Kasvun Taian blogi

Lämpimästi tervetuloa blogiini. Blogissani kirjoitan hyvinvoivasta vanhemmuudesta, pienen lapsen unesta, satuhieronnasta ja mindfulnessista.

Tilaus
Bloglovin’
RSS-syöte
Sähköposti
heli@kasvuntaika.fi
Facebook
kasvuntaika
Instagram
kasvuntaika
Twitter
@KasvunTaika

Aiheita

Kasvun Taian blogi

Kasvun Taika järjestää vanhempia voimaannuttavia palveluja. Palvelujen tavoitteena on tuottaa hyvinvointia vanhemmuuteen sekä iloa ja läsnäoloa lapsen ja aikuisen väliseen suhteeseen.

13.3.2016
Jaa kavereille:

Tietoisen vanhemmuuden polulla

portaat

Luin viime syksynä mindfulness-ohjaajaopintojen reflektiivistä referaattia varten Myla ja Jon Kabat-Zinnin kirjan Jokapäiväiset ilonaiheet. Kirja innoitti minut pohtimaan tietoista vanhemmuutta. Tietoinen vanhemmuus ei ole temppuja, kikkoja tai tekniikoita vaan tapa elää. Se on tietoisuutta itsestä. Se on ymmärrystä siitä, että vastuu tunteista on aina tuntevalla ihmisellä. Se on armoa ja lempeyttä. Läsnäolemista ja hyväksymistä. Luottamusta.

Tietoinen vanhemmuus on itsemme kasvattamista, jotta voimme kasvattaa lastamme. Kyse on sinällään yksinkertaisista asioista. Siitä, että on läsnä ja kuuntelee lasta. Tiukoissa tilanteissa hengittää syvään ja antaa ajatusten, negatiivistenkin, tulla ja mennä. Keskittyy olemaan tunteen kanssa ja miettii, miksi reagoi niin voimallisesti. Tietoisuus tuo automaattiohjauksen tilalle pysähtyminen hetkeen. Automaattiohjaus on toimimista menneisyyden mallien mukaan, totuttu tapa, miljoona kertaa toistettu, syvään juurtunut toimintamalli. Kun aletaan oppia pysähtymistä ennen reagointia, tuutista ei tulekaan samaa vaan ajatuksiin tulee tilaa ja silloin automaattiohjauksen sijaan mieleen voi tulla erilaisia vaihtoehtoisia toimintatapoja.

Aina kun tunnistamme ja ymmärrämme jotain omasta lapsuuden kokemuksestamme, se voi toimia oppaanamme omassa vanhemmuudessamme. Kun tunnemme jonkin vanhan ja tuhoista toimintatavan läsnäolon, oli se sitten piittaamaton ja lapsen tunteita vähättelevä äänensävy, lasta paheksuva tai halveksuva ilme tai loukkaava nimittely, voimme tehdä toisenlaisen valinnan. Voimme valita joko automaattisen reagoinnin ja jatkaa samalla mallilla tai voimme päättää tehdä toisin ja tarkastella selkeämmin omaa reaktiota. Omaa toimintatapaa voi tutkia vaikkapa seuraavien kysymysten avulla:

Mitä minä oikein teen juuri nyt? Miksi reagoin niin vahvasti tässä tilanteessa? Mihin tämä minua vie, jos jatkan kulkemista tähän suuntaan? Mitä lapseni todella tarvitsee minulta juuri nyt? Mitä vaihtoehtoja minulla on?

Kysymykset ovat kirjasta Jokapäiväiset ilonaiheet.

