Kasvun Taian blogi
Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.

Lapsen kanssa tärkein asia on kohtaaminen ja yhteys.
Lasten kasvattaminen ei ole tekniikoita tai menetelmiä vaan
sitä, että saadaan lapseen hyvä tunnetason yhteys ja sen kautta
pystytään tavoittamaan lapsen näkökulmaa tilanteisiin. Mitä
parempi yhteys lapsen kanssa on, sitä helpompaa on pystyä näkemään
lapsen käytöksen taakse. Silloin pystyy sanoittamaan myös lapsen
tunteita ja tarpeita – eikä vain käytöstä.
Päivittäiset pienet asiat ovat tärkeitä. Hymyt,
kohtaamiset, läsnäolo, äänensävyt, lapsen koskettaminen.
Tärkeintä on perheen ilmapiiri ja se mitä teet usein, ei se, miten
toimit juhlapäivinä tai lomalla. Tärkeintä ei ole täydellisyys vaan
tunnetason yhteys lapsen kanssa.
Tähän kirjoitukseen on koottu neljä keinoa vahvistaa yhteyttä
lapsen kanssa. Nämä kaikki keinot ovat sellaisia, jotka pystyy kuka
tahansa tekemään, vaikka arki olisi kiireistä.
Lasta arvostavat sanat
On hyvä tutkia omaa kielenkäyttöä ja puhetapaa. Miten puhut
lapsellesi? Puhutko lasta arvostaen, kunnioittaen ja
vahvuuksia korostaen vai korostuvatko puhetavassasi lapsen heikkoudet ja
epäonnistumiset? Korostuuko puheessasi ilo lapsesta ja arjesta vai
hankaluudet? Käskytätkö lasta yksinvaltiaan tavoin (laitan kaikki
lelusi pois, ellet siivoa huonettasi
) vai käytätkö puhetapaa, joka
houkuttaa lasta yhteyteen, ongelmanratkaisuun ja pohtimaan asioita
(mitä ajattelet, mikä auttaisi sinua siivoamaan huoneesi?
)
Kerro lapselle päivittäin, että rakastat häntä ja että lapsi on
tärkeä sinulle: Olen onnellinen, että juuri sinä olet minun
lapseni.
Kerro lapselle, että hänen kanssaan on ihana
olla. Lapsen on myös tärkeä kuulla, että hän riittää juuri sellaisena
kuin hän on: Sinä riität, olet ihana juuri tuollaisena kuin
olet.
Lapsen on myös tärkeä saada kuulla (ja tuntea ja
kokea), että hän saa tehdä eri tavoin kuin aikuinen toivoo ja hän saa
tuntea tunteita: Saat olla tunteva ja tarvitseva.
Lapsen kuunteleminen
On hyvä hyödyntää luontaiset hetket päivissä, jolloin pystyy
keskittymään lapsen kuunteluun ja juttelemiseen lapsen
kanssa. Keskeistä on se, kuinka kuuntelet. Käännä
koko kehosi lapseen päin, laita kännykkä pois kädestä ja osoita koko
kehollasi, että kuuntelet lasta.
Yksi hyvä keino keskusteluun lapsen kanssa on pyytää lasta
kertomaan kolme asiaa omasta päivästään: Kerro minulle kolme
asiaa päivästäsi.
On tärkeää, että myös aikuinen kertoo kolme
asiaa omasta päivästään.
Erityisaika jokaisen lapsen kanssa erikseen
Jokainen lapsi on yksilö. Lasten kanssa olisi hyvä viettää omaa
erityistä aikaa, vähintään vartti päivässä jokaisen lapsen kanssa
erikseen. Tämä voi olla lapsijohtoista leikkiä, jossa aikuinen on
mukana, lapsen läksyissä auttamista, lautapelin pelaamista lapsen
kanssa tai vaikka pieni kävelylenkki, jossa keskitytään juuri siihen
tiettyyn lapseen.
