Kasvun Taian blogi

Olen sekä mindfulness-ohjaaja, satuhierontaohjaaja että lasten tunnetaito-ohjaaja. Halusin kirjoittaa satuhieronnan, jossa yhdistän näitä kaikkia. Halusin kirjoittaa satuhieronnan, jossa on mukana läsnäolevan koskettamisen lisäksi kehon tuntemusten havainnointi, hengitykseen keskittyminen ja ajatus tunteista aaltoina, jotka menevät ohi.

On tärkeää, että lapsi oppii tunnistamaan omia olotilojaan ja tunteitaan ja pysähtymään niiden äärelle. Lapselle on hyvä kertoa, että tunteet tulevat ja menevät, ne ovat kuin meren aallot. Tunteen vallassa ei tarvitse riehua kuten pyörremyrskyn keskellä. Ison tunteen vallassa on hyvä opetella hengittämään kaikessa rauhassa tunteeseen ja antaa tunteiden aaltojen rauhoittua.

Satuhieronta tehdään lapsen vaatteiden päälle. Lapsi voi maata vatsallaan alustalla. Tärkeää on, että aikuinen on levollinen ja läsnäoleva. Aikuinen hieroo lasta vakaalla ja rauhallisella otteella. Hieronta ei saa satuttaa eikä kutittaa lasta ja hieronnan pitää aina tuntua hyvältä.

Tunteiden aallot

Tunnustele, miltä tuntuu päässäsi, miltä tuntuu selässäsi, miltä tuntuu käsissäsi, miltä tuntuu jaloissasi? (aikuinen koskettaa rauhallisesti lapsen päätä, selkää, käsiä ja jalkoja)

Millainen tunnetilasi on tällä hetkellä? Oletko iloinen, surullinen, vihainen vai pelkäätkö? (sivellään rauhallisesti lapsen selkää)

Tunnetko itsesi rauhalliseksi vai levottomaksi? (sivellään rauhallisesti lapsen selkää)

 

Päivään mahtuu erilaisia tunteita.

Iloa ja kiitollisuutta, (tehdään ympyrää lapsen selkään)

Vihaa ja kiukkua (tehdään myrskyä lapsen selkään)

surua ja itkua (sivellään lapsen selkää keskeltä sivulle päin)

pelkoa ja jännitystä. (tehdään sadetta sormilla lapsen selkään)

Kaikki tunteet ovat sallittuja, kaikki tunteet kuuluvat elämään. Sinulla on lupa kaikenlaisiin tunteisiin. (sivellään lapsen selkää ylhäältä alas)

 

Tunteet ovat kuin meren aallot, ne tulevat ja menevät. (tehdään käsillä aaltomaisia liikkeitä lapsen selkään)

Välillä tunne on kuin iso aalto, joka syöksyy päälle ja tuntuu melkein kuin jäisit sen aallon alle. (tehdään käsillä isoa aaltoliikettä)

Tuntuu kuin olisit keskellä pyörremyrskyä. (tehdään pyörremyrskyä lapsen selkään)

Ison tunneaallon ja myrskyn tullessa voit pysähtyä. (pysäytetään kädet lapsen alaselälle ja tunnustellaan lapsen hengitystä)

Voit pysähtyä ja keskittyä hengittämään rauhallisesti, vatsaan asti. (pidetään käsiä paikallaan lapsen alaselällä)

Voit kuulostella tunnetta. Voit antaa sen myllertää sisälläsi. (tehdään ympyrää lapsen selkään)

Voit päättää, ettei sinun tarvitse lähteä tunteen aallon ja myrskyn mukaan. (tehdään aalto lapsen selkään)

Voit vain olla ja hengittää. Se on vain tunne, joka menee pian ohi. (sivellään rauhallisesti lapsen selkää)

Isoinkin tunne menee ohi. Tunteiden aalto tasoittuu. (pysäytetään kädet lapsen alaselälle)

 

Tunnustele, millainen olosi on nyt. (pidetään käsiä lapsen selällä)

Muista, että olet rakas ja tärkeä. Olet hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olet. (silitellään lapsen selkää ylhäältä alas, lopuksi pysäytetään kädet lapsen selälle).

Läsnäolevia satuhierontahetkiä!

Lapsi istuu lumoutuneena lelukuvaston ääressä. Haluan ton ja ton ja ton. Ja vielä ton! Hän ympyröi kuvastosta leluja toisensa perään ja tekee massiivisen lahjalistan joulun suosikkileluista.