Tietoisen, läsnäolevan vanhemmuuden kautta luomme lapselle tilan, jossa hänellä on mahdollisuus olla oma itsensä, koska läsnä tässä hetkessä ei ole vaatimuksia, odotuksia, pettymyksiä, huolia tai pelkoja. On vain tämä hetki ja sen hyväksyminen, mitä tällä hetkellä on. Tietoinen läsnäolo ei tuo ongelmatonta, meditatiivisen rauhallista, haasteetonta tai tasaista lapsiperhearkea. Tietoinen vanhemmuus ei tarkoita ettemme ajoittain kokisi voimakkaita turhautumisen tunteita tai toivoisi, ettei tiettyjä tilanteita syntyisi, kun tunnemme omien tarpeidemme olevan ristiriidassa lapsen tarpeiden kanssa. Jos tuomme tietoista läsnäoloa näihin tilanteisiin, voimme tunnistaa suuttumuksen, katkeruuden ja turhautumisen tunteemme, mutta mytös myötätunnon ja ymmärtäväisyyden tunteemme. Voimme päättää reagoida viisaimman kautta.

Tietoinen suhtautuminen alkaa myötätuntoisella suhtautumiselle itseemme. Oppimalla suhtautumaan lempeämmin sisäiseen kriitikkoomme (sisäinen tuomitseva puhe) sen valta alkaa vähentyä. Opimme olemaan vähemmän kriittisiä itseämme ja toisiamme kohtaan.

Tietoinen vanhemmuus on esillä mindfulness-kursseillani ja myös voimavaroja vanhemmuuteen -päivissä.

Olen kirjoittanut oppaan Viisi vinkkiä tasapainoiseen vanhemmuuteen, josta saa ajatuksia ja työkaluja myönteisiin kasvatusmenetelmiin. Tutustu oppaaseen ja tilaa se ilmaiseksi itsellesi!

1.3.2016
Jaa kavereille:

Uutta: uniluentokutsut

nukkuva vauva

Muistan, kun pyörittelin jo yritystoiminnan alkuvaiheessa mielessäni kotikutsujen ideaa. Mietin, miten saada palveluni mahdollisimman lähelle perheitä ja helposti saavutettavaksi. Asia unohtui moneksi kuukaudeksi, kunnes sain sähköpostia äidiltä, joka osallistui vauvansa kanssa vauvahierontakurssilleni. Hän kyseli, tulisinko luennoimaan heille uniasioista. Hän lupasi koota äiti-vauvaporukan kasaan. Jo samana iltana hän oli saanut kerätyksi seitsemän osallistujaa uniluentokutsuille. Kävin luennoimassa tälle äiti-vauvaporukalle uniasioista, ja palaute oli kaikin puolin hyvää.

Uniluentokutsujen ideana on se, että keräät ympärillesi porukan (vähintään 6 vanhempaa sinun lisäksesi) ja kutsut minut paikalle luennoimaan pienen lapsen unesta. Sinulle koollekutsujana uniluento maksaa 10 € ja kotikutsujen vieraille 16 €. Laitan kutsujen jälkeen linkin Holvi-verkkokauppaani, ja kutsujen maksaminen tapahtuu omien verkkopankkitunnustesi kautta verkkokaupassani. Tilana voi olla vaikka kotisi, leikkipuiston tilat tai taloyhtiön kerhotila. Emäntänä voit halutessasi järjestää kutsuille pienet tarjoilut tai jokainen osallistuja voi tuoda tarjoiluja nyyttärityyliin.

Uniluennolla käydään läpi 0‒2-vuotiaiden lasten yöelämää. Saat vinkkejä, miten sinä ja lapsesi saatte paremmat unet. Luennolla kerrotaan, millaista on pienen vauvan ja taaperon uni (unen tarve, unen rakenne, yöheräilyn yleisyys, nukahtamisvaikeudet) ja mitkä ovat unipulmien taustalla vaikuttavia tekijöitä. Millaisia käytännön keinoja unihäiriöiden hoitamiseen on?

Tyypillisiä kysymyksiä, mitä minulta kysytään ovat: Miten pidän onnistuneen ja mahdollisimman lempeän unikoulun? Miten yöt saadaan omistetuksi unelle? Millainen on lapsen normaali yörytmi? Miten voin opettaa lapseni nukahtamaan itsekseen? Nuo ovat myös niitä kysymyksiä, joihin olisin itse toivonut saavani vastauksia silloin kun lapseni olivat pieniä ja meillä nukuttiin vuosia todella huonosti. Noihin kaikkiin kysymyksiin saat vastauksen uniluennolla.

kakku

Kotikutsuja voi tilata pääkaupunkiseudulle (Vantaa, Espoo, Helsinki, Kauniainen) ja Keravalle. Ryhmän enimmäiskoko on 12 ja vähimmäiskoko 7 (kotikutsujen emäntä ja 6 vierasta).

