Kasvun Taian blogi

Aiheita

10.9.2017
Jaa kavereille:

Hiiteen ikivanhat kasvatusmenetelmät!

äiti ja poika

Omat lähtökohtani vanhemmuuteen

Olin lasteni syntyessä sekä sosiaali- että terveysalan ammattilainen. Olin ajatellut, että vanhemmuus on minulle helppoa. Ja kyllähän minulla oli paljon tietotaitoa esimerkiksi lapsen kehityksestä ja osasin myös olla ja leikkiä lasten kanssa, olinhan ollut jo vuosia päiväkodissa töissä. Se, mikä minut yllätti, oli omien tunnereaktioiden voimakkuus ja lisäksi se, miten omien vanhempieni käyttämät toimintatavat puskevat läpi omaan vanhemmuuteeni. Uhkailu, rankaiseminen, kiristäminen, tottelemisen vaatiminen, negatiivisuuden kehässä pyöriminen. Jo lasteni ollessa pieniä tiesin, että halusin muuta. En halunnut olla se äiti, joka sanoo lapselleen: laitan nämä lelut pois, kun et ole käyttäytynyt kunnolla ja saat sitten ne taas takaisin kun osaat taas käyttäytyä ja totella. Tiesin, että tuo tapa on suoraan minun lapsuusvuosiltani 1970-luvulta – nyt on menty vuosikymmeniä eteenpäin ja kasvatuksesta ja toimivista tavoista tiedetään paljon enemmän. Pöyristyttävää on, että on edelleenkin ammattilaisia, jotka ohjaavat vanhempia juuri noihin vuosikymmeniä vanhoihin, lapsen ja aikuisen suhdetta vahingoittaviin keinoihin. Ja nämä ihmiset puhuvat näistä jopa positiivisina keinoina, mitä ne eivät todellakaan ole.

Pelkopohjaisista kasvatusmenetelmistä rakkauspohjaisiin menetelmiin

Minun ollessani lapsi käytettiin paljon pelkopohjaisia menetelmiä, kuten pakottamista, uhkailua, kiristämistä, erilaisia rankaisuja, nolaamista, häpäisemistä ja myös lapsen ehdottoman tottelemisen vaatimista. Minut kasvatettiin tottelevaiseksi ja kiltiksi lapseksi, ja olen tehnyt ison työn aikuisena, että olen päässyt siitä ylikiltin tytön roolista eoron. En halunnut kasvattaa omia lapsiani näin. Halusin kasvattaa heitä rakkauden ja yhteyden kautta. Mutta miten se olisi mahdollista, kun omasta selkärangasta puski nuo vanhat menetelmät?

Rakkauspohjaisissa menetelmissä kasvatus ei perustu rangaistuksiin ja lapsen pelkoon vaan lapsen ja aikuisen väliseen tunne- ja tarvetason yhteyteen. Aikuisen roolina on ohjata ja opettaa lapselle sopivaa käyttäytymistä esimerkkien ja rajojen kautta, joita vahvistetaan kunnioituksella ja empatialla. Lapsella on myös oikeus tulla kuulluksi ja hänen tunteensa ja tarpeensa otetaan huomioon ilman että aikuinen jyrää häntä omalla toiminnallaan.

Oman itsen työstäminen vanhempana

Halusin kasvattaa empaattisia ja tunnetaitoisia lapsia, mutta nämä ominaisuudet tuntuivat puuttuvan minulta itseltäni. Alkoi luennoilla ja kursseilla käyminen ja oman itsen työstäminen. Opettelin aktiivista ja empaattista kuuntelua ja minä-viestien käyttöä. Opettelin tunnistamaan omia tunteitani, jotta voin tunnistaa niitä myös lapsissani. Opettelin tunnistamaan omia tarpeitani, jotta voin tunnistaa niitä lapsissani ja pystyn näkemään heidän käyttäytymisensä taakse. Opettelin näkemään hyvää lapsissani ja koko perhe-elämässämme. Opettelin keinoja omaan itsehilliintään ja rauhoittumiseen. Työstin itseäni, jotta voin olla parempi vanhempi.

Olen käynyt vuosien ajan kursseilla ja luennoilla, jotta olen nyt vanhempana rauhallinen ja empaattinen. Nyt olen koonnut vuosikausia opiskelemani asiat neljän viikon verkkokurssiksi, jotta kaikkien tie vanhemmaksi, joka ei enää käytä uhkailua, rankaisemista, kiristämistä, lapselle jäkättämistä ja jankuttamista, ei olisi ihan niin pitkä kuin minun oma polkuni on ollut.

Myönteisiä keinoja kasvatukseen -verkkovalmennus antaa keinoja rakkaus- ja yhteyspohjaiseen kasvatukseen. Ei enää uhkailua, jankuttamista, kiristämistä, lahjomista ja lapsen ehdottoman tottelemisen vaatimista. Vaan iloa, empatiaa, tunnetaitoja ja kannustavaa kasvatusta.

Avainsanat: myönteisiä keinoja kasvatukseen, tunnetaidot, kasvatus, tunteet, tarpeet