Tuttu tilanne monissa lapsiperheissä

Mistä syntyy hyvä joulu?

Joulu lähenee, ja perheissä mietitään joululahjoja. Joululahjoja pohtiessa on hyvä myös miettiä omaa arvomaailmaa. Mitä haluat lapsellesi opettaa? Mitä materia merkitsee sinulle ja perheellesi? Tuleeko onni, ilo ja ainakin hetkellisesti tyytyväiset lapset materian kautta? Täytyykö kaikkien toiveiden toteutua? Monestako lahjapaketista syntyy hyvä joulu? Tuleeko tunne joulun onnistumisesta pakettien lukumäärän vai yhdessäolon kautta? Mistä asioista syntyy teidän perheenne hyvä joulu?

Krääsää vai laatua?

Monien kodit ovat jo pullollaan leluja, ja on jopa vaikea löytää paikkoja uusille leluille. On hyvä olla harkitsevainen sen suhteen, millaisia leluja lapselle ostaa. Osa leluista on ihan täyttää krääsää ja hajoaa nopeasti. Toki on paljon hyviä ja laadukkaita leluja. Hyviä leluja ovat sellaiset, jotka jättävät mielikuvitukselle tilaa ja joilla lapsi saa mahdollisuuden keksiä erilaisia luovia leikkejä. Hyvä lelu on myös kestävä ja säilyy vaikka sukupolvelta toiselle. Myös kirjat ja lautapelit ovat kivoja lahjoja ja luovat yhteisyyden hetkiä perheeseen. Vain neljäsosa vanhemmista lukee säännöllisesti lapsilleen – mielestäni aivan liian harvat. Lukeminen on helppo tapa olla yhdessä lapsen kanssa. Lapselle lukeminen kehittää monia lapsen taitoja tunnetaidoista keskittymiskykyyn.

Läheisyyttä ja läsnäoloa materian sijaan

Mitä jos tänä vuonna lukuisten lelulahjojen sijaan perheissä satsattaisiin läheisyyden ja läsnäolon joululahjoihin? Lahjoihin, jotka tuovat perheeseen yhteistä iloa? Mitä, jos lapsille annettaisiin aikaa ja kiireetöntä yhdessä oloa? Monissa perheissä arki on kiireistä ja vanhemmat väsyneitä eikä aikaa jää siihen, että vain oltaisiin ja lötköteltäisiin yhdessä. Mitä jos tänä vuonna keskityttäisiin siihen, että pysähdytään yhdessä leikkimään uusilla leluilla? Mitä jos pysähdyttäisiin lukemaan kirjoja ja pelaamaan lautapelejä? Mitä jos pyydettäisiin sukulaisilta lahjakortteja yhteisen tekemisen pariin? Ja mitä jos tänä jouluna tehtäisiin vaikkapa satuhierontaa tai mindfulness-harjoituksia yhdessä lapsen kanssa?

Mitä jos tänä vuonna joulussa korostuisikin läsnäolo, yhteinen tekeminen ja läheisyys materian sijaan? Muista, että joulussa tärkeintä on your presence, not your presents.

Jaan vielä vuosi sitten kirjoittamani Joulun taika -satuhieronnan, jossa korostuu joulun tärkeimmät asiat:

Joulun taika

Mauri-tontulla on päällään punainen takki (sivellään lapsen selkää)
ja päässään punainen lakki. (sivellään lapsen päätä).

Tonttu miettii joulun salaisuutta, (sivellään lapsen selkää)
joulumieli ei vaadi tavaraa uutta (pysäytetään kädet selälle).

Tonttu korvaasi kuiskuttaa (kosketetaan lapsen korvaa)
ja sinua joulun tärkeimmistä lahjoista muistuttaa. (sivellään lapsen selkää)

Tärkeintä on rakkaus, läsnäolo, yhdessäolo, aika, (piirretään sydäntä lapsen selkään)
niistä syntyy joulun taika. (sivellään aaltomaisesti lapsen selkää)

Näitä lahjoja ei voi paketista avata (sivellään lapsen selkää selän keskiosista kylkiin päin)
ne kaikki voi sydämessään tavata. (piirretään sydäntä)

Hyvää joulua! (Pysäytetään kädet selälle).

