ei kannata lähettää sänkyyn rangaistukseksi tai vihan vallassa.

On tärkeää pitää huolta myös omasta jaksamisesta. Monesti iltaisin myös aikuiset ovat väsyneitä ja tilanteet kärjistyvät helposti. Nukkumaanmenosta tulee valtataistelua. Aikuisen kireys tarttuu helposti lapseen eikä se ainakaan auta nukahtamistilanteita. On hyvä järjestää itselle huilihetkiä päivän aikana, jotta oma kärsivällisyys riittää iltaan asti. Mikä auttaa sinua itseäsi pysymään rauhallisena?

Ja muista, että joka ilta lapsesi korvaan kuiskuta, häntä rakkaudestasi muistuta: Olet ihana, rakastan sinua. Olen niin onnekas, kun juuri sinä olet syntynyt minun lapsekseni. Hyvää yötä ja kauniita unia.

Aiempia kirjoituksiani

6.1.2016
Jaa kavereille:

Mitä tehdä, kun hermot menee?

Kiukku

Lapsi makaa lattialla ja huutaa. Hän ei halua lähteä päiväkotiin. Hän ei halua vaatteita päälleen. Hän ei suostu istumaan, hän ei suostu seisomaan, hän ei suostu tekemään mitään. Vanhemmilla on kiire. Savu nousee korvista. Hermot menee!

Hermonsa menettäminen ei ole vain tunnetason kokemus vaan myös hyvin fyysinen reaktio. Suuttuessa koko sympaattinen hermosto aktivoituu: sydämen syke kiihtyy, verenpaine nousee ja lisämunuainen alkaa erittää adrenaliinia. Väsyneenä tai stressaantuneena tunteet ovat jo valmiiksi pinnassa, kroppa käy ylikierroksilla ja silloin pinnakin palaa herkemmin. Jokin pikkujuttu voi katkaista kamelin selän.

Suuttumuksen tunne on erityisesti naisille hämmentävää ja haastavaa. Naisen rooliin ei ole perinteisesti kuulunut aggressiivisuus ja sen osoittaminen. Varsinkin äidit odottavat itseltään suurta hyveellisyyttä. Hankalat tunteet eivät sovi tähän kuvaan. Vanhemmuuteen kuuluvat kuitenkin kaikki tunteet, myös viha ja pettymys. Moni äiti on elänyt lapsuuden, jossa on pitänyt olla kiltti ja omat kiukun tunteet ovat jääneet täysin piiloon. Vihantunteille ei ole ollut elämässä sijaa. Lapsen opetellessa tahdon imaisua ja omien vihatunteiden hallintaa voimalla, äiti ei osaakaan auttaa, koska hän ei itse ole oppinut tulemaan toimeen näiden tunteiden kanssa. Äidin omat käsittelemättömät vihantunteet nousevat esille. Monet vanhemmat kokevat olevansa yht’äkkiä samalla tasolla kiukuttelevan kolmivuotiaan kanssa.

Epärealistinen kuva vanhemmuudesta ja äitiydestä, aina tyynen rauhallisena ja viilipyttynä oleva lempeä vanhempi ei ole tosielämää. Meillä jokaisella on voimakkaitakin suuttumuksen tunteita ja pikkulapsivaiheen väsymys tuo ne helpommin pintaan. Tutustuminen omaan vihaan ja suuttumukseen ja rauhoittumisen keinojen miettiminen tasapainottaa mieltä.

Ennen kuin muutosta alkaa tapahtua, kannattaa myöntää itselleen, että sinulla on heikkous. Se, että sinulla on tapana ylireagoida. Jos vanhempi ei osaa nähdä tätä, hän ajattelee automaattisesti, että syy on lapsessa. Kun tunnistaa heikkouden, siihen voi ottaa etäisyyttä. Silloin oppii huomaamaan ja tunnistamaan tilanteita, joissa sinulla on tapana toimia vähemmän fiksusti. Tiedostamisen myötä kykysi hillitä käyttäytymistäsi ja tunteitasi kehittyy hiljalleen.

