Kasvun Taian blogi

Ei tästä tule yhtään mitään.

Miksi minä toimin aina näin typerästi? Kaikki muut ovat paljon parempia vanhempia kuin minä.

Aina meillä on näin hankalaa.

Muutama vuosi sitten en tunnistanut omaa sisäistä puhettani, sitä keskustelua, jota kävin päässäni itseni kanssa. Sätin ja soimasin tapaani olla vanhempi. Sätin ja soimasin itseäni ihmisenä. En tiennyt, että voisin muuttaa sitä tapaa.

Kunnes eräällä mindfulness-kurssilla tein ison oivalluksen: voin vaikuttaa omaan ajatteluuni. Opin tunnistamaan ja kuuntelemaan sisäistä puhettani ja tietoisesti muuttamaan sitä.

Huomaatko, mitä ajattelet?

Ihmiset keskustelevat ajatuksissaan jatkuvasti itsensä kanssa, kommentoivat ja suunnittelevat tekemisiään. Sisäinen puhe on kuin papukaija olkapäällä. Se kommentoi lähes kaikkea toimintaasi. Keskustelu ajatuksissa voi olla kannustavaa tai halveksivaa.

Sisäinen puhe alkaa rakentua lapsuudessa. Voit miettiä, mitä puhetta lapsuudenkodissasi jäi pääsi sisälle. Saitko kannustusta ja kehuja ja sitä kautta oma sisäinen puheesi on itseäsi tsemppaavaa? Osoitettiinko sinua kohtaan empatiaa ja ymmärrystä ja sitä kautta sisäinen puheesi on myötätuntoista ja lempeää? Vai koitko mitätöintiä ja halveksuntaa ja myös sisäinen puheesi on vielä tänäkin päivänä itseäsi halveksuvaa ja mitätöivää.

Huomaatko, millaista ajattelusi on? Millaista keskustelua sinä käyt päässäsi? Millainen papukaija sinun olkapäälläsi on?

Sisäistä puhetta voi muuttaa myönteisemmäksi!

Hyvä uutinen on se, että omaan ajatteluun voi vaikuttaa. Omaa ajattelua ja mieltä voi haastaa ja ohjelmoida uudelleen. Tärkeää on huomata, mitä ajattelee ja tunnistaa, onko ajattelu itseä kannustavaa vai moittivaa.

Yksi hyvä tapa muuttaa omaa sisäistä puhetta myönteisemmäksi on miettiä asiaa sen kautta, mitä sanoisit hyvälle ystävällesi samassa tilanteessa. Jos ystävälläsi on elämässä haastavaa, moittisitko ja soimaisitko häntä vielä lisää vai osoittaisitko empatiaa, myötätuntoa ja lempeyttä hänelle? Samaa lempeyttä ja kannustusta voit opetella osoittamaan myös itsellesi.

Muista, että se, mitä ajattelet itsestäsi, on paljon tärkeämpää kuin se, mitä muut ajattelevat sinusta. Tee työtä sen eteen, että hyväksyt itsesi ja pidät itsestäsi juuri sellaisena kuin olet. Sisäinen puheesi muovaa sinua, joten ole lempeä itsellesi!

Millainen kasvattaja sinä olet? Millaisia kasvatusmenetelmiä käytät lapsesi kanssa? Tähtääkö toimintasi siihen, että lapsi oppii kasvatusmenetelmiesi kautta ajattelun taitoja, ongelmanratkaisua ja tunnetaitoja, vai tähtäätkö siihen, että selviät juuri tästä tilanteesta mahdollisimman hyvin?

Tyypillisiä pikapelastuksia

1. Jos nyt…, niin sitten… Jos kauppareissu menee hyvin, saat sitten tikkarin. Lasta palkitaan, kun hän toimii, kuten aikuinen toivoo.
2. Jos et nyt, niin sitten… Jos et siivoa huonettasi, laitan lelusi pois. Lasta rangaistaan, koska hän ei toimi, kuten aikuinen toivoo.

