Kasvun Taian blogi

Kirjojen lukeminen tarjoaa aikuiselle ja lapselle yhteisen mukavan hetken ja kirjojen teemoista on helppo virittää keskustelua tunteista myös arkeen. Parhaimmillaan lastenkirjat voivat opettaa myös aikuiselle tunnesanastoa ja keinoja tunteiden kohtaamiseen ja säätelyyn.

Postaussarjani tunteista kertovista lastenkirjoista on edennyt jo viidenteen osaan. Uusia tunneaiheisia kirjoja ilmestyy koko ajan. Tässä blogitekstissä on esittelyssä neljä tunneteemaista kirjaa, ja näitä kaikkia kirjoja voin suositella lämpimästi!

Lina on vihainen

Lina on vihainen – Metsäjengin tarina turhautumisesta käsittelee vihaa ja sen säätelyä. Linan viha saa hänet satuttamaan ystäväänsä, hän läiskäisee kaverinsa puunrungolta alas. Lina kulkee hämillään metsässä. Kosto ei vienyt pois hänen vihan tunnettaan. Lina etsii rauhan paikan ja miettii, mitä hän saisi sammutettua vihansa tulen. Hän saa vinkin kysellä ystäviltään, mitä he tekevät suuttuessaan. Lina käy kyselemässä ystäviltään neuvoja, ja ystävät kertovat, mitä he tekevät, kun suuttuvat. Lina saa monia keinoja rauhoittaa vihaa.

Kirjassa on kivan tarinan lisäksi vanhemmille suunnattu tieto-osuus kiukkukohtauksista ja keinoista säädellä kiukkua.

Timo suree ystävää

Kirjassa Timo suree ystävää – Metsäjengin tarina tunteisiin tutustumisesta Timon paras ystävä muuttaa pois ja Timo on järkyttynyt. Timo ei pysty kohtaamaan suruaan, vaan hän pakenee rakentamaan majaa. Hän rakentaa yötä päivää, mutta aina kun hän pysähtyy, hän tuntee suuren tunteen lähellään. Timo pohtii, miten hän pääsee eroon tästä tunteesta.

Timo törmää Salviaan, joka kertoo viisaita ajatuksia tunteen kohtaamisesta. Timo on niin pitkään pakoillut Surua, että hänestä tuntuu vaikealta kohdata tämä tunne. Timo kuitenkin pysähtyy Surun äärelle ja löytää avaimen tunteen kohtaamiseen, pakenemisen sijaan. Kirjassa on myös vanhemmille suunnattu tietopaketti tunteisiin tutustumisesta.

Nean päivä

Kirjassa Nean päivä on kuvia ja lorumuotoisia tekstejä Nean normaalista arkipäivästä. Päivään mahtuu paljon tunteita, toiset helppoja, toiset vaikeita. Iloa ja surua, kiukkua ja riemua. Pienikin ehtii isosti kokea. Kirja on tarkoitettu yhdessä luettavaksi ja katseltavaksi. Pienempien kanssa voi katsella kuvia ja isompien kanssa voi myös lukea tekstejä. Kirjassa on myös hyviä kysymyksiä, joiden avulla keskustelua voi syventää.

Kirjan valokuviin on saatu hyvin napattua Nean ja hänen perheenjäsentensä ilmeitä. Kuvat ovat normaaleista arkisista tilanteista, kuten leikeistä, pukemistilanteista ja ruokailusta. Kaikkia näitä tilanteita kuvataan tunteiden näkökulmasta. Kirja ohjaa vuorovaikutukseen aikuisen ja lapsen välille.

Kuinka minusta tuli rohkea

Kuinka minusta tuli rohkea kertoo Tildasta ja hänen pikkuveljestään Sisusta. He muuttavat uuteen kotiin, ja muuton myötä he menevät uuteen päiväkotiin ja kouluun. Kaikki ei suju parhain päin, mutta Tilda ei lannistu vaan päättää löytää paikkansa. Kirjan tarinassa ja tehtävissä pohditaan kiusaamista, erilaisuutta, hyvää ystävyyttä ja puolensa pitämistä.