On hyvä miettiä jokaisen lapsen kanssa yksi juttu, josta juuri
tämä lapsi pitää. Se voi olla vaikka hiusten pörröttäminen,
lapsen koskettaminen ja silittäminen nukkumaanmenon hetkellä tai
korttipelin pelaaminen. Jokin spesiaalijuttu jokaiselle lapselle.
Rutiinit arjessa
Arkeen on hyvä luoda sellaisia rutiineja, jotka vahvistavat
läsnäoloa, lapsen kuuntelemista ja yhteyttä arjessa. Näitä rutiineja
voivat olla esimerkiksi aamuhali, perheen yhteinen ruokailu ja siinä
yhteydessä keskustelu lapselle tärkeistä asioista, iltasadun lukeminen
ja vaikka satuhieronnan tekeminen iltaisin.
Perheessä on hyvä olla erityisesti rauhoittumiseen ja
rentoutumiseen liittyviä rutiineja. Lapset osaavat kyllä kiihdyttää ja
säheltää, mutta kaikki lapset (ja aikuiset) eivät osaa rauhoittua.
Rauhoittumisen tukemiseksi on hyvä luoda rutiineja.
Niitä voi löytää vaikkapa tekemästäni
Mindfulness lapsille -verkkokurssista.
Miten sinä vahvistat yhteyttäsi lapsen kanssa? Millaisia yhteyttä ja
läsnäoloa korostavia rutiineja sinun perheessäsi on?
Lue myös tämä kirjoitukseni:
16.5.2018
Jaa kavereille:

Millaisia tunnetaitoihin liittyviä kirjoja on tehty ihan pienille
lapsille, taaperoille? Osa taaperoista jaksaa kuunnella pitkiäkin
tarinoita, osa tykkää vielä enemmän katsella kuvia. Esittelen tässä
viisi lyhyttä kirjaa. Näissä kaikissa kirjoissa on selkeä kuvitus ja
lyhyet tekstit ja nämä auttavat keskustelemaan pienen lapsen kanssa
tunteista. Tunnetaitoja ei opi pelkästään kirjoista lukemalla. Kirjat
voivat antaa hyvää pohjaa tunteista keskusteluun, ja keskusteluja on
hyvä linkittää lapsen omaan elämään ja kokemuksiin.
Millainen minä?
Millainen minä tutkii tunnetiloja ja ilmeitä. Kirja
perustuu pieniin teksteihin ja hyvin yksinkertaisiin naamakuviin,
jotka kuvastavat tunteita hyvin. Miltä minä näytän, kun tunnen itseni
vihaiseksi tai iloiseksi? Mitä kasvoilleni tapahtuu, kun hämmästyn tai
kun minua nolottaa?
Murrrrr, olen vihainen. Viha kiehuu päässäni. Jeee, olen
onnellinen. Onni loistaa kasvoiltani.
Sika ja tunteet
Sika ja tunteet -kirjassa on havainnolliset ja hyvät kuvat
ja pienet tekstit, jotka kertovat tunteista. Lehmä hämmästyy, kun se
herää päiväuniltaan. Sikaa pelottaa kävellä yksin pimeässä. Pingviini
tulee surulliseksi kun ystävä muuttaa pois. Pienetkin lapset jaksavat
kuunnella kirjan ja kuvista ja teksteistä on helppo myös keskustella
lisää: Milloin sinä olet ollut surullinen? Onko sinua pelottanut
joskus? Milloin? Miltä se tuntui, kun pelotti? Mikä on saanut sinut
suuttumaan? Miltä se tuntui?
Kuka suuttuu?
Kirjassa ovat nalle ja kissa. Kissa haluaa mukaan leikkiin, mutta
hän ei pääse. Nalle sanoo, että torni on minun. Kissan mielestä nalle
on ihan kamalan tyhmä, ja kissa lyö ja puree nallea. Tappeluhan siitä
tulee, ja se on varmaan tuttu tilanne monille taaperoille. Miten
toisten kanssa leikitään? Miksei torni saa olla yksin minun? Miten
muiden kanssa olisi hyvä käyttäytyä?