Poikani istuu rauhassa ja sinnikkäästi rakentaa isoa palapeliä, vaikka palat ei aina meinaa mennä kohdalleen. Lapsiryhmässä näen ystävän myötätuntoisesti lohduttavan toista ikävän hetkellä. Muistanko näissä hetkissä pysähtyä, nostaa esiin lapsen vahvuuden ja hyvän hetken? Vaalinko ja vahvistanko hyvää vai puutunko lapsen käyttäytymiseen vain epätoivotuissa tilanteissa? Valinta on meidän aikuisten.

Positiivisen kasvatuksen peruspilareihin kuuluvat huomion keskittäminen hyvään ja luonteenvahvuuskasvatus. Hyvän huomaamisen ja luonteenvahvuuksien hyödyn ymmärtäminen ja teorian sisäistäminen ovat useimmille helppoa. Ymmärtää hyvin, miten hyvää lisäämällä yhteistyö lapsen kanssa paranee ja koko perheen ilmapiiri kohenee ja kuinka vahvuuksia vahvistamalla voi saada niin lapsen kuin vanhemman kukoistamaan.

Aivomme on kuitenkin biologisesti viritetty kiinnittämään huomiota negatiivisiin asioihin ja uhkiin. Näin olemme selviytyneet vuosituhansien ajan. Meidän pitää tietoisesti vaalia hyvää ja nostaa esiin ilon sekä onnistumisen hetket, jotta vahvistaisimme aivojen myönteisten tunteiden kokemista.

Hyvän huomioiminen tuo arkeen monta hyvää puolta. Se vahvistaa lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhdetta, opettaa optimismia, vahvistaa lapsen itsetuntoa ja minäpystyvyyttä.

Jatkuvat ei, älä, lopeta saavat lapsen helposti tuntemaan itsensä huonoksi ja taidottomaksi. Lapsen hyvään ja vahvuuksiin keskittyminen taas vahvistavat lapsen uskoa itseensä ja kykyyn oppia uusia asioita.

Jos siis tuntuu, että arki kaipaisi enemmän hyvää, niin ei muuta kuin toimiin! Päätöksen tekeminen on ensimmäinen askel.

Sen lisäksi tarvitsemme myös harjoitusta. Miten sitten saada mieli kiinnittämään huomiota enemmän hyvään? Itse aloitin laittamalla kännykkään muistutus, joka kuusi kertaa päivässä vilkutti kiinnitä huomiosi hyvään. Toinen kännykkäkikka on laittaa taustakuvaksi, joku kuva tai lause, joka muistuttaa samasta asiasta, joka kerta kun vilkaisetkaan kännykkään. Kotona voit laittaa jääkaappiin, eteisen oveen muistilapun tai seinälle taulun samalla muistutuslauseella. Itse laitoin töissä muistilapun tietokoneen kulmaan. Siinä se juurrutti aivoihin töiden keskellä hyvän huomaamisen ajatuksen.

Toiseksi on hyvä miettiä, mitä kaikkea arjessa tuntuu olevan hyvää? Missä haluaisin muistaa pysähtyä? Miten muistan kehua siitä, että sisarukset leikkivät rauhassa yhdessä ja koululainen tulee ajoissa kotiin?

Viimeisessä vaiheessa vaikeatkin tilanteet alkoivat näyttää valoisammilta. Epäonnistumisissa ja epätoivotun käyttäytymisen kohdalla mietin, mikä tilanteessa onnistui ja meni hyvin, mitä voimme tästä oppia, ja keskityin virheiden sijaan kasvumahdollisuuksiin. Sen ansiosta tilanteiden selvittely nopeutui ja molemmat osapuolet lähtivät tilanteesta hyvillä mielin.

Kuin ensi kertaa pyörän selässä

Aluksi mielen tietoinen ohjaaminen hyvään voi tuntua kankealta, oudolta ja teennäiseltä.

