Kasvun Taian blogi

Aiheita

25.3.2024

Jaa kavereille:

Kiintymyssuhteet ja tunnetaidot

Kiintymyssuhdemalliksi kutsutaan sisäistettyä mallia maailmasta ja ihmissuhteista. Kiintymyssuhdemalli on alitajuinen tapamme asettua läheiseen suhteeseen: mitä haemme, vältämme ja pelkäämme sekä miten tyypillisesti reagoimme. Tutkimusten valossa kiintymyssuhdemallit syntyvät ensimmäisten vuosien aikana ja ovat varsin pysyviä.

Kiintymyssuhde on tunneside, joka muodostuu lapsen ja hänen hoivaajansa välille. Siihen ei vaikuta se, kuinka paljon hoivaaja rakastaa lastaan. Hoivaaja voi rakastaa lastaan mutta olla kykenemätön antamaan lapselle turvaa. Lapsi voi olosuhteiden pakosta kiintyä laiminlyövään tai pahoinpitelevään hoivaajaan.

Kiintymyssuhde luo pohjan sille, millä tavoin tunnemme ja ajattelemme itsestämme ja luotammeko lähtökohtaisesti ihmisiin. Mieleemme ja hermostomme syntyy aikaisempien kokemusten perusteella skeema, sisäinen malli tilanteen, tapahtuman tai asian tyypillisestä luonteesta. Tämän mallin perusteella osaamme odottaa, mitä tapahtuu seuraavaksi ja miten meidän pitäisi käyttäytyä. Kun lapsuudessa tietyt suhdekokemukset ovat toistuneet kerrasta toiseen, siitä muodostuu sisäistä tietoa, mitä pitää tehdä, jotta tulisi hyväksytyksi ja saisi mahdollisimman paljon turvaa suhteessa.

Kiintymyssuhdemallimme vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme tunteisiimme ja miten olemme tottuneet olemaan niiden kanssa

Turvallisesti kiintyneet ovat saaneet elää tunneilmastossa, jossa he ovat tulleet nähdyiksi ja kuulluiksi, heidät on hyväksytty omina, aitoina itsenään ja he ovat saaneet tehdä myös virheitä. Tunteita on saatu näyttää ja niihin on suhtauduttu myötätuntoisesti ja kannatellen. Turvallinen kiintymyssuhde luo hyvän pohjan tunnesäätelytaitojen kehittymiselle ja turvan tunteelle. Turvallinen kiintymyssuhde näkyy aikuisena hyvänä itsetuntona, keinoina säädellä tunteita ja stressiä sekä aitoutena ihmissuhteissa.

Välttelevästi kiintynyt on jätetty lapsena usein yksin itkemään, jolloin hän ei ole saanut kannattelua ja tukea tunteilleen ja olotiloilleen, koska aikuiset ovat sietäneet heikosti esimerkiksi kiukkua tai surua. Lapsi on oppinut, että kiukuttelu, raivoaminen ja muut intensiiviset tunteet ja esimerkiksi lohdutuksen tarve karkottavat aikuisen pois hänen luotaan, ja hän on tottunut jäämään yksin. Vuorovaikutus perheessä on usein ollut tunneköyhää ja perustunut järkeen – tunteita ei ole juurikaan näytetty. Lapsen tarvitsevuuteen on suhtauduttu välinpitämättömästi tai vihaisesti. Lapsesta on tullut varhaiskypsä ja yksin pärjäävä. Välttelevästi kiintynyt on oppinut tukahduttamaan tunnereaktioitaan ja seuraamaan aikuisen reaktioita niihin, jotta osaisi vastata tunteisiinsa aikuisen toivomalla tavalla. Lopputuloksena on niin sanottu reipas lapsi, joka ei turhaan rasita aikuisia tunnekuohuillaan. Aikuisena välttelevä kiintymyssuhde näkyy tunteiden tukahduttamisena ja vähätunteisuutena. Tarvitsevuus ja haavoittuvaisuus koetaan heikkoutena, ja niitä hävetään.

Ristiriitainen kiintymyssuhde muodostuu silloin, kun aikuinen käyttäytyy lasta kohtaan epäjohdonmukaisesti. Yhtenä hetkenä lapsen itkuun tai iloon vastataan ja toisena hetkenä ei. Ristiriitaisesti kiintynyt tietää, miten hyvältä tuntuu saada tukea, mutta yhtä lailla sen, miten kipeää on tulla mitätöidyksi ja jäädä yksin. Epäjohdonmukaisuus vanhemman toimintatavoissa on niin vallitsevaa, ettei lapsi opi ennakoimaan vanhemman tunnereaktioita. Lapsi oppii olemaan varuillaan koko ajan, kun hän ei tiedä, milloin vanhempi reagoi ärtymyksellä tai ei ehkä ollenkaan. Ristiriitaisesti kiintyneiden ihmissuhteet ovat aikuisenakin usein kuohahtelevia ja he usein haluavat ripustautua läheisiin ihmisiin. Ristiriitaisesti kiintynyt saattaa kokea elävänsä kuin jatkuvassa tunnemyrskyssä ja kokee helposti, että hänen tunteensa ovat liikaa muille.

Jäsentymättömän kiintymyssuhteen taustalla on usein traumaattisia kokemuksia, kuten väkivaltaa tai alkoholismia. Vanhemmat ovat edustaneet lapselle samanaikaisesti uhkaa ja turvaa. Lapsi on tuolloin aina epävarma, miten hoivaaja suhtautuu hänen tarpeisiinsa ja tunteisiinsa. Kiintymysjärjestelmä yllyttää lähestymään vanhempaa, mutta kokemus kertoo, että se voi olla vaarallista. Lapsi pelkää, että lohduttamisen sijaan vanhemmat saattavatkin hyökätä hänen kimppuunsa tai käyttäytyä muuten aggressiivisesti. Kun kiintymyksen kohde on pelottava, ihminen pirstoutuu. Jäsentymättömästi kiintyneelle ei muodostu tehokasta selviytymiskeinoja. Aikuisena häneltä puuttuu keinot säädellä tunteita ja olotiloja, jolloin pienikin stressi laajenee helposti suureksi ahdistukseksi. Sisäinen hätä saattaa olla suurta. Käytös voi olla ennakoimatonta ja arvaamatonta.

On hyvä muistaa, että harva meistä on puhtaasti jonkin mallin mukainen. Ihmisellä on erilaisia minuuden osa-alueita, joista osa voi kokea turvaa ja osa turvattomuutta. Eri tilanteissa voi tulla esille erilaisia ominaisuuksia. Oli lähtökohta mitä tahansa, jokainen voi kehittyä kohti turvallista kiintymyssuhdetta. Sitä voi ja kannattaa tietoisesti harjoitella. Kiintymyssuhteen eheyttämiseksi tarvitsemme turvallisia ihmissuhteita, jotka vahvistavat perusturvallisuutta ja itsetuntemuksen parantamista. Turvaton kiintymyssuhde on syntynyt ihmissuhteissa ja myös paranee niissä.

Uusin kirjani Uskalla tuntea on ilmestynyt. Kirja auttaa ymmärtämään omaa kasvuhistoriaa, kiintymyssuhteita sekä tunteita ja hermostoa. Kun tilaat kirjan Kirjapajan verkkokaupasta, saat sen koodilla USKALLA 25 euron ystävähintaan.

Avainsanat: tunteet, tunnetaidot, kiintymyssuhteet