Kirjassa on pieniä tehtäviä ja kysymyksiä, joiden avulla voi pohtia omia ajatuksia teeman suhteen. Kirjassa opetellaan myös voima-asennon ottamista ja voimahengitystä. Kirjassa kannustetaan löytämään supervoimia ja miettimään omia voima-ajatuksia.Kirjaan kuuluu myös kivat tunnekortit ja vinkit tunnekorttien käyttöön.

Esitellyt kirjat on saatu arvostelukappaleiksi. Tämä ei ole vaikuttanut arvioihin – nämä kaikki kirjat ovat ihan tunnetaitoteemaisten kirjojen aatelia.

Lue myös aikaisemmat kirjoitukseni aiheesta:

• Tunteista kertovia lastenkirjoja
• Tunteista kertovia lastenkirjoja, osa 2
• Tunteista kertovia lastenkirjoja, osa 3
• Tunteista kertovia lastenkirjoja, osa 4
• Taaperoille sopivia tunteista kertovia kirjoja

Kyllä meidän Mikko on niin kovapäinen lapsi, mikään asia ei mene kerralla perille.

Älä nyt sinne mene, lopeta tuo pelleily.

Sanna! Mitä sinä olet taas mennyt tekemään?

Monille vanhemmille moitteet tulevat automaationa. Lapsille osataan sanoa kyllä se, mitä ei saa tehdä, mutta hyvien asioiden huomaaminen tai kieltojen muuttaminen kehotuksiksi ei sitten ehkä olekaan niin helppoa ja automaatiota. Tutkimusten mukaan 85 % aikuisen lapsille välittämistä viesteistä on kielteisiä – ei, lopeta, älä – joten niiden vähentäminen kannattaa.

On hyvä miettiä, millainen kuva itsestään lapselle muodostuu, jos hän saa kuulla pelkkiä moitteita ja kieltoja vanhemmiltaan. Sanoilla on iso voima. Sanoilla lasta voi kannustaa ja nostaa ylöspäin. Sanoilla voi myös loukata, leimata ja syyllistää.

Mieti, millaisia sanoja käytät puheessasi. Sanat kertovat siitä, mitä vanhempi ajattelee itsestään. Sanat kertovat siitä, mitä vanhempi ajattelee lapsestaan. Sanat kertovat siitä, mitä vanhempi ajattelee muista ihmisistä. Sanat kertovat siitä, mitä vanhempi ajattelee elämästä. On siis tärkeää huomata, mitä puhut ja millaisia sanoja käytät arjessasi!

Myönteistä palautetta kannattaa lisätä!

Jos vanhemman pitäisi valita yksi asia, jota muuttaa omassa toiminnassaan, sen kannattaisi olla myönteisen palautteen lisääminen lapselle. Myönteisessä huomioimisessa aikuinen on rinnalla kulkija ja iloitsija onnistumisissa. Myönteistä huomioimista on sanojen lisäksi esimerkiksi eleet, ilmeet, yhdessäolo, lapsen koskettaminen ja läsnäolo. Lapsi on hyvä saada kokonaisvaltaisesti tuntea, että hänestä iloitaan ja että hän on ihana lapsi. Kun lapsi kuulee itsestään ihania ja kivoja asioita, se voi toimia myös itseään toteuttavana ennusteena.

On hyvä muistaa, että lapsi on hieno ja riittävä juuri sellaisena kuin hän on! Lapselle kannattaa kertoa usein, että aikuinen ajattelee hänen olevan ihana ja hieno lapsi, liittämättä kehumista ja kiittämistä mihinkään tekoon tai suoritukseen. Pahimmillaan lasta kehutaan vain silloin, kun hän miellyttää aikuista ja tämän tarpeita. Tällöin lapsi kadottaa yhteyden itseensä ja alkaa käyttäytymisellään ja toiminnallaan miellyttää aikuista saadakseen kehuja ja huomiota.

Elämässä kasvaa se, mihin huomio kiinnittyy

Kun kiinnität huomiota onnistumisiin, vahvuuksiin ja kiitollisuuteen, nämä asiat lisääntyvät elämässä. Lapset, joita arvostellaan, nolataan tai höykytetään virheiden takia, eivät ole innostuneita pyrkimään parempaan. Muistuttamalla lasta hänen sisäisestä hyvyydestään ja pitämällä yllä selkeää kuvaa, millainen hän aidosti on sisimmässään, autamme häntä uskomaan itseensä. Se on paljon tehokkaampaa kuin uhkaukset, lahjonta ja rangaistukset.