Äh! Tämä ei tunnu yhtään luonnolliselta! tuskailee eräs vanhempi, ja hän on aivan oikeassa. Kun opettelemme uutta, se tuntuu usein aluksi vieraalta ja teennäiseltä. Ensimmäisellä lenkillä kroppamme taistelee vastaan oikeaa juoksuasentoa, eikä juoksu tunnu kulkevan. Ajan kanssa kehomme tottuu oikeaan asentoon ja juoksu sujuu. Samalla tavalla toimii mieli. Meidän täytyy tietoisesti harjoitella uutta ja uskoa että se tuo hyvää. Kun aika kuluu, alkaa lauseet muotoutua suuhumme ja uusi tapa puhua vakiintua. Hyvän huomaaminen ja luonteenvahvuuskieli juurtuvat mieleemme ja kieleemme. Miten kauan tämä vie aikaa? Se on todella yksilöllistä. Itselläni meni vuoden verran, ennen kuin rehellisesti pystyin sanomaan, että hyvät hetket pysäyttivät automaattisesti ja vahvuudet olivat juurtuneet mieleen niin, että useimmat tulivat mieleeni täysin lunttaamatta listaa.

Mielestäni kaikessa harjoittelussa on hyvä muistaa armollisuus. Muutokset eivät tapahdu hetkessä, ja vastoinkäymisiä tulee aina. Ei kannata luovuttaa, vaikka jonain päivänä ärsyttää, ei meinaa nähdä mitään hyvää ja mieli näkee vain virheitä. Silloin on hyvä levähtää ja kerätä voimavaroja. Mieli tarvitsee myös lepoa.

Vahvuuksilla kohti kukoistusta

Missä minä olen hyvä? Mitä osaan? Mitkä ovat minun taitojani?

Tutustuessaan luonteenvahvuussanoihin vanhemmat toteavat usein käyttävänsä jo monia luonteenvahvuussanoja, mutta niitä ei välttämättä yhdistetä lapsen käytökseen ja toimintaan aina positiivisesti. Täytyy olla rehellinen, Ole reilu ja jaa karkit tasan, Tuo ei ole ollenkaan ystävällistä. Vahvuudet tulee esiin ehdottomina arvoina, käskyinä ja negaatioina. Kysyttäessä lapsen vahvuuksia tai sitä, osaako lapsi itse nimetä vahvuutensa, tulee hiljaista.

Positiivisen psykologian VIA-jaottelun mukaisesti luonteenvahvuuksia on 24: Luovuus, Uteliaisuus, Arviointikyky, Oppimisen ilo, Näkökulmanottokyky, Rohkeus, Sinnikkyys, Rehellisyys, Innostus, Ystävällisyys, Rakkaus, Sosiaalinen älykkyys, Reiluus, Johtajuus, Ryhmätyötaidot, Anteeksiantavuus, Vaatimattomuus, Harkitsevaisuus, Itsesäätely, Kauneuden arvostus, Kiitollisuus, Toiveikkuus, Huumorintaju ja Hengellisyys. Näihin Kaisa Vuorinen ja Lotta Uusitalo-Malmivaara ovat lisänneet Suomessa vielä Huomaa Hyvä! -materiaalin vahvuuksiin myötätunnon ja sisukkuuden.

Luonteenvahvuuksiin on siis tarkoitus tutustua ja tutkia yhdessä lapsen kanssa. Mitä vahvuuksia minulla on? Millaisia eri vahvuuksia meillä on? Miten käytän vahvuuksiani? Mitä haluaisin vielä oppia ja mitä vahvuutta kasvattaa?

Mitä ne sitten ovat? Luonteenvahvuudet ovat todellista, syvintä sinua. Niiden käyttäminen innostaa, energiatasosi nousee ja haluat jatkuvasti toimia vahvuuden varassa. Niitä voidaan käyttää elämän eri alueilla oppimisessa, työssä, ihmissuhteissa ja leikissä.

Tärkeintä on muistaa, että luonteenvahvuudet ovat taitoja, joita voi harjoitella. Jokainen voi harjoitella itsesäätelyä, vahvistaa kiitollisuutta ja tulla sinnikkäämmäksi. On hyvä pitää mielessä kasvun asenne, minä pystyn ja voin oppia!

Kolmella tavalla osaksi arkea

Arjessa luonteenvahvuuksia voi käsitellä kolmella tavalla:

Spontaanisti

Näet tilanteen, jossa lapsi tai joku muu käyttää vahvuutta. Havainnoit, tunnistat, nimeät ja kehut sen käytöstä.

• Upeaa! Käytit hienosti rohkeuden vahvuuttasi, kun uskalsit kiivetä aivan kiipeilytelineen ylös asti.
• Ihanaa, kun tulit ajoissa kotiin. Käytit hyvin itsesäätelyäsi ja nyt voimme rauhallisin mielin viettää loppuiltaa.