Pikapelastukset ovat usein valtataistelua lapsen kanssa. Lapsen tahto ja rajat murretaan vastaamaan aikuisen tahtoa. Tällainen kasvatus ei jätä lapselle tilaa kasvaa omaksi itsenäiseksi yksilökseen. Osaksi hänen persoonaansa voi kasvaa syvä häpeä itsestä. Pitkään käytettynä nämä toimintatavat johtavat siihen, että aikuinen joutuu koko ajan keksimään uusia ja isompia palkintoja tai isompia rangaistuksia, sillä lasten kasvaessa eivät enää tikkarin lupaaminen ja lelujen pois laittaminen toimi.

On hyvä miettiä, mitä nämä pikapelastukset opettavat lapselle. Onko toimintani pitkällä tähtäimellä lapseni ja perheemme kannalta hyvää, eheyttävää ja tasapainoa tuovaa? Vai onko ratkaisu vain pikapelastaja, joka pitkällä tähtäimellä aiheuttaa enemmän haittaa tai uuden tulevan ristiriidan? Millaisen jälkimaun toimintani aiheuttaa lapseni ja minun suhteelle?

Pidemmän tähtäimen ratkaisut

Myönteinen kasvatus perustuu lasta arvostavaan kohtaamiseen ja lapsen ajattelu- ja tunnetaitojen tukemiseen. Myönteinen kasvatus perustuu siihen, että lapsi oppii toimintatapoja, jotka kantavat hänellä myös muissa ihmissuhteissa. Lapset käyttävät usein kaverisuhteessa (ja myös tulevissa parisuhteissa) samoja toimintatapoja, joita hänen kanssaan käytetään. Haluatko, että lapsesi uhkailee tai lahjoo kavereitaan tai puolisoaan tulevaisuudessa? Minä en ainakaan halua.

Myönteisen kasvatuksen keinot eivät tuo niin nopeaa ratkaisua kuin pikapelastus saattaa tuoda. Vaatii aikaa, että lapsen ongelmanratkaisu- ja ajattelutaidot kehittyvät. Vaatii aikaa, että lapsi oppii tunnetaitoja. Myönteinen, auktoritatiivinen kasvatus lähtee siitä, että vanhempi ohjaa ja opettaa lasta kuuntelemaan itseään ja toimimaan sisältään käsin, ei tottelevaisuuden vaatimuksesta käsin.

Olen kahden teini-ikäisen lapsen äiti. Teini-ikä nostaa vanhemmuuden ihan uudelle tasolle. Voin kertoa, että teinin kanssa pikapelastukset eivät enää toimi. Tai ainakin ne tuovat hyvin syviä ristiriitoja perheeseen. Teini-iässä on muutenkin jo paljon rajojen kokeilua, enkä halua yhtään lisää riitelyä meidän perheeseen. Haluan vahvistaa yhteyttä lasteni kanssa ja antaa heille sellaisia elämäntaitoja, joilla he pärjäävät hyvin ihmissuhteissaan ja elämässään.

Olisin aika pulassa kasvattajana, jos kasvatusmenetelmäni perustuisivat pikapelastuksiin enkä olisi vuosien varrella alkanut treenata esimerkiksi minä-viestien käyttöä, aktiivista kuuntelua, lapsen hyvän huomaamista ja lapsen tunteiden ja tarpeiden taakse näkemistäja ja tunteiden validointia. Haluan kasvattaa tasapainoisia lapsia, joilla on hyvä itsetunto ja vahvat tunne- ja vuorovaikutustaidot. Jos keinona ovat pikapelastukset, nämä taidot eivät kehity. Millaisia lapsia sinä haluat kasvattaa?

Moni vanhempi haluaa toimia eri tavoin kuin omat vanhemmat ovat toimineet. Se kasvatustapa, mikä on ollut käytössä tämän päivän vanhempien lapsuudessa, on sisältänyt usein häpäisemistä, lapsen karaisemista, rangaistuksia, uhkailua, tottelemisen vaatimista, kiristämistä ja tunteiden sivuuttamista. Monet vanhemmat ovatkin kiinnostuneita osallistumaan kursseille ja lukemaan kirjoja kehittääkseen omia vanhemmuustaitoja.

