Kasvun Taika

Lapsen käytös kertoo hänen tunteistaan, tarpeistaan ja hermostonsa tilasta

Thu, 20 Jun 2024 18:00:00 +0300

Moni on usein ymmällään lapsen käytöksen kanssa. Mielessä pyörivät kysymykset: Kuinka saan tämän käytöksen loppumaan? Miksi sen saa lasta tekemään asiaa x? Miten saan lapsen tekemään asian y?

Kasvatuksessa on pitkään lähdetty menetelmistä, joilla tähdätään lapsen käyttäytymisen muutokseen. Menetelminä on ollut esimerkiksi tarrakortit, palkinnot, rankaisut tai muut hallintakeinot. Näissä menetelmissä ei kuitenkaan useinkaan huomioida käyttäytymisen takana olevia tarpeita, tunteita ja niitä juurisyitä, jotka vaikuttavat lapsen käytöksen takana. Keskitymme liian usein vain käyttäytymisen tasoon ja etsimme keinoja sen muuttamiseen. Käyttäytymistä on kuitenkin vaikea muuttaa, jos ei ymmärrä, mistä kaikesta lapsen käytös kertoo.

Käytös, tunne ja tarve sylikkäin

Käyttäytymisen takana on aina tunne, ja tunteen takana on tarve. Siksi on tärkeä opetella näkemään käyttäytymisen taakse ja ydintarpeeseen, mistä tunne ja siitä johtunut käytös on syntynyt. Silloin, jos puutumme vain lapsen käyttäytymiseen, ohitamme lapsen. Kun opimme vastaamaan tarpeeseen, lapsen käytöskin voi alkaa muuttua. Jos puutumme vain käyttäytymiseen, usein tunne ja tarve sen alla vain kasvavat ja huutavat yhä enemmän tullakseen nähdyiksi ja kuulluiksi.

Käyttäytymisellään lapsi ei toimi tarkoituksellisesti aikuista vastaan vaan yrittää saada omia tarpeitaan tyydytetyiksi ja omia tunteitaan puretuksi. Lapsi toimii itsensä puolesta, omasta näkökulmastaan.

Hermostoymmärrys tuo uudenlaiset linssit

Tunteiden ja tarpeiden lisäksi hermosto vaikuttaa käyttäytymiseen. Ymmärrys lapsen hermostosta ja turvan tunteesta tuo erilaisen näkökulman kasvatustilanteisiin. Usein lapsen epätoivottu käytös on pyyntö yhteyteen aikuisen kanssa. Kun aikuinen oppii näkemään, että lapsen käytös kertoo hänen hermostonsa tilasta ja siitä, kokeeko hän olevansa turvassa vai ei, tämä muuttaa näkökulmaa käytöksen tuomitsemisesta kohti uteliaisuutta.

Kun lapsi kokee olevansa turvassa, hän voi kokea rentoutta, levollisuutta ja olla hyvässä yhteydessä aikuisen kanssa. Kun lapsi tuntee olonsa turvattomaksi, hän on stressi- ja selviytymistilassa ja hän esimerkiksi lyö, heittelee tavaroita, valittaa koko ajan tai vaihtoehtoisesti lapsi on lamaantunut. Nämä on aiemmin ajateltu huonoksi tai töykeäksi käytökseksi, vaikka ne kertovat siitä, että lapsen hermosto on epätasapainossa ja hän kokee uhkaa. Kun oppii näkemään lapsen käytöksen eri tavoin, se muuttaa sekä omaa että lapsen käytöstä. Aikuisesta tulee utelias lapsen käytökselle sen sijaan, että lapsen käytös tuomitaan tahalliseksi ärsyttämiseksi tai huomion hakemiseksi.

Hermosto- ja aivotietouden kautta opimme näkemään lapsen käytöksen taakse, juurisyihin. Käyttäytyminen on kommunikaatiota ja kertoo tarpeista ja lapsen aivojen ja hermoston tilasta. Mikä on syy lapsen käytöksen takana? Mitä lapsen aivoissa, hermostossa ja kehossa tapahtuu? Kun opimme ymmärtämään, mitä lapsessa tapahtuu, voimme opetella ottamaan ne asiat huomioon.

Kun oppii ymmärtämään hermostoa, voi alkaa määritellä lapsen käytöstä uudelleen hermoston kautta. Esimerkiksi, kun lapsi kiukuttelee tai tuntuu ärsyttävän, hänen sympaattinen hermostonsa on aktivoitunut. Kun lapsi vaikuttaa laiskalta ja aikaansaamattomalta, hänen dorsaalinen vagus on aktivoitunut ja hän on lamaantumisen tilassa Kun lapsi on aina superkiltti eikä koskaan näytä haastavia tunteita, hän on miellyttämisen tilassa. Nämä ovat automaattisia ja tiedostamattomia reaktioita, jotka tapahtuvat aivoissa ja hermostossa, kun neuroseptio (eli automaattinen turvallisuustutka) hälyttää vaarasta.

Perinteisten kasvatusmenetelmien sijaan olisikin tärkeää tunnistaa se, missä hermoston tilassa lapsi on ja jatkaa sellaisella strategialla, joka sopii hänen hermostonsa tilaan.

Tarkoitus on antaa lapsen hermostolle turvan merkkejä, jotta hän voi palata takaisin turvan tilaan. Tähän vaikuttaa myös aikuisen hermosto ja aikuisen kyky säädellä omaa hermostoaan. Aikuisen ja lapsen hermosto toimivat yhteistyössä ja jos aikuinen on kiireinen ja stressaantunut, lapsen hermosto peilaa tätä. Kun aikuinen osaa säädellä omaa hermostoon ja palauttaa itseään turvan tilaan, hän pystyy kohtaamaan sekä omat että lapsen tunteet ymmärtäväisemmin. Aikuinen pystyy sietämään ja olemaan eri tunteiden kanssa ilman tarvetta muuttaa niitä nopeasti toisenlaisiksi. Turvan tilassa ollessaan aikuinen pyrkii yhteyteen lapsen kanssa sen sijaan, että hän käyttää selkärangasta tulevia kasvatuskeinoja, kuten uhkailua, lahjomista ja kiristämistä.

Kiintymyssuhteet ja tunnetaidot

Mon, 25 Mar 2024 14:00:00 +0200

Kiintymyssuhdemalliksi kutsutaan sisäistettyä mallia maailmasta ja ihmissuhteista. Kiintymyssuhdemalli on alitajuinen tapamme asettua läheiseen suhteeseen: mitä haemme, vältämme ja pelkäämme sekä miten tyypillisesti reagoimme. Tutkimusten valossa kiintymyssuhdemallit syntyvät ensimmäisten vuosien aikana ja ovat varsin pysyviä.

Kiintymyssuhde on tunneside, joka muodostuu lapsen ja hänen hoivaajansa välille. Siihen ei vaikuta se, kuinka paljon hoivaaja rakastaa lastaan. Hoivaaja voi rakastaa lastaan mutta olla kykenemätön antamaan lapselle turvaa. Lapsi voi olosuhteiden pakosta kiintyä laiminlyövään tai pahoinpitelevään hoivaajaan.

Kiintymyssuhde luo pohjan sille, millä tavoin tunnemme ja ajattelemme itsestämme ja luotammeko lähtökohtaisesti ihmisiin. Mieleemme ja hermostomme syntyy aikaisempien kokemusten perusteella skeema, sisäinen malli tilanteen, tapahtuman tai asian tyypillisestä luonteesta. Tämän mallin perusteella osaamme odottaa, mitä tapahtuu seuraavaksi ja miten meidän pitäisi käyttäytyä. Kun lapsuudessa tietyt suhdekokemukset ovat toistuneet kerrasta toiseen, siitä muodostuu sisäistä tietoa, mitä pitää tehdä, jotta tulisi hyväksytyksi ja saisi mahdollisimman paljon turvaa suhteessa.

Kiintymyssuhdemallimme vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme tunteisiimme ja miten olemme tottuneet olemaan niiden kanssa

Turvallisesti kiintyneet ovat saaneet elää tunneilmastossa, jossa he ovat tulleet nähdyiksi ja kuulluiksi, heidät on hyväksytty omina, aitoina itsenään ja he ovat saaneet tehdä myös virheitä. Tunteita on saatu näyttää ja niihin on suhtauduttu myötätuntoisesti ja kannatellen. Turvallinen kiintymyssuhde luo hyvän pohjan tunnesäätelytaitojen kehittymiselle ja turvan tunteelle. Turvallinen kiintymyssuhde näkyy aikuisena hyvänä itsetuntona, keinoina säädellä tunteita ja stressiä sekä aitoutena ihmissuhteissa.