Kannattaa miettiä itselle erilaisia keinoja rauhoittua. Keinoja voivat olla vaikka sataan laskeminen, poistuminen hetkeksi paikalta, vesilasin juominen, rauhoittava sisäinen puhe tai lenkille lähteminen höyryjen päästämiseksi. Lapsiperheissä väsymys on lähes aina läsnä. Tämän vuoksi vanhempien olisi tärkeää pitää huolta itsestään. Säännöllinen elämänrytmi tekee hyvää myös aikuiselle: riittävä lepo, terveellinen ruoka ja ulkoilu auttavat. Myös huumori ja myönteinen asenne auttavat pitkälle. Jos pinna on jatkuvasti kireällä, on aika istahtaa alas ja miettiä omaa elämää kokonaisuutena. On hyvä pohtia sitä, mitkä asiat kuormittavat ja miten niitä voisi muuttaa itse ja läheisten avulla.

Olennaista on huomata se hetki, jolloin alkaa menettää hermonsa. Silloin kannattaa yrittää estää ja jarruttaa totaalista pinnan palamista. Suuttumuksen voi havaita vaikkapa siitä, että se alkaa tuntua kehossa. Keho alkaa valmistautua suuttumiseen. Alkaa tapahtua asioita, jotka mahdollistavat voiman käytön, pakenemisen tai taistelun. Kehon reaktiot ovat vaistomaisia, mutta niitäkin voi oppia rauhoittamaan. Kun koko keho on jo äärimmäisessä kireydessä, on paljon vaikeampi enää hallita mieltänsäkään. Jos on jo täyden raivon vallassa, siitä on vaikeampi rauhoittua.

Haastavassa tilanteessa on hyvä tunnistaa oma tunnetila ja nimetä se. Jo tunteen nimeäminen auttaa vakauttamaan omaa olotilaa ja mieltä. Nimike on kuin kahva, johon voi tarttua. Tunne on helpompi nähdä vain tunteena tempautumatta sen vietäväksi. Nimeämisen jälkeen huomion voi siirtää omaan hengitykseen. Tunnetta voi myös tunnustella kehossa, missä se tuntuu voimakkaimmin. Kun on saanut itseään rauhallisemmaksi, voi miettiä, miten minun kannattaa toimia tässä tilanteessa.

Jos pinna kuitenkin joskus palaa, on tärkeää selittää lapselle tapahtunutta. Olennaista on se, miten tilanteesta pääsee eteenpäin. Aikuisen on myönnettävä, että teki väärin. Voit vaikkapa sanoa, että sinua harmitti niin kovasti, koska pinnasi oli kireällä. Kun aikuinen pystyy selittämään asian lapselle, silloin hän ottaa siitä vastuun, eikä lapselle jää syyllistä oloa tapahtuneesta. On myös tärkeää pyytää lapselta anteeksi.

Mindfulness on yksi keino päästä automaattiohjauksesta (= välitön reagointi, esimerkiksi huutaminen lapselle tai ovien paiskominen) tietoisempaan reagointiin. Se, että pystyy hermostumistilanteissa ottamaan pienenkin aikalisän, parinkin sekunnin tauon, auttaa vanhempaa rakentavampaan toimintatapaan kuin lapselle huutaminen. Tiedostettu toimintatapa lähtee tilanteesta eikä automaatiosta. Itseltään voi kysyä: Mitä minun olisi viisainta tehdä juuri nyt? Näin voi valita tietoisen reaktion automaattisen stressireaktion sijaan.

Myös omiin tunteisiin tutustuminen on tärkeää. Miksi reagoin niin kuin reagoin? Mihin reagoin? Kenelle tunne on oikeasti osoitettu? Mitä minussa tapahtuu reagoimisen aikana? Mitä tämä tunteeni ja reagointitapani kertoo minusta ja tyydyttymättömistä tarpeistani? Edistääkö toimintatapani hyvinvointiani ja koko perheemme hyvinvointia?