Harva meistä osaa pelkän maalaisjärjen avulla toimia tunnetaitoisena ja myönteisiä kasvatuskeinoja käyttävänä vanhempana, sillä selkärangastamme puskevat toimintamallit uhkailuun, rankaisemiseen ja lapsen tunteiden väheksymiseen ovat niin vahvat. Luen koko ajan kasvatuskirjallisuutta saadakseni uusia ajatuksia ja pysyäkseni myös tietoisena siitä, missä tällä hetkellä mennään kasvatuksen ja tunnetaitojen tukemisen saralla. Olen saanut kirjoista ihan valtavasti ajatuksia omaan toimintaani sekä lasteni äitinä että kasvatusalan ammattilaisena.

Esittelen tässä ydinajatuksia neljästä lukemastani kirjasta. Näissä kaikissa kirjoissa on pohjana myönteiset kasvatuskeinot ja lapsen tunnetaitojen tukeminen ja nämä kaikki kirjat perustuvat lasta arvostavaan kohtaamiseen.

Neljä kirjasuositusta vanhemmille ja kasvattajille

Rauhoita ja rohkaise. Apua lapsen stressitilanteisiin

Ratkaisukeskeinen kirja, joka tarjoaa vanhemmille ja kasvattajille keinoja, joilla lasta voi auttaa vahvistamaan stressinsäätelytaitojaan. Kasvatuksen ja psykologian asiantuntijat selittävät mielen toimintaperiaatteita ja antavat eväitä hankalissa tilanteissa toimimiseen. Lapsen pitää voida olla hankala kaikilla mahdollisilla tavoilla. Huonekasveistakin on vaivaa, miksei siis lapsista.

Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen

Kasvattajan käsikirja, joka osoittaa käytännönläheiseisti, miten kasvattajat voivat tukea tunnetaitojen kehittymistä. Kirjassa on sekä teoriaa että paljon käytännön harjoituksia tunnetaitojen tukemiseen. Ensimmäinen apu lapsen tai nuoren oireillessa käyttäytymisellään on aina rakkausannoksen suurentaminen.

Vahvista lasta

Antaa vinkkejä lapsen sosiaalisten taitojen ja resilienssin tukemiseen. Kirjan tarkoitus on antaa ajattelumalleja, jonka avulla lasta voi tukea kohti hyvää tulevaisuutta ja niitä taitoja, mitä tulevaisuuden maailmassa vaaditaan. Sparraamalla lapsesi tunnetaitoja, sosiaalisia taitoja, toiminnan taitoja ja ajattelun taitoja luot hänelle vahvaa perustaa.

Näe sydämellä – luo arvostava yhteys lapseen

Ohjaa yhteistyöhön, jossa lapsen tarpeet tulevat kuulluiksi ja huomioon otetuiksi. Kirjassa korostuu myötätuntoinen asenne ja kirjan teoriaperustassa yhdistyy ratkaisukeskeisyys, neuropsykiatrinen tietämys, mindfulness ja lasta arvostava, empaattinen asenne. Totteleminen on pintaa – aito yhteistyö lapsen kanssa perustuu molemminpuoliselle kunnioitukselle.

