Kasvun Taian blogi

Lämpimästi tervetuloa blogiini. Blogissani kirjoitan hyvinvoivasta vanhemmuudesta, pienen lapsen unesta, satuhieronnasta ja mindfulnessista.

Tilaus
Bloglovin’
RSS-syöte
Sähköposti
heli@kasvuntaika.fi
Facebook
kasvuntaika
Instagram
kasvuntaika
Twitter
@KasvunTaika

Aiheita

Kasvun Taian blogi

Kasvun Taika järjestää vanhempia voimaannuttavia palveluja. Palvelujen tavoitteena on tuottaa hyvinvointia vanhemmuuteen sekä iloa ja läsnäoloa lapsen ja aikuisen väliseen suhteeseen.

30.4.2015
Jaa kavereille:

Satuhieronta auttaa lasta nukahtamaan

Luennoin pari päivää sitten Ipanaisella taaperoiden ja leikki-ikäisten uniasioista. Nostin luennolla keskeiseksi univinkiksi positiivisen nukkumaanmenon. Miten lapsen saa saatettua positiiviseen tunnetilaan esimerkiksi hellyystankkauksen avulla ja miten lasta voi auttaa rauhoittumaan ja rentoutumaan.

Hyvää yöunta edistäviä tekijöitä ovat esimerkiksi säännöllinen vuorokausirytmi, aktiivinen vuorovaikutus, fyysinen liikkuminen ja hellyys päivän aikana sekä positiiviset ja säännölliset iltarutiinit. Positiivisten asioiden vahvistaminen on toimivampaa kuin lapsen kouluttaminen vuorovaikutuksen torjumisella, koska nukahtaminen edellyttää tyytyväistä ja rauhallista mieltä. Yksi osa iltarutiineja voi olla satuhieronta.

Satuhieronta on satujen yhdistämistä kosketukseen ja kevyeen hierontaan. Se on rentoutumista ja rauhoittumista, läsnäoloa ilon ja leikin kautta. Myönteisen kosketuksen voima rauhoittaa lasta. Uni ei tule käskemällä, mutta aikuinen voi auttaa lasta turvalliseen ja rentoon olotilaan. Vanhemman tehtävä on rauhoittaa ja olla läsnä, jotta lapsen on hyvä kääntyä kohti unen alkua: aikuisen tehtävä on auttaa lapsi unikuntoon. Iltasatuhieronta on hyvä keino päästä tankkaamaan läheisyyttä. Alaspäin suuntautuvat vedot rauhoittavat lasta, kuten myös vedot kehon keskiosista kohti ääreisosia. Kun mieli on levollinen ja hyvä, on unen saaminen helpompaa. Rauhallisen lapsen voi jättää yksin nukahtamaan omaan sänkyynsä.

Sanna Tuovisen kirjassa Satuhieronta–läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa on monia ihania satuhierontoja, myös nukahtamistilanteisiin sopivia. Satuhierontoja voi myös keksiä itse tai käyttää pohjana jotain lapselle tuttua tarinaa. Omat lapseni haluavat monesti iltaisin kuulla tarinan kuluneesta päivästä. Mitä kaikkea päivän aikana onkaan tapahtunut. Ja nyt on aika rauhoittua unille. Hyvää yötä, olet rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin olet. Pitkät, hitaat sivelyt selkään, käsiin, jalkoihin ja päähän.

Lasta voi myös lempeän napakasti koskettaa yhtä kehonosaa kerrallaan ja sanoa: varpaat käy nukkumaan, jalkapohjat käy nukkumaan, jaloille hyvää yötä. Vatsakin käy nukkumaan ja kädet. Koko ihana tyttö / poika käy nukkumaan. Ajatuskaruselli hidastuu, kun huomio siirtyy päästä kehontuntemuksiin.

Olipa kerran pieni mehiläinen, joka lenteli, kierteli ja kaarteli koko päivän. Se nautti lentämisestä, tuulesta ja toisten mehiläisten tapaamisesta. Se lensi kavereiden kanssa. Välillä tuuli tuiversi ja mehiläinen suorastaa pyöri tuulen mukana. Aurinko paistoi ja auringon säteet lämmittivät mehiläistä. Tuli ilta ja kuu nousi taivaalle. Se olikin täysikuu. Oli aika käydä nukkumaan. Hyvää yötä, mehiläinen. Hyvää yötä myös sinulle lapseni. Olet ihana. Rakastan sinua.

Meillä satuhieronta on ollut osa iltarutiineja jo pitkään. Oletko sinä käyttänyt satuhierontaa iltaisin? Millaisia vinkkejä sinulla on lapsen rauhoittamiseen illalla?

Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat kirjoitukseni:

21.4.2015
Jaa kavereille:

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen

Lasten tarpeet, työn vaatimukset, kotityöt, puolison tarpeet, lasten harrastukset, vanhenevat vanhemmat, ystävät ja heidän huolensa, päiväkodin ja koulun vanhempainyhdistys, lemmikit, mökki… ja viimeisenä minä itse. Jos aikaa riittää. Jos edellä mainituilta asioilta sattuisi jäämään aikaa ja energiaa, sitten voisin tehdä jotain itseäni varten. Kuulostaako tutulta?

Koenko itseni tärkeäksi? Annanko itselleni luvan huolehtia itsestäni? Koenko, että minun tarpeillani on merkitystä? Olemalla ensin olemassa, näkyvä ja läsnä itselleni voin olla sitä myös muille. Kuuntelemalla ensin itseäni voin kuunnella aidosti myös muita. Olemalla hyvä itselleni olen parempi myös muiden kanssa. Tuntemalla rakkautta ensin itseäni kohtaan voin tuntea aidosti rakkautta myös muita kohtaan.

Vanhemmuudessa olisi hyvä muistaa, että itsestä huolehtiminen ei ole ketään vastaan. Mistä minä nautin? Voisinko suoda itselleni jotain nautinnollista tänään, huomenna ja myös ensi viikolla? Mitä se voisi olla? Jokaiseen päivään olisi hyvä löytää pieniä hetkiä, jotka tuovat hyvää mieltä ja rauhoittumista. Näitä pieniä hetkiä voivat olla esimerkiksi hyvä ruoka, inspiroiva aikakausilehti, tulppaanikimppu, vartalovoide, oma rauhallinen hetki katsellen ikkunasta ulos, venyttely, rauhallinen iltapalahetki tai vaikkapa jalkakylpy. Olisi hyvä tehdä jotain iloa ja kivaa tuottavaa, vaikka vain muutaman minuutin ajan. Arjen ilolle on luotava kasvualusta.

Olisi tärkeää, että jokaiseen päivään sisältyisi hetkiä, jolloin vanhempi rentoutuu ja lepää ja hetkiä, jolloin vanhempi nauraa. Hyvinvoiva elämäntapa on arvostusta, rakkautta ja ystävällisyyttä itseä kohtaan. Se on päivittäistä asennoitumista ja virittymistä hyviin asioihin, toistuvia pieniä ja isoja valintoja hyvään suuntaan. Hyvinvoiva elämäntapa on sitoutumista omaan hyvinvointiin ja sen pitämistä tärkeänä.

Miten sinä pidät huolta itsestäsi ja lataat akkujasi? Millainen on sinun Oman Hyvinvoinnin Reseptisi?

14.4.2015
Jaa kavereille:

Mitä mindfulness on tuonut elämääni?

Mitä on mindfulness? Se on tietoisuustaitoja, hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Se on aistien herättelyä. Omien ajatusten hyväksymistä. Arvostelemattomuutta. Rakkauden välittämistä itselle ja sen jälkeen muille. Mindfulnessissa on tarkoitus huomata, mitä juuri siinä hetkessä tapahtuu ja mitä omassa päässä liikkuu, arvioimatta ja arvostelematta mitään.

Olen aloittamassa opinnot mindfulness-ohjaajaksi. Olen työstänyt koulutukseen liittyvää ennakkotehtävää. Mitä mindfulness on tuonut elämääni? Millaisia käännekohtia olen kokenut? Mitä hyvää olen oppinut itsestäni harjoittelun aikana?

Aloin tutustua mindfulnessiin kolmisen vuotta sitten. Huomasin, että mindfulness-kursseja tarjotaan työväenopistoissa ja aikuisopistoissa ja että myös psykiatrian puolella mindfulness on kova sana. Kävin erilaisia lyhytkursseja, jotka vähän tutustuttivat minua mindfulnessin maailmaan. Vuosi sitten keväällä osallistuin mindfulness-intensiivikurssille ja viime syksynä jatkokurssille. Niiden myötä minulle avautui, miten laajasta asiasta on kyse.

Olen omassa elämässäni saanut valtavan hyödyn mindfulnessista ja siksi haluan kouluttautua myös ohjaajaksi ja näin päästä viemään eteenpäin mindfulness-sanomaa.