Kuka jää yksin?
Nalle on surullinen. Hän on yksin, vaikka hän ei haluaisi olla
yksin. Nalle yrittää saada kavereita, mutta kenellekään ei sovi.
Nalle päättää leikkiä itsekseen ja huomaa viihtyvänsä hyvin myös
itsekseen. Kirjan lukemisen yhteydessä voi pohtia esimerkiksi, miltä
tuntuu olla yksinäinen, kuinka toiselle voi sanoa nätisti, etten nyt
voi olla kanssasi ja pitääkö kaikki ottaa mukaan leikkiin.
Pienen isot ilot
Tämän kirjan sivut pursuavat rakkautta ja elämäniloa.
Riimimuotoisessa kirjassa käsitellään niitä asioita elämässä, jotka
ovat ihania, rakkaita ja iloa tuottavia. Ihmiset aivot ovat
suuntautuneet enemmän kaiken negatiivisen ja huonosti menneen
huomaamiseen, siksi on tärkeää suunnata huomiota positiiviseen. Tämä
kirja antaa hyvän mahdollisuuden keskustella myös siitä, mikä tuo
lapsen elämään iloa ja onnea.
Oletko lukenut jo nämä kirjoitukseni?
25.4.2018
Jaa kavereille:

Onko huutaminen normaali tapa ilmaista tunteita? Onko ok huutaa
lapselle, jos sen jälkeen pyytää anteeksi? Olenko minä ainut, joka
huutaa lapselleen? Minun on mahdotonta lopettaa lapselle huutaminen,
minä nyt vaan olen tällainen helposti tulistuva ihminen.
Tässä blogitekstissä puretaan neljä myyttiä lapselle
huutamisesta.
Myytti 1: Olen ainut vanhempi, joka hermostuu ja huutaa lapselleen
Kun huudat lapsellesi, et ole ainut. Luultavasti naapurissakin
on vanhempi, joka huutaa lapselleen.
Ehkä puistossa ja kerhoissa ei puhuta lapselle hermostumisesta ja
huutamisesta. Olen tavannut työni kautta tuhansia vanhempia vuosien
varrella ja voin väittää, että jokainen vanhempi hermostuu ja huutaa
lapsilleen silloin tällöin. Vanhemmat ovat ihmisiä eivätkä robotteja,
ja viha ja kiukku ovat normaaleja tunteita. On hyvin
inhimillistä, että joskus palaa pinna.
Keskeistä ei ole se, etteikö vanhempi ikinä hermostuisi ja huutaisi
lapselleen, vaan se, miten vanhempi pystyy räjähtämisen ja
huutamisen jälkeen rakentamaan yhteyden uudelleen lapsen kanssa.
Keskeistä on myös se, että vanhempi tekee töitä
omien
itsesäätelytaitojensa parantamiseksi.
Myytti 2: Minun on mahdotonta lopettaa huutaminen, minä nyt vain
olen tällainen temperamentiltani
Jokaisen on mahdollista vähentää huutamista ja lapselle
hermostumista.
Aivan jokainen pystyy opettelemaan itsesäätelyä ja tunnetaitoja.
Huutamisen lopettamisessa on kyse siitä, että treenaa omaa
mieltään niin, että pystyy ottamaan tietoisen tauon ennen
huutamista. Kyse on siitä, että pystyy pysäyttämään itsensä
ennen huutamista kiinnittämällä huomiota esimerkiksi omaan
hengittämiseen ja kehoon. Kyse on myös siitä, että huolehtii omasta
itsestään ja hyvinvoinnistaan. Sillä väsyneenä pinna palaa paljon
nopeammin kuin virkeänä ja hyvinvoivana.