(Kehun loppuun voi siis lisätä myös mitä hyötyä vahvuuden käytöstä oli lapselle, aikuiselle tai molemmille.)

Lapsen aloitteesta

Vahvuudesta puhuminen voi lähteä myös lapsesta. Hän voi pohtia, mitä rehellisyys on. Käyttää vahvuussanaa omassa puheessa tai kysyä vanhemmalta, missä minä olen hyvä. Tilanteisiin kannattaa tarttua ja pysähtyä hetkeksi kyseisen vahvuuden tai lapsen vahvuuksien pohtimisen äärelle.

Aikuisen suunnittelemana

Vahvuuksia voi käsitellä suunnitellusti, vaikka yksi kerrallaan vahvuustuokioiden muodossa. Vahvuustuokio on kuin mikä tahansa muu perheen tai vanhemman ja lapsen yhteinen hetki, kuten askarteluhetki tai yhteinen lukuhetki. Vahvuustuokiossa tutustutaan luonteenvahvuuteen, sen eri muotoihin, tehdään siihen liittyviä harjoituksia ja bongaillaan vahvuutta. Vahvuustuokioihin on valmiita harjoituksia eri materiaaleista, tai sitten niitä voi keksiä itse tai yhdessä lapsen kanssa.

Tarkoittaako tämä sitä, että kun lapsen kanssa harjoitellaan kaikkia vahvuuksia, niin on tarkoitus olla kaikissa yhtä vahva? tiedustelee eräs kurssilainen. Ei todellakaan. On kuitenkin hyvä tuntea kaikki luonteenvahvuudet. Näin niitä voi nähdä myös toisissa ja tunnistaa myös omat mahdollisuudet kehittyä. Vahvuustaidot ovat mielestäni samanlaisia kuin tunnetaidot. Tunnistamme kaikki tunteetkin, vaikka emme tunne niitä samaan aikaan eikä välttämättä kaikkia usein. Tunnistamme tunteita toisissamme ja kehitämme tunneälykkyyttä. Luonteenvahvuuksien tunnistaminen auttaa meitä tuntemaan itseämme paremmin sekä toimimaan myös toisten ihmisten kanssa, kun voimme nähdä sekä omat että heidän vahvuutensa.

Vieraskynätekstin kirjoittaja Tiia Trogen kirjoittaa suosittua Positiivisen kasvatuksen blogia.

Lukijan kysymys

Huudan 3-vuotiaalle lapselleni usein naama punaisena, ja jälkikäteen häpeän käytöstäni. Minulta menee hermot todella herkästi. Erityisen haastavia meillä ovat aamut ja päiväkotiin lähtemistilanteet. Miten tästä raivostumiskierteestä pääsee irti? Anna vinkkejä!

Ensinnäkin on hyvä, että olet miettinyt toimintatapaasi ja haluat siihen muutosta. Lapselle huutaminen ei ole hyvä asia, sen tietää jokainen vanhempi. Silti moni meistä vanhemmista huutaa lapsilleen. Monesti lapselle huutaminen liittyy siihen, että vanhempi itse on väsynyt, stressaantunut ja kuormittunut. Tai se voi liittyä myös siihen, että vanhempi on keinoton eikä keksi siinä tilanteessa muita keinoja kuin äänen korottamisen.

Haasteet usein samoja päivästä toiseen

Lapsiperheissä monesti ne samat tilanteet ovat kuormittavia päivästä toiseen – esim. lähtemis- tai saapumistilanteet tai yöunille meneminen. Kasvatuksen ongelmatilanteille on ominaista toistuvuus ja kuormittavassa tilanteessa on vaikea keksiä uusia, erilaisia toimintatapoja. Siksi näitä päivästä toiseen toistuvia haastavia tilanteita on hyvä miettiä jo etukäteen. Mitä niissä voi tehdä toisin, mitä voimme muuttaa? Mitä voin muuttaa omassa toiminnassani, jotta päiväkotiin lähteminen menisi sujuvasti eikä minun tarvitsisi huutaa lapselle? Voiko heräämistä vähän aikaistaa, jotta lähtemistilanteessa ei tulisi niin kova kiire? Voiko vaatteet laittaa jo illalla pinoon valmiiksi? Voi myös miettiä, onko meillä oikeasti kiire vai tuleeko se kiire vain aikuisen ajatuksista? Mitkä ovat minun odotukseni lapsen käytöksen suhteen? Ovatko ne realistisia?