Välttelevästi kiintynyt on jätetty lapsena usein yksin itkemään, jolloin hän ei ole saanut kannattelua ja tukea tunteilleen ja olotiloilleen, koska aikuiset ovat sietäneet heikosti esimerkiksi kiukkua tai surua. Lapsi on oppinut, että kiukuttelu, raivoaminen ja muut intensiiviset tunteet ja esimerkiksi lohdutuksen tarve karkottavat aikuisen pois hänen luotaan, ja hän on tottunut jäämään yksin. Vuorovaikutus perheessä on usein ollut tunneköyhää ja perustunut järkeen – tunteita ei ole juurikaan näytetty. Lapsen tarvitsevuuteen on suhtauduttu välinpitämättömästi tai vihaisesti. Lapsesta on tullut varhaiskypsä ja yksin pärjäävä. Välttelevästi kiintynyt on oppinut tukahduttamaan tunnereaktioitaan ja seuraamaan aikuisen reaktioita niihin, jotta osaisi vastata tunteisiinsa aikuisen toivomalla tavalla. Lopputuloksena on niin sanottu reipas lapsi, joka ei turhaan rasita aikuisia tunnekuohuillaan. Aikuisena välttelevä kiintymyssuhde näkyy tunteiden tukahduttamisena ja vähätunteisuutena. Tarvitsevuus ja haavoittuvaisuus koetaan heikkoutena, ja niitä hävetään.

Ristiriitainen kiintymyssuhde muodostuu silloin, kun aikuinen käyttäytyy lasta kohtaan epäjohdonmukaisesti. Yhtenä hetkenä lapsen itkuun tai iloon vastataan ja toisena hetkenä ei. Ristiriitaisesti kiintynyt tietää, miten hyvältä tuntuu saada tukea, mutta yhtä lailla sen, miten kipeää on tulla mitätöidyksi ja jäädä yksin. Epäjohdonmukaisuus vanhemman toimintatavoissa on niin vallitsevaa, ettei lapsi opi ennakoimaan vanhemman tunnereaktioita. Lapsi oppii olemaan varuillaan koko ajan, kun hän ei tiedä, milloin vanhempi reagoi ärtymyksellä tai ei ehkä ollenkaan. Ristiriitaisesti kiintyneiden ihmissuhteet ovat aikuisenakin usein kuohahtelevia ja he usein haluavat ripustautua läheisiin ihmisiin. Ristiriitaisesti kiintynyt saattaa kokea elävänsä kuin jatkuvassa tunnemyrskyssä ja kokee helposti, että hänen tunteensa ovat liikaa muille.

Jäsentymättömän kiintymyssuhteen taustalla on usein traumaattisia kokemuksia, kuten väkivaltaa tai alkoholismia. Vanhemmat ovat edustaneet lapselle samanaikaisesti uhkaa ja turvaa. Lapsi on tuolloin aina epävarma, miten hoivaaja suhtautuu hänen tarpeisiinsa ja tunteisiinsa. Kiintymysjärjestelmä yllyttää lähestymään vanhempaa, mutta kokemus kertoo, että se voi olla vaarallista. Lapsi pelkää, että lohduttamisen sijaan vanhemmat saattavatkin hyökätä hänen kimppuunsa tai käyttäytyä muuten aggressiivisesti. Kun kiintymyksen kohde on pelottava, ihminen pirstoutuu. Jäsentymättömästi kiintyneelle ei muodostu tehokasta selviytymiskeinoja. Aikuisena häneltä puuttuu keinot säädellä tunteita ja olotiloja, jolloin pienikin stressi laajenee helposti suureksi ahdistukseksi. Sisäinen hätä saattaa olla suurta. Käytös voi olla ennakoimatonta ja arvaamatonta.

On hyvä muistaa, että harva meistä on puhtaasti jonkin mallin mukainen. Ihmisellä on erilaisia minuuden osa-alueita, joista osa voi kokea turvaa ja osa turvattomuutta. Eri tilanteissa voi tulla esille erilaisia ominaisuuksia. Oli lähtökohta mitä tahansa, jokainen voi kehittyä kohti turvallista kiintymyssuhdetta. Sitä voi ja kannattaa tietoisesti harjoitella. Kiintymyssuhteen eheyttämiseksi tarvitsemme turvallisia ihmissuhteita, jotka vahvistavat perusturvallisuutta ja itsetuntemuksen parantamista. Turvaton kiintymyssuhde on syntynyt ihmissuhteissa ja myös paranee niissä.

Uusin kirjani Uskalla tuntea on ilmestynyt. Kirja auttaa ymmärtämään omaa kasvuhistoriaa, kiintymyssuhteita sekä tunteita ja hermostoa. Kun tilaat kirjan Kirjapajan verkkokaupasta, saat sen koodilla USKALLA 25 euron ystävähintaan.

Miten omaa tunnekehoyhteyttä voi vahvistaa?

Sat, 04 Mar 2023 17:45:00 +0200

Tunnekehoyhteydellä tarkoitetaan elävää, uteliasta yhteyttä itseen, omaan kehoon ja sen tuntemuksiin. Tunteet ovat kehollisia. Tunteiden tunteminen on aistimista ja kokemista, tunteiden kehollista läpi elämistä. Tunteiden kohtaaminen ja tunteminen vaatii sisäistä turvaa ja tunnekehoyhteyttä.

Monen tunnekehoyhteys on mennyt poikki jo lapsena. Kun lapsi joutuu selviytymään liian yksin tunteiden kanssa, tunnekehoyhteyden katkaisemisesta tulee selviytymiskeino, jolla pyritään vähentämään turvattomuuden tunnetta.

Jos jo lapsena tunteita ja tarpeita on ohitettu ja oma minuuden rakentuminen on jäänyt heikoksi, sama itsen ohittaminen jatkuu myös aikuisena. Monen aikuisen kohdalla tunnekehoyhteys on heikko eikä tätä välttämättä edes tunnista itsessä, koska se on tullut niin normaaliksi asiaksi elämässä. Kun tunnekehoyhteys on heikko, tunteet koetaan pelottavina ja liian vaikeina kohdattaviksi. Niitä paetaan järkeen, analysointiin ja selittelyyn. Tällöin tunteiden ei uskalleta antaa tuntua. Liiallinen Järkeistäminen ja analysointi on yksi tunteiden pakokeino. Tuntuu turvallisemmalta vain ajatella tunteita kuin todella kohdata niitä. Pelkällä ajattelulla ja miettimisellä tunteet eivät kuitenkaan vapaudu kehostamme, vaan ne saattavat vaan sotkeutua vielä enemmän isommiksi vyyhdeiksi ja jäädä vaivaamaan mieltä. Ajattelu ei yksin riitä tunteiden käsittelyyn, vaan kehon rooli on olennainen.

Jos tunnekehoyhteys on heikko, keho ja mieli saattavat olla koko ajan jännittyneisyyden tilassa eikä tunteilla ole mahdollisuutta virrata. Tunteita pikemminkin turrutetaan kuin tunnetaan. Kehossa on paljon kireyksiä, hengitys on pinnallista ja voi olla esimerkiksi univaikeuksia ja usein toistuvia päänsärkyä. Elämä on usein kiireistä, on vaikea pysähtyä itsen äärelle. Myös ajatukset ovat ylikierroksilla ja niissä ilmenee paljon huolia ja pelkoja. Yhteydettömyys itseen voi näkyä vaikeutena tunnistaa mitä tuntee ja mitä tarvitsee. Lisäksi voi olla tyhjä olo, eikä tunnu oikein miltään.

Tässä sinulle muutama kysymys, joiden avulla voit pohtia omaa tunnekehoyhteyttäsi:

Miten selvität, mitä tunnet? Kun sinulle nousee tunne, suuntaatko kehosi tuntemuksiin ja selvität näin, mitä tunnet vai alatko järjen avulla ajatella, mitä tunnet nyt?
Onko sinulla tapana loputtomiin analysoida, pohtia ja älyllistä vaikeita tapahtumia ja asioita?
Onko sinulla tapana pikemminkin ajatella tunteitasi kuin tuntea niitä?
Onko sinun vaikea tunnistaa, mitä kehossasi tapahtuu?
Tunnistatko sen, milloin olet kohdannut tunteen ja milloin olet vältellyt sitä järkeilyn avulla?

Miten yhteyttä itseen ja omaan tunnekehoon voi alkaa vahvistaa?

Tunnekehoyhteyden vahvistaminen lähtee pienistä pysähtymisistä itsen äärelle. Tunnekehoyhteyttä ei voi vahvistaa vain lukemisen ja älyllisen ymmärryksen kautta vaan tietoisilla pysähtymisillä kehon äärelle. Jos koko ajan paahtaa ja suorittaa ja suuntautuu vain kaikkeen itsen ulkopuolella olevaan (kuten televisioon tai kännykkään), täytyy tietoisesti opetella pysähtymään ja suuntaamaan huomiota kehoon.