Myytti 3: On ok huutaa lapselle, kunhan pyytää sen jälkeen
anteeksi
On tärkeää pyytää lapselta anteeksi huutamisen jälkeen ja ottaa
syy huutamisesta itselleen. Mutta se ei oikeuta lapselle huutamiseen,
että pyydät sitten anteeksi ja hyvität sillä lapsellesi
huutamisen. Joka kerta, viikosta toiseen.
Tutkimusten mukaan huutaminen ja kovat sanat ovat lapsen psyykelle
yhtä vahingollista kuin lapsen fyysinen rankaiseminen. Lapselle
huutaminen vahingoittaa hänen minäkuvaansa. Huutamisesta lapselle jää
mieleen uhkaava ja vihainen tunnetila. Jokainen huutaa ja räyhää
joskus lapselleen, mutta usein toistuvana
toimintatapana huutaminen vahingoittaa lapsen ja aikuisen välistä
suhdetta ja se on haitallista lapsen itsetunnolle. Turvallista
suhdetta lapsen kanssa ei paranna pelkkä anteeksipyytäminen vaan se,
että sinä opettelet keinoja rauhallisena pysymiseen.
On hyvä myös miettiä, millaista mallia annat
lapsellesi. Lapsi käyttää helposti samoja keinoja
kaverisuhteissa ja tulevaisuudessa eri elämänvaiheissa, kuin sinä
käytät nyt lapsesi kanssa. Haluatko, että lapsesi huutaa kavereilleen
ja myöhemmin esimerkiksi puolisolleen ja lapsilleen? Kukaan ei
halua, että hänelle huudetaan.
Myytti 4: Huutaminen on normaali tapa osoittaa tunteita
Olen tavannut perheitä, joissa vanhemmat ajattelevat, että
heillä ei padota tunteita, huutaminen on normaali tapa osoittaa
kiukkua.
Huutaminen ei ole normaali tapa osoittaa tunteita. Huutaminen
kertoo aina siitä, että tunteet ovat vyöryneet yli ja ihmisellä ei ole
keinoja käsitellä ja säädellä tunteitaan. Vai mitä itse ajattelisit
siitä, jos pomosi töissä huutaisi sinulle? Ajatteletko, että se on
ihan normaali tapa ilmaista ja tuulettaa tunteita vai ajatteletko,
että nyt taisi pomolla kiehahtaa pahasti yli ja tunnesäätely
petti?
Älä usko myytteihin huutamisesta!
- Et ole AINUT, joka huutaa lapselleen
- Sinä VOIT lopettaa lapselle huutamisen
- Anteeksipyytäminen on tärkeä asia huutamisen jälkeen, mutta se EI
oikeuta usein toistuvaan huutamiseen
- Huutaminen EI ole normaali tapa osoittaa tunteita
Mieti elämääsi: Mitä jos et enää räjähtelisi ja huutaisi
lapsellesi? Mitä jos olisit rauhallinen, turvallinen ja tasapainoinen
vanhempi, jonka ei tarvitse koko ajan pyytää anteeksi
huutamistaan?
Tutustu Myrskyn
sydän – kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit
-verkkovalmennukseen. Saat keinoja pysyä rauhallisena ja lopettaa
lapselle huutaminen. Yksikään lapsi (tai aikuinen) ei halua, että
hänelle huudetaan.
19.4.2018
Jaa kavereille:

Jokainen hermostuu joskus lapselleen; se on inhimillistä. Mutta jos
hermostuu ja huutaa usein lapselleen, on tärkeää miettiä keinoja
räjähtelyn vähentämiseksi. Lapselle hermostuminen ja huutaminen on
haitallista sekä lapsen itsetunnolle että suhteelle ja
vuorovaikutukselle lapsen kanssa. Huutamisesta jää lapselle mieleen
uhkaava ja vihainen tunnetila.
