Kasvun Taian blogi

Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.

Tilaus
Bloglovin’
RSS-syöte
Sähköposti
heli@kasvuntaika.fi
Facebook
kasvuntaika
Instagram
kasvuntaika
Twitter
@KasvunTaika
Voimaposti
Tilaa itsellesi Vanhemmuuden voimaposti

Aiheita

Kasvun Taian blogi

Kasvun Taika järjestää vanhempia voimaannuttavia palveluja. Palvelujen tavoitteena on tuottaa hyvinvointia vanhemmuuteen sekä iloa ja läsnäoloa lapsen ja aikuisen väliseen suhteeseen.

8.12.2018
Jaa kavereille:

Jouluinen satuhieronta

satuhierontaa Sofialle

Satuhieronta on pienten tarinoiden ja mielikuvien hieromista lapsen selkään ja raajoihin. Koskettaminen auttaa lasta rentoutumaan. Satuhieronta auttaa myös aikuista rauhoittumaan. Hyöty satuhieronnasta on suuri – sekä lapselle että aikuiselle. Satuhieronnassa aikuinen antaa läsnäolevaa aikaansa lapselle. Aikuinen on kiireettömästi lasta varten.

Satuhieronta tehdään lapsen selkään vaatteiden päälle. Lapsi on vatsallaan esimerkiksi viltin päällä tai sängyssä. Tärkeää on aikuisen rauhallinen kosketus. Satuhieronta tehdään laajalla otteella, ei vain sormella piirtäen. Tarkoitus on auttaa lasta rauhoittumaan ja rentoutumaan.

Tontun joulupuuhat -satuhieronnassa kurkistetaan Teija-tontun taloon ja Teija-tontun joulupuuhiin. Itse haluan aina liittää satuhierontoihin lasta voimaannuttavan sanoman: olet ihana, rakas ja tärkeä. Olet hyvä ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet. Noita sanoja ei voi koskaan kuulla liikaa. Aikuisen rauhallinen kosketus, läsnäolo ja satuhieronnan lempeä sanoma saavat lapsen tuntemaan itsensä arvostetuksi ja tärkeäksi.

Tontun joulupuuhat

Tontulla on talo (piirretään talon kuva lapsen selkään)
ja talossa on katto. (tehdään viistokatto lapsen yläselkään)

Talon sisällä on jouluvalot (piirretään pyöreitä valopalloja lapsen selkään)
ja lattialla matto. (sivellään lapsen alaselkää)

Talossa asuu Teija-tonttu.

Teija-tonttu leipoo pipareita.

Hän kaulitsee taikinaa. (kaulitaan lapsen selkää)

Teija-tonttu tekee
sydänpipareita (piirretään iso sydän lapsen selkään)
tähtipipareita (piirretään tähti lapsen selkään)
ja joulukuusen muotoisia pipareita. (piirretään joulukuusi lapsen selkään)

Maistellaan pipareita. Nam! (aikuinen voi maiskuttaa suuta ja samalla tehdä pientä sipsutusta lapsen selkään)

Teija-tonttu haluaa sinulle kuiskuttaa (sivellään lapsen hiuksia)
ja tärkeistä asioista muistuttaa: (sivellään lapsen hiuksia)

Olet ihana, rakas ja ainutlaatuinen. (sivellään selkää ylhäältä alas päin)

Olet hyvä ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet. (sivellään selkää ylhäältä alas päin)

Hyvää joulun aikaa! (pysäytetään kädet alaselälle)

Täältä voit käydä katsomassa aikaisemmat kirjoittamani jouluiset satuhieronnat:

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!

28.11.2018
Jaa kavereille:

Miten nimetä lapsen tunteita?

lapsen tunteiden nimeäminen

Nyt minua suututtaa tosi paljon.

Olen iloinen, kun puit tänään housut ihan itse jalkaasi.

Kylläpä minua jännitti mennä mukaan uuteen koulutusryhmään.

Minusta näyttää, että sinulla on tosi surullinen mieli.

Huomaan, että sinulle taisi tulla pettynyt olo, kun hävisit pelissä.

Tämä kaikki on tunteiden nimeämistä. On tärkeää, että aikuinen nimeää sekä omia tunteitaan että lapsen tunteita ja käyttää rikasta tunnekieltä arjessa. Ihan yhtä lailla, kun aikuinen opettaa lapsella värejä, aakkosia ja numeroita, aikuisen tehtävä on myös opettaa lapselle tunteiden nimet ja erilaisia tapoja säädellä ja käsitellä tunteita.