Järjestän kursseja aiheesta mindfulness ja vanhemmuus. Katso seuraava kurssiajankohta kurssisivulta.

P.S.: Kuvan on piirtänyt esikoinen. Tuolta näyttää hermonsa menettänyt ihminen lapsen näkökulmasta. Aika osuva piirros, vai mitä?

Olen kirjoittanut oppaan Viisi vinkkiä tasapainoiseen vanhemmuuteen, josta saa ajatuksia ja työkaluja myönteisiin kasvatusmenetelmiin. Tutustu oppaaseen ja tilaa se ilmaiseksi itsellesi!

Tutustu myös verkkovalmennukseen Myrskyn sydän – kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit.

31.12.2015
Jaa kavereille:

Kysymyksiä uuteen vuoteen

Muistan jo kouluikäisenä miettineeni vuoden vaihteessa kulunutta vuotta ja tulevaa. Millainen vuoteni on ollut, mitä haluan ottaa siitä mukaani, mitä jättää taakseni ja millaisia odotuksia minulla on seuraavaan vuoteen. Minulle, kuten monelle muullekin, vuodenvaihde on hyvää aikaa pohtia omaa elämää ja omia arvoja. Missä menen nyt, millaista elämää haluan elää. Elänkö oikeasti arvojeni mukaista elämää. Vai onko elämäni täyttynyt asioista, joita en enää haluaisi olevan mukana elämässäni.

Kirjoitin muutaman kysymyksen, joiden avulla voit miettiä mennyttä vuotta ja suunnata ajatuksiasi kohti tulevaa.

  • Millä sanoilla kuvaisit vuotta 2015?
  • Mikä tunnelma tai väri kuvaisi parhaiten vuottasi 2015?
  • Mistä olet kiitollinen kuluneessa vuodessa?
  • Mikä oli parasta vuodessa 2015?
  • Mitä opit itsestäsi kuluneen vuoden aikana?
  • Mitä haluat ottaa mukaasi vuodesta 2015? Entä mitkä asiat haluat jättää elämästäsi pois?
  • Mitä toivot alkavalta vuodelta?
  • Minkä asian järjestyminen olisi sinulle kaikkein tärkeintä?
  • Mitkä asiat tulevat olemaan eri lailla hyvässä, toimivassa tilanteessa?
  • Mitä odotat eniten vuodelta 2016?
  • Mitä kohti etenet vuonna 2016?

Säilyttäköön uusi vuosi sen, mitä rakastat; tuokoon tullessaan sen, mitä kaipaat; vieköön mennessään sen, mitä taakkana kannat. Hyvää uutta vuotta!

17.12.2015
Jaa kavereille:

Lasten Tunnetaito -ohjaajakoulutus

Aloitin muutama viikko sitten opinnot Lasten Tunnetaito -ohjaajaksi. Kun näin viime keväänä koulutusilmoituksen, tiesin heti, että tämä koulutus on minun juttuni. Olen jo pitkään haalinut tietoa lasten tunnetaidoista luentojen, kurssien ja kirjallisuuden kautta. Samalla olen työstänyt omaa itseäni.

Lasten Tunnetaito -ohjaajakoulutuksessa saa käytännön tietoa ja kokemuksia lapsen tunnekehityksen tukemisesta sekä tunteiden tunnistamisen ja käsittelemisen opettamisesta. Koulutuksen aiheita ovat esimerkiksi lapsen henkiset tarpeet ja niiden täyttämisen strategiat, lapsen tunnekehitys ja itseilmaisun tasot, tunnetaito-opetusmenetelmät, satuhieronta, eheyttävä satutaide ja tunne- ja tarvelähtöiset vuorovaikutustaidot. Lisäksi koulutukseen kuuluu vahvasti myös oman itsen ja oman tunnemaailman työstäminen. Koen, että tähän mennessä olleet koulutusjaksot ovat toimineet itselle hyvin vahvasti voimaannuttavina kokemuksina. Mitä paremmin olen kontaktissa itseni ja tunteideni kanssa, sitä paremmin pystyn olemaan myös kontaktissa asiakkaideni kanssa.

