Kasvun Taian blogi

Niiloa jännittää mennä loman jälkeen päiväkotiin. Hän roikkuu vanhempiensa jaloissa. Sekä päiväkodin hoitaja että Niilon vanhemmat hokevat: Ei tässä ole mitään jännitettävää, sen kun vain menet reippaasti toisten lasten kanssa aamupalalle.

Millalla on koulussa esitelmä. Hän on valmistautunut siihen etukäteen, mutta astellessaan luokan eteen hänen hengityksensä tuntuu salpautuvan ja päästä häviää kaikki ajatukset. Kasvot muuttuvat punaisiksi, suu kuivuu. Tuntuu, että yhtään sanaa ei tule suusta. Millan päähän alkaa nousta ajatuksia: Tää on tosi noloo. Kaikki näkevät, että mua jännittää. Kohta kaikki nauravat minulle. Arvasin jo etukäteen, että tässä käy näin.

Saako jännittää?

Jännittäminen koetaan monesti asiana, jota ei saisi olla. Jännittäminen koetaan nolona ja epäonnistumisena. Sitä halutaan peitellä. Ja mitä enemmän jännittämistä vastustaa, sitä enemmän se alkaa vallata mielessä ja kehossa tilaa.

Jännittämistä pidetään helposti heikkouden merkkinä ja sitä pyritään peittämään. Monilla jännittäjällä on ajatus, että vain minä jännitän. Jännittäminen on kuitenkin normaali tunne, ja suurin osa ihmisistä jännittää. Jännittäminen on sinällään hyvä tunne. Se ei ole vaarallista. Se on merkki siitä, että keho toimii oikein ja jännitettävä asia on tärkeä.

Myös vanhemmat saattavat vähätellä lapsen jännittämistä tai puhua sitä pois: eihän tässä nyt mitään jännitettävää ole tai mitä sä nyt tuollaista asiaa jännität. Tähän liittyy monesti ajatus, että halutaan helpottaa lapsen olotilaa. Tärkeää kuitenkin on, ettei selitetä lapsen tunnetta pois. On tärkeää hyväksyä jännitys. Saa jännittää.

Aikuisen on tärkeää hyväksyä lapsen tunteet ja ottaa ne vastaan myötätuntoisesti, arvioimatta ja arvostelematta. Se edellyttää sitä, että aikuinen on itse sinut omien tunteidensa kanssa ja hyväksyy jännittämisen, ujouden, arkuuden ja pelot myös itsessään.

Mikä auttaa jännittämiseen?

On tärkeää viestittää jännittävälle lapselle, että vastaan taisteleminen ja vältteleminen yleensä vain pahentavat tilannetta. Lapsen kanssa voi yhdessä lähteä tutkimaan, miltä jännitys tuntuu kehossa. Missä kohtaa kehoa jännitys tuntuu? Minkä värinen jännitys on? Minkä muotoinen jännitys on? Millaisia tunteita ja ajatuksia jännittäminen herättää lapsessa? Tarvitaan aikuisen tahtoa ja kykyä pysähtyä lapsen ja hänen tunteensa äärelle.

Aikuisen on tärkeä nimetä lapselle jännittämistä: Minusta näyttää, että sinua jännittää nyt aika lailla. Olenko oikeassa? Saa jännittää, se on ihan normaali tunne. Kun saa nimen jännitykselle (tai ylipäänsä muillekin tunteille), se ei enää ole epämääräinen ja jäsentymätön kokemus. Nimen saaminen tunteelle auttaa sekä mieltä että kehoa rauhoittumaan.

Jännittävää lasta auttaa aikuisen rauhallinen ja hyväksyvä läsnäolo ja kosketus. Jos aikuista ei ole läsnä, lasta voi opettaa myös koskettamaan ja silittämään itseään – se auttaa häntä rauhoittumaan jännityksen hetkellä.

Lapselle on hyvä kertoa, että on olemassa keinoja, joiden avulla jännitystä voi helpottaa. Jännitystä helpottavat keinot voivat liittyä esimerkiksi hengittämiseen, omaan kehoon tai omiin ajatuksiin. Näitä jännitystä helpottavia keinoja voi oppia vaikkapa tunnetaitoharjoitusten kautta. Hengitystä voi tietoisesti rauhoittaa ja uloshengitystä pidentää. Huomiota voi suunnata omaan kehoon ja juurruttaa itseään lattiaan.

Itseään voi tsempata ja rauhoittaa ajatuksilla sen sijaan, että lietsoo jännitystä vielä lisää omassa päässään. On parempi rohkaista itseään ajatuksillaan (jännitys on normaali asia, muutkin jännittävät) kuin ajatella sitä, miten kaikki menee pieleen (nolaan itseni ja kaikki nauravat minulle).