Ota yhteyttä heli@kasvuntaika.fi, niin katsotaan kalenterista sopiva aika kotikutsuille. Nähdään kotikutsujen merkeissä!

Saamaani palautetta ensimmäisiltä uniluentokutsuilta:

Heippa ja kiitos vielä tuhannesti luennosta! Koen, että se oli kaikin puolin onnistunut ja olkkariluento teki tilanteesta rauhallisen, henkilökohtaisen ja sellaisen, että olet juuri meitä varten tullut puhumaan :) kaikki uskalsivat kysellä ja kertoa omasta tilanteestaan ja saimme hyviä eväitä kohti parempia yöunia.

Heli oli aivan ihana ja antoi paljon henkilökohtaisia neuvoja ja vinkkejä painottaen jokaisten omia tarpeita ja vauvojen yksilöllisyyttä ja mikä tärkeintä, painostamatta yhtään mihinkään tai sen enempää omaa mielipidettään tuputtamatta.

Punainen Leijona -blogissa on kirjoitus ensimmäisistä uniluentokutsuistani.

Ehkä teilläkin nukutaan pian paremmin? Laita viestiä ja tilaa kotikutsut ystäväpiirillesi! Voit myös katsoa tulevat uniluentoni ja ilmoittautua mukaan.

8.2.2016
Jaa kavereille:

Talvinen satuhieronta

Lumisydän

Kävin satuhierontaohjaajakoulutuksen reilu vuosi sitten. Olen vuoden aikana saanut olla mukana hienoissa hetkissä satuhieronnan tiimoilta. Olen ohjannut satuhierontatunteja sekä lapsille ja aikuisille että pelkästään aikuisille. Nämä satuhierontatunnit ovat olleet upeita mahdollisuuksia viedä eteenpäin satuhieronnan voimaannuttavaa viestiä.

Syksyllä kirjoitin syksyisen satuhieronnan, ja nyt on aika talviselle satuhieronnalle. Lumen kimallukselle, talviselle aurinkoiselle päivälle. Läsnäololle, kiitollisuudelle.

Kävelin talvisessa metsässä.

Katselin ympärilleni. Kuinka kaunista metsässä olikaan.

Näin lumessa jäniksen pomppujälkiä,
ketun vipellysjälkiä.

Piirsin lumeen sormellani sydämen.

Lumi kimalteli kuin kristalli.

Aurinko paistoi ja lämmitti säteillään minua.

Siinä seisoessani ajattelin, kuinka kiitollinen olenkaan.

Juuri nyt kaikki on hyvin.

Onni on läsnä juuri tässä hetkessä.

Talvisessa satuhieronnassa lapsen selkään voi tehdä sormilla kävelytystä, jäniksen pomppuja ja ketun vipellystä. Selkään voi piirtää sydämen ja auringon säteitä. Selkää voi silittää rauhallisesti ylhäältä alaspäin ja lopussa pysäyttää kädet alaselälle.

Mukavia satuhierontahetkiä!

Aiempia kirjoituksiani satuhieronnasta

Olen kirjoittanut oppaan Viisi vinkkiä tasapainoiseen vanhemmuuteen, josta saa ajatuksia ja työkaluja myönteisiin kasvatusmenetelmiin. Tutustu oppaaseen ja tilaa se ilmaiseksi itsellesi!