Mitä mindfulness on tuonut elämääni? Koen, että tiedostan paremmin kehoni tuntemukset ja omat tunteeni ja ajatteluni. Osaan katsella asioita aiempaa laajemmasta perspektiivistä. Tunnistan esimerkiksi: Tämä on stressaantunutta ajattelua. En lähde enää negatiiviseen ajatteluun mukaan niin voimakkaasti. Osaan ohjata itseäni aiempaa paremmin myönteisen ajattelun äärelle. Lasten kanssa olen rauhallisempi ja huomaan ottavani tauon ennen reagointia. Olen siirtynyt automaattiohjauksesta tietoiseen reagointiin. Tiedostan sisäisen puheeni enkä anna sille enää niin paljon valtaa. Olen oppinut lempeyttä itseäni kohtaan. Ja se on ollut iso askel, olen ollut vuosia suorittaja ja piiskannut itseäni aina vaan parempiin suorituksiin. Olen myös oppinut olemaan taistelematta tunnetta vastaan. Kun tunteen antaa tulla ja olla ja hyväksyy sen, se menee paljon nopeammin pois. Ennen jäin vellomaan tunteisiin kiinni päiväkausiksi. Tai jopa viikkokausiksi. Minulla on hyvin yliaktiivinen mieli, joka on tyypillisesti ajatellut asioita negatiivisen kautta. Nyt olen oppinut toisenlaista tapaa ajatella asioita. Mindfulness on tuonut hyvinvointia elämääni.

Mindfulness-ohjaajaopintoni sisältävät sekä teoriaa, käytäntöä että ohjausharjoittelua. Minua kiinnostaa erityisesti mindfulness ja vanhemmuus. Mitä mindfulness voi tuoda vanhemmuuteen? Mitkä ovat sen hyödyt vanhemmuudessa? Miten lapsille voi opettaa mindfulnessia?

Onko mindfulness sinulle tuttua? Mitä mindfulness on tuonut sinun elämääsi?

7.4.2015
Jaa kavereille:

Mikä auttaa väsymykseen?

Pienten lasten vanhemmuuteen liittyy usein väsymys. Lapsi heräilee öisin ja herättää myös vanhempiaan. Vanhempien yöunet jäävät lyhyiksi, kun vanhemmat ottavat illasta omaa aikaa ja menevät myöhään nukkumaan. Ja aamuvirkut lapset heräävät jo kuudelta uuden päivän touhuihin.

Kerromme mielessämme erilaisia tarinoita. Tarinoita on aina ja ne voivat olla myös hyviä. Eduksi on kuitenkin luopua niistä silloin, kun ne pahentavat omaa tilannetta. Yksi käytännön tilanne, jossa tarinoista irtautuminen voi olla hyödyksi, on jatkuvan unenpuutteen kohtaaminen.

Öisin ei kannata tuijottaa kelloa ja laskea omien unien määrää. Väsymys on väsymystä, sitä ei kannata lietsoa lisää ajatuksilla tämä on kamalaa, en selviä, olen kuin humalassa. Yleensä nämä ajatukset vain pahentavat tilannetta. Väsymyksen voi ajatella tämän hetken tuntemuksena eikä kannata lähteä rakentamaan kauhutarinoita loppupäivästä tai huomisesta.

Mistä asioista voi olla kiitollinen tässä elämänvaiheessa? Vaikka on väsynyt, niin kiitollinen voi olla vaikka siitä, että saa olla kotona lapsen kanssa, jota kovasti toivoi ja jota rakastaa. Unenpuutteen ja väsymyksen sijaan on hyvä keskittyä tähän elämänvaiheeseen ja arjen ohikiitäviin hetkiin. Mistä voin kokea kiitollisuutta juuri nyt?

Kun ei ajattele mitään, ei kärsi yhtä paljon. Jos keskittyy vain tuntemaan väsymyksen kehossaan, se ei ehkä tunnukaan niin pahalta. Mitä voin juuri nyt tehdä tälle asialle? Auttaisiko happihyppely tai pieni rentoutumisharjoitus? Välipala tai pieni köllöttelyhetki? Mikä auttaisi minua jaksamaan? Mikä tekisi juuri tästä hetkestä mahdollisimman hyvinvoivan?