Koulutus kestää koko ensi kevään ja kesän, ja viimeinen jakso on syyskuun alussa. Ensi keväänä tulen pitämään koulutukseen kuuluvan tunnetaitojen ryhmän lapsille. Haaveilen siitä, että jatkossa ohjaan tunnetaitoryhmiä, joissa pääsen hyödyntämään laajasti eri koulutuksista saamaani osaamista ja lisäksi ajatuksena on myös luennoida vanhemmille lasten tunnetaidoista. Miten lapsen tunnekehitystä pystyy tukemaan? Miten tunteiden kanssa tulisi toimia? Mitä teen kun lapsi raivoaa? Entä mitä teen ujon ja hiljaisemman lapsen kanssa? Ja mitä ihmettä teen omille voimakkaille tunteilleni? Tulen jatkossa kirjoittamaan tunnetaidoista enemmän myös tänne blogiini. Millaiset blogitekstit tai luentoaiheet sinua kiinnostavat lasten tunnetaitoihin liittyen?

Oikein tunteikasta joulun aikaa kaikille!

2.12.2015
Jaa kavereille:

Kirjaesittely: Kadotettu yhteys. Löydä tunteesi voima.

Kirjan kansi: Kadotettu yhteys

Luin Susanna Purran kirjan Kadotettu yhteys. Löydä tunteesi voima. Kirja kutsuu luottamaan tunnetilaan ja omaan voimaan. Se tarjoaa keinoja, joiden avulla voi vapautua esimerkiksi uskomusten voimasta. Kirjassa korostetaan yhteyttä omaan ytimeen, omaan voimaan, kehoon ja tunteiden kohtaamista fokusoinnin avulla. Kirjaa on miellyttävä lukea, siinä yhdistyy tieto ja tarinallisuus.

Nostan kirjasta esille muutaman vanhemmuuteen liittyvän näkökulman. Vanhemmuudesta on oma lukunsa otsikolla Vanhemmuuden käsikirja – ihmistaimen vaaliminen. Vanhempana on tärkeintä olla mahdollisimman hyvässä yhteydessä omaan ytimeensä. Kun vanhempi on hyvässä yhteydentilassa, lapsi saa hyvän mallin hyvässä tunnetilassa olemisesta. Se on tärkeintä, mitä lapselle voi opettaa.

Rangaistukset, olivat ne sitten fyysisiä tai henkisiä, herättävät häpeän ja syyllisyyden tunteita ja murskaavat sillan ytimeen. Aina kun lapsi käyttäytyy huonosti tai tekee väärin, häneltä puuttuu keinoja. Vanhemman kannattaa todeta mielessään, että nyt en ole jotain asiaa opettanut tarpeeksi tai sellaisella tavalla, että lapsi olisi sen pystynyt omaksumaan. Lapsi tarvitsee tukea ja aikuisen ohjausta niin kauan, että keinottomuuden tunne poistuu. Rankaisemisen sijaan lapselle on opetettava taitoja ja kieltämisen sijaan ohjattava häntä haluttuun suuntaan.

Kilttinä (silloin kun sillä tarkoitetaan kuuliaisuutta, tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta) olo voi tarkoittaa sitä, että lapsi suuntaa huomionsa aikuisen tunnetiloihin ja ohittaa omansa. Lasta kehotetaan toimimaan aikuisen toiveiden mukaan niin, että aikuiselle ei koidu lapsesta mitään vaivaa. Mutta lapsen kannalta tämä saattaa tarkoittaa sitä, että hän kadottaa yhteyden itseensä.

Lapselle annetaan parhaat lähtökohdat elämään olemalla itse mahdollisimman hyvässä yhteydessä itseen, suhtautumalla elämään ja tulevaisuuteen luottavaisesti ja positiivisin odotuksin. Olemalla itse se, joka todella on. Varsinaisena itsenä pystyy tarjoamaan lapselle parasta mahdollista vanhemmuutta.

Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa tutustua syvemmin omaan itseen ja omiin tunteisiin.