Kirjoista nousevia ajatuksia myönteiseen ja tunnetaitoiseen vanhemmuuteen

• On tärkeää vahvistaa yhteyttä lapsen kanssa. Kun lapsi käyttäytyy huonoiten, hän tarvitsee silloin aikuista kaikkein eniten.
• Lapsi ei ole huomionhakuinen vaan yhteydenhakuinen.
• Tärkeää ei ole kasvattaa kerrasta tottelevia lapsia vaan lapsia, jotka oppivat ajattelemaan itsenäisesti. Ehdottoman tottelemisen vaatiminen on hyvin jäykkää ja kontrolloivaa aikuisuusroolia.
• Tutkimusten mukaan toimivin kasvatus on empatiaan ja molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa – ei aikuisen yksinvaltaan. Kun aikuinen on liian autoritäärinen ja tiukka, lapsi ei voi sisimmässään luottaa aikuiseen, joka käskee, mutta ei kuule häntä ja hänen näkemyksiään. Tällöin lapsi joutuu pistämään omat tunteensa sivuun ja hänen yhteytensä aikuiseen katoaa.
• Muuta omaa suhtautumista, älä lasta. Lähtökohtana on se, että jos lapsella on ongelma, aikuisen täytyy miettiä, miten hän voisi muuttaa käytöstään. Jos se ei onnistu, silloin pitää katsoa peiliin ja etsiä luovasti ja kärsivällisesti tapaa, jolla tavoittaa yhteys lapseen.
• Jos sinun pitäisi valita yksi asia, jota muutat toiminnassasi, sen kannattaisi olla myönteisen palautteen lisääminen lapselle. Tutkimusten mukaan lapsen myönteinen huomioiminen on yksi toimivimmista kasvattamisen tavoista, jota kuitenkin teemme liian vähän. Myönteinen huomio on kokonaisvaltaista vuorovaikutusta, jossa aikuisen iloa, tyytyväisyyttä ja turvaa viestivät paitsi sanat, myös kosketus, äänensävy ja ilme.
• Lapsi ei ole tahallaan hankala. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, lapsen ei kuulu totella kerrasta ja tehdä aina kuten aikuinen sanoo. Aikuisen tehtävä on löytää juurisyy lapsen käytökselle ja pystyä menemään lapsen käytöksen taakse – mistä tunteesta ja tarpeesta tämä käytös kertoo?
• Aikuisen mentalisaatiotaidot nousevat tärkeään asemaan, se, että aikuinen osaa asettua lapsen asemaan. Jotta aikuisen mentalisaatiokyky olisi hyvä, aikuisen on tärkeä kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja stressinhallintataitoihin – mitä stressaantuneempi aikuinen on, sitä vaikeampi lapsen näkökulmaa on löytää.

Lue myös nämä kirjoitukseni:

• Myönteisten kasvatuskeinojen hyötyjä
• Hiiteen ikivanhat kasvatusmenetelmät!

Lastenhuoneessa on pehmolelut, kirjat ja legot levällään. Lattialla ei ole yhtään kohtaa, mihin voisi astua jalalla ilman että astuu jonkin lelun päälle. Lastenhuoneen pöydällä on niin paljon kaikkea sälää, ettei pöydällä pysty tekemään mitään. Lisäksi lapsen ulkovaatteet lojuvat eteisen lattialla. Argh.

Tekisi mieli sanoa lapselle, että nyt laitan kaikki lelut jätesäkkiin ja vien ne pois, koska et osaa pitää tavaroistasi huolta. Tekisi mieli alkaa marttyyrimaisesti itse siivota koko lastenhuone ja heittää ainakin puolet leluista pois. Tekisi mieli pyöritellä silmiä ja huokailla, miksi tämä kaikki aina jää minun hoidettavakseni. Miksei kukaan muu tässä talossa tee yhtään mitään.

Mutta en tee niin. Sillä mikään näistä tavoista ei tue lapsen ajattelutaitoja, ei auta lasta yhteistyöhön eikä siihen, että hän oppisi hyviä ja toimivia siivousrutiineja.

Kommunikointitaidot keskiöön

Myönteiseen kasvatukseen kuuluu se, että käytetään menetelmiä, jotka tukevat lasta omatoimisuuteen, omien taitojen ja oman ajattelun kehittämiseen ja vastuun ottamiseen omasta toiminnasta. Ei ole tarkoitus, että aikuinen yksinvaltiaan tavoin määrittelee, mitä perheessä tapahtuu.

Tarkoitus ei ole, että aikuinen uhkailee lasta, että hän laittaa kaikki lelut sivuun, jos lapsi ei siivoa. Tällöin aikuinen päättää, miten toimitaan. Aikuinen tekee ratkaisun ja joko pakottaa tai lahjoo lapsen tottelemaan itseään. Kun niin tapahtuu, aikuinen tuntee itsensä voittajaksi ja lapsi tuntee kärsineensä tappion. Aikuisjohtoinen toimintatapa johtaa lapsen ja vanhemman etääntymiseen toisistaan ja pelkoon.

Tarkoitus ei sekään, että aikuinen siivoaa koko huoneen eikä lapsi tee itse mitään. Tällöin lapsi ei opi normaaliin elämään kuuluvia taitoja. Lisäksi tämä voi johtaa siihen, että aikuinen kokee itsensä marttyyriksi, kun joutuu aina siivoamaan itse eikä muut tee mitään.

Miten ottaa lapsi mukaan yhteistyöhön?