Nämä samat keinot pätevät myös aikuiseen. Itse olin aiemmin tosi kova jännittämään, mutta nyt viime vuosina olen ystävystynyt jännitykseni kanssa ja minua on auttanut se, että olen hyväksynyt jännitykseni ja olen opetellut kehoa ja mieltä rauhoittavia keinoja, joilla luon itselleni turvaa niissä tilanteissa, kun jännittää.

Aikuisen tehtävänä on tukea lapsen selviytymistä ja osoittaa ymmärtävänsä lapsen tunteet. Ei yritetä parantua jännityksestä vaan opetellaan keinoja tulla toimeen sen kanssa. Jännittävä lapsi tarvitsee paljon myötätuntoa ja ymmärrystä. Ja sen tiedon, että hän on hyvä ja riittävä sellaisenaan.

Millainen suhde sinulla on jännittämiseen? Millaisia ajatuksia lapsen jännittäminen sinussa herättää?

Lue myös kirjoitukseni: Miten nimetä lapsen tunteita?

Miten sinä pidät hermosi kurissa? Miten voit olla huutamatta lapsellesi? Miten voit selvitä haastavista tilanteista menettämättä hermojasi?

Huutaminen ja lapselle raivoaminen pelottaa lasta. Kun lapsi on pelon vallassa, hän menee taistele-pakene-jähmety tilaan eikä kykene oppimaan mitään. Kun aikuinen huutaa lapselle, se opettaa lasta olemaan kuuntelematta aikuista silloin kun aikuinen puhuu tavallisella äänellä. Lapselle huutaminen opettaa lapselle myös sitä, että huutaminen ja raivoaminen ovat normaaleja tapoja toimia ja hänkin voi tehdä niin. Millaista mallia sinä annat lapsellesi?

Seuraavassa annan sinulle viiden kohdan suunnitelman, jonka avulla sinusta tulee rauhallisempi vanhempi.

1. Pidä mielessäsi, että tärkein tehtäväsi vanhempana on tuoda lapselle turvaa

Pysyessäsi rauhallisena haastavissakin tunnetilanteissa, annat lapsellesi mallia tunteiden säätelystä ja siitä, miten tilanteista voi selvitä ilman raivoamista ja huutamista. Lapselle raivostuminen tuo hänelle uhkaa eikä se edistä lapsen halua toimia yhteistyössä sinun kanssasi.

2. Ota tauko!

Haastavassa tunnetilanteessa sulje suusi. Hyväksy tunteesi. Älä sano mitään. Hengitä syvään. Tunne jalkasi lattiaa vasten. Ravistele käsiäsi. Tunnekuohussa tunteet kaappaavat sinut valtaasi eikä järki toimi. Tee kaikkesi, jotta saat rauhoitettua kehosi ja mielesi ja saat aivosi taas toimintaan.

3. Muista, että lapset käyttäytyvät kuten lapset

Lapset ovat lapsia, heidän tunnesäätelynsä on vielä kehitysvaiheessa. Lapset opettelevat asioita. Lapset eivät ole pieniä aikuisia, jotka tekevät aina, kuten aikuinen sanoo. Katso asioita lapsen näkökulmasta ja hänen maailmastaan käsin. Näin pystyt löytämään empatiaa lastasi kohtaan.

4. Tunne myötätuntoa itseäsi kohtaan

Haastavassa tilanteessa on tärkeä tuntea myötätuntoa itseä kohtaan ja antaa kaikki mahdollinen tuki itselle. Huh, olenpa nyt haastavassa tilanteessa. Voin hyväksyä itseni ja tämän tilanteen, vaikka nyt ottaakin päähän kaikki. Armollisuus ja itsemyötätunto ovat tärkeitä asioita vanhemmuudessa.

5. Ota huutaminen signaalina omasta hyvinvoinnistasi ja tunnesäätelytaidoistasi

Jos hermosi pettävät usein, se kertoo siitä, että tunnesäätelytaitosi kaipaavat treeniä. Et ehkä lapsena ole oppinut tunnetaitoja ja tunteiden säätelyä ja näin tarvitset nyt aikuisena treeniä tunnetaidoillesi.

Lapselle huutaminen kertoo usein myös siitä, että olet väsynyt ja stressaantunut ja oma hyvinvointisi on jäänyt taka-alalle. Rentoutuneena ja levänneenä jaksat myös lasten kiukuttelua ja erilaisia vastoinkäymisiä paremmin.

Tunnesäätelytaitoja voi oppia ihan kuten muitakin taitoja!