Ihmisen aivoille on tyypillistä kallistuminen negatiiviseen päin. Positiivisten asioiden huomaamiseksi joutuu tekemään enemmän töitä, kun taas negatiiviset asiat takertuvat aivoihin kuin tarranauha. Siksi onkin tietoisesti hyvä kiinnittää huomiota niihin asioihin, mitkä ovat hyvin perhe-elämässä. Kiitollisuus ja ilo lisääntyvät, kun niitä ravitsee ja niihin kiinnittää huomiota.

Kieltämisestä neuvoihin

Opettele korvaamaan tiukka ei rauhallisilla neuvoilla, jotka ruokkivat lapsen itsenäistä ajattelua ja hänen aivojensa toiminnan ohjausta. Pelkkä ei opettaa lapselle hurjan vähän – neuvosta hän oppii paljon enemmän.

Jos aikuinen pelkästään kieltää lasta tekemästä jotain, lapsen on usein vaikea ymmärtää, mitä häneltä odotetaan. Lapset reagoivat huomattavasti paremmin viesteihin, joissa heitä pyydetään toimimaan tietyllä tavalla kuin viesteihin, joissa heitä pyydetään lopettamaan tietyllä tavalla toimiminen. Lasta ei arvostella siitä, mitä hän tekee, vaan hänelle kerrotaan, mitä hänen halutaan tekevän.

Kieltämisen sijaan on hyvä kertoa lapselle, miten haluaisit hänen toimivan. Viesti menee paremmin perille, kun lapselle sanoo mitä tehdään sen sijaan, että käyttää jatkuvasti älä- ja ei-sanoja. Esimerkiksi komennon älä juokse sijaan sano kävele rauhallisemmin. Komennon Älä huuda sijaan voi sanoa puhu hiljemmin. Keskity siis siihen, miten haluat lapsen käyttäytyvän, älä siihen, mitä et halua.

Satuhieronta on pienten tarinoiden ja mielikuvien hieromista lapsen selkään ja raajoihin. Koskettaminen auttaa lasta rentoutumaan. Satuhieronta auttaa myös aikuista rauhoittumaan. Hyöty satuhieronnasta on suuri – sekä lapselle että aikuiselle. Satuhieronnassa aikuinen antaa läsnäolevaa aikaansa lapselle. Aikuinen on kiireettömästi lasta varten.

Satuhieronta tehdään lapsen selkään vaatteiden päälle. Lapsi on vatsallaan esimerkiksi viltin päällä tai sängyssä. Tärkeää on aikuisen rauhallinen kosketus. Satuhieronta tehdään laajalla otteella, ei vain sormella piirtäen. Tarkoitus on auttaa lasta rauhoittumaan ja rentoutumaan.

Tontun joulupuuhat -satuhieronnassa kurkistetaan Teija-tontun taloon ja Teija-tontun joulupuuhiin. Itse haluan aina liittää satuhierontoihin lasta voimaannuttavan sanoman: olet ihana, rakas ja tärkeä. Olet hyvä ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet. Noita sanoja ei voi koskaan kuulla liikaa. Aikuisen rauhallinen kosketus, läsnäolo ja satuhieronnan lempeä sanoma saavat lapsen tuntemaan itsensä arvostetuksi ja tärkeäksi.

Tontun joulupuuhat

Tontulla on talo (piirretään talon kuva lapsen selkään)
ja talossa on katto. (tehdään viistokatto lapsen yläselkään)

Talon sisällä on jouluvalot (piirretään pyöreitä valopalloja lapsen selkään)
ja lattialla matto. (sivellään lapsen alaselkää)

Talossa asuu Teija-tonttu.

Teija-tonttu leipoo pipareita.