Minuutin harjoitus päivässä on hyvä alku. Tässä muutama pieni tunnekehoyhteyttä vahvistava harjoitus:

Voit kiinnittää huomiota hengitykseen. Onko hengitys pinnallista vai syvää? Onko se nopeaa vai rauhallista? Mitä oma hengitys kertoo sinulle olotilastasi? Hengitys usein alkaa rauhoittua jo silloin, kun siihen kiinnittää huomiota. Rauhoittumista voi vahvistaa pidentämällä tietoisesti uloshengitystä.
Kiinnitä huomiota kehoosi. Tuntuuko hartioissa tai muualla kehossasi kipua tai lihaskireyksiä? Voit tietoisesti hellittää lihaskireyksistä rentouttamalla kehoasi, laskemalla hartiat alas ja ravistelemalla käsiäsi.
Opettele suuntaamaan huomiosi kehosi tuntemuksiin: Tunnen hartioissani jännitystä. Rintakehässäni tuntuu painoa. Sydämeni hakkaa lujaa. Salli nämä tuntemukset myötätuntoisesti, ja hengitä niihin. Aina kun mielesi suuntaa ajatuksiin, suuntaa huomiosi takaisin kehosi tuntemuksiin. Voit tunteiden lisäksi sanoittaa myös kehosi tuntemuksia.
Kun tunnet kehosi levottomaksi ja olosi stressaantuneeksi, kiedo kätesi ympärillesi. Halaa itseäsi tiukasti, ainakin minuutin ajan. Samalla voit silittää olkapäitäsi tai käsiäsi ja voit sanoa itsellesi: Olen tässä, turvassa. Tunne, miltä itsen halaaminen ja kosketus tuntuvat kehossasi. Muuttuiko jokin olotilassasi?

Moni saattaa ajatella, ettei näin pienillä harjoituksissa ole mitään merkitystä, ja jättää ne tekemättä. Mieli saattaa myös vastustaa harjoituksia ja tuoda ajatuksia, että ne ovat aivan hölynpölyä. On tärkeää tehdä harjoituksia silti, mielen epäilyistä ja vastustelusta huolimatta. Sillä on tunnekehoyhteyden vahvistumisen kannalta iso merkitys, mitä tekee tai jättää tekemättä päivän aikana.

Mitkä asiat vaikuttavat lapsen tunnekehoyhteyden rakentumiseen?

Tue, 17 May 2022 10:15:00 +0300

* sisältää linkin yhteistyökumppanin sivulle

Tunnekehoyhteys tarkoittaa yhteyttä omaan itseen, aistivaan kehoon ja sen tuntemuksiin. Tunnekehoyhteys rakentaa yhteyttä itseen. Tunteita ei voi tietää tuntevansa, jos yhteyttä niihin ei ole muodostunut. Tunteet ovat kehollisia. Ne tuntuvat kehossa, niitä voi säädellä kehollisin keinoin ja niitä voi purkaa kehon kautta. Moni on kadottanut yhteyden tunnekehoonsa jo varhain ja on oppinut pikemminkin ajattelemaan tunteita kuin tuntemaan niitä kehossaan.

Kun on vahva tunnekehoyhteys, pystyy elämään keho, tunteet ja tarpeet huomioon ottaen. Kun tunnistaa kehon viestejä ja tuntemuksia, tunnistaa myös tarpeita ja tunteita ja osaa toimia hyvinvointia tukevalla tavalla. Vahva tunnekehoyhteys on yhteydessä sisäiseen turvaan. Kun on sisäistä turvaa ja vahva tunnekehoyhteys, voi sallia itselle tunteiden tuntemisen ja läpielämisen ilman tarvetta paeta, vältellä ja turruttaa tunteita erilaisten pakokeinojen avulla.

Miten lapselle rakentuu vahva yhteys itseen ja omaan tunnekehoon? Mikä on aikuisen toiminnan merkitys? Miten lapsen turvan tunnetta voi vahvistaa? Miksi luovilla menetelmillä on iso merkitys tunnekehoyhteyden rakentumisen kannalta?

Aikuisen toiminnan merkitys

Yhteys itseen ja tunnekehoon rakentuu lapsena. Tähän vaikuttaa paljon vanhempien ja kasvattajien suhtautuminen lapsen tunteisiin, tarpeisiin ja kehon viesteihin.

Pieni lapsi antaa kehon tuntemusten ja tunteiden johdatella itseään. Niitä kuulostelemalla hän haluaa milloin ruokaa, milloin unta, milloin syliin. Tunteet ilmoittavat hänelle, milloin hän tarvitsee lisää hyvää oloa ja hyvinvointia. Pieni lapsi ei järkeile tarpeidensa ja tunteidensa olemassaoloa ja oikeutusta. Lapsi luottaa tunteisiin ja tarpeisiinsa ja uskoo, että myös aikuiset luottavat niihin ja täyttävät hänen tarpeensa. Pieni lapsi, jonka tarpeita tyydytetään, luottaa kehonsa tuntemuksiin ja toimii niiden mukaan.

Jos aikuiset eivät ota lapsen tarpeita ja tunteita huomioon, lapsi voi oppia tukahduttamaan tunteensa ja tarpeensa ja kadottaa näin jo varhaisessa vaiheessa yhteyden itseensä. Jos lapsen tunteita vähätellään ja niitä torjutaan, lapsi oppii sullomaan tunteet sisälleen tai hänelle alkaa kehittyä erilaisia harhautuskeinoja tunteiden välttelemiseksi. Kun lapsi saa turvaa ja kannattelua tunteiden kohtaamiseen ja läpielämiseen, hänen yhteys tunteisiin ja itseen säilyy hyvänä. Hän oppii, että tunteita tulee ja menee, niiden kanssa voi selvitä eikä tunteissa ole mitään liian pelottavaa kohdattavaksi.

Itsearvostus ja minäkuvan rakentuminen ovat yhteydessä hyvään tunnekehoyhteyteen. Lapsen on tärkeä saada kokea olevansa arvokas sellaisena kuin hän on. Kun lapsi saa ehdotonta rakkautta, hän oppii olemaan turvassa itsessään. Hänen ei tarvitse olla toisenlainen, parempi tai jotain enemmän tai vähemmän. Kasvattajana on tärkeä miettiä, miten suhtautua esim. lapsen herkkyyteen ja ujouteen. Saako lapsi olla ujo ja herkkä vai pitääkö lapsen aina olla reipas? Saako lapsi olla omanlaisensa yksilö vai pitääkö hänen muuttaa itseään aikuisen toiveita vastaavaksi? Kun lapsi kokee olevansa arvokas itsenään, hän osaa asettaa myös itseä suojelevia rajoja. On tärkeää, että myös aikuinen tukee lapsen rajoja. Lapsen ei tarvitse halata toisia eikä mennä toisen syliin, jos hän ei halua. On tärkeää, että lapsi saa sanoa ei ja lapsen ei:n sanomista on myös tärkeä kunnioittaa.

Tunnekehoyhteyden rakentumiseen vaikuttaa myös aikuisen puhetapa ja katse. Usein toistuva halveksiva ja tuomitseva katse voi johtaa itsen pienentämiseen ja jäykistymiseen katseen alla. Jos aikuinen on vaativa, väheksyvä ja koko ajan huolestunut eikä lapsi tule nähdyksi tunteineen ja tarpeineen hyvänä ja arvokkaana, lapsen sympaattinen hermosto saattaa olla koko ajan aktiivinen ja lapsi elää lähes jatkuvassa stressi- ja pelkotilassa. Aikuisen ilmaisussa saattaa toistua komentelevaan sävyyn ja kovalla äänellä sanotut sanat ja lauseet, kuten ei, hyi, lopeta, nyt riitti, sinun pitäisi, nyt ole kunnolla. Nämä sanat ja lauseet tuntuvat kehon reaktioissa, olivat ne sitten ääneen sanottuja tai vain sanattomia. Lapsen keho jännittyy ja hengitys pinnallistuu. Samoin käy, jos aikuinen huutaa usein lapselle eikä yhteyttä palauteta eikä tilannetta käydä läpi jälkikäteen. Lapsi alkaa vähitellen suojata itseään rakentamalla tunnepanssaria ympärilleen.

Kunnioittava suhtautuminen lapseen ja empaattinen ja validoiva puhetyyli tuo lapselle oloa, että hän on hyvä ja tärkeä ja hän saa olla sellainen kuin hän on. Lapsen kehon ja hengityksen ei tarvitse jännittyä koko ajan ja lapsi saa kokea turvan tunnetta. Näin myös lapsen yhteys itseen ja omaan tunnekehoon pysyy vahvana.