Sitä, mitä ei ymmärrä ja mistä ei pysty keskustelemaan, on mahdotonta myöskään täysin säädellä. Elämää on paljon helpompi ohjailla, jos ymmärtää, mitä itsessä tapahtuu ja jos pystyy nimeämään tunteidensa eri sävyjä. On surullista kuulla ihmisistä, joilla tunneskaalaan kuuluu kaksi tunnesanaa: v*tuttaa ja ihan ok. Tämä kertoo siitä, että ihmisen yhteys omaan itseen ja omiin tunteisiin on täysin katkennut.

Omien tunteiden tunnistaminen on itsetuntemusta ja myös toisten tunteiden tunnistamisen perusta. Mitä ei tunnista ja hyväksy itsessään, on vaikea tunnistaa ja hyväksyä toisissa. Tunteiden tunnistamisen taito kehittää lapsen empatiakykyä.

Tutkimuksissa on todettu, että jo tunteen nimeäminen rauhoittaa oloa. Tämä on pettymystä, tämä on kiukkua, nyt tunnen itseni surulliseksi. Tunteen nimeäminen ja sanallistaminen on tärkeä osa tunteiden säätelyä. Tällöin mantelitumake alkaa rauhoittua ja aivojen etuotsalohko ottaa ohjaksia käsiinsä. Tunteiden nimeämisellä on mielipahan tunteiden kohdalla tunnetta laimentava vaikutus.

Mitä tunteiden nimeäminen tarkoittaa?

Tunteen nimeäminen ja sanallistaminen on sitä, että vanhempi nimeää lapselle tunteen, jota hän arvelee lapsen tuntevan. Tällöin aikuinen ei osoita tietävänsä lapsen puolesta, miltä lapsesta tuntuu vaan aikuisen näyttää, että hän yrittää ymmärtää ja tavoittaa lapsen tunnetta ja tarvetta. Kyse on siitä, että aikuinen mentalisoi ja pohtii ääneen lapsen tunteita ja tarpeita.

Sinä vaikutat vihaiselta, mikähän sinua suututtaa? Lapsen on hyvä alusta lähtien oppia, että vain hän itse kokee ja hallitsee omia tunteitaan. Tunne on omakohtainen. Aikuinen ei voi ikinä olla täysin varma lapsen tunteesta ja siksi on parempi käyttää väljyyttä jättävää sanoitustapaa kuin suoraa muotoa sinä olet vihainen / iloinen / surullinen.

Aikuinen voi sanoittaa oman ajatuksensa lapsen tunteesta esimerkiksi näin: Minusta näyttää, että sinä tunnet itsesi vihaiseksi tai vaikka näin: Huomasin, että sinua taisi jännittää mennä päiväkotiin loman jälkeen. On myös tärkeää, että aikuinen hyväksyy lapsen erilaiset tunteet. Saa kiukuttaa, saa jännittää, saa olla surullinen.

Tunteiden nimeäminen antaa tunteelle sisällön ja merkityksen. Kun tunne on tunnistettu, sitä voi alkaa käsitellä ja säädellä. Tunteen nimeäminen voi auttaa myös näkemään, mitä tunteen taustalla voi olla. Joskus mielipahan tunne lähtee lievittymään jo sillä, kun on tunnistanut tunteen ja sen taustalla olevan syyn.

Mielihyvän ja mielipahan tunteet

Aiemmin puhuttiin negatiivisista ja positiivisista tunteista. Nykyäänkin tuota jaottelua näkee vielä jonkin verran. Tunteiden jakamisessa positiivisiin ja negatiivisiin kannattaa olla varovainen. Se sisältää vahvan arvolatauksen: aivan kuin positiiviset tunteet olisivat hyviä ja sallittuja, kun taas negatiiviset tunteet kiellettyjä ja vahingollisia. Jakamalla tunteita negatiivisiin ja positiivisiin (tai myönteisiin ja kielteisiin), luomme maailmaa, jossa osa tunteista tulee kielletyiksi tai häpeällisiksi.