Huono uutinen on se, että et välttämättä opi uusia toimintatapoja päivässä tai kahdessa. Tunnesäätelyn taidot ovat opittavissa, mutta kuten kuntoilussakin, tarvitaan toistoja, jotta tulosta syntyy. Et tule hyvään juoksukuntoon käymällä kerran lenkillä. Myös tunnesäätelyn treenaaminen vaatii toistoja ja toistoja, kerrasta toiseen. Lapsiperhearjessa näitä toistomahdollisuuksia onneksi on päivittäin.

Ei kannata antaa periksi, jos välillä palaa vanhoihin toimintatapoihin ja raivoamiseen. Ole myötätuntoinen itsellesi. Nyt kävi näin. Seuraavalla kerralla voit taas treenata toisenlaista toimintatapaa.

Hyvä uutinen on se, että nämä toimintatavat tuottavat tulosta. Kun treenaat tunnesäätelyä, huomaat ensin puolivälissä huutamista, että nyt tämä taas tapahtuu. Yhä useammin huomaat jo ennen raivostumista ja osaat ottaa tauon. Joka kerta ottaessasi tauon, pystyessäsi katsomaan asioita lapsen näkökulmasta, "järjestät" aivojasi uudelleen ja tunnesäätelyn alueet vahvistuvat kerta kerralta. Ja se on iso lahja lapsellesi. Samalla myös hän oppii tunnesäätelyn taitoja sinun mallistasi.

Satuhieronnan avulla voit antaa lapsellesi jakamatonta huomiota ja läsnäolon ja rauhoittumisen hetkiä. Satuhieronnassa tarinaa kuvitetaan kosketuksen avulla lapsen keholle.

Pyydä lapselta lupa ennen satuhierontaa: Saanko tehdä sinulle satuhieronnan? Lapsi voi käydä vatsalleen sänkyyn tai viltin päälle. Satuhieronta tehdään lapsen selkään, vaatteiden päälle. Aikuisen ote on rauhallinen, tarkoitus ei ole kutittaa lasta. Tärkeää on aikuisen oma levollisuus ja läsnäolo.

Pääsiäissatuhieronnassa ollaan ilon, innostuksen ja jakamisen äärellä. Ihania läsnälon ja koskettamisen hetkiä pääiäismunajahti -satuhieronnan parissa!

Pääsiäismunajahti

Olen innoissani. Pihaamme on piilotettu pääsiäismunia. (tehdään lapsen selkään pientä ripottelua sormenpäillä)

Kuljen pitkin pihaa. Kävelen ja katselen ympärilleni. (kävelytetään sormia selällä)

Tuolla näkyy pensas. Löytyyköhän pensaasta yksi pääsiäismuna? (viedään sormet lapsen päähän ja hierotaan hellästi)

Löytyi! Pensaasta löytyi pääsiäismuna, jossa on pallokuvioita. (piirretään selkään ensin iso pääsiäismuna ja sitten pieniä palloja)

Seuraavaksi etsin pääsiäismunaa ison kiven luota. (kävelytetään sormet lapsen olkapäälle)

Nousen kiven päälle ja nostan käteeni pääsiäismunan. (pysäytetään käsi hetkeksi olkapäälle ja sen jälkeen piirretään pääsiäismuna lapsen selkään)

Siinä on kiemurakuvioita. (tehdään kiemuroita selkään)

Vielä suuntaan puun luo. (kävelytetään sormia selkää pitkin)

Katson kohti oksia. (sivellään lapsen käsiä)

Yhteen oksaan on kiinnitetty pääsiäismuna. (sivellään lapsen käsiä)

Otan pääsiäismunan käteeni. Siinä on sydämen kuva. (piirretään sydän selkään)

Iso punainen sydän. (piirretään sydän selkään)

Olen onnellinen löytämistäni pääsiäismunista. (tehdään sormilla ripottelua selkään)

Yksi minulle ja kaksi ystävilleni. (tehdään kolme viivaa alaselkään)

Hyvää pääsiäistä! (pysäytetään kädet alaselälle)

Tutustu myös aikaisemmin kirjoittamiini satuhierontoihin:

• Keväinen satuhieronta
• Tunteiden aallot -satuhieronta

Arki vyöryy päälle. Yrittäjyys, kotityöt, lasten koulu ja harrastukset. Minun stressikertoimeni nousee nopeasti, jos en pääse metsään lenkille tai tekemään jumppaa. Liikunnalla on paljon tutkittuja hyvinvointivaikutuksia, mutta mistä löytää aikaa liikunnalle arjen keskellä?