18.1.2016
Jaa kavereille:

Iltavillit iltarallit–vinkkejä iltojen rauhoittamiseksi

Nukkumatti nukkumassa

Yleisimpiä taapero- ja leikki-ikäisten lasten uniongelmia ovat nukkumaanmenon pulmat. Lapsi ei halua mennä nukkumaan, nukkumaan menoa vastustetaan ja rauhallinen nukkumaanmenohetki vaihtuu iltaralliksi. Taapero- ja leikki-ikäisten lasten reviiri laajenee ja uusia kokemuksia ympäristöstä karttuu päivittäin. Kehitysvaiheet, elämäntilanteen muutokset ja päivän tapahtumat heijastuvat uneen.

Olennaista on oppia tunnistamaan lapsestaan väsymyksen oireet. Lapselta kysymällä unentarvetta ei välttämättä saa selville. Aina lapsen väsymystä ei ole helppo tulkita, sillä väsymys voi viedä lapsen ylikierroksille. Tällöin lapset ovat levottomia, ärtyisiä ja riehakkaita. Lapsi voi ajautua ylikierroksille, kun elämässä on liikaa ohjelmaa ja leppoisa omaehtoinen oleminen jää vähiin.

Television katselun tiedetään vaikuttavan unen tuloon. Television ja tietokoneen katselua on sytä rajoittaa illalla. Ilta kannattaa rauhoittaa jo vähintään tunti ennen nukkumaan menoa. Tällöin ei enää katsella telkkaria, ei pelata tietokonepelejä eikä riehuta. Myös iltapalahetki on rauhoitettua aikaa.

Kun nukahtaminen on vaikeaa, aikuinen auttaa lasta unikuntoon. Parhaiten pikkulapsia rauhoitetaan tasaisen rauhallisen äänen ja lempeän kosketuksen avulla. Iltasatu kannattaa lukea unettavalla äänellä liikaa eläytymistä välttäen. Silloin kun lapsen omat keinot rauhoittumiseen eivät riitä, vanhempi ei jätä lasta yksin selviämään. Lapsen luottamus vanhempiin lisääntyy, kun häneltä ei vaadita liikaa itsenäisyyttä.

Pienelle lapselle on hyvä taata turva. Turva taataan läsnäololla. Lapsi luottaa päättäväisesti käyttäytyvään aikuiseen, jonka rauhallisuus siirtyy lapseen. Määrätietoisuus on eri asia kuin vihaisuus. Lapsi vain huolestuu aikuisen vihaisuudesta ja nukahtamisesta tulee sivuseikka.

Iltarutiineihin kannattaa varata aikaa, mutta tolkuttoman pitkät, tunteja kestävät iltarutiinit eivät ole tarpeellisia. Kaksikymmentä minuuttia on riittävä aika sadun lukemiselle, paijaamiselle ja tärkeiden asioiden läpikäymiselle. Jos minua janottaa ja nyt minua pissattaa -kierre pääsee vauhtiin, sen voi katkaista varaamalla sängyn viereen vettä pikkumukiin ja potan.

On tärkeää antaa lapselle huomiota myös jo illan aikana, joitakin kahdenkeskisiä leikki- tai lukuhetkiä. Jos yhteinen aika lapsen kanssa jää vähiin, lapset tuppaavat ottamaan sen nukkumaanmenoajasta. Vanhempien huolenpidolla on kiintymyssuhteiden kannalta tärkeä tehtävä. Nukkumaanmenon valmistelu tarjoaa vanhemmalle ja lapselle luontevan ja läheisen yhdessäolohetken, joka voi lujittaa keskinäistä suhdetta. Nukkumaan mennessä on hyvä keskittyä turvaa tuoviin asioihin, lasta ei kannata lähettää sänkyyn rangaistukseksi tai vihan vallassa.

On tärkeää pitää huolta myös omasta jaksamisesta. Monesti iltaisin myös aikuiset ovat väsyneitä ja tilanteet kärjistyvät helposti. Nukkumaanmenosta tulee valtataistelua. Aikuisen kireys tarttuu helposti lapseen eikä se ainakaan auta nukahtamistilanteita. On hyvä järjestää itselle huilihetkiä päivän aikana, jotta oma kärsivällisyys riittää iltaan asti. Mikä auttaa sinua itseäsi pysymään rauhallisena?