Positiivisten ja negatiivisten (tai myönteisten ja kielteisten) tunteiden sijaan olisi parempi puhua mielihyvän ja mielipahan tunteista. Tunteet kertovat joko tarpeiden ja toiveiden toteutumisesta (mielihyvän tunteet) tai toteutumattomuudesta (mielipahan tunteet). Mielihyvän tunteita ovat esimerkiksi kiitollinen, ihastunut, iloinen, innostunut, voimistunut,utelias ja ystävällinen. Mielipahan tunteita ovat esimerkiksi ahdistunut, huolestunut, ikävystynyt, jännittynyt, turhautunut, uhmakas ja vihainen.

Jokainen tunne on yhtä tärkeä, oikeutettu ja tosi. Tunteet eivät ole oikeita tai vääriä, hyviä tai pahoja, mutta niitä voi ilmaista oikein tai väärin. Jokainen tunne sisältää meille viestin. Mikään tunne ei ole kielletty, vain jotkut teot ovat. Esimerkiksi viha on ok tunteena, se on puhdasta voimaa. Mutta jos vihaa ilmaisee esimerkiksi vahingoittamalla toisia, tämä teko ei ole ok.

Ilmaisia materiaaleja tunnekasvatuksen tueksi

Moni vanhempi ja kasvattaja kokee haastavaksi lapsen tunteiden nimeämisen, koska meidän tämän päivän vanhempien ja kasvattajien tunteita ei ole useinkaan nimetty omassa lapsuudessamme. Tunnesanastomme saattaa siksi olla aika suppea eikä meillä kenties ole myöskään keinoja käsitellä tunteitamme. Kokosin tähän ilmaisia materiaaleja, jotka auttavat lapsen tunteiden (ja myös aikuisen omien tunteiden) nimeämistä:

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!

Lue myös seuraavat kirjoitukseni:

13.11.2018
Jaa kavereille:

Mitä tehdä, kun lapsi raivoaa?

vihainen lapsi

Moni vanhempi miettii, mitä tehdä kun lapsi raivoaa. On vanhemmuuden haastavimpia hetkiä, kun oma lapsi huutaa ja raivoaa. Lapsen raivo herättää vanhemmassa tosi paljon omia tunteita ja koska tunteet tarttuvat, vanhempi helposti luiskahtaa sisään lapsen tunteeseen – ja alkaa raivota ja huutaa itsekin.

Silloin, kun aikuinen menee mukaan lapsen raivoon ja taantuu lapsen tasolle, hän ei ole enää lapsen kannalta turvallinen aikuinen.

Tuoko toimintasi turvaa vai uhkaa?

On hyvä miettiä raivaritilanteissa, tuoko toimintasi lapselle uhkaa vai turvaa. Turvaa lisää rauhallinen aikuinen, joka kestää lapsen raivarin ja joka pystyy sanoittamaan lapsen tunteita ja näkemään lapsen tunteiden ja tarpeiden taakse. Aikuisen tehtävä on säädellä lapsen kanssa tunteita ja ohjata lasta kohti myönteistä toimintaa.

Turvan kokemus auttaa lasta rauhoittumaan. Turvaa tuovat aikuisen rauhallinen olemus, lapsen koskettaminen (jos lapsi sen sallii) ja aikuisen oman hengityksen rauhoittaminen – tämä auttaa myös lasta rauhoittumaan. Ensin luodaan turva, sitten tulee empatian sanallinen osoittaminen lapsen tunteelle ja tarpeelle.

Kun lapsi on rauhallisempi, voit sanoittaa lapsen tunnetilaa: Vaikutat tosi pettyneeltä; ymmärrän sen täysin. Näen, että olet raivoissasi. Käytä empaattista ja myötätuntoista kuuntelua. Jos lapsi sanoo: Vihaan siskoani, älä sano: Et saa sanoa noin siskostasi, sinähän tykkäät hänestä vaan sano esimerkiksi: Et pidä siitä, kun sisko rikkoo rakentamasi tornin. Peilaa lapsen sanoja ja tunnetilaa. Pyri löytämään lapsen näkökulma tilanteeseen ja myös hänen toiminnan taustalla oleva tarve.

Uhkaa lapselle tuovat kiristäminen, uhkailu ja rangaistukset (jos et nyt siivoa leluja, laitan ne kaikki kassiin ja pois), eristäminen (esimerkiksi jäähyn käyttö tai lapsen laittaminen omaan huoneeseen yksin rauhoittumaan), lapselle huutaminen ja raivoaminen (eli taantuminen samalle tasolle lapsen kanssa) ja lapsen tunteen vähättely ja reipastumaan kehottaminen (mitä ihmettä sinä nyt tuollaisesta raivostut, reipastu nyt ja ole iso tyttö / poika).