Turvan tunteen rakentuminen

Tuntemiseen tarvitaan turvaa. Ilman turvan tunnetta ohitamme tunteet. Pieni lapsi ei pysty kohtaamaan haastavia tunteita yksin, vaan hän tarvitsee rinnalleen aikuisen, joka sietää lapsen tunteita ja joka pystyy tarjoamaan tukea niissä hetkissä, kun tunteet vyöryvät voimakkaina. Kun lapsi on voimakkaan tunteen vallassa, aikuisen tärkeä tehtävä on palauttaa hänet turvan tilaan. Kasvattajien tehtävä on peilata lapselle turvallisella tavalla sitä, mitä hänessä tapahtuu ja palauttaa lapsen hermosto turvan tilaan. Kaikki tunteet virittävät hermostoa ja jos lapsi ei saa tunteiden kanssa aikuisen säätelytukea, hänen hermostoonsa voi jo hyvin pienestä alkaen kehittyä ali- ja ylivireystiloja eli turvattomuutta.

Selviytymiskeinomme syntyvät niissä tilanteissa, kun koemme turvattomuutta. Aiemmin lapsia on kasvatettu karaisten, eikä ole liikaa hyssytetty ja lohdutettu ja turvattomuudet juuret ovat juuri näissä hetkissä, kun on jääty liian yksin tunteiden kanssa.

Aikuisen kykyyn vahvistaa lapsen turvan tunnetta vaikuttaa se, miten aikuinen on kehollisessa yhteydessä itseensä ja miten hän pystyy rauhoittamaan omaa hermostoa. Lapsen hermosto peilaa aikuisen hermostoa ja jos aikuinen on stressaantunut ja hätätilassa, lapsen hermosto peilaa tätä eli myös hän on turvattomuuden tilassa.

Luovat menetelmät tunnetaitojen tukena

Tunteet ovat kehollisia ja pelkkä keskustelu ei välttämättä tavoita tunteita. On ihmisiä, jotka pystyvät keskustelemaan loputtomiin tunteista, ilman että keskustelu oikeasti koskettaa tunteita ja omia olotiloja. Tunteiden liiallinen älyllistäminen voi olla keino paeta todellista tunnekokemusta ja sen kipeyttä.

Sanat pitävät meitä kiinni mielessä ja järjessä, missä kuitenkaan ei ole tuntemista. Keholliset ja luovat menetelmät ovat hyvä tapa päästä syvempään kontaktiin tunteiden ja oman itsen äärelle. Luovien menetelmien avulla voi tavoittaa sellaista, mihin ei sanoilla ja järjellä pääse käsiksi. Luovat menetelmät vievät syvemmälle tasolle kuin pelkkä puhe. Esimerkiksi maalaamisen avulla voi tehdä sellaisia asioita näkyväksi, jotka ovat alitajunnan tasolla ja joita ei pysty sanallistamaan.

Luovat menetelmät vievät usein flow-tilaan ja niiden avulla päästään pois mielen ylivallasta. Luovat ja toiminnalliset menevät saavat usein ajan unohtumaan ja tämä rentouttaa ja tuo lähemmäksi itseä. Lapsen tunnekehoyhteyden rakentumisen tueksi voi käyttää kehollisten harjoitusten lisäksi maalaamista, soittamista, draamaa, muovailua jne. Nämä keinot toimivat myös aikuisille, kun tavoitteena on vahvistaa yhteyttä itseen, omaan kehoon ja luovuuteen.

Haluaisitko sinä tukea lapsen tunnekehoyhteyden vahvistumista ja saada lisäymmärrystä tunteiden kehollisuudesta? Haluaisitko oppia käyttämään luovia menetelmiä lapsen tunnetaitojen tukena?

Tutustu yhdessä Tiia Trogenin kanssa kirjoittamaani kirjaan Tunteita päästä varpaisiin. Kehotietoisuus lapsen ja aikuisen tunnetaitojen tukena. Tunnetaitoja lapselle -verkkokaupasta tilatessasi saat koodilla kasvuntaika kirjasta (ja kaikista muistakin kampanjasivuni tuotteista) alennusta 10 %.

* sisältää mainoslinkin Tunnetaitoja lapselle -sivustolle

Sisäisen turvan tunteen vahvistaminen tuo hyvinvointia elämään

Fri, 08 Apr 2022 19:15:00 +0300

Sisäisen turvan tunne on hyvän olon ja luottamuksen tunne. Sisäisen turvan tunne syntyy hermostossa. Hermosto kehittyy voimakkaimmin lapsuudessa. Turvan tunteen juuret ovat varhaisissa kiintymyssuhteissa ja siinä, miten kasvattajat ovat vastanneet lapsen tarpeisiin ja tunteisiin. Silloin, kun lapsi on saanut turvallisen lapsuuden, turvan tunne säilyy hermostossa läpi elämän. Jos kasvuympäristö on turvaton, hermosto ei pääse kehittymään tasapainoiseksi, vaan hermostoon alkaa kehittyä yli- ja alivireystiloja ja turvattomuutta. Tämä vaikuttaa esimerkiksi kykyyn säädellä stressiä ja tunteita. Myös tunnekehoyhteyden rakentuminen on yhteydessä turvan tunteeseen.

Sisäistä turvaa tarvitaan tunteiden kohtaamiseen ja tuntemiseen. Jos turvan tunnetta ei ole, lähdemme ohittamaan tunteita erilaisin harhautuskeinoin, koska tunteet tuntuvat liian pelottavilta kohdattavaksi. Harhautuskeinoja saattavat olla somen selailu, päihteet, suorittaminen, tunteiden älyllistäminen ja tilanteiden selittely tai vaikka jatkuva itsensä kiireisenä pitäminen.

Miten sisäinen turva ja turvattomuus näkyvät elämässä?

Sisäinen turva näkyy luottamuksena elämään. Kun on sisäistä turvaa, oma olo on rauhallinen, vaikka ympärillä myllertäisi. Kun ihmisellä on vahva sisäisen turvallisuuden tunne, hänen kehonsa on rento. Mielessä ei pyöri stressaavia ajatuksia eikä elämä pyöri koko ajan huolien ja murheiden ympärillä. Luovia ideoita syntyy helposti. Turvan tunteesta käsin on helpompi sanoa myös ei ja vetää rajat omalle jaksamiselle. Kun on sisäistä turvaa, olo on optimistinen ja näkee enemmän mahdollisuuksia uhkien sijaan.

Sisäinen turvattomuus näkyy huolissa ja ongelmissa pyörimisenä. Pelot hallitsevat elämää. Kehossa on paljon jännitystiloja ja on vaikeaa olla rento ja pysähtyä itsensä äärelle. Pienetkin vastoinkäymiset saattavat saada olon sekaisin. Kun on sisäistä turvattomuutta, on vaikea olla läsnä ja nauttia tästä hetkestä. Ajatukset pyörivät joko menneessä tai tulevassa. Turvattomuuden tunnetta voi tulla esiin, kun suunnitelmat ja aikataulut muuttuvat. Sisäisen turvattomuuden tunne voi näkyä myös turvarakanteiden luomisena ja niihin takertumisena. Tämä voi tarkoittaa sellaisten ulkoisten puitteiden rakentamista, jotka näyttävät hyviltä, mutta eivät kuitenkaan tunnu siltä. Tämä voi ilmetä esim. ihmissuhteissa tai työssä.

Mitä sisäisen turvan vahvistaminen tuo elämään?

Sisäisen turvan vahvistuminen mahdollistaa syvempää yhteyttä itseen. Se tuo tilaa omalle sisäisyydelle, tunteille ja ajatuksille. Kun sisäinen turva vahvistuu, tunneyhteys itseen vahvistuu ja omien tunteiden tunteminen, sietäminen, kannattelu ja purkaminen tulee helpommaksi. Tällöin on mahdollista vähitellen hellittää omista selviytymiskeinoista.

Sisäisen turvan vahvistuminen auttaa asettumaan lempeästi omalle puolelle. Se mahdollistaa myötätuntoisen suhtautumisen itseen ja tunteisiin. Kun turvan tunne vahvistuu, se auttaa rauhoittumaan ja laskeutumaan mielen tasolta kohti kehon tuntemusten kuulostelua. Sisäisen turvan vahvistaminen laannuttaa kiirettä ja vähentää stressiä. Olo on rennompi ja luottavaisempi.

Miten sisäistä turvaa voi vahvistaa?

Hermostoa säätelemällä ja rauhoittamalla voimme vahvistaa sisäisen turvan kokemusta. Tunnemme parasympaattisen hermoston ja vagushermon aktivoitumisen turvan tunteena. Tällöin mieli ja keho rauhoittuu eikä aivojen tarvitse enää olla hälytystilassa.

Turvan tunne alkaa syntyä itseä hoivatessa. Kun alkaa tietoisesti harjoitella parasympaattisen hermoston aktivoimista, se alkaa vähitellen näkyä turvan tunteen vahvistumisena. Keinoja turvan tunteen vahvistamiseen ovat esim. läsnäoloharjoitukset ja rentoutuminen, rauhallinen venyttely, jooga ja muut rauhoittavat liikuntalajit, rentouttavissa kehohoidoissa ja hieronnoissa käyminen, luovien menetelmien käyttäminen (maalaaminen, taidepäiväkirja, kirjoittaminen), fyysisestä terveydestä ja riittävästä unenmäärästä huolehtiminen jne.