Liikunnan hyvinvointivaikutuksia

Liikunnalla on monia hyvinvointivaikutuksia. Jo yksi liikkumiskerta saa aikaan myönteisiä vaikutuksia kehossa. Arkiliikunta on hyvä nostaa keskiöön. Sillä on merkitystä, että valitsee portaat hissin sijaan. Tai fillaroi lähikauppaan autolla menemisen sijaan.

Säännöllinen ja monipuolinen liikunta edistää toimintakykyä ja terveyttä. Kestävyys ja lihaskunto paranevat ja luut vahvistuvat. Lapsiperhearki on monesti aika rankkaa valvomisineen ja miljoonine muistettavine asioineen. Liikunta tuo arkeen hengähdyshetkiä.

Liikunta on hyväksi mielenterveydelle. Liikunta vähentää päiviä, joita stressi, masennus tai tunne-elämän ongelmat hallitsevat. Esimerkiksi masennuksen Käypä hoito -suositus toteaa, että kohtalainen määrä liikuntaa edistää mielenterveyttä ja torjuu masennustilan kehittymisen vaaraa.

Jo päivittäinen viiden minuutin jumppa ehkäisee niska-hartiaseudun vaivoja. Olen huomannut, että kun teen viikossa pari-kolme treeniä, se vaikuttaa merkittävästi kehoni ja myös mieleni hyvinvointiin. Vaikka olisin aloittanut treenin hieman väsyneenä, niin aina on hyvä olo treenin jälkeen. Sitten taas jaksaa lasten riitelyä ja arkisia kotitöitä paremmin.

Keskivartalon vahvistaminen on vaikuttanut ryhtini paranemiseen. Teen töitä paljon myös läppärin ääressä ja huomaan, että kun keskivartaloni on vahvistunut, myös työskentelyasentoni on parempi eikä selkäni ja niska-hartiaseutuni kuormitu niin paljon.

Liikunta lapsiperhearjessa

Liikunnalle ei ole aina helppo löytää aikaa lapsiperhearjessa. Joskus voi olla vaikea irrottautua pois kotoa ja lähteä treeneihin, erityisesti jos ohjattuja ryhmiä ei ole lähiseudulla. Itselleni haasteita ryhmäliikuntaan osallistumiseen tuovat epäsäännölliset työaikani. Olen testannut Treenaakotona.com -palvelua ja saanut sen avulla lisättyä merkittävästi arkeeni liikuntaa.

On hyvä muistaa, että liikuntaa voi harrastaa myös yhdessä lapsen kanssa. Lapsi voi olla punttina treeneissä tai olla muuten mukana seuraamassa vanhempien treenejä. Vaunujen kanssa voi käydä lenkillä ja leikkipuistossa voi jumpata. Treenaakotona.com-palvelusta löytää treenejä, joissa sekä vauva että isompi lapsi voivat olla mukana yhdessä aikuisen kanssa. Nämä ovat samalla kivoja vuorovaikutuksen hetkiä perheen kesken.

Jos lasta ei halua ottaa mukaan omaan jumppahetkeen, jumppaa voi tehdä lasten ollessa päiväunilla, lasten katsoessa Pikku Kakkosta tai antaa hetkeksi hoitovastuu puolisolle ja tehdä päätös satsata omaan itseen. Itse huomaan, että helposti oma kotitreeni unohtuu arjessa ja jää muiden kiireiden jalkoihin. Se vaatii aina päätöksen, että nyt valitsen treenin. Joka kerta treenin jälkeen on hyvä olo. Sekin on hyvä muistaa, että on parempi jumpata kymmenen minuuttia kuin ei ollenkaan.

Keho on se paikka, missä asut koko elämäsi ajan, siksi siitä on tärkeää pitää hyvää huolta. Hyvinvointi syntyy arjen valinnoissa!

• Kuva: Alexander Mils

Miten kiukkuista lasta voi tukea rauhoittumisessa? Millaiset sanat, teot ja aikuisen toimintatavat voivat auttaa lasta rauhoittumaan?

Monet aikuisen lauseet ja reaktiot tulevat selkärangasta ja ovat juuri niitä samoja, joita omat vanhemmat ovat käyttäneet lapsuuden aikana. Monilla saattaa olla kokemus, ettei ole saanut lapsena kiukutella ja jos joskus on kiukutellut, on joutunut omaan huoneeseen yksin rauhoittumaan ja näin on jäänyt liian yksi ison tunteen kanssa. Tätä samaa toimintatapaa toistaa helposti omien lasten kanssa.

Seuraavassa on muutama esimerkki, mitä aikuinen voi sanoa ja toimia niinä hetkinä, kun lapsi on suuren tunteen vallassa.