Hän kaulitsee taikinaa. (kaulitaan lapsen selkää)

Teija-tonttu tekee
sydänpipareita (piirretään iso sydän lapsen selkään)
tähtipipareita (piirretään tähti lapsen selkään)
ja joulukuusen muotoisia pipareita. (piirretään joulukuusi lapsen selkään)

Maistellaan pipareita. Nam! (aikuinen voi maiskuttaa suuta ja samalla tehdä pientä sipsutusta lapsen selkään)

Teija-tonttu haluaa sinulle kuiskuttaa (sivellään lapsen hiuksia)
ja tärkeistä asioista muistuttaa: (sivellään lapsen hiuksia)

Olet ihana, rakas ja ainutlaatuinen. (sivellään selkää ylhäältä alas päin)

Olet hyvä ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet. (sivellään selkää ylhäältä alas päin)

Hyvää joulun aikaa! (pysäytetään kädet alaselälle)

Täältä voit käydä katsomassa aikaisemmat kirjoittamani jouluiset satuhieronnat:

• Tonttu joulusaunassa -satuhieronta
• Joulun taika -satuhieronta (osana kirjoitusta Joululahjaksi läsnäoloa)

Nyt minua suututtaa tosi paljon.

Olen iloinen, kun puit tänään housut ihan itse jalkaasi.

Kylläpä minua jännitti mennä mukaan uuteen koulutusryhmään.

Minusta näyttää, että sinulla on tosi surullinen mieli.

Huomaan, että sinulle taisi tulla pettynyt olo, kun hävisit pelissä.

Tämä kaikki on tunteiden nimeämistä. On tärkeää, että aikuinen nimeää sekä omia tunteitaan että lapsen tunteita ja käyttää rikasta tunnekieltä arjessa. Ihan yhtä lailla, kun aikuinen opettaa lapsella värejä, aakkosia ja numeroita, aikuisen tehtävä on myös opettaa lapselle tunteiden nimet ja erilaisia tapoja säädellä ja käsitellä tunteita.

Sitä, mitä ei ymmärrä ja mistä ei pysty keskustelemaan, on mahdotonta myöskään täysin säädellä. Elämää on paljon helpompi ohjailla, jos ymmärtää, mitä itsessä tapahtuu ja jos pystyy nimeämään tunteidensa eri sävyjä. On surullista kuulla ihmisistä, joilla tunneskaalaan kuuluu kaksi tunnesanaa: v*tuttaa ja ihan ok. Tämä kertoo siitä, että ihmisen yhteys omaan itseen ja omiin tunteisiin on täysin katkennut.

Omien tunteiden tunnistaminen on itsetuntemusta ja myös toisten tunteiden tunnistamisen perusta. Mitä ei tunnista ja hyväksy itsessään, on vaikea tunnistaa ja hyväksyä toisissa. Tunteiden tunnistamisen taito kehittää lapsen empatiakykyä.

Tutkimuksissa on todettu, että jo tunteen nimeäminen rauhoittaa oloa. Tämä on pettymystä, tämä on kiukkua, nyt tunnen itseni surulliseksi. Tunteen nimeäminen ja sanallistaminen on tärkeä osa tunteiden säätelyä. Tällöin mantelitumake alkaa rauhoittua ja aivojen etuotsalohko ottaa ohjaksia käsiinsä. Tunteiden nimeämisellä on mielipahan tunteiden kohdalla tunnetta laimentava vaikutus.

Mitä tunteiden nimeäminen tarkoittaa?

Tunteen nimeäminen ja sanallistaminen on sitä, että vanhempi nimeää lapselle tunteen, jota hän arvelee lapsen tuntevan. Tällöin aikuinen ei osoita tietävänsä lapsen puolesta, miltä lapsesta tuntuu vaan aikuisen näyttää, että hän yrittää ymmärtää ja tavoittaa lapsen tunnetta ja tarvetta. Kyse on siitä, että aikuinen mentalisoi ja pohtii ääneen lapsen tunteita ja tarpeita.

Sinä vaikutat vihaiselta, mikähän sinua suututtaa? Lapsen on hyvä alusta lähtien oppia, että vain hän itse kokee ja hallitsee omia tunteitaan. Tunne on omakohtainen. Aikuinen ei voi ikinä olla täysin varma lapsen tunteesta ja siksi on parempi käyttää väljyyttä jättävää sanoitustapaa kuin suoraa muotoa sinä olet vihainen / iloinen / surullinen.