Nämä uhkaa tuovat toimintatavat saattavat johtaa siihen, että lapsen raivari suurenee tai lapsi nielee tunteet sisälleen ja raivari laantuu mutta vihan tunne jää möykyksi lapsen sisälle. Pitkään käytettyinä nämä toimintatavat johtavat lapsen itsetunnon haurastumiseen.

Mikä on sinun tärkein tehtäväsi lapsen raivotessa?

Tärkeintä ja parasta, mitä voit tehdä lapsen raivarin hetkellä, on pysyä rauhallisena. Näin mallinnat lapsellesi rauhoittumista. Kun sinä aikuisena pysyt rauhallisena, se tuo lapselle turvaa ja sinun rauhallisuutesi tarttuu vähitellen lapseen.

Sinun on tärkeää saada tilaa ja taukoa ennen omaa reagointia. Tietoisen tauon ottaminen on vanhemmuuden tärkeimpiä taitoja, se ettet reagoi heti kun omat aivosi ovat alatiellä ja sumun peitossa, vaan vasta sitten, kun olet saanut itsesi rauhalliseksi ja aivosi taas ylätielle ja näin pystyt tietoisempaan reaktioon etkä toimi enää selkärangasta tulevan mallin varassa.

Vanhempana sinun on hyvä muistaa ja tiedostaa, että lapsesi seuraavat sinun malliasi ja esimerkkiäsi. Jos raivostut itse usein, voitko odottaa, että lapsesi oppii säätelemään tunteitaan ja että hänestä kasvaa aikuinen, jolla on hallussaan hyvät tunnetaidot?

Mitä merkitsisi lapsellesi ja koko perheellesi, että jatkossa olisit rauhallisempi vanhempi ja pystyisit tarjoamaan lapsellesi turvaa uhkan sijaan?

Jos olet kyllästynyt menettämään hermosi ja huutamaan lapsellesi ja et enää halua tuntea itseäsi huonoksi vanhemmaksi, minulla on ratkaisu juuri sinulle! Lapsesi ansaitsee turvallisen vanhemman, joka kestää hänen tunnekuohunsa. Verkkovalmennus Myrskyn sydän – kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit auttaa sinua kohti rauhallista ja lapselle turvaa tuovaa vanhemmuutta.

Lue lisää valmennuksesta ja ilmoittaudu mukaan!

30.10.2018
Jaa kavereille:

Tunteista kertovia lastenkirjoja (osa 4)

Tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Mitä paremmat tunnetaidot lapsella on, sitä helpompi hänen on ymmärtää itseään ja itsessä tapahtuvia reaktioita. Yksi tapa tukea lapsen tunnekasvatusta on rikkaan tunnekielen käyttäminen arjessa. Kirjat ovat hyvä tapa keskustella tunteista lapsen kanssa.

Esittelen tässä viisi lapsille sopivaa tunteista kertovaa kirjaa.

Suruposki; Kauhea kateus; Onneksi on ystävä

Onneksi on ystävä

Onneksi on ystävä -kirjan aiheena ovat huolet. Mika on kovin huolissaan ja hän pelkää monia asioita. Joskus Mika on huolissaan siitä, etteivät muut pitäisi hänestä. Mika ei rohjennut kertoa huolistaan kenellekään. Onneksi hänellä oli Luppa-koira, jolle hän alkoi kertoa huolistaan. Mika puhui ja puhui ja kun hän puhui, huolet ja pelot karkasivat hänen päästään ja leijuivat ympäri huonetta. Mika oppi, että huolista puhuminen auttaa ja huolet vähitellen lipuvat pois.

Suruposki

Suruposki-kirjassa käsitellään surua ja siitä selviämistä. Heimon isomummo on kuollut, ja Heimo kaipaa isoäitiään valtavasti. Kun isomummon asuntoon muuttaa uusi perhe asumaan, pikku hamsteri Heimo sulloo poskensa täyteen muistoja, hänestä tulee Suruposki. Hän ajattelee, että kun muistot ovat poskissa, ne eivät vieri sieltä tiehensä. Hän on kuitenkin väsynyt ja yksinäinen eikä pysty puhumaan, kun posket ovat täynnä. Tuoko lähistölle saapunut sirkus ilon takaisin Suruposken elämään? Isomummon tavaroille löytyy uutta käyttöä sirkuksesta, ja isomummon muisteleminen ei tunnu enää pelkästään surulliselta.