Keskeiseksi asiaksi nousevat aikuisen kommunikointitaidot. Kuinka kommunikoit niin, ettet jyrää lasta vaan otat huomioon lapsesi tarpeet, tunteet ja ajatukset. Tarkoitus on se, että koko perhe osallistuu siivoamiseen ja vieläpä niin, että kaikkien tunteet ja tarpeet tulevat kuulluksi. Siihen auttaa minä-viestien käyttö ja molemmat voittavat -menetelmä, jossa lapsi otetaan mukaan ongelmanratkaisuun ja ideariiheen.

Molemmat voittavat -menetelmän tarkoituksena on ratkaista ristiriidat niin, että kummankaan osapuolen ei tarvitse hävitä, vaan molemmat osapuolet saavat tarpeensa tyydytetyksi. Lapsen osallistaminen ongelmanratkaisuun tuo näkyväksi hänen omia ajatuksiaan. Se osoittaa lapselle, että häntä ja hänen ajatuksiaan arvostetaan. Lapsen on myös helpompi sitoutua ratkaisuihin, joita hän on ollut itse pohtimassa.

Molemmat voittavat -menetelmä ei edellytä vallan käyttämistä, ei palkkioita eikä rangaistuksia. Nykypäivänä ja tulevaisuudessa ihmiset tarvitsevat yhä enemmän vuorovaikutus- ja ajattelutaitoja ja lapsi ei opi niitä sillä, että aikuinen sanelee mitä tehdään. Lapset ovat taitavia luomaan ratkaisuja arjen tilanteisiin, kun heidät vain otetaan mukaan keskusteluun.

Lapselta kysyminen on tärkeää, sillä se laittaa liikkeelle mielessä prosessin, joka etsii ratkaisuja. Mieli lähtee luomaan uusia toimintatapoja ja uusia polkuja ajatuksiin. Sitä ei tapahdu silloin, kun aikuinen määrittelee lapsen puolesta, miten lapsen pitäisi toimia. Kun lapselta kysytään pienestä pitäen, he oppivat ottamaan vastuuta ratkaisuistaan. Mitä sinä ajattelet…, Mikä ratkaisu toimisi sinun mielestäsi…, Mitä sinä toivoisit minulta tämän asian suhteen…, Miten voitaisiin tehdä tämä asia niin, että meillä kaikilla olisi hyvä mieli…

Muista nämä asiat, kun haluat pitää lastenhuoneen siistinä ilman jatkuvia tappeluja:

• käytä minä-viestejä
• ota lapsi mukaan yhteistyöhön ja ongelmanratkaisuun, käytä molemmat voittavat -menetelmää ja lapselta kysymistä
• opeta lapsille hyviä ja toimivia siivousrutiineja, ja ota koko perhe mukaan siivoamiseen
• palastele siivoaminen osiin, toimi työnjohtajana ja siivoa yhdessä lapsen kanssa
• pidä lastenhuoneen tavaramäärä kohtuullisena, karsi turhia tavaroita pois yhteistyössä lapsesi kanssa
• pidä huoli, että lastenhuoneessa on paikka kaikille tavaroille ja asianmukaisia säilyttimiä leluille

Lue myös nämä kirjoitukseni:

• Myönteisten kasvatuskeinojen hyötyjä
• Hiiteen ikivanhat kasvatusmenetelmät!

Lapsen kanssa tärkein asia on kohtaaminen ja yhteys. Lasten kasvattaminen ei ole tekniikoita tai menetelmiä vaan sitä, että saadaan lapseen hyvä tunnetason yhteys ja sen kautta pystytään tavoittamaan lapsen näkökulmaa tilanteisiin. Mitä parempi yhteys lapsen kanssa on, sitä helpompaa on pystyä näkemään lapsen käytöksen taakse. Silloin pystyy sanoittamaan myös lapsen tunteita ja tarpeita – eikä vain käytöstä.

Päivittäiset pienet asiat ovat tärkeitä. Hymyt, kohtaamiset, läsnäolo, äänensävyt, lapsen koskettaminen. Tärkeintä on perheen ilmapiiri ja se mitä teet usein, ei se, miten toimit juhlapäivinä tai lomalla. Tärkeintä ei ole täydellisyys vaan tunnetason yhteys lapsen kanssa.