Miten opetella tauon ottamista?

Huutamisen lopettaminen ei ole ihan helppoa, mutta se on mahdollista. On tärkeä oppia pitämään tauko ennen reagointia. Esimerkiksi mindfulness-harjoitteiden mukaan ottaminen osaksi elämää auttaa ottamaan tietoisen tauon ennen reagoimista. Kun kiukku nousee pintaan, aivot ovat silloin alatiellä etkä pysty järkevään toimintaan. On tärkeää saada aivot takaisin normaalitilaan, ylätielle. Paras keino oman itsen rauhoittamiseen on syvään hengittäminen rauhalliseen tahtiin. Voit auttaa kehoasi rauhoittumaan myös maadoittamalla jalkasi lattiaan. Kun siirrät huomiosi jalkoihisi, saat kontaktin kehoosi ja ajatuksesi siirtyvät aivoista ja kiukustasi pois ja alat vähitellen rauhoittua.

Itselleen kannattaa olla armollinen. Jos huudat paljon lapsellesi, muutosta ei tapahdu ihan hetkessä. Itselleen voi tehdä vaikka tarrakortin, johon laittaa tarran jokaisesta päivästä, kun pystyy olemaan huutamatta lapselle. Kun olet kerännyt kymmenen tarraa, voit palkita itsesi vaikka kukkakimpulla tai hierojakäynnillä. Huutamisen sijaan voit kokeilla kuiskaamista tai vaikka kielen kevyttä puremista. Hypi tasajalkaa, poistu paikalta, käy pesemässä kasvosi kylmällä vedellä, tee mitä vain, millä saat otettua tauon ennen huutamista.

Mitä jos sinulle huudettaisiin töissä?

Mieti tilannetta, että sinä tekisit jonkin asian hitaasti töissä tai eri tavoin kuin esimiehesi toivoi. Auttaisiko se sinua toimimaan jatkossa paremmin, jos esimiehesi huutaisi sinulle lähes päivittäin asiasta? Vai saisiko se sinut pelkäämään esimiestäsi ja vaikuttaisiko se haitallisesti suhteeseesi häneen? Kannattaa asettua lapsen asemaan ja miettiä hänen näkökulmaansa. Lapsi haluaa toimia oikein. Hän tekee parhaansa niillä taidoilla, jotka hänellä on sillä hetkellä käytössä. Tee vakaa päätös, että sinä haluat muuttaa omia toimintatapojasi ja kerro asiasta myös muille, näin onnistumisesi todennäköisyys kasvaa.

Mitä lapseni tarvitsee juuri nyt?

Itselleni hyvä kysymys niissä tilanteissa, kun olen keinoton omien lasteni kanssa, on ollut: mitä minun lapseni tarvitsee juuri nyt? Monesti se on empatia ja lapsen näkökulman tavoittaminen tilanteeseen. Toinen hyvä kysymys on: jos olisin itse lapsi ja samassa tilanteessa, mitä tarvitsisin? Miten toivoisin, että vanhempani käyttäytyisivät? Yleensä paras keino löytyy aikuisen pehmenemisen ja empatian kautta.

Oman itsen työstäminen

Jotta pystyy muuttamaan omia toimintatapojaan, on tärkeää työstää omaa itseään ja käydä läpi omaa saatua vanhemmuutta ja omien vanhempien toimintatapoja, sillä ne vaikuttavat ratkaisevan paljon siihen, millainen vanhempi olet ja millaisia tunteiden säätelykeinoja itselläsi on käytössä. Omia mielen taitojaan on tärkeää harjoittaa. Se, että tutustuu omaan itseen ja omiin tunteisiin, on aina myös lasten etu. Kun olet tasapainossa itsesi ja omien tunteidesi kanssa, annat myös lapsellesi hyvää mallia tunnetaitoisesta elämästä.

Moni on kysynyt minulta viime aikoina, miksi ohjaan mindfulnessia lapsiperheille enkä vaikkapa yrityksissä. Ensinnäkin minun taustani ja vahvin osaamiseni on lapsiperhetyössä – olen työskennellyt koko työurani lapsiperheiden parissa. Toiseksi koen tärkeäksi, että lapset oppivat jo pienenä niitä taitoja, joita tarvitaan myöhemmin opinnoissa, työelämässä, parisuhteessa, vanhemmuudessa ja ylipäänsä kaikissa ihmissuhteissa. Monet työssäkäyvät toivovat saavansa mindfulnessista työkaluja stressinhallintaan, keskittymiskykyyn ja arjen levolliseen kokemiseen. Lapsiperheideen vanhemmat kaipaavat työkaluja erityisesti tunteiden säätelyyn. Mitä, jos jo pienet lapset oppisivat näitä taitoja?