Turvattomuuden tilasta ei pääse pois järkeilemällä, vaan hermoston rauhoittumisen kautta. Kun oppii pitämään itseään turvan tilassa mahdollisimman tietoisesti ja usein, voi auttaa hermostoa säilyttämään lepotilan.

Omaan arkeen voi tietoisesti luoda rauhoittumisen hetkiä. Voit kirjoittaa paperille ylös asioita, jotka sinua rauhoittavat ja rentouttavat ja tehdä näitä asioita n. 15 minuuttia päivittäin. Näin autat hermostoasi rauhoittumaan ja luot sitä kautta elämääsi levollisuutta ja turvaa.

Lähteitä:

Vahvista sisäisen turvan tunnettasi -verkkokurssi (Maiju Palin)

Miksi siili kiroilee? Tunnetaitokirja. (Jenni Sofia ja Milla Paloniemi)

Sydänvoimaa muutokseen. Lempeitä matkaeväitä omalle polulle ja elämän myllerryksiin. (Anna Taipale)

Näin voit vahvistaa lapsen kykyä säädellä tunteita

Mon, 06 Sep 2021 22:30:00 +0300

Viljami häviää lautapelissä, ja hän heittää pelinappulat pitkin olohuonetta. Iida kiukustuu, kun leikki ei mene hänen mielensä mukaan, ja hän lyö kaveriaan pikaistuksissaan.

Viljamilla ja Iidalla tunteet ovat ottaneet vallan. Miten lasten kykyä säädellä tunteita voi vahvistaa? Millainen rooli aikuisella on lapsen tunnesäätelytaitojen tukemisessa?

Mitä tunteiden säätelyllä tarkoitetaan?

Tunteiden säätelyllä tarkoitetaan kykyä käsitellä tunteita niin, etteivät tunteet käy ylivoimaiseksi itselle tai tilanteeseen nähden eivätkä ne vahingoita ketään. Jos ei osaa säädellä tunteitaan, seurauksena voi olla hallitsemattomia tunnepurkauksia, ajautumista tunteiden vietäväksi ja vellomista turhankin pitkään haastavissa tunteissa. Kun ei ole tunteiden armoilla, pystyy toimimaan paremmin arjessa.

Kiukkua voi oppia säätelemään niin, etteivät nyrkit enää heilu. Jännitystä ja pelkoa voi oppia lieventämään. ⁠Kun lapsella on keinoja tunteiden keholliseen tuntemiseen ja säätelemiseen, haastavia tunnetilanteita tulee harvemmin, kun tunteet eivät vyöry enää yli niin usein vaan lapsi pystyy elämään ne läpi.⁠⁠

Tunnesäätelyn pulmat aiheuttavat helposti lapselle häpeän tunnetta. Kyky säädellä tunteita rakentaa positiivista minäkuvaa ja lisää itseluottamusta. On lapselle hyvin voimauttavaa, kun hän oppii itse vaikuttamaan tunteisiinsa eivätkä tunteet enää niin usein vie häntä mennessään.

Aikuisen rooli lapsen tunnesäätelyn tukijana

Pieni lapsi tarvitsee paljon aikuisen ymmärtävää ja rauhoittavaa tukea tunteidensa kanssa. Jotta lapsi oppii säätelemään tunteita, se vaatii vuorovaikutusta ja sitä, että aikuinen on toiminut ensin kanssasäätelijänä ja rauhoittajana. Kun lapsi on tunnekaappauksen vallassa, aikuisen myötätuntoiset, tyynnyttävät ja turvaa heijastavat viestit auttavat lasta rauhoittumaan ja pääsemään takaisin sosiaaliseen yhteyteen. Tällöin lapsen oma toiminnanohjaus ja tunteiden säätely tulevat taas mahdollisiksi.

Lapsen tunnekapasiteetti, kyky kohdata, säädellä ja elää tunteita läpi kasvaa, kun aikuinen hyväksyy empaattisesti lapsen tunteet ja tukee lasta tunteiden keholliseen kohtaamiseen. ⁠Jokainen kokemus siitä, että on pystynyt elämään tunteet läpi turvallisen aikuisen kanssa lisää lapsen tunnekapasiteettia ja näin lapsen tunnesäiliö eli kyky kohdata tunteita vahvistuu.⁠ On tärkeää, ettei aikuinen selitä pois lapsen tunteita eikä myöskään mene mukaan lapsen tunteeseen.

Aikuisen on tärkeä auttaa lasta kohtaamaan kaikkia tunteita. Saa itkeä, saa kiukutella, saa jännittää. Tunteet tulevat ja menevät aaltoina, ne voimistuvat ja taas vähän laantuvat. Kun tunteen huipun on elänyt yhdessä läpi, tunne alkaa hetken päästä taas helpottaa. Muista, että tunteet haluavat liikkua, ne haluavat tulla läpieletyiksi ja prosessoiduiksi.

Aikuisen on hyvä olla lapsen lähellä ja samalla kunnioittaa lapsen tilan tarvetta⁠. Lapsi hyötyy siitä, että aikuinen vahvistaa hänen turvan tunnettaan osoittamalla ilmein ja elein hyväksyvänsä lapsen tunteen. Lasta tukee aikuisen myötätuntoinen asenne.

Monia tilanteita voi estää eskaloitumasta, kun opettelee sekä oman kehon että lapsen kehon merkeistä, milloin tunnesäätelyn jarrut ovat pettämässä ja tarjoa lapselle tukea rauhoittumiseen. Kun nyrkit heiluvat ja tavarat lentelee, sieltä on paljon vaikeampi rauhoittua kuin pienestä ärtymyksestä.

Lapsen kanssa voi harjoitella tunnesäätelytaitoja

Lasten tunnesäätelytaitoja voi vahvistaa. Erilaisten tunnetaitoharjoitusten avulla voi opetella rauhoittamaan kehoa ja mieltä ja oppia ottamaan taukoa ennen reagointia. Yksi keskeinen asia tunnesäätelytaitojen vahvistamisessa on yhteys omaan kehoon. Kehon muutosten havainnointi on tärkeä taito, jotta opitaan reagoimaan ajoissa, ennen kuin tunteet ovat vyöryneet täysin yli.

Lasta voi opettaa esimerkiksi rauhoittamaan omaa hengitystä, kiinnittämään huomiota aisteihin haastavissa tunnetilanteissa tai maadoittamaan jalkoja lattiaan. Nämä ovat keinoja, jotka hyödyttävät ihmistä ihan kaikissa ikävaiheissa ja missä tahansa stressaavissa tilanteissa tai haastavien tunteiden hetkellä.

Kaipaatko sinä keinoja lapsen tunnesäätelytaitojen vahvistamiseen? Toivotko saavasi keinoja tukea lapsen rauhoittumisen taitoja haastavissa tunnetilanteissa?

⁠Moni aikuinen ja kasvattaja ei ole saanut omassa lapsuudessaan tukea ja keinoa tunnetaitoihin ja tunteiden säätelyyn, ja siksi lasten tunteiden säätelyn tukeminen tuntuu vaikealta. Ehkä sinunkin kohdallasi on niin. Helpottaakseni sinua olen tehnyt ladattavan ja tulostettavan materiaalipaketin lapsen tunnesäätelytaitojen tukemiseksi. Materiaalipaketti sisältää teoriatietoa tunnesäätelyn taidoista, tunteiden säätelyn kehittymisestä, aikuisen roolista lapsen tunnesäätelyn tukijana ja erilaisista keinoista tunteiden säätelyyn. Lisäksi pakettiin kuuluu 20 harjoitusta. Tutustu Toiminnallisin kortteihin lapsen tunnesäätelyn tueksi -materiaalipakettiin ja tilaa se itsellesi täältä.

Hyvä hengitys tuo tasapainoa elämääsi

Wed, 30 Jun 2021 22:20:00 +0300

Eikös jokainen osaa hengittää? Miksi hengitykseen pitäisi tutustua? Hengitys virtaa meissä jatkuvasti, huomasimme me sitä tai emme. Tasapainoinen ja virtaava hengitys on valtava voimavara ja hyvinvoinnin lähde. Kun tutustuu omaan hengitykseen ja oppii rauhoittamaan sitä, voi löytää syvemmän yhteyden itseensä ja omiin tunteisiin.

Kiire, huolet, stressi, haastavat tunteet saavat hengityksen helposti epätasapainoon. Epätasapainoisen hengityksen voi tunnistaa siitä, että leposyke on kiivasta ja tihentynyttä. Hengityksen virtaavuuden kokemus puuttuu. Hengitystä pidätetään tai hengityksen virtaus katkaistaan lihasjännityksen avulla. Epätasapainoisessa hengityksessä uloshengityksen jälkeinen lepotauko on lyhyt tai se puuttuu kokonaan. Huokailu, haukottelu ja ilman nieleminen voivat myös kertoa epätasapainoisesta hengityksestä. Myös se kertoo epätasapainoisesta hengityksestä, jos levossakin hengittää suun kautta. Ylihengittäminen ja tauoton hengittäminen viestivät myös epätasapainoisesta hengityksestä, kuten myös apuhengityslihasten epätarkoituksenmukainen käyttö.

