Kasvun Taian blogi

Jokainen ihminen osaa jotakin hyvin, ja jokaisella ihmisellä on hyviä puolia. Monet ihmiset ovat huonosti perillä vahvuuksistaan, vaikka saattavatkin hyvinkin tarkkaan olla selvillä monista vioistaan ja huonoista puolistaan. En osaa laittaa hyvää ruokaa, hermostun helposti, väsyneenä tiuskin lapsille ja nalkutan puolisolleni, en saa pidettyä kotiamme siistinä. Mieli suoltaa hyvin helposti kymmeniä asioita, joissa et koe olevasi hyvä.

Omat vahvuudet keskiöön

Entä jos lähtisitkin miettimään omia vahvuuksiasi ja myönteisiä ominaisuuksiasi? Missä olet hyvä? Vahvuuksia voivat olla vaikkapa kekseliäisyys, positiivisuus, herkkyys, tavoitteellisuus, käytännöllisyys, tunnollisuus, pitkäjänteisyys, sitkeys, innostuneisuus…. Etsi itsestäsi vähintäänkin viisi myönteistä ominaisuutta ja kirjoita nämä paperille: Minä Heli olen empaattinen, lämmin, sitoutunut, innostunut ja luotettava. Voit vahvistaa näitä vahvuuksia vielä lukemalla ne ääneen.

Keskity hyvään

Ajattele valitsemiasi myönteisiä asioita silloin, kun sinulla on houkutus arvostella tai väheksyä itseäsi. Mitä enemmän keskityt hyviin asioihin itsessäsi, sen paremmalta sinusta tuntuu ja itsetuntosi kohenee. Muista, että suomalaisittain vaatimattomuus ei ole välttämättä hyve eikä nöyryyskään tarkoita nöyristelyä!

Mitkä ovat sinun viisi myönteistä ominaisuuttasi?

Mindfulness on tietoista läsnäoloa, pysähtymistä tähän hetkeen. Mindfulnessissa on kyse mielemme, ajatustemme sekä tunteidemme rauhoittamisesta erilaisin yksinkertaisin harjoituksin. Mitä hyötyä mindfulnessista voi olla vanhemmuudessa?

Mindfulness on olemista tässä hetkessä, ei murehtimista, eikä sen ennakointia, mitä ei tapahdu tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Hyväksytään asiat sellaisina kuin ne ovat. Mielemme on aika lailla jatkuvasti omassa päässämme. Se kritisoi, huolehtii, arvostelee, kategorisoi. On tärkeää muistaa, ettet ole sama kuin ajatuksesi. Vaikka ajatusmylly päässäsi suoltaa, että en osaa tätä, en opi tätä koskaan, olen huono vanhempi, näitä ajatuksia ei tarvitse uskoa. Älä myöskään usko, ettei lapsi voisi oppia uutta ja kehittää omia luonteenpiirteitään.

Rakentavat ja tietoiset toimintatavat

Vanhemmuudessa tulee eteen paljon stressaavia tilanteita. Asiat eivät suju siten kuin itse vanhempana toivoisi. Läheisissä ihmissuhteissamme olemme taipuvaisia reagoimaan enemmän puolustuksellisesti kuin tietoisesti. Monet reagoivat automaattisesti ärsykkeeseen. Mindfulness auttaa huomaamaan, mitä itsessä tapahtuu: ahaa, minussa on herännyt ärsyyntymisen tunne. Mindfulness auttaa rakentavampaan toimintatapaan kuin vaikkapa lapselle huutamiseen tai ovien paiskomiseen. Tiedostettu toimintatapa lähtee tilanteesta eikä automaatiosta. Mindfulness auttaa vapautumaan vanhoista totutuista ajatus- ja reaktiomalleista.

Vanhemman on mahdotonta ottaa vastaan lapsen tunteita, jos omat lapsuuden tunnelukot ovat vielä läpikäymättä ja irtipäästämättä. Miksi reagoin, mihin reagoin, miten reagoin? Kenelle tunteeni on oikeasti osoitettu? Vastuu tunteista on aina tuntevalla ihmisellä—kenellekään ei ulkopuolinen voi aiheuttaa mitään tunnetta. Toki tunteen syntymiseen voi olla toinen osapuoli osallisena. Mindfulness auttaa tunnistamaan sekä omia että lapsen tunteita.

Yhteys lapsen kanssa paranee

Kun vanhemmat toteuttavat mindfulness-vanhemmuusmallia, he toteuttavat vanhemmuuttaan rauhallisemmin ja johdonmukaisemmin, he edistävät hoivaavaa ja lämmintä aikuinen–lapsi-suhdetta ja edistävät myös myönteistä suhtautumista, luottamusta ja tunteiden jakamista.

Tietoinen, hyväksyvä läsnäolo on yksi keino edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä. Hyväksyvä asennoituminen auttaa vanhempia käsittelemään kutakin tilannetta ottaen huomioon lapsen tarpeet sekä samalla säätelemällä omaa käyttäytymistään ja valitsemaan toimintatapansa viisaasti.

