Kasvun Taian blogi

Lämpimästi tervetuloa blogiini. Blogissani kirjoitan hyvinvoivasta vanhemmuudesta, pienen lapsen unesta, satuhieronnasta ja mindfulnessista.

Tilaus
Bloglovin’
RSS-syöte
Sähköposti
heli@kasvuntaika.fi
Facebook
kasvuntaika
Instagram
kasvuntaika
Twitter
@KasvunTaika

Aiheita

Kasvun Taian blogi

Kasvun Taika järjestää vanhempia voimaannuttavia palveluja. Palvelujen tavoitteena on tuottaa hyvinvointia vanhemmuuteen sekä iloa ja läsnäoloa lapsen ja aikuisen väliseen suhteeseen.

4.3.2015
Jaa kavereille:

Halut ja tarpeet eli tervettä itsekkyyttä etsimässä

Blogissani on tänään vieraskynäpostaus, blogihistoriani ensimmäinen. Puheenvuoron saa Sari.


Mutta kun minä haluan sen!!

Mä haluaisin kiitos edes joskus lukea lehden rauhassa!

Et sinä päätä kun minä päätän!

En haluuu-uuu!

Kuulostaako tutulta? Ainakin meidän perheessämme kolmevuotiaan, melkein viisivuotiaan ja kahden aikuisen kesken tulee joka päivä tilanteita, joissa vähintään kaksi ihmistä haluavat täsmälleen eri asioita. Tai molemmat lapset haluavat täsmälleen samaa asiaa, kuten vaikka sitä yhtä lelua tai juuri tuonväristä liitua. Aikuinen haluaa juoda rauhassa kahvia, lapsi haluaa aikuisen mukaansa leikkimään. Ja niin edespäin.

Toisaalta vanhempi pystyy katsomaan asiaa isommasta näkökulmasta, pystyy ehkä odottamaan hetken, ja ymmärtää, että lapsi ei tarvitse asioita kiusallaan. Ja toisaalta vanhempikin saa tarvita asioita. Vanhempikin saa olla väsynyt, ja vanhempi saa haluta välillä omaa rauhaa. Mitä vähemmän vanhemmalla on omassa tankissa tahdonvoimaa, sitä vaikeampi on olla empaattinen ja läsnäoleva ja kärsivällinen sitä omaa kullannuppua kohtaan.

Vanhemmat siis tarvitsevat terveen itsekkyyden taitoja: omien tarpeiden tunnistamista, rajojen pitämistä, avun pyytämistä ja niin edelleen. Vaan mistä tietää, mikä on tervettä itsekkyyttä ja mikä ihan puhdasta muiden laiminlyömistä? Se on nimittäin yksi niistä peloista, joka usein nousee pintaan, kun pitäisi olla itsekäs. Mistä tiedän, että en lipsahda sinne toiseen ääripäähän, että ajattelen vain omaa itseäni ja laiminlyön täysin muut ihmiset?

Tässä blogitekstissä kerron yhden näkökulman, jonka kautta peilaamalla voi varmistaa, että omien tarpeiden opettelu pysyy terveen itsekkyyden puolella, eikä lipsahda laiminlyömisen puolelle.

Kenen tarpeista minä olen vastuussa?

Jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omista tarpeistaan. Vanhempina me olemme lisäksi vastuussa lastemme tarpeista siltä osin kuin he eivät itse osaa niistä vielä huolehtia. Pienen vauvan kohdalla vanhemmat ovat vastuussa siitä, että he kuuntelevat lapsen viestejä ja pyrkivät vastaamaan niihin oikea-aikaisesti ja täsmällisesti. Isomman lapsen kohdalla vastuu vähenee asteittain. Toisten aikuisten ja kanssakansalaistemme tarpeista olemme vastuussa yleisen yhteiskunnallisen järjestyksen tasolla, niin että kohtelemme kaikkia lähtökohtaisen kunnioittavasti, maksamme veromme ja noudatamme liikennesääntöjä. Noin esimerkiksi.

Välillä tämän unohtaa. Olemme ehkä tottuneet siihen, että lapsemme tarvitsevat meitä Aina Ja Kaikessa, vaikka oikeastaan he ovat kasvaneet jo aika isoiksi. Tai ajattelemme, että olemme vastuussa toisen ihmisen tunteista, ja joustamme omista tarpeistamme ettei toiselle tulisi paha mieli. Tai kuvittelemme jo etukäteen, että toinen ihminen todennäköisesti sanoo ei, vaikka emme ole edes kysyneet mitään.