Tasapainoinen hengitys näkyy virtaavuutena. Tasapainoinen hengitys on yhteydessä riittävän turvalliseen ja tasapainoiseen vuorovaikutussuhteeseen ja kykyyn ymmärtää mitä itsessä ja toisessa tapahtuu.

Hengitystapasi vaikuttaa ihan kaikkeen. Vireystasoon, tunteisiisi, mielialaan, ruuansulatukseesi, asentoosi ja ryhtiisi. Hyvä hengitys tuo tasapainoa koko elämääsi.

Omaan hengitykseen kannattaa tutustua

Oman hengityksen äärelle on hyvä oppia pysähtymään. Monesti hengitys muuttuu jo silloin, kun sen huomioi. Jos huomaat, että hengityksesi on pinnallista ja nopeaa, se on usein merkki siitä, että elämässäsi on jotain liikaa. Stressiä, samaa kehää pyöriviä itseä soimaavia ajatuksia, kiirettä, kehoon jumittuneita tunteita.

Omaa hengitystä voi käyttää työkaluna arjessa. Se kertoo hyvinvoinnistasi. Annan sinulle tehtäväksi tutustua hengitykseesi: Kysy arjessa niin usein kuin mahdollista itseltäsi: missä tunnen hengitykseni? Näin tulet tietoiseksi, millaisesta olotilasta hengityksesi antaa viitteitä ja kehität kykyä tunnistaa, mitä kehossasi tapahtuu.

Voit kiinnittää huomiota, mitä hengityksellesi tapahtuu, kun esim. selaat somea, kun ärsyynnyt, kun suutut, kun naurat, kun sinua jännittää, kun imuroit, kun kävelet, kun olet menossa illalla nukkumaan ja kun heräät. Samalla tulet ottaneeksi päivääsi mikrotaukoja. Niitä tuskin on kenenkään elämässä liikaa. Lisäksi pelkästään jo sillä, että palaa hengityksen äärelle, on kehoa ja mieltä rauhoittava vaikutus.

Hengitys kehon ja mielen rauhoittajana

Rauhallinen hengitys on parasta ensiapua hätääntyneelle ihmiselle, haastavien tunteiden kanssa ja akuutissa stressissä olevalle. Hyvää ensiapua ovat seuraavat keinot:

Laita jalat tukevasti maahan, maadoita itsesi.
Hengitä nenän kautta, se vähentää ylihengittämistä.
Harjoittele hengitysliikkeiden tiedostamista ja oman kehon tuntemusten havainnointia.
Laita kätesi vatsan päälle, se rauhoittaa ja luo turvallisuuden tunnetta.
Painota rauhallista uloshengitystä. Rauhoittuakseen ei ole tarpeen hengittää syvään. Hengityksen syventäminen pikemminkin aktivoi meidät kuin rauhoittaa. Rauhoittumiseen auttaa paremmin ajatus hellittämisestä ja rauhallinen uloshengitys, jonka jälkeen voi syntyä itsestään lepotauko. Rauhallinen uloshengitys aktivoi autonomisen hermoston parasympaattista, rauhoittavaa järjestelmää.
Lisää rauhoittavia sanoja hengitykseen: Ei ole mittään hättää, Tämäkin tunne menee ohi. Tuen itseäni tämän tunteen kanssa, Hengitys hengitykseltä oloni rauhoittuu.

Miten hengitystä voi käyttää työvälineenä omassa arjessa?

Ensimmäinen askel hengityksen kanssa on tietoiseksi tuleminen ja omien tapojen ihmettely. Seuraavaksi voi kokeilla erilaisia keinoja auttaa itseä kohti rakentavampaa ja rauhoittavampaa olemisen tapaa ja suhtautumista.

Tässä muutama vinkki, miten hengitystä voi käyttää työvälineenä omassa arjessa:

Pyri hengittämään pääosin nenäsi kautta. Se estää ylihengittämistä ja vahvistaa kokemusta tietoisena olemisesta. Aina kun huomaat, että hengität suun kautta, pyri siirtymään nenän kautta hengittämiseen.
Kuulostele hengitystäsi arjessasi ja opettele tunnistamaan, mitä hengitys kertoo sinulle itsestäsi ja tunteistasi.
Tauota päiviäsi. Yhdistä palautuminen ja pienet rauhoittumisen hetket sekä arkeen että työhön. Salli itsellesi lupa vain olla.
Opettele sinulle sopivia tapoja rauhoittumiseen. Kokeile hengityksen rauhoittamista haastavissa tunnetilanteissa. Kiinnitä huomiota myös tukevaa asentoon, maadoittumiseen, juurtumiseen. Hengitys häiriintyy, jos kadotat yhteyden maan vetovoimaan ja kannatelluksi tulon kokemiseen.
Vahvista myötätuntoista suhtautumista itseesi. Se tukee myös tasapainoista hengitystä. Itsen sättiminen ja soimaaminen vie kehosi ja hengityksesi epätasapainoon.

Lähteitä

Hengitys virtaa (Minna Martin)

Hengitysterapeutin työkirja (Minna Martin, Maila Seppä, Rauni Nissinen)

Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena -koulutuksen muistiinpanot

Miten lapsen tunnetaitoja voi tukea arjessa?

Sat, 12 Jun 2021 12:00:00 +0300

Tunnetaidot ovat itsetuntemuksen ja hyvän mielenterveyden perusta. Omien tunteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen auttaa myös hahmottamaan toisen tunteita, mikä on olennainen osa vuorovaikutustilanteita ja niissä toimimista.

Tunnetaitojen harjoittelemisen myötä itsetuntemus, levollisuus ja keskittymiskyky paranevat. Lapsi saa rohkeutta itsensä ilmaisemiseen. Tunnetaitoiset lapset tulevat myös paremmin toimeen ystäviensä kanssa. Hyvät tunnetaidot vahvistavat myös kykyä säädellä stressiä.

Tunnetaitoja pystyy opettelemaan ja oppimaan, sekä aikuisen mallista että erilaisten tunnetaitoharjoitusten avulla. Lapselta ei voi odottaa taitoja, joita hänen kanssaan ei ole harjoiteltu. Tunnekasvatuksen tavoitteena on antaa lapselle eväitä koko elämää varten. Tavoitteena on, että lapsi tutustuu tunteisiinsa, niiden säätelyyn, rakentavaan ilmaisuun ja purkamiseen. Mitä nuorempana näiden taitojen harjoitteleminen aloitetaan, sitä tunne-elämältään tasapainoisempia ja itsetunnoltaan terveempiä aikuisia lapsista kasvaa.

Tunnetaitoja ei opita vain puhumalla ja kuuntelemalla, vaan kokemalla, tutkimalla ja harjoittelemalla, ihan normaaleissa arjen tilanteissa. Aikuisen omien tunnetaitojen ja mallin merkitys on suuri.

Miten lapsen tunnetaitoja voi tukea arjessa? Mitkä ovat ydinasioita lapsen tunnetaitojen tukemisen kannalta? Tässä kirjoituksessa annan vinkkejä lapsen tunnetaitojen tukemiseen arjen keskellä.

Vinkkejä lapsen tunnetaitojen tukemiseen arjessa

Kiireetön ja rauhallinen arki

Tärkeää on kiireetön aika lapsen kanssa, jotta keskustelu esimerkiksi lapsen päivän tapahtumista ja hänen mieltä painavista asioista on mahdollista. Jos aikuinen on koko ajan kiireinen, lapsi aistii tämän eikä nosta esille asioitaan. Päivän päätteeksi voit keskustella päivän aikana ilmenneistä tunteista: Mikä sinun tänään innosti? Tunsitko tänään itsesi vihaiseksi joissakin tilanteissa? Missä tilanteissa sinä olit vihainen? Mistä asioista tunsit tänään iloa?

Kiireettömyys ja rauhallisuus mahdollistaa myös pysähtymisen oman kehon ja tunteiden äärelle. Se on tunteiden tunnistamisen kannalta tärkeää. Myös tunteiden säätely on helpompaa silloin, kun lapsen (tai aikuisen) keho ei ole koko ajan ylikierroksilla stressistä ja kiireestä.

Tunnepuheen käyttäminen

Rikkaan tunnekielen käyttäminen arjessa on yksi avain lapsen tunnetaitojen vahvistamiseen. Tunteiden nimeäminen auttaa myös tunnesäätelyssä: tunne lähtee lievenemään, kun se nimetään.