Mindfulness antaa keinoja läsnäoloon ja vanhemmuudesta nauttimiseen. Monet vanhemmat kokevat riittämättömyyden tunnetta ja tekevät kaikkensa ollakseen hyviä vanhempia. Vanhemmuudesta tulee helposti suorittamista. Suorittaminen voi siirtyä lapsiin ellei asiaa tule miettineeksi ja tiedostaneeksi.

On myös hyvä miettiä, mitä voin oppia itsestäni lapsen kautta? Mitä asioita lapsi tuo eteeni? Vanhemmuus on peili, josta näemme niin hyvät kuin huonotkin puolemme.

Lempeys itseä kohtaan

Tietoinen suhtautuminen alkaa myötätuntoisella suhtautumisella itseemme. Oppimalla suhtautumaan lempeämmin omaan sisäiseen rakkauteemme, sisäisen kriitikon valta alkaa vähetä. Mindfulness-harjoitusten avulla voi antaa myös rakkautta itselle. Ja kun antaa rakkautta itselle, sitä voi antaa myös muille. Muista pitää huolta itsestäsi ja olla lempeä itsellesi!

Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat kirjoitukseni:

• Miten lisätä tietoista läsnäoloa lapsen kanssa?
• Millainen on sisäinen säätilasi?
• Mitä mindfulness on tuonut elämääni?

Seuraavan kesäpäiviin sopivan mindfulness-harjoituksen löysin kirjasta Lapsen ja nuoren mieli:

Keskity pilveen -meditaatio

Tämä on hyvä harjoitus kesäisiin auringonotto- tai loikoiluhetkiin. Valitse taivaalta pilvi, johon keskityt täysin seuraavien muutaman minuutin ajaksi. Hengitä rauhallisesti ja syvään sisään. Uloshengityksellä puhalla kohti pilveä. Toista muutama kerta, ja voit huomata miten hengityksellä muutat pilven muotoa. Hengitä ja keskity pilveen, kunnes se on kadonnut kokonaan tai sitä ei enää tunnista samaksi pilveksi. Voit opettaa tämän taikatempun myös lapsillesi.

Mukavia kiireettömiä kesäpäiviä sinulle, lukijani! Läsnäoloa, tilanteessa elämistä, rauhoittumista!

Pari vuotta sitten luin kirjan Pari suhteessa. Muistan pysähtyneeni kirjan kysymysten äärelle. Kirjassa kirjoitettiin lapsuudenkodista ja sen onnellisuudesta. Mieleeni jäi muutama kirjan kysymys. Kirjassa kysyttiin, onko sinulla onnellisuuden mallia? Millaisen onnellisuusketjun olet saanut isäsi suvusta? Entä äitisi suvusta? Jäin pohtimaan tätä teemaa. Onnellisuuden malleja.

Miten onnellisiksi tullaan?

Nykykäsityksen mukaan noin puolet onnellisuudesta juontuu perimästä ja kymmenesosa ulkoisista olosuhteista. Jopa 40 % onnellisuudesta riippuu siis itsestämme ja asenteestamme. Onnellisuus tarkoittaa hyvinvointia ja koko elämäntapaa. Myönteistä näkökulmaa voivat kaikki harjoitella.

Onnellisuuden opettelun voi aloittaa varhain. Aikuisille tarkoitetut harjoitukset sopivat ikätasoon muunneltuna myös lapsille. Harjoitusten tarkoitus on vahvistaa lapsen kykyä käsitellä päivittäisiä vastoinkäymisiä, taitoa olla kiitollinen ja antaa anteeksi. Keskitytään siihen, mikä on hyvin, eikä jäädä vatvomaan epäonnistumisia. Myönteinen elämänasenne on tärkeä perimä lapsen onnellisuuden kannalta. Jos itse lukeutuu pessimisteihin, kannattaa yhdessä lapsen kanssa harjoitella myönteistä ajattelua.

Lapset heijastavat vahvasti vanhempiensa tunteita. He ovat huolissaan ja onnettomia, kun vanhemmatkin ovat. Sen vuoksi vanhemman on syytä muistaa pitää huolta omasta onnestaan. Näin lapsenkin onni seuraa mukana.

Lapselle voi opettaa onnen rutiineja

Lapselle kannattaa konkreettisesti opettaa, mistä onni muodostuu. Jokainen tarvitsee lepoa, ravintoa ja esimerkiksi ystävien seuraa, tunteakseen olonsa onnelliseksi. Lapsen kanssa voi yhdessä pohtia, milloin hänellä on hyvä olla ja mitkä hetket kasvattavat onnellista oloa.