Laiminlyömistä on se, että ohitan sellaisen ihmisen tarpeet, josta olen aidosti vastuussa – lasteni, sairaiden läheisten, tai jonkun muun, joka ei pysty itsestään huolehtimaan. Tai nostan tärkeämmäksi sen, mitä minä haluan, ohi sen, mitä toinen tarvitsee. Aina on jotain sellaista, mitä haluaisin, jos minun ei tarvitsisi huolehtia kenenkään muun tarpeista: haluaisin ajaa moottoritiellä kahtasataa, nukkua puolillepäivin, olla maksamatta veroja. Aikuisuuteen kuuluu se, että oman itsensä lisäksi on vastuussa muistakin.

Tervettä itsekkyyttä puolestaan on huolehtia niistä tarpeista, joista on aidosti itse vastuussa – siltä osin kuin niistä on vastuussa.

Jos vauvani on täysimetyksellä ja kieltäytyy pullosta, niin on tervettä itsekkyyttä jättää menemättä baariin kavereiden kanssa, jos se aiheuttaisi vauvalle ruokailuongelmia ja minulle itselleni ahdistusta ja huolta vauvan hyvinvoinnista. Jollekulle saattaa tulla siitä paha mieli, mutta toisten aikuisten paha mieli ei ole minun vastuullani. Tervettä itsekkyyttä on myös huomioida, tarvitsisinko sen baari-illan sijasta jotain toisenlaista omaa aikaa, ja miten sen voisi toteuttaa ilman, että lapsi tai minä kärsimme.

Jos puolestaan tiedän, että lapsen tarpeista (ruoka, läheisyys, turvallisuus) on huolehdittu silloinkin, kun olen pois, eikä minua itseäni ahdista olla iltaa poissa lapseni luota, niin silloin mikään ei estä viettämästä omaa aikaa vaikkapa baarissa kavereiden kanssa.

Minun ja lapseni lisäksi päätös tietysti vaikuttaa niihin ihmisiin, jotka ovat kutsuneet minut mukaansa. He saattavat olla pettyneitä siihen, etten tule mukaan, tai loukkaantuneita, että valitsen perheen enkä heitä. Voin hyvin olla empaattinen ja ymmärtäväinen heidän suhteensa – tottakai on mälsää, jos omat suunnitelmat joskus kariutuvat. Minä en kuitenkaan ole vastuussa heidän tarpeistaan, eikä minun tarvitse joustaa omasta hyvinvoinnistani, jotta he saisivat mitä haluavat. (Ihminen, joka yrittää sellaista vaatia, pistää itse asiassa oman haluamisensa minun tarpeideni edelle, eikä sekään ole järin kunnioittavaa.)

Mistä sitten tietää, mikä on haluamista ja mikä on tarvitsemista?

Itse ajattelen sen näin: Ihmisillä on luontaisesti erilaisia tarpeita. Fyysiset tarpeet, kuten ruoan, levon ja läheisyyden tarve, ovat usein helppoja hyväksyä. Emotionaaliset ja henkiset tarpeet, kuten empatian, kuulluksi ja nähdyksi tulemisen, järjestyksen ja yhteyden tarpeet, ovat välillä vaikeampia hahmottaa, mutta ne ovat ihan yhtä keskeisiä kuin fyysisetkin tarpeet.

Halu kohdistuu johonkin strategiaan, jolla yritän täyttää tarvettani. Tarvitsen järjestystä, joten haluan siistin keittiön. Tarvitsen lepoa ja rauhaa, joten haluan lukea lehden ja juoda kupin kahvia. Tarvitsen yhteyttä toisiin, joten haluan lähteä baariin kavereiden kanssa. Ja niin edespäin. Sama pätee lapseen: hän tarvitsee leikkiä ja hassuttelua, joten hän haluaa juuri sen lelun, joka sisaruksella on kädessä, koska se herätti hänessä jonkun inspiraation.

Tarpeista tinkiminen johtaa fyysiseen ja henkiseen loppuunpalamiseen. Tarpeita voi kuitenkin kohdata monilla eri strategioilla – vaikka ne eroaisivatkin siitä, mitä alunperin halusin. Usein halu kertoo tärkeitä asioita niistä tarpeista, joita sen strategian taustalla on, ja sen vuoksi on tärkeää huomata, mitä haluan. Samoin on tärkeää huomata, mitä lapsi haluaa, ja opetella tulkitsemaan siitä, mitä hän mahdollisesti tarvitsee. Terveelle itsekkyydelle keskeistä on kuitenkin se, että jos se oma halu ei kohtaa muiden tarpeita, niin silloin strategiaa muutetaan. Edelleenkään en ohita tarpeitani, vaan sen sijaan pyrin kohtaamaan ne tavalla, joka huomioi myös muiden tarpeet.

Jos joudun kieltäytymään jonkun toisen ehdotuksesta, koska se ei vastaa omia tarpeitani, voin silti tehdä sen kunnioittavasti ja selkeästi. Sillä ehkä vastaan toisen ihmisen nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarpeeseen. Kun lapsi pyytää kaupassa jotain sellaista, mitä ei voida nyt hankkia, niin voin vastata, että totta, se on hieno, sinä haluaisit sen, ja nyt se ei ole kauppalistalla.