Tunnetaitoja

Olin se kiltti tyttö, joka piilotti kaikki tunteensa sisälleen. Se perfektionistinen suorittaja, joka kirjoitti ylioppilaaksi ällän papereilla mutta joka oli ihan pihalla omien tunteidensa ja itsensä kanssa. Minulla ei ollut kontaktia itseeni eikä tunteisiini. Tiedän, että tämä on tuttu tarina monen muunkin ikätoverini kohdalla. Meidän lapsuudessamme ei opetettu tunnetaitoja.

Tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja, niitä tarvitaan päivittäin. Kun on hyvät tunnetaidot, tulee paremmin toimeen sekä itsensä että muiden kanssa ja pystyy toimimaan rakentavasti vuorovaikutussuhteissa. Mindfulness auttaa tunnistamaan omia tunteita ja säätelemään niitä. Miten merkittävää onkaan, että lapset oppivat jo pienenä tunnetaitoja. Mitä pienempänä lapset saavat kontaktia itseensä ja tunteisiinsa, sitä empaattisempia ja tunne-elämältään terveempiä nuoria ja aikuisia heistä kasvaa.

Stressinhallintaa

Muistan, että jo aika pienenä reagoin stressiin kovilla päänsäryillä ja nukahtamisvaikeuksilla. Minua stressasi esimerkiksi kokeet ja käsityötunnit. Stressipäänsärky, unettomuus ja tunne kaaoksesta jatkui pitkälle aikuisikään. Minulla ei ollut mitään keinoja stressinhallintaan.

Stressi heikentää ihmisen kykyä muistaa asioita, keskittyä ja olla onnellinen. Rauhoittumisen taidot ovat avainasemassa, kun halutaan vähentää stressiä ja löytää tasapainoa elämään.

Mitä jos lapset jo pienestä alkaen saisivat itselleen keinoja stressinhallintaan? He oppisivat ottamaan pieniä taukoja päivään hengityksen avulla. He oppisivat pysähtymään ja huomaamaan kehonsa tuntemuksia. He oppisivat keinoja, jotka auttavat rauhoittumaan kohti hyvää unta.

Pieniä työkaluja arkeen

Minulle mindfulness on tapa elää ja olla tässä maailmassa. Toivon, että omissa ryhmissäni ja omille lapsilleni olen voinut välittää ainakin näitä asioita, jotka itse olen oppinut mindfulnessin kautta:

• Pysähdy, hengitä ja toimi vasta sitten.
• Älä usko kaikkia ajatuksiasi, joita mieleesi tulee. Monesti ajatuksissamme lyttäämme tai epäilemme itseämme. Olemme paljon enemmän kuin omat ajatuksemme.
• Tunne ja hyväksy tunteesi. Älä vastusta tunnetta, ota se vastaan ja hengitä siihen. Mikä tahansa tunne, voimakaskin, menee ohi.
• Elä arkea uteliaana ja ihmetellen kaikkien aistien avulla.
• Pysähdy ja anna itsellesi lupa vain olla. Suo itsellesi lepohetkiä päivän aikana. Näytä myös lapsille mallia lepoon, rentoutumiseen ja stressinhallintaan.
• Ole lempeä ja armollinen itsellesi.
• Suuntaa ajatuksesi kiitollisuuteen ja positiiviseen kaiken negatiivisen ja huonon huomaamisen sijaan.
• Kun illalla on vaikea nukahtaa, suuntaa ajatukset kehoosi ja hengitykseesi.

Nämä ovat pieniä arjen asioita, joilla on kuitenkin iso merkitys kenen tahansa elämässä. Jos lapset oppivat jo pienenä tunnetaitoja, stressinhallintaa ja armollisuutta ja lempeyttä itseä kohtaan, se vaikuttaa väistämättä laajemmin koko elämään. Eivät pelkästään lapset vaan koko yhteiskunta voi terveemmin ja paremmin.

Siksi minä ohjaan mindfulnessia lapsille.