Kasvun Taian blogi
Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.
3.10.2017
Jaa kavereille:
Tässä blogitekstissä on esittelyssä neljä lapsille sopivaa tunteita
käsittelevää kirjaa.
Molli
Katri Kirkkopellon kirja Molli kertoo Mollista, joka
kärttyisenä ja epäluuloisena elelee talossaan. Eräänä päivänä Sisu
koputtaa ovelle. Molli on tuohtunut ja närkästynyt: Kuka kehtaa tulla
häiritsemään minua? Hän hätistää Sisun pois. Molli kuitenkin huomaa
kaipaavansa Sisua takaisin ja hän alkaa etsiä kirjoista tietoa
ystävyydestä ja hymyilemisestä. Vähitellen Molli alkaa muuttua ja
samalla muuttuu hänen ympäristönsäkin. Kun Sisu lopulta palaa
uudelleen, on hänellä vastassa jotain ihan uutta ja yllättävää.
Kirjassa kiehtoo se ajatus, että olemme tottuneet ajattelemaan
itsemme tietynlaisina ja miten kankeita olemme uusille asioille.
Muutos on kuitenkin mahdollista ja kun annamme uusien asioiden tulla
elämään, se voi muuttua monella tapaa paremmaksi. Tarinan lisäksi
pidän myös kirjan kuvituksesta. Mollin ilmeet ovat mainioita.
Kamalan ihana päivä
Elina Kauppilan Kamalan ihana päivä on tarina Meinistä,
joka on temperamenttinen pieni ihminen. Meini ja hänen vanhempansa
heräävät päivään, jossa aamiainen ei maistu, pukeminen hirvittää ja
tavaroita menee rikki. Tunteet räiskyvät päivän aikana. Pidin kirjassa
erityisesti kiukkueläimestä, joka lopulta lähtee pois ja hänelle
vilkutetaan. Tarinan lopussa oli ihana viiden sormen
kiitollisuusharjoitus ja Meinin päivä päättyi rentouttavaan
satuhierontaan.
Kirja antaa tunnetaitoja sekä lapsille että vanhemmille. Lisäksi
kirjassa on pieniä lapsille
sopivia mindfulness-harjoituksia.
Mindfulness-harjoitukset liittyvät esimerkiksi
aisteihin, hengittämiseen ja ilon ja kiitollisuuden aiheiden
miettimiseen.
Elina kesyttää tiikerin
Ben Furmanin kirja Elina kesyttää tiikerin on
ratkaisukeskeinen tarina, jossa kiukkukohtaus nujerretaan
lapsen omilla ehdoilla ja koko lähisuvun kannustamana. Päähenkilö,
Elina, saa kiukkukohtauksia, joista äiti on huolissaan. Elinan mummi
muistuttaa, että äidillä itselläänkin on ollut samanlaisia
kiukunpurkauksia omassa lapsuudessaan ja että niistä päästiin eroon
yhteistuumin tarinateatterileikin avulla.
Tarinan lopussa Ben Furman kertoo kiukkukohtauksista, selittää
tarinassa esitetyn ratkaisun periaatteen ja tarjoaa vinkkejä idean
soveltamiseen käytännössä.
Piki
Katri Kirkkopellon Piki on tarinallinen kuvakirja ryhmässä
tapahtuvasta kiusaamisesta, itsetunnon vahvistamisesta, tunteista ja
ystävyydestä. Piki on innoissaan, hän on menossa ensi kertaa metsään,
jonne muut lapset ovat rakentaneet majan. Mutta kuinka käykään? Uudet
kaverit eivät otakaan Pikiä mukaan, vaan läimäyttävät oven kiinni sen
nenän edessä. Onneksi on Iso, jolla on lämmin syli ja jonka sanat
rauhoittavat murheellista Pikiä. Yhdessä Ison kanssa Piki miettii,
miten päästä leikkeihin mukaan ja millainen on hyvä kaveri. Kirjan
viesti on se, että jokainen on oikeus olla olematta kiusattu tai
kiusaaja.