Esittelen tässä yhden yksinkertaisen vinkin lopettaa lapselle
huutaminen ja räjähtely.
Tietoisen tauon merkitys
Keskeinen taito rauhoittumisessa ja itsesäätelyssä on kyky
ottaa tietoinen tauko. Tietoisella tauolla tarkoitetaan sitä
väliä, joka on ärsykkeen ja reaktion välillä. Silloin
kun ei pysty ottamaan taukoa, toimii kiihtymyksen vallassa ja suusta
tulee niitä klassisia lauseita kuten miks tää on aina näin
hankalaa?
, sun kanssa ei ikinä voi lähteä mihinkään
, nyt
perun viikon pelivuorot
tai laitan lelusi kassiin ja saat ne
takaisin kun osaat käyttäytyä paremmin
. Monesti ärtyneenä tulee
myös huudetuksi tai vähintäänkin ääni on kireä ja kasvoista paistaa
kiukku.
Kiihtymyksen vallassa ei pysty toimimaan rakentavasti vaan käyttää
uhkailua, lahjontaa, kiristämistä ja muita ei-niin-kovin-myönteisiä
toimintatapoja. Kun pystyy ottamaan tauon ja pysäyttämään omat
automaattiset reaktionsa, pystyy tietoisempiin
toimintatapoihin: miten minun olisi järkevintä toimia? Mitä
lapseni tarvitsee juuri nyt? Miten hoidan tämän tilanteen niin, että
yhteys lapseen säilyy?
Millaisia keinoja voisit ottaa itsesi tueksi?
Miten pystyä ottamaan tietoinen tauko? Yksi hyvä muistukekeino
itselle voi olla muistilaput. Muistilappuja voi olla
jääkaapin ovessa, vessan peilissä, lastenhuoneessa ja eteisessä.
Sellaisissa paikoissa, joissa vietät paljon aikaa. Sellaisissa
paikoissa, jossa pinnasi usein palaa. Lappu voi jo sinällään toimia
muistukkeena tai lapussa voi lukea joku muistutus: Keskityn
hengittämään rauhallisesti
tai Pystyn olemaan
rauhallinen
tai Kasvatan lapsiani rakkaudella, en
pelolla
tai Lapseni ansaitsevat rakkautta. Erityisesti
niinä hetkinä, kun he käyttäytyvät huonoiten
.
Aina kun näet muistilapun, ota tauko. Hengitä syvään, pidennä
uloshengitystäsi. Ota kontakti kehoosi. Ja kun olet näin muistutellut
itseäsi rauhoittumisesta useissa eri tilanteissa, pystyt myös
haastavissa tilanteissa toimimaan tietoisemmin ja
järkevämmin. Haastavan hetken keskellä lapun vilkaiseminen auttaa
sinua ottamaan tietoisen tauon ja toimimaan muulla tavoin kuin
huutamalla.
Muistilaput toimivat sinulle muistukkeina lempeään,
rauhalliseen ja tunnetaitoiseen vanhemmuuteen. Vanhemmuuteen,
joka tuo lapselle turvaa eikä pelkoa.
Millaisia keinoja sinulla on itsesi rauhoittamiseen haastavissa
tunnetilanteissa? Mitä sinun muistilapussasi lukisi?
21.3.2018
Jaa kavereille:

Ihan hirvee kiire. Taas viimeisenä hakemassa lasta päiväkodista ja
punainen liikennevalo vielä hidastamassa. En ehdi mitään, kaikki menee
päin seinää. Mitä ihmettä teen illalla ruuaksi, kotona ei taida olla
taaskaan mitään valmiina. Villekään ei koskaan käy ruokakaupassa,
kaikki on koko ajan minun vastuullani. Miten tästä elämästä tuli näin
kiireistä ja rankkaa. Ja kännykkäkin kilahtaa koko ajan, viestejä
tulee ja niihinkin pitäisi jossain vaiheesa reagoida. Ei ole
todellista, taas punainen liikennevalo. Tästä ei tule mitään.