Ja muista, että joka ilta lapsesi korvaan kuiskuta, häntä rakkaudestasi muistuta: Olet ihana, rakastan sinua. Olen niin onnekas, kun juuri sinä olet syntynyt minun lapsekseni. Hyvää yötä ja kauniita unia.

Aiempia kirjoituksiani

6.1.2016
Jaa kavereille:

Mitä tehdä, kun hermot menee?

Kiukku

Lapsi makaa lattialla ja huutaa. Hän ei halua lähteä päiväkotiin. Hän ei halua vaatteita päälleen. Hän ei suostu istumaan, hän ei suostu seisomaan, hän ei suostu tekemään mitään. Vanhemmilla on kiire. Savu nousee korvista. Hermot menee!

Hermonsa menettäminen ei ole vain tunnetason kokemus vaan myös hyvin fyysinen reaktio. Suuttuessa koko sympaattinen hermosto aktivoituu: sydämen syke kiihtyy, verenpaine nousee ja lisämunuainen alkaa erittää adrenaliinia. Väsyneenä tai stressaantuneena tunteet ovat jo valmiiksi pinnassa, kroppa käy ylikierroksilla ja silloin pinnakin palaa herkemmin. Jokin pikkujuttu voi katkaista kamelin selän.

Kaikki tunteet kuuluvat elämään ja vanhemmuuteen

Suuttumuksen tunne on erityisesti naisille hämmentävää ja haastavaa. Naisen rooliin ei ole perinteisesti kuulunut aggressiivisuus ja sen osoittaminen. Varsinkin äidit odottavat itseltään suurta hyveellisyyttä. Hankalat tunteet eivät sovi tähän kuvaan. Vanhemmuuteen kuuluvat kuitenkin kaikki tunteet, myös viha ja pettymys. Moni äiti on elänyt lapsuuden, jossa on pitänyt olla kiltti ja omat kiukun tunteet ovat jääneet täysin piiloon. Vihantunteille ei ole ollut elämässä sijaa. Lapsen opetellessa tahdon imaisua ja omien vihatunteiden hallintaa voimalla, äiti ei osaakaan auttaa, koska hän ei itse ole oppinut tulemaan toimeen näiden tunteiden kanssa. Äidin omat käsittelemättömät vihantunteet nousevat esille. Monet vanhemmat kokevat olevansa yht’äkkiä samalla tasolla kiukuttelevan kolmivuotiaan kanssa.

Epärealistinen kuva vanhemmuudesta ja äitiydestä, aina tyynen rauhallisena ja viilipyttynä oleva lempeä vanhempi ei ole tosielämää. Meillä jokaisella on voimakkaitakin suuttumuksen tunteita ja pikkulapsivaiheen väsymys tuo ne helpommin pintaan. Tutustuminen omaan vihaan ja suuttumukseen ja rauhoittumisen keinojen miettiminen tasapainottaa mieltä.

Ennen kuin muutosta alkaa tapahtua, kannattaa myöntää itselleen, että sinulla on heikkous. Se, että sinulla on tapana ylireagoida. Jos vanhempi ei osaa nähdä tätä, hän ajattelee automaattisesti, että syy on lapsessa. Kun tunnistaa heikkouden, siihen voi ottaa etäisyyttä. Silloin oppii huomaamaan ja tunnistamaan tilanteita, joissa sinulla on tapana toimia vähemmän fiksusti. Tiedostamisen myötä kykysi hillitä käyttäytymistäsi ja tunteitasi kehittyy hiljalleen.