Tervettä itsekkyyttä on se, että kunnioitan kaikkien tarpeita, ja huolehdin niistä, joista olen itse aidosti vastuussa. Käytännössä sen opettelu on joskus todella vaikeaa. Kohti tervettä itsekkyyttä -kursseilla harjoitellaan juuri näitä teemoja luottamuksellisessa ja kunnioittavassa hengessä. Verkkokurssi alkaa 11.3. ja Helsingin iltakurssi 25.3. Lue lisää: http://lupaollamina.fi/terve-itsekkyys.


Sari Paavilainen on opettaja, valmentaja ja kahden lapsen äiti. Sari auttaa vanhempia stressaamaan vähemmän ja onnistumaan enemmän, välineinään kurssit, valmennukset, blogi ja uutiskirje. Sarin verkkosivuilta lupaollamina.fi voit tilata sähköpostiisi ilmaisen Hyvän vanhemmuuden minikurssin – tai tule mukaan Kohti tervettä itsekkyyttä -kurssille verkossa tai Helsingissä Ipanaisella!

22.2.2015
Jaa kavereille:

Lapsi tarvitsee kosketusta

Lapsen emotionaalinen turvallisuuden tunne kehittyy kosketuksen kautta. Jos lapsi saa pienenä hellyyttä, hänen on helpompi itsenäistyä kuin sellaisen, joka on saanut vähemmän läheisyyttä. Lapsi kehittyy vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa, ja kaikista vuorovaikutuksen muodoista kosketus on syvällisin. Kosketus on suora väylä ihmiseen.

Jukka Mäkelän mukaan kosketuksella pitäisi olla lapsiperheiden terveysneuvonnassa yhtä keskeinen osa kuin unella, ravinnolla tai liikunnalla. Kuka pitää huolen, että lapsi saa tarpeeksi halauksia?

Hellät kosketukset kulkeutuvat syvälle aivoihin alueelle, jossa ihminen muodostaa kokonaiskuvaa kehostaan ja mielestään. Kosketuksella on keskeinen merkitys siihen, millaiseksi ja kuinka ehyeksi lapsi itsensä tuntee. Kun lasta silitetään, erittyy oksitosiinihormonia, joka tuottaa mielihyvää. Se parantaa stressin säätelyä, laskee verenpainetta ja lievittää kipua. Samalla se saa ihmiset luottamaan toisiinsa ja uskomaan toisistaan hyvää.

Antropologissa tutkimuksissa on havaittu, että kulttuureissa, joissa on paljon hyväntahtoista kosketusta, on vähemmän aggressiivista kosketusta. Suomalainen kulttuuri korostaa karaisemista ja yksin selviämistä. Lapset jätetään liian helposti päättelemään itsekseen, että he ovat ok. Sen sijaan meidän pitäisi kertoa heille ajatuksemme monin tavoin. Ihminen tarvitsee hitaita kosketuksia, jotka kulkevat syviä hermosäikeitä pitkin ja kertovat, että minä olen hyvä.

Teen työtä myönteisen koskettamisen parissa. Niin liikuntaleikkitunneillani, jumpparyhmissäni, vauvahierontakursseillani kuin satuhierontatunneillani koskettaminen on keskeisessä osassa. Aina kun kosketamme, tulemme kosketetuksi itsekin. Kosketus on huomioon ottamista ja huomatuksi tulemista. Kädet ovat sydämen jatke.

Lähde: Jukka Mäkelä: Kosketus on lapselle yhtä tärkeää kuin uni, Meidän perhe -lehti 2/2015

15.2.2015
Jaa kavereille:

Myönteisiä keinoja kasvatukseen

Uhkailu, kiristys ja lahjonta kuulostavat epäeettisiltä, mutta silti niitä käytetään kasvatuksessa. Miksi? Mistä vaihtoehtoja?

Perheen arjessa on lukemattomia tilanteita ja tapahtumia, joissa perheenjäsenten väliset vuorovaikutuksen kehät syntyvät, vahvistuvat ja seuraavat toinen toistaan. Kun kaikkien tarpeet otetaan huomioon, perheessä voidaan paremmin. Kaikki lapset haluavat olla vanhemmilleen rakkaita ja hyväksyttyjä. Lapset hakevat sinnikkäästi myönteistä yhteyttä vanhempiinsa ja muihin läheisiin aikuisiin. On tärkeää, että he saavat aikuisilta yrityksistään rohkaisevaa ja myönteistä palautetta…niinhän sen pitäisi olla. Mutta kun itseä väsyttää, on univelkaa ja lapset huutavat ja räyhäävät. Hyvät käytännöt ja todellisuus eivät aina kohtaa. Ja sitten sitä tulee uhkailtua, kiristettyä ja lahjottua. Joskus se toimii, useimmiten ei, mutta jälkikäteen tulee monesti mietittyä, olikohan tämä nyt ihan järkevää ja viisasta.

Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa käytetään useimmiten sellaisessa tilanteessa, jossa vanhempi tuntee, että muut keinot on jo käytetty ja oma tunnemyrsky on päässyt valloilleen. Monia vanhempia on itseäänkin kasvatettu niiden avulla ja siksi toimintatapa tulee selkäytimestä. Todennäköisyyttä siihen, että vanhempi onnistuu kiireessä, väsyneenä ja suuttuneena kaivamaan itsestään jonkun muun kuin sen selkäytimestä kumpuavan toimintatavan lisää se, että asiaa on ennalta mietitty. Kasvatuksen ongelmatilanteissa on ominaista toistuvuus. Kun tunnistaa sen, milloin ongelmia lapsen kanssa tulee ja milloin omat hermot tyypillisesti kiristyvät, voi rauhoituttuaan miettiä, miten seuraavilla kerroilla voisi toimia viisaammin. Se vaatii toki työtä, mutta eipä helppoa ole sekään, että toimii toistuvasti sellaisella tavalla, johon ei tunne voivansa olla tyytyväinen ja joka aiheuttaa pahan mielen sekä itselle että lapselle.

Olen kehittänyt kurssin Myönteisiä keinoja kasvatukseen kasvatustilanteiden myönteisten keinojen pohtimiseen. Kurssin sisältöjä ovat mm.

  • myönteinen psykologia
  • ilon merkitys
  • hyvän näkeminen lapsessa
  • onnellisuuden mallit
  • vuorovaikutus lapsen kanssa
  • viestien lähettäminen ja vastaanottaminen
  • tunnekasvatus
  • kannustava kasvatus
  • riitoja, pinnan kiristymistä, hermostumista…mitä teen?
  • haastavien tilanteiden purkaminen
  • minä vanhempana
  • läsnäoleva vanhemmuus
  • hyvinvoiva elämäntapa

Keväällä 2015 kurssi Myönteisiä keinoja kasvatukseen on Keravan opistossa. Kurssi on myös tilattavissa esim. MLL:n paikallisyhdistyksiin tai vanhempainyhdistyksiin. Lisätietoja: heli@kasvuntaika.fi.

9.2.2015
Jaa kavereille:

Blogin uusi koti

Kasvun Taian blogi on nyt yrityksen sivuston yhteydessä. Voit ryhtyä Bloglovin’-seuraajakseni tai ladata RSS-syötteen.

8.2.2015
Jaa kavereille:

Satuhieronnan vaikutus aikuiseen

Satuhieronta ei ole vain lapsen hyvinvoinnin tukemista, vaan aikuisetkin saavat siitä voimaa ja apua omaan jaksamiseensa. Monet aikuiset ovat kertoneet, että satuhieronnan kautta tulleet rentoutumisen hetket ovat opettaneet heitä itseäänkin ottamaan rauhallisemmin. Kiireen kierteessä olevat aikuiset saattavat kylvää levottomuutta myös lapsiin. Kun aikuinen rentoutuu ja rauhoittuu, se peilautuu myönteisesti lastenkin käytökseen.

Satuhieronta voi olla yksi tapa harjoittaa tietoista läsnäoloa eli mindfulnessia. Pysähtymistä on hyvä harjoitella säännöllisesti, sillä juuri toiminnan ja levon tasapaino luo hyvinvointia. Satuhieronta voi avata portin rauhoittumisen polulle ja läsnäolon maailmaan.

Lepo ja rentoutuminen ovat meille itsellemme kullanarvoisia hetkiä. Rentoutuminen palvelee myös ympärillämme olevia: rentoutuneina pystymme kohtaamaan ihmiset ystävällisemmin ja rennommin. Kun tunnet tien rentoutumiseen, pystyt paremmin tukemaan myös lastasi rentoutumisen opettelussa.

Suhde omaan itseen on kaikista ihmissuhteista tärkein. Oman itsen kuuntelu, arvostaminen ja rakastaminen ovat asioita, joita on hyvä harjoittaa joka päivä. Pienet positiiviset hetket ja ajatukset voivat olla käänteentekeviä omalle hyvinvoinnille ja oman voiman löytymiselle.

Vanhemmille suunnatuilla satuhierontakursseilla tehdään sisäinen sopimus Voin hyvin, jossa vahvistetaan ystävyyttä oman itsen kanssa ja otetaan vastuu omasta hyvinvoinnista. Jokaisella on lupa ja oikeus tehdä valintoja, jotka tukevat omaa hyvinvointia.

Tervetuloa voimaantumaan ja tutustumaan satuhierontaan!