Sanoita omia ja lapsen tunteita ääneen: Kylläpä tänään tunsin itseni iloiseksi, kun työkaveri kehui työpanostani. Taidat olla tosi innoissasi, kun sait synttärikutsun ystävältäsi ja näen sinun nauravan ja pomppivan. Minua hermostutti, kun bussi tuli myöhässä ja pelkäsin, etten ehdi tärkeään työtapaamiseen ajoissa.

Kun puhut tunteista lapsen kanssa, vältä luennointia. Sen sijaan voit kysyä kysymyksiä, jotka auttavat lasta pohtimaan kokemuksiaan ja miettimään itse ratkaisuja tilanteisiin. Kun torni kaatui ja tunsit itsesi vihaiseksi, mitä voisit tehdä näissä tilanteissa? Mikä auttaisi sinua rauhoittumaan?

Ongelmanratkaisutaitojen vahvistaminen on yksi osa tunnetaitojen tukemista. Lasta voi tietoisesti ohjata miettimään erilaisia vaihtoehtoja, miten tunteiden äärellä ja haastavissa tunnetilanteissa voisi toimia.

Aikuisen mallin merkitys

Lapsen tunnetaitojen tukemiseen liittyy olennaisesti aikuisen omat tunnetaidot ja aikuisen suhtautuminen lapsen tunteisiin arkisissa tilanteissa. Tällä on paljon suurempi merkitys kuin yksittäisillä tunnetaitoharjoituksilla lapsen tunnetaitojen vahvistamiseksi.

Lapsi tarvitsee paljon turvaa tunnetilanteissa. Hän tarvitsee aikuisen, joka sietää hänen tunnemyllerrystään ja jakaa tunnetta hänen kanssaan. Vahvista siis omia tunnetaitojasi, se auttaa sekä sinua että lasta paljon. Et voi viedä lasta pidemmälle kuin missä itse olet omien tunnetaitojesi kanssa.

Voit tietoisesti sanoittaa omaa toimintaasi tunteiden äärellä: Kylläpä minua jännitti tänään pitää töissä puhe. Tein muutaman rauhallisen pitkän uloshengityksen ja jännitys lähti vähitellen helpottamaan. Nyt tunnen itseni niin vihaiseksi, että minun on parempi nyt rauhoittaa itseäni hetken aikaa.

Lapsen tunteiden validointi

Validoinnilla tarkoitetaan tunnetilan ymmärrystä ja sen todeksi ottamista. Jos lapsi kertoo, että hänen kissansa kuoli, hänen tunnekokemuksensa on luultavasti suru ja ikävä. Aikuinen voi todeta esimerkiksi: Sua taitaa surettaa kissan kuoleminen. Saa olla surullinen ja itkeä. Tai: Sulla taitaa olla tosi kova ikävä kissaa. Moni lähtee tällaisessa tilanteessa ohittamaan lapsen tunnekokemusta ja ratkaisemaan sitä: Ei kannata surra, kissa oli jo vanha. Voit saada uuden kissan tilalle. Nämä lauseet eivät kohtaa lapsen tunnekokemuksen kanssa.

Empaattisen kohtaamisen avulla lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi eikä hänen tunnekokemustaan ohiteta järkeilyllä, harhauttamisella ja selittelyllä. Validointi edellyttää kykyä empatiaan eli kykyä samastua ja ymmärtää toisen kokemusta. Mitä enemmän aikuinen suhtautuu empaattisesti lapsen tunteisiin, sitä enemmän lapsi oppii tunteiden hyväksyvää kohtaamista ja empatiaa sekä itseään että toisia kohtaan.

Tunteiden kehollisuus

Tunteet ovat kehollisia. Jännitys voi tuntua perhosina vatsassa, pelko voi karmia selkäpiitä, suru voi tuntua koko kehon lamaannuksena, viha saa koko kehon kiristymään ja sykkeen nousemaan. Tärkeä osa tunnetaitojen vahvistamista on oman kehoyhteyden vahvistaminen: Mitä minun kehossani tapahtuu? Mitä se kertoo tunteistani ja tarpeistani? Tunteita ei voi tietää tuntevansa, jos yhteyttä niihin ei ole muodostunut.

Tunnekehoyhteyden vahvistaminen alkaa kehon äärelle pysähtymisistä: Tutkitaan sitä, mitä omassa kehossa tapahtuu. Lasta voi ohjata huomaamaan kehonsa muutoksia tunteiden äärellä: Huomasin, että kätesi meni nyrkkiin. Oletkohan vihainen nyt? Sanoit, että vatsassasi myllertää, kun olet menossa uuteen päiväkotiryhmään. Mistähän tunteesta vatsasi myllerrys voisi kertoa?

Erilaiset pienet pysähtymiset oman kehon äärelle, rentoutumis-, tietoisuustaito- (mindfulness-), hengitys- ja kosketusharjoitukset tukevat tunnekehoyhteyden vahvistumista. Tutustuminen oman kehon tuntemuksiin vahvistaa sekä kykyä tunnistaa että säädellä ja purkaa tunteita. Koska tunteet ovat kehollisia, myös parhaat tunnesäätelykeinot ovat kehollisia. Oman kehon kautta voi vaikuttaa tunteiden voimakkuuteen ja kestoon.

Kaipaatko sinä toimivia ja helppoja tapoja vahvistaa lapsen yhteyttä itseensä ja tunteisiinsa? Haluaisitko keinoja lapsen tunnetaitojen tukemiseen? Toivoisitko pääseväsi keskusteluja syvemmälle tasolle lapsen tunnetaitojen tukemisessa? Olen tehnyt Toiminnalliset kortit lapsen tunnetaitojen tukemiseksi, joissa on sekä teoriatietoa lapsen tunnetaitojen tukemisesta että peräti 100 tehtävää lapsen tunnetaitojen vahvistamiseen. Tutustu Toiminnallisiin kortteihin lapsen tunnetaitojen tukemiseksi ja tilaa ne itsellesi tästä.

Lasten empatiataidot – miten lasten empatiataitoja voi vahvistaa?

Sat, 17 Apr 2021 10:00:00 +0300

Väkivaltaa ja kiusaamista voi ehkäistä vahvistamalla lapsen empatiataitoja. Kun ihminen pystyy asettumaan toisen asemaan, hän ei loukkaa ja kiusaa muita. Kyvyttömyys empatiaan on iso riski sille, että lapsesta tulee kiusaaja.⁠

Empatiataitoinen ihminen ymmärtää toisen tunnetilan ja osaa reagoida hänen tunneilmaisuunsa. Empatiataitoinen ihminen myötäelää toisen ihmisen tunteita, viestejä ja näkökulmia. Empatiataidot ovat tärkeitä toisten ihmisten ymmärtämisessä. Empatiataidot lisäävät vuorovaikutustaitoja ja auttavat hoitamaan suhteita toisiin ihmisiin.

Empatiataidot (kuten kaikki metakognitiiviset taidot) kypsyvät samaa vauhtia kuin aivojen etuotsalohkot. Empatiataidot kehittyvät pitkälle aikuisikään saakka. Ja empatiataitoja voi vahvistaa vielä aikuisenakin.

Empatiataitoja voi oppia⁠

Miten lapsen empatiataitoja voi vahvistaa? Seuraavassa käyn läpi aikuisen suhtautumistavan merkitystä, tunteiden sanoittamista ja lapselle lukemisen merkitystä empatiataitojen vahvistamisessa.

Aikuisen suhtautumisen ja toimintatavan merkitys

Lapsi oppii empatiaa, kun hänelle ollaan empaattisia⁠

Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että hänen viestinsä ymmärretään ja niihin tartutaan. Lapsi tarvitsee perusturvaa ja myötätuntoista suhtautumista. Ilmapiiri kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa ja kerhoryhmissä vaikuttaa lapsen empatiataitojen kehittymiseen. Empatiakyvyn kehittymisen edellytyksenä on kokemus siitä, että on saanut osakseen empatiaa. Esimerkin voima on ylivoimainen, ja aikuisen toimintatavat ovat keskeisessä asemassa.

Lapsi, joka kohdataan myötätunnolla, oppii empatiaa. Suhtaudu lapseen ja hänen tunteisiinsa myötätuntoisesti ja lämmöllä. Pysy lapsen rinnalla haastavienkin tunteiden hetkellä.

Jotta voit suhtautua lapsiin lämmöllä, sinun tulee opetella itsemyötätuntoa ja suhtautua ensin itseesi ja omiin tunteisiisi hyväksyen, sallivasti ja armollisesti.⁠ Myötätunnon ja empatian kasvattaminen itseä kohtaan lisää hyvinvointia ja ennaltaehkäisee väkivaltaa. Itsemyötätuntoa voi opetella ja oppia.