Viime aikoina on ilmestynyt muutama aivan loistava tunteita
käsittelevät lastenkirja, joten tämä viime vuonna
aloittamani postaussarja saa vielä jatkoa.
Sarjan
ensimmäisessä osassa esittelin viisi kirjaa.
10.9.2017
Jaa kavereille:
Omat lähtökohtani vanhemmuuteen
Olin lasteni syntyessä sekä sosiaali- että terveysalan
ammattilainen. Olin ajatellut, että vanhemmuus on minulle helppoa. Ja
kyllähän minulla oli paljon tietotaitoa esimerkiksi lapsen
kehityksestä ja osasin myös olla ja leikkiä lasten kanssa, olinhan
ollut jo vuosia päiväkodissa töissä. Se, mikä minut yllätti, oli omien
tunnereaktioiden voimakkuus ja lisäksi se, miten omien vanhempieni
käyttämät toimintatavat puskevat läpi omaan vanhemmuuteeni. Uhkailu,
rankaiseminen, kiristäminen, tottelemisen vaatiminen, negatiivisuuden
kehässä pyöriminen.
Jo lasteni ollessa pieniä tiesin, että
halusin muuta. En halunnut olla se äiti, joka sanoo
lapselleen: laitan nämä lelut pois, kun et ole käyttäytynyt
kunnolla ja saat sitten ne taas takaisin kun osaat taas käyttäytyä ja
totella.
Tiesin, että tuo tapa on suoraan minun
lapsuusvuosiltani 1970-luvulta – nyt on menty vuosikymmeniä eteenpäin
ja kasvatuksesta ja toimivista tavoista tiedetään paljon enemmän.
Pöyristyttävää on, että on edelleenkin ammattilaisia, jotka ohjaavat
vanhempia juuri noihin vuosikymmeniä vanhoihin, lapsen ja aikuisen
suhdetta vahingoittaviin keinoihin. Ja nämä ihmiset puhuvat näistä
jopa positiivisina keinoina, mitä ne eivät todellakaan ole.
Pelkopohjaisista kasvatusmenetelmistä rakkauspohjaisiin menetelmiin
Minun ollessani lapsi käytettiin paljon pelkopohjaisia
menetelmiä, kuten pakottamista, uhkailua, kiristämistä,
erilaisia rankaisuja, nolaamista, häpäisemistä ja myös lapsen
ehdottoman tottelemisen vaatimista. Minut kasvatettiin tottelevaiseksi
ja kiltiksi lapseksi, ja olen tehnyt ison työn aikuisena, että olen
päässyt siitä ylikiltin tytön roolista eoron. En halunnut kasvattaa
omia lapsiani näin. Halusin kasvattaa heitä rakkauden ja yhteyden
kautta. Mutta miten se olisi mahdollista, kun omasta selkärangasta
puski nuo vanhat menetelmät?
Rakkauspohjaisissa menetelmissä kasvatus ei perustu
rangaistuksiin ja lapsen pelkoon vaan lapsen ja aikuisen väliseen
tunne- ja tarvetason yhteyteen. Aikuisen roolina on ohjata ja
opettaa lapselle sopivaa käyttäytymistä esimerkkien ja rajojen kautta,
joita vahvistetaan kunnioituksella ja empatialla. Lapsella on myös
oikeus tulla kuulluksi ja hänen tunteensa ja tarpeensa otetaan
huomioon ilman että aikuinen jyrää häntä omalla toiminnallaan.
Oman itsen työstäminen vanhempana
Halusin kasvattaa empaattisia ja tunnetaitoisia lapsia, mutta nämä
ominaisuudet tuntuivat puuttuvan minulta itseltäni. Alkoi luennoilla
ja kursseilla käyminen ja oman itsen työstäminen. Opettelin aktiivista
ja empaattista kuuntelua ja minä-viestien käyttöä. Opettelin
tunnistamaan omia tunteitani, jotta voin tunnistaa niitä myös
lapsissani. Opettelin tunnistamaan omia tarpeitani, jotta voin
tunnistaa niitä lapsissani ja pystyn näkemään heidän käyttäytymisensä
taakse. Opettelin näkemään hyvää lapsissani ja koko perhe-elämässämme.