Perttu Virtanen ja kauhea kateus

Perttu Virtanen ja kauhea kateus -kirjassa juhlitaan Pertun Kastehelmi-siskon syntymäpäiviä. Perttukin haluaisi lahjoja ja kivoja voittoja onginnassa. Hän kihisee kateudesta. Viimeinen niitti on, kun Kastehelmi saa vanhemmiltaan lahjaksi hienon, kiiltävän kolmipyöräisen. Pertun oma pyörä on veljen vanha rämä. Pertulta menee hermot ja hän päättää karata. Kateus kuitenkin lopulta laantuu, kun Perttukin saa huomiota.

Molli; kiukkupussi Killi

Molli ja Kumma

Molli ja Kumma -kirja käsittelee ystävyyttä ja yksinäisyyttä, mustasukkaisuutta ja erilaisuutta. Mollin puutarhaan ilmestyy jotain kummallista. Valtavat jalanjäljet – kuka kumma on tehnyt ne? Onko se joku vaarallinen? Molli ja Pikku Sisu selvittävät kummallisen olennon salaisuutta ja samalla pohtivat pelkoa, rohkeutta ja ennakkoluuloja. Heidän ystävyytensä joutuu kuitenkin myös koetukselle. Löytyykö Mollin puutarhasta tilaa kaikille kolmelle? Tämä on aivan ihana kirja sekä tarinaltaan että kuvitukseltaan.

Kiukkupussi-Killi

Kissasisarukset Killi ja Kiki päättävät ryhtyä taidemaalareiksi ja pistää pystyyn ihan oman näyttelyn. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, mikä saa Killin suuttumaan. Onneksi aikuinen tulee apuun ja ohjaa leikin jälleen oikealle polulle. Killi oppii, että hauskaa voi olla, vaikkei kaikki aina sujukaan niin kuin on suunnitellut. Kiukkupussi-Killi opettaa lapsia ajattelemaan asioita ennen toimeen ryhtymistä. Aina kannattaa myös yrittää uudelleen, jos epäonnistuu.

Uusia tunnetaitoaiheisia kirjoja ilmestyy koko ajan, joten luultavasti tämä kirjoitussarja saa myös jatkoa. Oletko lukenut jo aikaisemmat kirjoitukseni aiheesta?

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!

12.10.2018
Jaa kavereille:

Miksi vanhemman on tärkeä kehittää omia mentalisaatiotaitoja?

isä ja lapsi

Mitä ihmettä tuo lapsi oikein kiukuttelee?

Miksi lapsi tuolla tavalla kitisee, en vaan voi ymmärtää.

Miksi lapsi vitkuttelee juuri nyt, kun pitäisi lähteä päiväkotiin?

Yllä olevat lauseet kuvaavat sitä, että aikuisen on vaikea pysähtyä pohtimaan lapsen käyttäytymisen takana olevia asioita. Käyttäytymisen takana on aina tunne ja tunteen takana on aina tarve. Kitinän, kiukun ja vitkuttelun takana voi olla monenlaisia asioita, niin fyysisiä kuin henkisiäkin tarpeita. Lapsella saattaa olla nälkä, hän on kenties väsynyt ja ylikuormittunut, hän ehkä haluaa vanhempiensa huomiota ja yhteyttä vanhemman kanssa tai lapsi ei vaan pysty ja osaa juuri siinä tilanteessa käyttäytyä muulla tavalla.

Silloin kun ei jaksa tai osaa pohtia lapsen käyttäytymisen takana olevia asioita, kiukuttelu, kitinä tai vitkuttelu voi tuntua lapsen tahalliselta ilkeilyltä. Silloin on tärkeää pysähtyä lapsen äärelle ja pohtia juuri tätä lasta ja hänen kokemusmaailmaansa. Lapsen käyttäytyminen on aina kommunikaatiota. Aikuisen onkin tärkeä pysähtyä pohtimaan: mitä lapseni kertoo käytöksellään minulle?

Mitä tarkoitetaan mentalisaatiotaidoilla?

Mentalisaatio tarkoittaa kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa, kokemusta ja sitä, millaisia tunteita, ajatuksia ja tavoitteita ihmisten reaktioiden ja käyttäytymisen takana kulloinkin piilee. Se tarkoittaa nimen omaan pohtimista, ei tietämistä. Mentalisaatio on käyttäytymisen ymmärtämistä ja pohtimista pintaa syvemmälle. Mentalisaatioon liittyy utelias arvailu: mitä siellä toisen käyttäytymisen ja toiminnan taustalla on.