Kannattaa miettiä itselle erilaisia keinoja rauhoittua. Keinoja voivat olla vaikka kymmeneen laskeminen ja samalla syvään hengittäminen (pidentäen uloshengitystä), poistuminen hetkeksi paikalta, vesilasin juominen, rauhoittava sisäinen puhe tai lenkille lähteminen höyryjen päästämiseksi. Lapsiperheissä väsymys on lähes aina läsnä. Tämän vuoksi vanhempien olisi tärkeää pitää huolta itsestään. Säännöllinen elämänrytmi tekee hyvää myös aikuiselle: riittävä lepo, terveellinen ruoka ja ulkoilu auttavat. Myös huumori ja myönteinen asenne auttavat pitkälle. Jos pinna on jatkuvasti kireällä, on aika istahtaa alas ja miettiä omaa elämää kokonaisuutena. On hyvä pohtia sitä, mitkä asiat kuormittavat ja miten niitä voisi muuttaa itse ja läheisten avulla.

Olennaista on huomata se hetki, jolloin alkaa menettää hermonsa. Silloin kannattaa yrittää estää ja jarruttaa totaalista pinnan palamista. Suuttumuksen voi havaita vaikkapa siitä, että se alkaa tuntua kehossa. Keho alkaa valmistautua suuttumiseen. Alkaa tapahtua asioita, jotka mahdollistavat voiman käytön, pakenemisen tai taistelun. Kehon reaktiot ovat vaistomaisia, mutta niitäkin voi oppia rauhoittamaan. Kun koko keho on jo äärimmäisessä kireydessä, on paljon vaikeampi enää hallita mieltänsäkään. Jos on jo täyden raivon vallassa, siitä on vaikeampi rauhoittua.

Tunteen nimeäminen auttaa

Haastavassa tilanteessa on hyvä tunnistaa oma tunnetila ja nimetä se. Jo tunteen nimeäminen auttaa vakauttamaan omaa olotilaa ja mieltä. Nimike on kuin kahva, johon voi tarttua. Tunne on helpompi nähdä vain tunteena tempautumatta sen vietäväksi. Nimeämisen jälkeen huomion voi siirtää omaan hengitykseen. Tunnetta voi myös tunnustella kehossa, missä se tuntuu voimakkaimmin. Kun on saanut itseään rauhallisemmaksi, voi miettiä, miten minun kannattaa toimia tässä tilanteessa.

Jos pinna kuitenkin joskus palaa, on tärkeää selittää lapselle tapahtunutta. Olennaista on se, miten tilanteesta pääsee eteenpäin. Aikuisen on myönnettävä, että teki väärin. Voit vaikkapa sanoa, että sinua harmitti niin kovasti, koska pinnasi oli kireällä. Kun aikuinen pystyy selittämään asian lapselle, silloin hän ottaa siitä vastuun, eikä lapselle jää syyllistä oloa tapahtuneesta. On myös tärkeää pyytää lapselta anteeksi.

Automaattireaktioista tietoisempaan toimintatapaan

Mindfulness on yksi keino päästä automaattiohjauksesta (= välitön reagointi, esimerkiksi huutaminen lapselle tai ovien paiskominen) tietoisempaan reagointiin. Se, että pystyy hermostumistilanteissa ottamaan pienenkin aikalisän, parinkin sekunnin tauon, auttaa vanhempaa rakentavampaan toimintatapaan kuin lapselle huutaminen. Tiedostettu toimintatapa lähtee tilanteesta eikä automaatiosta. Itseltään voi kysyä: Mitä minun olisi viisainta tehdä juuri nyt? Näin voi valita tietoisen reaktion automaattisen stressireaktion sijaan.

Myös omiin tunteisiin tutustuminen on tärkeää. Miksi reagoin niin kuin reagoin? Mihin reagoin? Kenelle tunne on oikeasti osoitettu? Mitä minussa tapahtuu reagoimisen aikana? Mitä tämä tunteeni ja reagointitapani kertoo minusta ja tyydyttymättömistä tarpeistani? Edistääkö toimintatapani hyvinvointiani ja koko perheemme hyvinvointia?

Lisää keinoja rauhalliseen ja empaattiseen vanhemmuuteen saat verkkovalmennuksesta Myrskyn sydän – kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit.

P.S.: Kuvan on piirtänyt esikoinen. Tuolta näyttää hermonsa menettänyt ihminen lapsen näkökulmasta. Aika osuva piirros, vai mitä?