Älä sano: Isot lapset eivät kiukuttele tuolla tavalla!

Kokeile sanoa: Kaikki ovat kiukkuisia joskus, myös aikuiset hermostuvat joskus. Kaikki tunteet menevät ohi, myös ne kaikkein voimakkaimmat.

Kaikki ovat vihaisia joskus, niin isot kuin pienetkin

Tunne ei häviä kieltämällä. Tunne voi jäädä kehon sisälle tunnemöykyksi, jos sitä ei saa ilmaista. Vihainen ja kiukkuinen saa olla, mutta kiukun vallassa ei saa tehdä mitä tahansa.

Sekä lapsen että aikuisen on hyvä tiedostaa, että tunteet ovat kuin aaltoja tai pilviä. Ne tulevat – ja myös menevät pois. Kaikkein isoin ja haastavinkin tunne menee ohi.

Älä sano: Nyt riitti! Mene rauhoittumaan omaan huoneeseesi ja tule takaisin vasta kun osaat käyttäytyä kunnolla!

Kokeile sanoa: Autan sinua rauhoittumaan. Haluatko, että olen lähelläsi vai että olen vähän kauempana? Voidaan hengitellä yhdessä kaikessa rauhassa.

Haastavissa tunnehetkissä lapsi tarvitsee rinnalleen aikuista säätelyavuksi

Jos lapsi passitetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan, hänestä voi tuntua, ettei hän saisi olla kiukkuinen, ja hän jää liian yksi ison tunteensa kanssa. Lapsi saattaa sulloa tunteet sisälleen ja hänelle voi tulla kehollisia tunnelukkoja ja jännityksiä. Se voi johtaa myöhemmin masennukseen tai vaihtoehtoisesti siihen, että tunteet purkautuvat täysin holtittomina raivokohtauksina.

Aikuisen on hyvä jutella lapsen kanssa, haluaako hän, että aikuinen ottaa lapsen syliin tai on lähellä vai tukeeko lapsen rauhoittumista se, että aikuinen on vähän kauempana lapsesta. Rauhallinen hengittäminen auttaa sekä aikuista että lasta rauhoittumaan. Omalla rauhallisuudellaan aikuinen mallintaa lapselle rauhoittumista.

Älä sano: En tajua, miten voit suuttua noin paljon niin pienestä asiasta.

Kokeile sanoa: Ymmärrän, että sinua suututtaa. Saat olla suuttunut.

Aikuisen empatia, myötätunto ja läsnäolo auttavat lasta rauhoittumaan

On tärkeää, että aikuinen pystyy tavoittamaan lapsen näkökulman tilanteeseen. Harmistumisia tulee ja menee eikä ole aikuisen tehtävä arvottaa, onko syy lapsen kiukkuun tarpeeksi pätevä ja iso suuttumiseen asti. Lapsi saa olla suuttunut siitä, että hän hävisi korttipelissä tai siitä ettei hän saanutkaan jäätelöä kaupasta. Saa olla pettynyt ja suuttunut, mutta suuttumusta voi oppia säätelemään niin, ettei esimerkiksi tavarat lentele tai lapsi lyö aikuista.

Älä sano: Olet ihan mahdoton! Kamalaa kiukuttelua! (Samalla huokailua ja silmien pyörittelyä.)

Kokeile sanoa: Rakastan sinua vihaisenakin. (Samalla katso lasta silmiin, muista lapsesi suurimmat vahvuudet ja rakkautesi häntä kohtaan. Anna lapselle myötätuntoinen hymy.)

Yhteyden saaminen lapseen on tärkein asia vanhemmuudessa

Juuri sillä hetkellä, kun lapset käyttäytyvät huonoiten, he tarvitsevat aikuista eniten. Aikuisen on tärkeää kiinnittää huomiota omiin kasvojen ilmeisiin, sillä lapset katsovat monesti aikuisen kasvoja ja jos kasvoista paistaa kiukku ja raivo, lapset peilaavat sitä kautta aikuisen kiukkua ja raivoa ja heidän oma raivonsa vahvistuu. Lapsen rauhoittumista tukee aikuisen lempeä ja rauhallinen katse ja aikuisen rauhallinen ääni ja olemus.

Aikuisena sinun on hyvä muistaa se, että et ota lapsen raivoa henkilökohtaisesti! Voit ajatella, että lapsi ei tahallaan järjestä aikuiselle haastavia hetkiä vaan lapsella on nyt haastava hetki. Kyse on lapsen kriisistä. Vanhempana voit auttaa lasta tämän haastavan hetken äärellä.