Puuuuh. En kestä.
Automaattiset reaktiot, stressiajatukset ovat vallanneet mielen.
Lienee tuttua aika monelle. Lapsiperheen arjessa on monesti tekemistä
paljon ja aikaa vähän. Mistä saada helpotusta stressiin?
Mielen treeniä
Ensimmäinen askel stressistä vapautumiseen on
sen tiedostaminen. Stressireaktiot tapahtuvat yleensä
itsestään ja tiedostamattomasti. Kun alamme tiedostaa, mitä meitä
stressaavissa ja rasittavissa tilanteissa tapahtuu, pystymme
muuttamaan tilannetta. Voimme näin vaikuttaa automaattisiin
toimintatapoihimme. Meidän ei enää tarvitse reagoida samalla tavoin
kuin ennen: taistellen tai paeten.
Jo stressin havaitseminen voi lieventää stressireaktiota. Emme aina
voi vaikuttaa siihen, mitä ympärillämme tapahtuu, mutta meidän
on mahdollista oppia säätelemään omia reaktioita
tilanteisiin. Voimme vaikuttaa siihen, minkä verran nämä
tilanteet tai asiat vievät voimiamme tai vaikuttavat
hyvinvointiimme.
On tärkeää oppia tuntemaan itsensä ja omat reaktionsa
stressiin. Kun oppii säätelemään omia reaktioitaan
esimerkiksi mindfulness-harjoitteita
hyödyntämällä, pystyy paremmin palauttamaan elimistön normaaliin
tilaan arjessa. Mindfulnessin avulla voi
kehittää kykyä havainnoida ja oivaltaa omaa kehoa, ajatuksia ja
tunteita, jolloin on helpompi tunnistaa erityisesti kuviteltuja
stressitekijöitä ja niiden laukaisemia käyttäytymismalleja.
Tiedostava mieli
Huomaan olevani taas liukumassa kiire- ja paniikkiajatteluun.
Otanpa yhteyden kehoon ja hengitykseeni. Hengitän muutaman kerran
syvään vatsaan asti ja puhallan pitkän ja rauhallisen uloshengityksen.
Minulla on nyt sellainen ajatus, että olen menettämässä kaiken
kontrollin. Ei se nyt ihan niin ole. Ehdin hakea lapsen ennen kuin
päiväkoti sulkeutuu. Ja jos jään vielä jumiin seuraaviin
liikennevaloihin, voin soittaa päiväkotiin ja kertoa, että tulen pari
minuuttia myöhässä. Ja kotonahan on porkkanoita ja perunoita, saan
tehtyä niistä kasvissosekeiton. Minun ei tarvitse reagoida jokaiseen
kännykän viestiin heti, riittää, että vastaan niihin taas huomenna
työaikaan. Olo tuntuukin nyt paljon rauhallisemmalta.
Stressaavassa tilanteessa on tärkeää siirtyä automaattiohjauksesta
olemisen tilaan. Kannattaa keskittyä hetkeksi
hengittämiseen. Erityisesti uloshengitystä kannattaa pidentää, se
auttaa parasympaattista hermostoa rauhoittumaan. Kun olet rauhoittanut
kehoasi, myös mielesti alkaa rauhoittua.
Vakaasta paikasta käsin voit kysyä itseltäsi: Mitä minun
olisi viisainta tehdä juuri nyt?
Sinulla on valta valita
stressireaktio tai tietoinen reaktio. Stressaavissa
tilanteissa rauhoita oloasi suhtautumalla itseesi hyväntahtoisesti ja
lohduttamalla itseäsi stressin keskellä. Ole myötätuntoinen ja
armollinen itsellesi.
Mitkä tilanteet sinä koet stressaavina? Mistä sinä saat
helpotusta stressiin?