Tähän kirjoitukseen on koottu neljä keinoa vahvistaa yhteyttä lapsen kanssa. Nämä kaikki keinot ovat sellaisia, jotka pystyy kuka tahansa tekemään, vaikka arki olisi kiireistä.

Lasta arvostavat sanat

On hyvä tutkia omaa kielenkäyttöä ja puhetapaa. Miten puhut lapsellesi? Puhutko lasta arvostaen, kunnioittaen ja vahvuuksia korostaen vai korostuvatko puhetavassasi lapsen heikkoudet ja epäonnistumiset? Korostuuko puheessasi ilo lapsesta ja arjesta vai hankaluudet? Käskytätkö lasta yksinvaltiaan tavoin (laitan kaikki lelusi pois, ellet siivoa huonettasi) vai käytätkö puhetapaa, joka houkuttaa lasta yhteyteen, ongelmanratkaisuun ja pohtimaan asioita (mitä ajattelet, mikä auttaisi sinua siivoamaan huoneesi?)

Kerro lapselle päivittäin, että rakastat häntä ja että lapsi on tärkeä sinulle: Olen onnellinen, että juuri sinä olet minun lapseni. Kerro lapselle, että hänen kanssaan on ihana olla. Lapsen on myös tärkeä kuulla, että hän riittää juuri sellaisena kuin hän on: Sinä riität, olet ihana juuri tuollaisena kuin olet. Lapsen on myös tärkeä saada kuulla (ja tuntea ja kokea), että hän saa tehdä eri tavoin kuin aikuinen toivoo ja hän saa tuntea tunteita: Saat olla tunteva ja tarvitseva.

Lapsen kuunteleminen

On hyvä hyödyntää luontaiset hetket päivissä, jolloin pystyy keskittymään lapsen kuunteluun ja juttelemiseen lapsen kanssa. Keskeistä on se, kuinka kuuntelet. Käännä koko kehosi lapseen päin, laita kännykkä pois kädestä ja osoita koko kehollasi, että kuuntelet lasta.

Yksi hyvä keino keskusteluun lapsen kanssa on pyytää lasta kertomaan kolme asiaa omasta päivästään: Kerro minulle kolme asiaa päivästäsi. On tärkeää, että myös aikuinen kertoo kolme asiaa omasta päivästään.

Erityisaika jokaisen lapsen kanssa erikseen

Jokainen lapsi on yksilö. Lasten kanssa olisi hyvä viettää omaa erityistä aikaa, vähintään vartti päivässä jokaisen lapsen kanssa erikseen. Tämä voi olla lapsijohtoista leikkiä, jossa aikuinen on mukana, lapsen läksyissä auttamista, lautapelin pelaamista lapsen kanssa tai vaikka pieni kävelylenkki, jossa keskitytään juuri siihen tiettyyn lapseen.

On hyvä miettiä jokaisen lapsen kanssa yksi juttu, josta juuri tämä lapsi pitää. Se voi olla vaikka hiusten pörröttäminen, lapsen koskettaminen ja silittäminen nukkumaanmenon hetkellä tai korttipelin pelaaminen. Jokin spesiaalijuttu jokaiselle lapselle.

Rutiinit arjessa

Arkeen on hyvä luoda sellaisia rutiineja, jotka vahvistavat läsnäoloa, lapsen kuuntelemista ja yhteyttä arjessa. Näitä rutiineja voivat olla esimerkiksi aamuhali, perheen yhteinen ruokailu ja siinä yhteydessä keskustelu lapselle tärkeistä asioista, iltasadun lukeminen ja vaikka satuhieronnan tekeminen iltaisin.

Perheessä on hyvä olla erityisesti rauhoittumiseen ja rentoutumiseen liittyviä rutiineja. Lapset osaavat kyllä kiihdyttää ja säheltää, mutta kaikki lapset (ja aikuiset) eivät osaa rauhoittua. Rauhoittumisen tukemiseksi on hyvä luoda rutiineja.

Miten sinä vahvistat yhteyttäsi lapsen kanssa? Millaisia yhteyttä ja läsnäoloa korostavia rutiineja sinun perheessäsi on?

Lue myös tämä kirjoitukseni:

• Satuhieronta: katse, kosketus, läsnäolo