Aikuinen voi sanoittaa oman ajatuksensa lapsen tunteesta esimerkiksi näin: Minusta näyttää, että sinä tunnet itsesi vihaiseksi tai vaikka näin: Huomasin, että sinua taisi jännittää mennä päiväkotiin loman jälkeen. On myös tärkeää, että aikuinen hyväksyy lapsen erilaiset tunteet. Saa kiukuttaa, saa jännittää, saa olla surullinen.

Tunteiden nimeäminen antaa tunteelle sisällön ja merkityksen. Kun tunne on tunnistettu, sitä voi alkaa käsitellä ja säädellä. Tunteen nimeäminen voi auttaa myös näkemään, mitä tunteen taustalla voi olla. Joskus mielipahan tunne lähtee lievittymään jo sillä, kun on tunnistanut tunteen ja sen taustalla olevan syyn.

Mielihyvän ja mielipahan tunteet

Aiemmin puhuttiin negatiivisista ja positiivisista tunteista. Nykyäänkin tuota jaottelua näkee vielä jonkin verran. Tunteiden jakamisessa positiivisiin ja negatiivisiin kannattaa olla varovainen. Se sisältää vahvan arvolatauksen: aivan kuin positiiviset tunteet olisivat hyviä ja sallittuja, kun taas negatiiviset tunteet kiellettyjä ja vahingollisia. Jakamalla tunteita negatiivisiin ja positiivisiin (tai myönteisiin ja kielteisiin), luomme maailmaa, jossa osa tunteista tulee kielletyiksi tai häpeällisiksi.

Positiivisten ja negatiivisten (tai myönteisten ja kielteisten) tunteiden sijaan olisi parempi puhua mielihyvän ja mielipahan tunteista. Tunteet kertovat joko tarpeiden ja toiveiden toteutumisesta (mielihyvän tunteet) tai toteutumattomuudesta (mielipahan tunteet). Mielihyvän tunteita ovat esimerkiksi kiitollinen, ihastunut, iloinen, innostunut, voimistunut,utelias ja ystävällinen. Mielipahan tunteita ovat esimerkiksi ahdistunut, huolestunut, ikävystynyt, jännittynyt, turhautunut, uhmakas ja vihainen.

Jokainen tunne on yhtä tärkeä, oikeutettu ja tosi. Tunteet eivät ole oikeita tai vääriä, hyviä tai pahoja, mutta niitä voi ilmaista oikein tai väärin. Jokainen tunne sisältää meille viestin. Mikään tunne ei ole kielletty, vain jotkut teot ovat. Esimerkiksi viha on ok tunteena, se on puhdasta voimaa. Mutta jos vihaa ilmaisee esimerkiksi vahingoittamalla toisia, tämä teko ei ole ok.

Ilmaisia materiaaleja tunnekasvatuksen tueksi

Moni vanhempi ja kasvattaja kokee haastavaksi lapsen tunteiden nimeämisen, koska meidän tämän päivän vanhempien ja kasvattajien tunteita ei ole useinkaan nimetty omassa lapsuudessamme. Tunnesanastomme saattaa siksi olla aika suppea eikä meillä kenties ole myöskään keinoja käsitellä tunteitamme. Kokosin tähän ilmaisia materiaaleja, jotka auttavat lapsen tunteiden (ja myös aikuisen omien tunteiden) nimeämistä:

• Tunteiden tuulimylly
• Tunteiden maailmanpyörä
• Mahti-tunnekortit
• Tunnesanalistat mielihyvän ja mielipahan tunteista sekä tarvelista

Lue myös seuraavat kirjoitukseni:

• Miksi vanhemman on tärkeä kehittää omia mentalisaatiotaitoja?
• Tunteista kertovia lastenkirjoja (osa 4)
• Mitä hyötyä lapselle on tunnetaitojen harjoittelusta?
• Pienen lapsen kiukku

Moni vanhempi miettii, mitä tehdä kun lapsi raivoaa. On vanhemmuuden haastavimpia hetkiä, kun oma lapsi huutaa ja raivoaa. Lapsen raivo herättää vanhemmassa tosi paljon omia tunteita ja koska tunteet tarttuvat, vanhempi helposti luiskahtaa sisään lapsen tunteeseen – ja alkaa raivota ja huutaa itsekin.