Opettelin keinoja omaan itsehilliintään ja rauhoittumiseen.
Työstin itseäni, jotta voin olla parempi vanhempi.
Olen käynyt vuosien ajan kursseilla ja luennoilla, jotta olen nyt
vanhempana rauhallinen ja empaattinen. Nyt olen koonnut vuosikausia
opiskelemani asiat neljän viikon verkkokurssiksi, jotta kaikkien tie
vanhemmaksi, joka ei enää käytä uhkailua, rankaisemista, kiristämistä,
lapselle jäkättämistä ja jankuttamista, ei olisi ihan niin pitkä kuin
minun oma polkuni on ollut.
17.8.2017
Jaa kavereille:
Työpäivän jälkeen kiireisenä kauppaan, lapsi on mukana. Sekä
vanhemmalla että lapsella on jo vähän nälkä. Aikuinen ajattelee, että
ihan nopeasti hoidan ostokset. Kaikki menee hyvin, kunnes lapsi näkee
karkkihyllyn. Haluan karkkia, osta mulle karkkia, haluan tuon
pussin, jossa on sekä hedelmäkarkkeja että salmiakkia. Mä
haluuuunn!!!!
Ja kun aikuinen ei ole kuulevinaankaan, lapsi
toistaa tuon kaiken entistä kovemmalla äänellä ja kenties tehostaa
sanomaansa heittäytymällä makaamaan lattialle. Kuinka monelle
vanhemmalle tämä on tuttu tilanne? Luulen, että aika monelle.
Aika tyypillinen toimintatapa monelle väsyneelle,
stressaantuneelle ja nälkäiselle vanhemmalle on seuraavanlainen:
Lapsi haluaa karkkia. Aikuinen toteaa ensin normaalilla äänellä:
Tule pois, me ei nyt tällä kertaa osteta karkkia.
Mitään ei
tapahdu, lapsi huutaa kovemmin haluavansa karkkia. Seuraavaksi
aikuinen ottaa lasta kädestä ja tiuskaisee lapselle: Nyt mennään.
Me ei mitään karkkeja osteta.
Lapsi itkee entistä kovemmin,
aikuinen alkaa viedä väkisin häntä kohti kassaa. Aikuinen tuntee,
kuinka kaikkien muiden kaupassa olevien asiakkaiden katseet
nauliutuvat häneen. Aikuista hävettää lapsen huuto ja hänen
suhtautuminen muuttuu entistä kovemmaksi lasta kohtaan. Hän riuhtoo
lasta ja katsoo häntä kiukkuisella ilmeellä. Kenties hän alkaa myös
uhkailla lasta, ettei enää koskaan ota lasta mukaan kauppaan tai ettei
lapsi enää ikinä saa karkkia.
Mitä tässä tapahtuu lapsen kannalta?
Hänet ohitetaan täysin. Hän ei tule nähdyksi, kuulluksi eikä
kohdatuksi. Aikuinen ei pysähdy lapsen tarpeen ja tahdon äärelle.
Miten tilanteen pystyy hoitamaan lasta kuunnellen ja empaattisesti?
Aikuisen olisi tärkeää pysähtyä lapsen äärelle ja sanoittaa
hänelle tilannetta: Huomaan, että haluat karkkia. Sinua
harmittaa, kun et saa karkkipussia. Meillä ei ole tänään
karkkipäivää. Sinua harmittaa, mutta kyllä me tästä selvitään.
Tule syliin, mennään kassalle.
Näin lapsi tulee kohdatuksi, hänen tunteensa
tulevat sanoitetuiksi. Hän saa empatiaa, hänet on kuultu. Voi
olla, että lapsi silti huutaa ja raivoaa, mutta joka tapauksessa
tilanne on lapsen kannalta paljon turvallisempi kuin se, että aikuinen
retuuttaa häntä vihaisena kohti kassaa ja uhkailee sanoillaan ja
ilmeillään.