Yksi lapsille sopiva harjoittelumuoto on onnellisuuspäiväkirjan pitäminen. Vanhemmat voivat pyytää lasta miettimään, mitkä kolme asiaa ovat sujuneet päivänä aikana hienosti. Yhteiset myönteiset kokemukset perheen kanssa lisäävät lasten onnellisuutta jo sinällään. Tutkijoiden mielestä yksi hyvin yksinkertainen neuvo on perheen yhteiset ruokailuhetket. Kun perhe viettää aikaa yhdessä, lapsen onnellisuuden mahdollisuus kasvaa. Myös lasten kanssa leipominen on todettu olevan hyvä tapa lisätä perheen yhteistä hyvää oloa ja onnellisuutta.

Tutkimukset amerikkalaiskouluissa ovat osoittaneet, että positiivisen psykologian harjoittelu on parantanut lasten oppimista, lisännyt toiveikkuutta, sosiaalisia taitoja ja liikunnallisuutta. Käytöshäiriöt sekä ahdistus- ja masennusoireet ovat vähentyneet.

Onnentaitojen harjoittelussa on pitkälti kyse masennuksen ennaltaehkäisystä. Lapsille onnellisuutta opettamalla satsataan aina myös tulevaisuuteen.

Sain seuraavan viisaan tarinan ratkaisukeskeinen valmentaja -koulutuksestani:

Olipa kerran viisas heimopäällikkö, jonka nimi oli Kaksi koiraa. Hän kertoi heimolleen: Sisälläni asustaa kaksi koiraa, jotka taistelevat keskenään. Toinen koirista näkee ihmisissä hyvää, kauneutta, voimavaroja, kykyjä, vahvuutta ja onnistumisia. Toinen koirista näkee taas ihmisissä pahuutta, rumuutta, vajavuuksia, heikkouksia, epäonnistumista ja puutteita.

Hän päätti tarinansa tähän, ja heimo oli yhtenä kysymysmerkkinä. Vihdoin joku kysyi, kumpi koira voittaa. Tähän intiaanipäällikkö vastasi: Tietenkin se, jota ruokin.

Millaisia ajatuksia tämä aihe herättää sinussa?

Tämän kirjoituksen lähteenä on ollut Antti S. Mattilan kirjoitus Opeta lapselle onnellisuutta Meidän perhe -lehdessä 4/2014. Lisäksi netistä löytyvä artikkeli Lapsen voi kasvattaa onnelliseksi - lue 10 tärkeää kohtaa on antanut ajatuksia tähän kirjoitukseen.

Minulla on takana mindfulness-ohjaajakoulutukseni kaksi ensimmäistä koulutuspäivää. Tutustuimme toisiimme, muodostimme pienryhmät, keskustelimme erilaisista mindfulness-kursseista ja tietenkin teimme myös mindfulness-harjoituksia. Mieleeni jäi erityisesti harjoitus, jossa mietimme sisäistä säätilaa. Millainen säätila on kehossasi? Entä mielessäsi? Onko aurinkoista, pilvistä, myrskyistä tai ukkosta? Sisäinen säätila on harjoitus, joka jokaisen olisi hyvä tehdä mahdollisimman usein. Miltä minusta tuntuu? Ja jos tuntuu kovin synkältä ja pilviseltä, voisi miettiä mitä tarvitsen voidakseni hyvin? Onko oma hyvinvointini ylipäänsä tärkeä minulle? Pidänkö huolta omasta sisäisestä säätilastani?

Olen lukenut mindfulness-ohjaajaopintoihin liittyen Rick Hansonin teosta Kehitä buddhan aivot–52 helppoa harjoitusta. Ensimmäinen luku on Ole itseäsi varten. Monille se on vaikeampaa kuin kuulostaa. Meistä monet on kasvatettu ajattelemaan, ettei omalla itsellä ole niin suurta merkitystä kuin muilla. Kuvittele, millaista on olla hyvä ystävä jollekin toiselle ihmiselle. Mieti sitten, olenko minä sellainen ystävä itselleni?

Rick Hanson pyytää jokaista kysymään itseltään useaan kertaan päivän mittaan: Olenko nyt itseni puolella? Pyrinkö toimimaan oman etuni mukaisesti? Hyviä tilanteita näille kysymyksille ovat esimerkiksi kun itsellä on paha olla tai kun joku painostaa itseä tekemään jotain. Itseltään voi kysyä: Mitä nyt olisi parasta tehdä, kun olen itseni puolella? Ja tehdä sitten se niin hyvin kuin osaa.

Itseä varten oleminen tarkoittaa sitä, että välittää itsestään. Kun pitää hyvää huolta itsestään, on myös enemmän annettavaa toisille. Ja silloin myös oma sisäinen säätila pysyy hyvänä. Toki elämään kuuluvat myös sateet, pilvet ja välillä myrskytkin, mutta ne eivät enää tempaa niin paljon mukaansa, kun ne huomaa ajoissa ja on myös keinoja tehdä asialle jotain.

Millainen on sinun sisäinen säätilasi tänään? Miten kehosi voi? Entä mielesi?