Silloin, kun aikuinen menee mukaan lapsen raivoon ja taantuu lapsen tasolle, hän ei ole enää lapsen kannalta turvallinen aikuinen.

Tuoko toimintasi turvaa vai uhkaa?

On hyvä miettiä raivaritilanteissa, tuoko toimintasi lapselle uhkaa vai turvaa. Turvaa lisää rauhallinen aikuinen, joka kestää lapsen raivarin ja joka pystyy sanoittamaan lapsen tunteita ja näkemään lapsen tunteiden ja tarpeiden taakse. Aikuisen tehtävä on säädellä lapsen kanssa tunteita ja ohjata lasta kohti myönteistä toimintaa.

Turvan kokemus auttaa lasta rauhoittumaan. Turvaa tuovat aikuisen rauhallinen olemus, lapsen koskettaminen (jos lapsi sen sallii) ja aikuisen oman hengityksen rauhoittaminen – tämä auttaa myös lasta rauhoittumaan. Ensin luodaan turva, sitten tulee empatian sanallinen osoittaminen lapsen tunteelle ja tarpeelle.

Kun lapsi on rauhallisempi, voit sanoittaa lapsen tunnetilaa: Vaikutat tosi pettyneeltä; ymmärrän sen täysin. Näen, että olet raivoissasi. Käytä empaattista ja myötätuntoista kuuntelua. Jos lapsi sanoo: Vihaan siskoani, älä sano: Et saa sanoa noin siskostasi, sinähän tykkäät hänestä vaan sano esimerkiksi: Et pidä siitä, kun sisko rikkoo rakentamasi tornin. Peilaa lapsen sanoja ja tunnetilaa. Pyri löytämään lapsen näkökulma tilanteeseen ja myös hänen toiminnan taustalla oleva tarve.

Uhkaa lapselle tuovat kiristäminen, uhkailu ja rangaistukset (jos et nyt siivoa leluja, laitan ne kaikki kassiin ja pois), eristäminen (esimerkiksi jäähyn käyttö tai lapsen laittaminen omaan huoneeseen yksin rauhoittumaan), lapselle huutaminen ja raivoaminen (eli taantuminen samalle tasolle lapsen kanssa) ja lapsen tunteen vähättely ja reipastumaan kehottaminen (mitä ihmettä sinä nyt tuollaisesta raivostut, reipastu nyt ja ole iso tyttö / poika).

Nämä uhkaa tuovat toimintatavat saattavat johtaa siihen, että lapsen raivari suurenee tai lapsi nielee tunteet sisälleen ja raivari laantuu mutta vihan tunne jää möykyksi lapsen sisälle. Pitkään käytettyinä nämä toimintatavat johtavat lapsen itsetunnon haurastumiseen.

Mikä on sinun tärkein tehtäväsi lapsen raivotessa?

Tärkeintä ja parasta, mitä voit tehdä lapsen raivarin hetkellä, on pysyä rauhallisena. Näin mallinnat lapsellesi rauhoittumista. Kun sinä aikuisena pysyt rauhallisena, se tuo lapselle turvaa ja sinun rauhallisuutesi tarttuu vähitellen lapseen.

Sinun on tärkeää saada tilaa ja taukoa ennen omaa reagointia. Tietoisen tauon ottaminen on vanhemmuuden tärkeimpiä taitoja, se ettet reagoi heti kun omat aivosi ovat alatiellä ja sumun peitossa, vaan vasta sitten, kun olet saanut itsesi rauhalliseksi ja aivosi taas ylätielle ja näin pystyt tietoisempaan reaktioon etkä toimi enää selkärangasta tulevan mallin varassa.

Vanhempana sinun on hyvä muistaa ja tiedostaa, että lapsesi seuraavat sinun malliasi ja esimerkkiäsi. Jos raivostut itse usein, voitko odottaa, että lapsesi oppii säätelemään tunteitaan ja että hänestä kasvaa aikuinen, jolla on hallussaan hyvät tunnetaidot?

Mitä merkitsisi lapsellesi ja koko perheellesi, että jatkossa olisit rauhallisempi vanhempi ja pystyisit tarjoamaan lapsellesi turvaa uhkan sijaan?