Väsyneenä kannattaa olla armollinen itselleen. Kun tiedostaa, että oma tahmeus johtuu univajeesta, on helpompaa olla itselle myötätuntoinen. Kotitöiden voi antaa odottaa, ehkä pienet nokoset ovat sen sijaan parempi vaihtoehto juuri sillä hetkellä. Monesti myös puoliso alkaa väsymyksen hetkellä tuntua huonolta tai väärältä. Silloinkin kannattaa muistaa, että luultavasti kyse on siitä, että on itse niin väsynyt että toinen käy sen takia hermoille. Väsyneenä asiat eivät luista, jaksamattomuus alkaa helposti ahdistaa ja asiat tuntuvat kaatuvan päälle. Omaa epätäydellisyyttä voi olla vaikeaa sietää. En olekaan jaksava tehopakkaus vaan nalkuttava ja kyyninen. Sen sijaan että lähtisi sättimään itseä siitä ettei saa mitään aikaiseksi, on parempi olla itselleen armollinen ja kannustava. Olisiko parempi vaihtaa nalkuttava äänilevy omassa päässä kannustavaksi: Tämä on normaalia, olen hyvä näin, kaikki menee hyvin. Jos tuntuu, että oma väsymys on liiallista, on hyväksyttävää pyytää apua ammattilaisilta. On hyvää vanhemmuutta pyytää ja ottaa apua vastaan silloin kun sille on tarve. Kotipalvelua ja keskusteluapua on saatavilla.

Keskustelu ja vertaistuki on parasta lääkettä väsymykseen. Myös muut vanhemmat ovat väsyneitä; et ole ainut, joka elää sumussa. Eikä ole niin, että vain heikot väsyvät ja uupuvat. Juttele muille väsymyksestä, tuuleta tunteita. Vanhempana ei ole hyvä jäädä liian yksin, vertaistuki pikkulapsiarjessa on ihan korvaamatonta. Ja muista, että vanhempana tarvitset myös omaa aikaa. Jos arki on vain lapsia varten olemista, uuvuttaa itsensä helposti ennen pitkää. Tauoton tekeminen pitää aivot ja kehon ylikierroksilla. Jokainen tarvitsee rauhallisia hetkiä ja hiljaisuutta. Kenenkään kruunu ei kiillotu olemalla marttyyri.

Jaksamisen näkökulmasta on tärkeää ravita itseään jatkuvasti. Läsnäololla, rentoutumisella, hyvillä kirjoilla, sosiaalisilla kontakteilla. Vanhemmuuden ydin on itsensä rakastamisessa ja omasta hyvinvoinnista huolehtimisessa. Kun itse voi hyvin, koko perhe voi hyvin.

Ei kannata keskittyä ajattelemaan vähäunisia öitä, kannattaa keskittyä mieluummin positiivisiin asioihin ja olla kiitollinen ihanasta lapsesta, joka kyllä jossain vaiheessa alkaa nukkua kuin tukki ja teininä sitä saa jo repiä ylös sängystä. Mutta kannattaa muistaa myös se, että lapsen uneen pystyy vaikuttamaan, monesti aika yksinkertaisin keinoin. Myös minä teen unikouluohjauksia ja autan perheitä kohti parempia yöunia. Jaksamiseen ja hyvinvointiin liittyviä asioita voi käsitellä kanssani ratkaisukeskeisen valmentamisen avulla.

Mikä auttaa sinua väsymyksen hetkellä? Mistä sinä saat voimaa?

Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat kirjoitukseni:

28.3.2015
Jaa kavereille:

#ihanaäiti

Muutama yrittäjä-äiti pisti pystyyn #ihanaäiti-kampanjan. Minulle oli heti selvää, että olen mukana tässä kampanjassa. En päässyt mukaan ideointipalaveriin enkä yhteiskuvauksiin, mutta halusin olla tässä kampanjassa mukana blogini kautta.


Mitä?
Tuetaan äitiyttä ja äitiyden erilaisia valintoja jakamalla kuvia ja tekstejä somessa #ihanaäiti-hashtagiä käyttäen.
Miksi?
Tavoitteena on tukea äitejä omannäköisessä äitiydessä. Tuomitseminen ei auta ketään vaan aito hyväksyminen ja myötätunto. Sen jälkeen, kun lapsen fyysiset ja psyykkiset perustarpeet on täytetty, loput äitiydestä on hienosäätöä.
Tarkoituksena on nähdä, mitä hyvää omassa ja muiden äitiydessä on.
Arvostelun sijaan voisi kysyä, miten jonkun valinta toimii ja mitä hyvää se on tuonut. Jokainen voi omalla toiminnallaan auttaa ja tukea toisia. Autetaan toisiamme ja itseämme olemaan #ihanaäiti.
Miten?
  • Jaa kuva itsestäsi somessa #ihanaäiti-hashtagiä käyttäen. Voit tuoda kuvassa tai kuvatekstissä esille sen miksi olet ihana äiti juuri sellaisena kuin olet.
  • Haasta samalla mukaan omat ihanat äitiystäväsi.
  • Jos bloggaat, kerro jokin merkittävä tarina tai ihanin onnenhetki omasta äitiydestäsi blogissa ja jaa teksti #ihanaäiti-hashtagiä käyttäen.
  • Haasta samalla myös ihanat bloggariäitiystäväsi mukaan.