Empatiataitoihin vaikuttaa paljon vuorovaikutus perheessä

Silloin, kun vanhemmat ja kasvattajat puhuvat ajatuksiaan ääneen ja sanoittavat mielensisältöjään, lapsen ajattelu ja kyky tunnistaa omia mielentilojaan kehittyy. Tämä tukee lapsen kykyä samastua ja asettua toisen asemaan.

Empatian kehittymiseen vaikuttaa paljon se, onko perheessä empatiaa tukeva kulttuuri. Kun lapsen tunteisiin ja tarpeisiin vastataan eikä hän jää yksin tunnekokemustensa kanssa, lapsen perusturva vahvistuu.

Muista, että vastoinkäymiset ja virheet ovat inhimillisiä, niitä sattuu kaikille. Älä rankaise lastasi (tai itseäsi) mokista.⁠ Pyydä anteeksi lapselta, jos olet tehnyt väärin. Lapsi oppii esimerkin voimalla.⁠

Tunteiden sanoittaminen

Empatiataitojen taustalla on kyky tunnistaa ja nimetä omia tunteita. Käytä tietoisesti tunnepitoista kieltä arjessa. Puhu omista tunteistasi ja sanoita lapsen tunteita. Muista, että et voi koskaan täysin tietää toisen tunteita, joten ei ole hyvä sanoa: Sinä olet nyt vihainen. On parempi sanoa: Sinä taidat nyt tuntea itsesi vihaiseksi. Tai: Minusta näyttää, että sinä tunnet nyt itsesi vihaiseksi.

Lasta voi myös aktivoida keskustelemaan siitä, miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Jos lapsi ei osaa eläytyä toisen tunteisiin, aikuinen voi kertoa ajatuksiaan siitä, miltä toisesta saattaa tuntua eri tilanteet.⁠

Yksinkertaisia kysymyksiä lapsen empatiataitojen vahvistamiseksi ovat: Miltähän Villestä mahtaa tuntua? Mitä luulet, miltä Maisasta tuntuu? Kysymykset auttavat asettumaan toisen saappaisiin ja pohtimaan tilannetta toisen näkökulmasta. Kysymyksiä voi käyttää niin kirjoja lukiessa, telkkariohjelmia katsoessa kuin arkisissa tilanteissakin. Toisen asemaan asettumisen harjoitteleminen on erityisen tärkeää tunnekylmille lapsille, joiden on vaikea ymmärtää ja jakaa toisen ihmisen tunteita.

⁠Empatiataitoja kehitettäessä avainasemassa on toisten ajatusten ja tunteiden tunnistaminen ja sen ymmärtäminen, että ne voivat poiketa siitä, mitä itse kokee. Empatiataitoihin liittyy kyky kunnioittaa jokaisen omaa kokemusta.

Lue ja keskustele

⁠Lue lapselle kirjoja. On todettu, että kirjojen lukeminen lisää kykyämme tuntea empatiaa. Kirjoja lukiessa ja kuunnellessa pohdimme maailmaa jonkin toisen ihmisen ajatusten läpi ja kohtaamme erilaisia tilanteita toisten kautta. Tämä auttaa näkemään tilanteita muiden silmin. Kirjoja lukemalla ja kuuntelemalla lapsi tutustuu uusiin maailmoihin ja oppii eläytymään siihen, miltä toisesta tuntuu. Lukeminen lisää myös suvaitsevaisuutta. Lisäksi lapselle lukeminen vahvistaa aikuisen ja lapsen suhdetta, joka on myös tärkeä asia lapsen empatiataitojen kehittymisen kannalta.

Lapsille kannattaa lukea monipuolisesti erilaisia kirjoja. Kirjan ei tarvitse tuoda tunnetaitoja alleviivatusti esille ollakseen kehittävä. Hyviä kirjoja ovat esimerkiksi Piki, Pallo kuuluu kaikille, Toivo ja valas, Stella ja toivomustähti sekä Molli ja Kumma.

Haluaisitko sinä kasvattaa empaattisia, tunnetaitoisia ja toiset huomioon ottavia lapsia? Kaipaatko työkaluja lapsen empatiataitojen tukemiseen? Keskustelukortit lapsen empatiataitojen vahvistamiseksi on helppo työkalu. Tutustu empatiakortteihin tästä.

Lähteet

Empatiataidot

Kiusaamista vastaan empatiakykyä vahvistamalla

Ovatko empatiataidot rapistumassa?

Kiusaaminen – syyt, seuraukset ja puuttuminen

Miten kiukkuraivareita voi ehkäistä ennalta?

Sun, 14 Mar 2021 14:15:00 +0200

Pum! Kiukkuräjähdys! Tavarat lentelevät, nyrkki heiluu. Voiko kiukkuräjähdyksiä ennaltaehkäistä?

Kyllä, osan tunneräjähdyksistä voi ehkäistä. Kiukku on kuitenkin yksi normaaliin elämään kuuluva tunne eikä kaikkea kiukkua ole tarkoitus poistaa elämästä. Kiukkua ei ole tarkoitus vältellä eikä silotella lapsen elämää niin, ettei hän tuntisi kiukkua.

Millaisia ennakoivia keinoja voi käyttää ennen tunnereaktion syntymistä?

Ennakoivia keinoja ennen tunnereaktion syntymistä

Grossin prosessimalli jakaa tunteiden säätelykeinot ennakoiviin ja reaktiosidonnaisiin sen mukaan, pyritäänkö niillä vaikuttamaan tunnereaktioon ennen sen syntymistä vai sen jälkeen. Ennakoivia keinoja käytetään nimensä mukaisesti ennen reaktion syntymistä, jolloin pyritään ylläpitämään tasapainon tilaa.

Ennakoinnin avulla pyritään vaikuttamaan tulevien tapahtumien kulkuun. Keinoja ovat:

Tilanteen valinta niin, ettei se aiheuta suurta tunnereaktiota

Ei esimerkiksi mennä pitkän päivän päätteeksi tai nälkäisenä ruokakauppaan, jos tietää, että se on liian kuormittavaa lapselle ja lapsi helposti raivostuu kaupassa.

Tilanteen muokkaaminen vähemmän mielipahaa tuottavaksi

Tähän voi kuulua esimerkiksi ympäristöön tehtävät muutokset tai se, kuinka pitkän ajan toimintaan käyttää. Lasten kanssa toimiessaan aikuinen kulkee tilanteessa ikään kuin askeleen edellä. Jos tietää, että sisarukset jaksavat pelata keskenään lautapeliä vain vartin, heidän luokseen kannattaa mennä ennen tuon aikarajan loppumista ja ehdottaa jotain muuta tekemistä ennen ennakoitua ristiriitaa. Samoin lapsen kanssa voi mennä kauppaan sellaiseen aikaan, kun sekä lapsella että aikuisella on hyvä vireystila ja esimerkiksi jonoja ei ole.

Lapsen huomion suuntaaminen muuhun kuin tilanteeseen

Jos illan kauppareissua ei voi välttää ja kassajono on pitkä ja huomaa, että lapsi alkaa hermostua, lapsen kanssa voi miettiä tulevan illan yhteistä pelihetkeä ja tutkia kukkakaalin kummallisilta näyttäviä kukintoja.

Huom! Tällä ei tarkoiteta sitä, että mielipahan hetkellä lapsi harhautetaan tunteesta pois vaan nimenomaan ennaltaehkäisevänä keinona.

Kognitiivinen muutos eli tilanteen tulkinta uudella tavalla

Tällä tarkoitetaan näkökulman vaihtamista. Lapsi voi itse muuttaa ajatustaan tilanteesta. Esimerkiksi hävitessään lautapelissä voi ajatella: Nyt kävi näin, toinen voitti tuurilla. Seuraavalla kerralla minä voin voittaa.

Kognitiivinen muutos voi auttaa myös aikuista suhtautumaan kiukkuun eri tavalla. Aikuinen voi ajatella, että lapsen kiukkuisuus johtuu väsymyksestä eikä ole ärsyttävää uhmakkuutta.

Tutkaile lapsen kuormitusta ja stressiä

Jos lapsi on jatkuvasti kiukkuinen ja ärtynyt ja tulee usein tosi vihaiseksi, on hyvä miettiä, onko lapsi liian stressaantunut ja kuormittunut ja nukkuuko hän liian vähän. Silloin pitää miettiä, miten lapsen elämän kokonaiskuormitusta saisi vähennettyä. Tällöin ei yleensä yksittäiset keinot auta. Stressaantuneena kuormitustaso on niin kova, että pieneltäkin tuntuvat asiat saattavat kuormittaa kohtuuttoman paljon. Tällöin vaikkapa joku ihan yksinkertainen kysymys (Missä on vessa?) aiheuttaa suuren stressireaktion, kun kuormitusta on jo valmiiksi paljon taustalla.

Mieti, miten lapsen elämään voisi luoda tarpeeksi pysähtymistä ja rauhan hetkiä, ettei hän kävisi koko ajan ylikierroksilla.

Lähde: Tenavat tasapainoon -koulutusaineisto