Kyky kuvitella, miltä toisesta tuntuu, on tärkeää omalle hyvinvoinnille. Hyvä mentalisaatiokyky auttaa esimerkiksi tunnistamaan paremmin omia tunnetiloja ja niiden vaikutusta toisiin sekä säätelemään tunteita. Kyky huomata, mitä toisen mielessä liikkuu tai mikä tunne tai ajatus itselle herää, on psyykkisen hyvinvoinnin yksi kulmakivi. Kun ymmärtää, mikä oma olotila on ja mistä se johtuu, voi pohtia, mikä ehkä auttaisi.

Mitä tekemistä mentalisaatiotaidoilla on vanhemmuuden kanssa?

Mentalisaatiotaito, mielenlukutaito, on erityisen tärkeää vanhemmille ja kaikille kasvattajille. Pieni lapsi ei osaa useinkaan suoraan kertoa, miltä hänestä tuntuu tai mitä hänen mielessään liikkuu. Lapsen oma mentalisaatiokyky on vasta kehittymässä, ja siihen hän tarvitsee aikuista, joka on hyväntahtoisen kiinnostunut hänen mielentilastaan.

Kun vanhempi kykenee pohtimaan lapsen mieltä, myös lapselle kehittyy hyvä mentalisaatiokyky. Jos taas lapsena ei opi uteliaasti tutkimaan omaa mieltä vanhempien ja kasvattajien kanssa, aikuisena voi tuntua siltä, että asiat vain tapahtuvat ilman, että niihin voi vaikuttaa. Lisäksi voi olla vaikea tunnistaa ja säädellä omia tunteita, jos ei ole niihiin tutustunut jo pienenä vanhemman kanssa.

Vanhemman hyvä mentalisaatiokyky helpottaa erilaisten pattitilanteiden ratkaisemista. Hyvä mentalisaatiokyky parantaa myös vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta ja koko perheen hyvinvointia. Siksi jokaisen vanhemman olisi hyvä kehittää omaa taitoaan asettua toisen asemaan.

Miten mentalisoiva asenne eroaa ei-mentalisoivasta?

Jos lapsi sanoo, että sänkyni alla on mörkö, minua pelottaa, en uskalla mennä nukkumaan, ei-mentalisoiva vanhempi saattaa todeta: Älä ole hölmö, ei siellä mitään mörköjä ole. Nyt pää tyynyyn. Mentalisoiva vanhempi saattaa todeta vaikkapa näin: Hmmm…onpa kurjaa, että sinua pelottaa niin paljon, ettet pysty nukkumaan. Mörköjä ei oikeasti ole olemassa, mutta silti ne voivat pelottaa paljon. Mikä sinua voisi auttaa tuohon pelotukseen? Sytytetäänkö yövalo?

Jos aikuinen toteaa lapselle sinä olet vihainen, se ei ole mentalisaatiota, koska se ei jätä väljyyttä ja varaa muunlaiseen tulkintaan. Aikuinen päättää oman tulkintansa perusteella lapsen tunteen ja uskoo oman tulkintansa olevan totta. Emme ikinä voi kuitenkaan tietää täysin varmaksi toisen tunteita ja ajatuksia. Siksi parempi tapa olisi sanoa esimerkiksi näin: Minusta näyttää, että sinä tunnet itsesi vihaiseksi tai Sinulla taitaa olla nyt aika iso tunne, oletko sinä vihainen, vai mikähän tunne se mahtaisi olla?

Aikuisena olemme sen varassa, millaiseksi mentalisaatiokykymme on kehittynyt varhaisissa suhteissamme omassa lapsuudessamme. Hyvä uutinen on se, että omaa mentalisaatiokykyä voi koko ajan kehittää. Mentalisaatiokykyjen kehittäminen lähtee siitä, että alkaa uteliaasti tutkia omaa mieltä ja toimintatapoja – sitä kautta oppii ymmärtämään myös lasta paremmin.

Millaiset mentalisaatiotaidot sinulla on? Onko sinun helppo vai vaikea ymmärtää omaa mieltäsi ja omia reagointitapojasi? Entä onko sinun helppo vai vaikea nähdä lapsen käyttäytymisen takana olevia tunteita ja tarpeita?

Lähteenä on käytetty Mentalisaatio ja reflektiivinen kyky -koulutuksen aineistoa.

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!