Aikuisen on hyvä käyttää eri aistikanavia lapsen rauhoittamiseen:
- lempeää kosketusta ja silittelyä
- pehmeää ja empaattista ääntä
- lempeää, hyväksyvää katsetta
Näin lapselle luodaan turvaa.
Kun aikuinen auttaa lasta rauhoittumaan, lapsen omat
säätelykeinot kehittyvät vähitellen. Lasta ei jätetä
tilanteessa liian yksin.
Mikä on sinun tapasi hoitaa tilanne kaupassa?
Ohjaan Lasten Tunnetaitoryhmiä. Mitä tunnetaitoryhmässä tapahtuu?
Mitä lapsi saa tunnetaitoryhmän kautta? Mitä hyötyä lapselle on
tunnetaitoryhmästä?
Tunnetaitoryhmä tukee ja kannustaa lasta
Tunnetaitoryhmissä harjoitellaan taitoja, joista on hyötyä
koko elämään. Tunnetaitoryhmä tarjoaa lapselle ja vanhemmalle tukea
kodin tunnekasvatuksen rinnalle. Vanhemmat ovat mukana
kahdella kurssikerralla, ja nämä kerrat mahdollistavat sen, että myös
vanhemmat saavat käyttöönsä uusia keinoja tunnekasvatukseen ja lapsen
tunteiden ymmärtämiseen.
Tunnetaitoryhmässä lapsi oppii tulemaan tietoiseksi
tunteistaan ja tunnistamaan niitä. Lapsi oppii ilmaisemaan
tunteitaan luovin keinoin (liike, musiikki, maalaaminen, leikit).
Lapset saavat keinoja oman itsen rauhoittamiseen ja tästä
taidosta on hyötyä esimerkiksi kiukun tai kovan jännityksen
hetkellä. Ryhmässä on tavoitteena edistää lapsen tervettä
minäkuvaa ja itsetuntemusta. Tunnetaitoryhmä auttaa
kasvattamaan lapsen itsearvostusta: Olen tällainen, ja minussa on
paljon vahvuuksia.
Tunnetaitoryhmän menetelmistä
Tunnetaitoryhmässä harjoitellaan tunne- ja
tietoisuustaitoja luovin ja hauskoin menetelmin turvallisessa
pienryhmässä. Ryhmässä käytetään menetelminä esimerkiksi
maalaamista, piirtämistä, leikkaamista ja liimaamista,
mindfulness-harjoituksia, soittamista, liikkumista ja
satuhierontaa. Lapset saavat mukaansa joka kerralla myös pieniä
kotitehtäviä, joita voivat tehdä kotona yhdessä vanhemman
kanssa. Kotitehtäviin kuuluu esimerkiksi myönteisen kirjeen
kirjoittaminen lapselle, lapsen tunnepommien tunnistaminen ja niiden
pohtiminen, perheen riitelysääntöjen luominen ja koko perheen
vahvuuksien miettiminen.
Vanhemmat ovat mukana ensimmäisellä ja viimeisellä
ryhmäkerralla. Ensimmäisellä ryhmätapaamisella teemana on
kiukku ja sen kohtaaminen ja myös vanhemmat saavat keinoja lapsen
kiukun kohtaamisen ja rauhoittumisen tukemiseen. Viimeisellä kerralla
teemana on onnen asiat perheessä ja tällä kerralla lapset tekevät
yhdessä vanhempien kanssa onnenrasiat, joiden kautta pääsee pohtimaan
hyviä asioita omassa perheessä. Molemmilla kerroilla vanhempien
ollessa mukana ryhmässä, teemme myös satuhierontaa ja perheet saavat
tästä ihanan työkalun myös omaan arkeensa.
Vanhemmat saavat jokaisen ryhmäkerran jälkeen sähköpostilla
tietoa käsitellyistä teemoista ja infoa itselleen vanhempana.
