Kasvun Taian blogi

Aiheita

17.8.2017
Jaa kavereille:

Kaksi tapaa hoitaa kriisitilanne kaupassa

tunteikas tyttö

Työpäivän jälkeen kiireisenä kauppaan, lapsi on mukana. Sekä vanhemmalla että lapsella on jo vähän nälkä. Aikuinen ajattelee, että ihan nopeasti hoidan ostokset. Kaikki menee hyvin, kunnes lapsi näkee karkkihyllyn. Haluan karkkia, osta mulle karkkia, haluan tuon pussin, jossa on sekä hedelmäkarkkeja että salmiakkia. Mä haluuuunn!!!! Ja kun aikuinen ei ole kuulevinaankaan, lapsi toistaa tuon kaiken entistä kovemmalla äänellä ja kenties tehostaa sanomaansa heittäytymällä makaamaan lattialle. Kuinka monelle vanhemmalle tämä on tuttu tilanne? Luulen, että aika monelle.

Aika tyypillinen toimintatapa monelle väsyneelle, stressaantuneelle ja nälkäiselle vanhemmalle on seuraavanlainen:

Lapsi haluaa karkkia. Aikuinen toteaa ensin normaalilla äänellä: Tule pois, me ei nyt tällä kertaa osteta karkkia. Mitään ei tapahdu, lapsi huutaa kovemmin haluavansa karkkia. Seuraavaksi aikuinen ottaa lasta kädestä ja tiuskaisee lapselle: Nyt mennään. Me ei mitään karkkeja osteta. Lapsi itkee entistä kovemmin, aikuinen alkaa viedä väkisin häntä kohti kassaa. Aikuinen tuntee, kuinka kaikkien muiden kaupassa olevien asiakkaiden katseet nauliutuvat häneen. Aikuista hävettää lapsen huuto ja hänen suhtautuminen muuttuu entistä kovemmaksi lasta kohtaan. Hän riuhtoo lasta ja katsoo häntä kiukkuisella ilmeellä. Kenties hän alkaa myös uhkailla lasta, ettei enää koskaan ota lasta mukaan kauppaan tai ettei lapsi enää ikinä saa karkkia.

Mitä tässä tapahtuu lapsen kannalta?

Hänet ohitetaan täysin. Hän ei tule nähdyksi, kuulluksi eikä kohdatuksi. Aikuinen ei pysähdy lapsen tarpeen ja tahdon äärelle.

Miten tilanteen pystyy hoitamaan lasta kuunnellen ja empaattisesti?

Aikuisen olisi tärkeää pysähtyä lapsen äärelle ja sanoittaa hänelle tilannetta: Huomaan, että haluat karkkia. Sinua harmittaa, kun et saa karkkipussia. Meillä ei ole tänään karkkipäivää. Sinua harmittaa, mutta kyllä me tästä selvitään. Tule syliin, mennään kassalle. Näin lapsi tulee kohdatuksi, hänen tunteensa tulevat sanoitetuiksi. Hän saa empatiaa, hänet on kuultu. Voi olla, että lapsi silti huutaa ja raivoaa, mutta joka tapauksessa tilanne on lapsen kannalta paljon turvallisempi kuin se, että aikuinen retuuttaa häntä vihaisena kohti kassaa ja uhkailee sanoillaan ja ilmeillään.

Aikuisen on hyvä käyttää eri aistikanavia lapsen rauhoittamiseen:

Näin lapselle luodaan turvaa.

Kun aikuinen auttaa lasta rauhoittumaan, lapsen omat säätelykeinot kehittyvät vähitellen. Lasta ei jätetä tilanteessa liian yksin.

Mikä on sinun tapasi hoitaa tilanne kaupassa?

Olen kirjoittanut oppaan Viisi vinkkiä tasapainoiseen vanhemmuuteen, josta saa ajatuksia ja työkaluja myönteisiin kasvatusmenetelmiin. Tutustu oppaaseen ja tilaa se ilmaiseksi itsellesi!

Avainsanat: vanhemmuus, kasvatus, tarpeet, tunteet, myönteisiä keinoja kasvatukseen