Meillä tuoksuu paistovalmis pulla. #ihanaäiti

Meillä tuoksuu paistovalmis pulla. Niin ihanaa kuin olisikin olla pullantuoksuinen leipova äiti, niin minä en leivo pullaa. Jos meillä tuoksuu pulla, se tulee kaupan paistovalmiista pullista. Ennen äidiksi tuloani ajattelin, miten ihanaa on sitten leipoa pullaa lasten kanssa ja miehen tullessa töistä kotiin meillä tuoksuu ihana pullantuoksu. Mutta ei minusta äitiyden myötä tullut jauhopeukaloa eikä pullanleipojaa. En ollut sitä ennen äidiksi tuloani enkä ole nytkään. Mut hei, olen ihana äiti silti! Ja ehkä juuri siksi, etten pakota itseni tekemään jotain sellaista, mikä ei ole itselleni luontaista. Hampaat irvessä väkisin leivotut pullat (koska kyllähän jokaisen äidin kuuluu olla pullantuoksuinen äiti) olisivat tuskin kellekään kivat. Meillä paistovalmiit pullat vapauttavat omaa energiaani muuhun toimintaan lasten kanssa. Ne ovat helpottajia arjessa ja juhlissa. Joillekin toiselle äidille pullien leipominen on ihanaa aikaa lasten kanssa. Tai sitten omaa terapeuttista aikaa.

Äitiyden ilmapiiri on aika tuomitsevaa. Varmaan jokainen äiti on joskus ollut tilanteessa, että oma tapa olla äiti tulee tuomituksi joltain taholta. Tekee niin tai näin, niin aina tekee jonkun mielestä väärin päin. Ainakin jos menee lukemaan netin vauva-aiheisia keskustelupalstoja, niin siellä ei kyllä sanoja säästellä.

Imetin molempia lapsiani suunnilleen 2-vuotiaaksi asti. Omasta mielestäni olin ihana äiti. Mutta kuinka moni taho tuomitsikaan tämän. Kuinka paljon sainkaan (varsinkin esikoisen kohdalla) kuulla kummallisia mielipiteitä siitä, miten sairasta on imettää kävelevää ja puhuvaa lasta. Erityisesti näitä kuulin perhekerhoissa tai perhekahviloissa. Eli juuri niissä paikoissa, joissa äitien pitäisi tukea toisiaan. Toisen lapsen kohdalla näitä mielipiteitä ei enää kuulunut. Tai sitten en vain enää niitä kuunnellut. Luotin jo enemmän omaan tapaani olla äiti ja tehdä asioita omalla tavallani. Oman itseni ja omat lapseni tuntien. Sen kyllä muistan, että kuopuksen kohdalla terveydenhoitaja sanoi monta kertaa, että imetys pitää lopettaa lapsen täytettyä vuoden. En enää kertonut 1½-v- ja 2-v-neuvoloissa imettäväni. Voin vain kuvitella, millaisia kommentteja saavat kuulla ne, joiden imetys syystä tai toisesta loppuu kovin lyhyeen.

Tällä hetkellä osa työtäni ovat unikouluohjaukset ja uniluennot. Nämä uniasiat vasta ovatkin sellaisia, joista jokaisella on jokin mielipide: Lasta ei saa nukuttaa perhepedissä. Lapsi pitää nukuttaa perhepedissä. Lapsen pitää nukkua alusta alkaen omassa huoneessa. On lähes rikokseen verrattavissa, jos lapsi siirretään omaan huoneeseensa alle 2-vuotiaana. Lasta ei saa imettää yöllä enää puolen vuoden jälkeen. Unikoulua ei saa pitää, se traumatisoi lapsen. Mutta kuinka monesti olenkaan nähnyt, että huolellisesti suunniteltu ja lempeästi toteutettu unikoulu on pelastanut koko perheen. Vanhemmat ovat alkaneet jaksaa paremmin eikä parisuhteessa enää riidellä väsymyksen takia. Koko elämä avautuu uudella tavalla väsymyssumun jälkeen. Eikö kuitenkin ole niin, että hyvinvoivat vanhemmat kasvattavat hyvinvoivia lapsia? Antakaamme tilaa erilaisille ratkaisuille ja valinnoille. Tuetaan, ei tuomita.

Nyt haastaisin Juuri Sinut mukaan tähän #ihanaäiti-kampanjaan.

#ihanaäiti
#tuetaaneituomita
#stopmommywars
#moms4moms