Vanhempien infokirjeiden teemoja ovat esimerkiksi: Miten tukea lasta
tunnereaktioissa? Lapsen rauhoittumisen tukeminen. Lupa kaikenlaisiin
tunteisin. Liikennevalot tunteiden hallintaan. Myönteisten tunteiden
lisääminen vanhemmuudessa.
Tunnetaitoryhmän tavoitteet
Tunnetaitoryhmän tavoitteena on antaa lapselle eväitä koko elämää
varten. Tavoittena on tutustuttaa lapsia tunteisiin, niiden säätelyyn
ja tuoda esille tietoisuuden ja rauhoittumisen tärkeyttä. Mitä
nuorempana näiden taitojen harjoittaminen aloitetaan, sitä
empaattisempia, tunne-elämältään tasapainoisempia
ja itsetunnoltaan terveempiä
aikuisia lapsista kasvaa.
Katso seuraavat alkavat
tunnetaitoryhmät ja tunnetyöpajat täältä!
20.6.2017
Jaa kavereille:
Miten saada lapsi tottelemaan
on yksi suurimmista
kysymyksistä, mitä vanhemmat pohtivat. Vanhemmat haluavat, että lapsi
tottelisi ilman että samasta asiasta pitää sanoa monta kertaa. Mitä
totteleminen on? Millaisia ajatuksia totteleminen sinussa herättää?
Ajattelen, ettei lapsen tarvitse aina totella.
Lähden kasvatuksessa siitä, että lapsi
saisi työkaluja oman ajattelun kehittymiseen ja oppisi miettimään
tilanteita. Ajattelen, että aikuisen tehtävä on opettaa lapselle uusia
ongelmanratkaisutaitoja ja antaa lapselle välineitä tunteiden
hallintaan. On myös tärkeää, että aikuinen oppisi näkemään, mitä
lapsen ns. tottelemattomuuden takana on. Sillä myös aikuisen oletukset
siitä, että lapsen pitäisi aina totella, ovat monesti aika pöhköjä.
Myös lapsella on oikeus tulla kuulluksi. Lapset ovat lapsia, heidän
kuuluu saada käyttäytyä kuten lapset.
Aikuisen on hyvä tuulettaa omia ajatuksiaan
Miksi haluat, että lapsesi tottelee sinua? Siksi, että sanot niin?
Mietitkö, mitä se kertoo sinusta vanhempana, jos lapsesi ei tottele
sinua?
Mitä totteleminen sinulle merkitsee?
On hyvä kuunnella itseään eri tilanteissa ja miettiä, onko se sinun
oma äänesi, joka siellä taustalla puhuu, vai puhutko nyt samalla
äänellä ja teetkö samalla tavoin kuin vanhempasi ovat tehneet.
Miksi kyseinen asia on sinulle on niin tärkeää, että haluat itse
riidellä esim. siitä, että lähdette puistosta pois tunnin päästä tai
että läksyt pitää tehdä heti koulun jälkeen? Kyseenalaista omaa
ajatteluasi! Mieti ja etsi perusteluja!
Monet meistä tämän päivän vanhemmista on kasvatettu
auktoriteetilla, vallalla ja pelolla ja tämä saattaa näkyä myös
ajatuksissa tottelemisen suhteen. Haluatko itse toimia kasvattajana
samalla tavoin kuin omat vanhempasi? Mitä hyvää omien vanhempiesi
kasvatustavoissa oli, mitä haluat tehdä eri tavoin?
Sen sijaan, että odottaa lapselta tottelua joka tilanteessa, on
hyödyllisempää pohtia seuraavia kysymyksiä:
- Miksi lapsi käyttäytyy eri tavoin kuin toivon?
- Mitä tarpeita hänellä on toimintansa taustalla?
- Mitä toivon lapsen oppivan?
- Miten voisin sen parhaiten hänelle opettaa?
Mielestäni kysymyksen miten saada lapsi tottelemaan
sijasta
olisi parempi kysyä, miten saan lapseni kuuntelemaan tai miten
voimme toimia paremmin yhteistyössä.
Muutamia keinoja, joiden avulla aikuisen ja lapsen yhteiselo on
sujuvampaa
Molemminpuolinen kunnioitus ja reilu suhde
Jos haluat, että lapsesi kuuntelee sinua, kuuntele myös lasta.
Jotta lapsesi voisi kunnioittaa sinua, sinun tulee kunnioittaa
häntä. Silloin kun viestität, että lapsen tunteet, toiveet, tarpeet ja
ajatukset ovat tärkeitä silloinkin, kun olet eri mieltä, osoitat
kunnioitusta lasta kohtaan. Mene lapsen tasolle puhuessasi hänelle,
puhu empaattisella äänellä ja ennakoi tilanteita.
Hyvän huomioimista ja riittävästi myönteistä vuorovaikutusta päiviin
Mitä enemmän lapsi näkee hyvää itsessään sinun silmiesi ja sanojesi
kautta, sitä yhteistyöhaluisempi hän on. Päivässä on tärkeää olla
mahdollisimman paljon hyvän huomaamista, lapsen vahvuuksien
sanoittamista ja lapsen kehumista. On hyvä miettiä myös omaa
puhetapaansa. On parempi sanoa esimerkiksi kävele rauhallisesti
kuin
älä juokse
. Näin lapsi tietää, mitä sinä toivot hänen
tekevän.
Minä-viestien käyttö on aina tehokkaampaa kuin sinä-viestit.
Minä-viesteillä tarkoitetaan rakentavaa tapaa kertoa omista tunteista
ja tarpeista, minä-muodossa. Sinä-viestit ovat viestejä, joissa
kerromme toisesta jotain, usein kriittisesti ja syytellen. Mieti,
mikä ero on sanoa puolisollesi: Sinä olet taas unohtanut laittaa
pyykit kuivumaan
tai Minua harmittaa se, että pyykit haisevat
pahalta kun ne ovat olleet pitkään pyykinpesukoneessa
.
Aikuisen rauhallisuus
Aikuisen on tärkeä pysyä rauhallisena, vaikka lapsi tekisi eri
tavoin kuin itse toivot. Jos itse huudat, hermoilet ja tiuskit, et voi
odottaa lapseltasi hyvää ja mallikelpoista käytöstä. Pidä huoli omasta
hyvinvoinnistasi, jotta jaksat kasvatustilanteissa lapsen kanssa.
Opettele ottamaan tauko ennen reagointia. Hengitä muutama kerta
syvään. Tunne myötätuntoa itseäsi ja lastasi kohtaan.
Lapselta kysyminen
Kysy lapselta, miksei hän halua tehdä kuten haluat. Kuuntele
perusteluja, älä vaadi tottelemista. Suhtaudu empaattisesti lapsen
perusteluihin. Perustelujen kuunteleminen ei kuitenkaan tarkoita, että
tehtäisiin kuten lapsi tahtoo. Aina ei voi toimia lapsen tahdon
mukaan, mutta lapsella on näin mahdollisuus tulla kuulluksi ja saada
mielipiteensä esille.
Pyyntöjen perustelu
Kun haluat saada lapsen toimimaan, kuten toivoisit, perustele
pyyntösi. Kerro, miksi juuri tämän taidon oppiminen tai asian
tekeminen on hänelle tärkeää. Lapsen on helpompi noudattaa ohjeita,
kun hän ymmärtää niiden merkityksen.
Lopuksi
Millaisia lapsia sinä haluat kasvattaa? Tottelevaisia ja
auktoriteettiuskoisia, jotka tekevät aina kuten joku toinen sanoo? Vai
haluatko kasvattaa lapsia, jotka ovat itsenäisesti ajattelevia,
kuuntelevia, kriittisiä ja osaavat ratkaista ongelmia?
Voit lukea myös seuraavat kirjoitukseni: