Kasvun Taian blogi

Rento asenne. Suorittamisen välttäminen ja nautinnon kautta tekeminen.

Arkipäivien edes hento suunnittelu viikonloppuna. Vaatteet, ruuat, aikataulut.

Laskee vaatimustasoa ja ottaa rennosti. Lasten kanssa tehdään paljon yhdessä.

Se, etten ressaa seisovista tiskeistä ja kasvavista pyykkivuorista.

Kyselin instagramin tarinoissa seuraajieni vinkkejä toimivaan arkeen. Olin vaikuttunut siitä, miten ison määrän sain vastauksia ja miten moni perhe on miettinyt arkensa toimivuutta monelta eri kannalta.

Lapsiperhearjessa kuormitusta tulee esimerkiksi ajanpuutteesta, väsymyksestä, isosta työkuormasta, riittämättömyyden tunteista vanhempana ja huolesta lasten pärjäämisen ja hyvinvoinnin suhteen. Lapsiperhearki tuntuu välillä vuosikausia kestävältä suoritusputkelta, joka jatkuu päivästä toiseen eikä aina edes yöllä saa levätä.

Tässä kirjoituksessa jaan parhaita vinkkejä toimivaan lapsiperhearkeen, sekä ihan konkreettisia että enemmän ajatuksiin ja asenteisiin liittyviä.

Arjen suunnittelu ja ennakointi

Perhekalenteri. Etukäteen esim. ruokalistan suunnittelut. Puolison kanssa vastuiden jakaminen.

Kaupassakäynti autolla kerran viikossa. Ruokien suunnittelu ennalta.

Monissa vastauksissa tuli esille arjen suunnittelun ja ennakoinnin tärkeys. Arjen apuna on esimeriksi kiertävät ruokalistat ja ostoslistat. Myös erilaisia arkea helpottavia palveluita hyödynnetään paljon, esimerkiksi nettitilaukset ja kotiinkuljetuspalvelut. Joku kertoi laittavansa viikonloppuna paljon ruokaa ja pakastavansa annoksia tulevaa viikkoa varten.

Rento asenne ja kiireen välttäminen

Se, etten haali liikaa tekemistä. Kaikelle tärkeälle on silloin paremmin voimia ja aikaa.

Se, etten ruoski itseäni satunnaisista eineksistä tai Pikku Kakkosesta.

Kiire hermostuttaa sekä lasta että aikuista. Kiire lisää stressiä, ja stressaantuneena tulee helposti huutaneeksi lapselle ja käyttäneeksi sellaisia kasvatuskeinoja, joita ei oikeasti haluaisi käyttää.

Moni korosti vastauksissaan sitä, että ei turhaan nillitä asioista, joilla ei ole arjen kannalta merkitystä. Se koettiin myös tärkeäksi, että levolle ja palautumiselle on aikaa. Armollisuus itseä kohtaan ja oman itsen kannustaminen ovat avainasemassa hyvinvoivassa perhearjessa.

Aikuisen vastulla on myös se, ettei hän tartuta omia työkiireitään lapsiin.

Yhdessä tekeminen

Tasapuolisuus puolison kanssa. Molemmat osallistuvat ja pyörittävät arkea yhdessä.

Yhteiset päikkärit / huilihetket jälkikasvun kanssa ja kotitöiden yhdessä tekeminen, vaikka se hidastaa.

Arjen suunnittelu ja keskustelut yhdessä puolison kanssa koettiin tärkeäksi. Moni osallistaa myös lapsiaan kotitöihin ja se on hyvä tapa sekä lisätä yhdessä oloa perheissä että ohjata myös lasta esimerkiksi ruuanlaiton ja siivoamisen taitoihin.

Työelämän joustavuus

Yrittäjyys, etätyöpäivät

Monissa vastauksissa korostui myös työelämän joustavuuden tärkeys. Etätyömahdolisuus tai yrittäjyys tuo monille toimivuutta arkeen tai ylipäänsä se, että työpaikalla on ymmärrystä siitä, mitä on olla esim. yksinhuoltajaäiti.

Hyödynsin osittaisen hoitovapaan mahdollisuutta vuosia ja tein nelipäiväistä työviikkoa useamman vuoden ajan ennen yrittäjyyttä. Se toi oman perheemme arkeen paljon väljyyttä ja rentoutta.

Hyvä ilmapiiri ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen

Positiivisuuden näyttäminen ja kaikkien perheenjäsenten kannustaminen. Hyvä lisää hyvää.

Itsestä huolehtiminen, omanlaiset ratkaisut ja vastuun jakaminen myös muille.

Kiitollisuus ja perheenjäsenten kannustaminen nousivat myös esille vastauksissa. Aikuinen on vastuussa hyvästä ilmapiiristä perheessä. Jos aikuinen pitää arkea mukavana asiana, tarttuu tämä hyvä fiilis myös lapsiinkin. Jos aikuinen valittaa koko ajan arkea ja esimerkiksi omaa työtään, on hyvä miettiä, millaista esimerkkiä se antaa lapselle. Silloin kun elämässä on paljon hyvää ja se huomataan, se kantaa myös niiden haastavien hetkien yli, jotka kuuluu myös normaaliin lapsiperhearkeen.

Omasta hyvinvoinnista on tärkeä huolehtia, sillä jos itse ei voi hyvin, silloin ei myöskään jaksa ylläpitää hyvää ilmapiiriä arjessa. Moni vanhempi unohtaa oman itsensä ja hyvinvointinsa lapsiperhearjen jalkoihin. Jos itse voi huonosti, ei ole mistä ammentaa myöskään perheelle.

Koetko sinä arjen mukavana vai pakkopullana? Mitkä ovat sinun parhaita vinkkejäsi toimivaan lapsiperhearkeen?

Mitä tarkoitetaan ylivireys- ja alivireystiloilla? Miksi vanhemman ja kasvattajan on tärkeä tunnistaa omia vireystilojaan ja osata säädellä vireystilaansa kohti optimaalista vireyttä?

Silloin kun on optimaalisessa vireystilassa, asiat sujuvat hyvin, oppiminen on mahdollista ja tunnet itsesi rennoksi ja olosi on turvallinen. Aikaansaaminen ja palautuminen on helppoa. Hyvässä, optimaalisessa vireystilassa sinun on helppo olla läsnä sekä itsellesi että toisille.

Kun vanhempana ja kasvattajana olet mahdollisimman usein hyvässä vireystilassa, tunteiden säätely on sinulle helpompaa ja pystyt tukemaan myös lasta tunnesäätelyssä. Pystyt näkemään lapsen näkökulman tilanteeseen ja löytämään vaihtoehtoisia toimintatapoja esimerkiksi huutamisen ja lapsen uhkailun sijaan. Mentalisointi on mahdollista silloin kun olet hyvässä vireystilassa.

Silloin kun tunnistat oman vireystilasi vaihteluja, voit alkaa etsiä keinoja, jotka auttavat vireystilan säätelyssä. Vireystilan säätelyssä keskeistä on on itsetiedostaminen ja aktiivinen väliintulo silloin, kun huomaa, että on ali- tai ylivireystilassa.

Ylivireystilassa olet oravanpyörässä

Ylivireystilassa kehosi on ylivireä ja tuntemuksia on liikaa. Olosi on koko ajan valpas ja pulssisi on kohonnut. Olet usein ärtynyt ja ahdistunut ja saat vihan ja suuttumuksen purkauksia helposti. Menet helposti poissa tolaltasi, ja tunteiden säätely on haastavaa.

Olet henkisesti poissa, ja ajatuksesi kiertävät helposti samaa kehää, olet ikään kuin juuttunut vanhoihin ajatuskehiin. Hengityksesi on pinnallista ja olet jatkuvassa taistele‒pakene-tilassa. Rauhoittumisvaikeudet ovat yleisiä. Koet itsesi stressaantuneeksi ja kireäksi koko ajan. Ylivireänä et edes muista, miltä tuntuu olla levollinen. Ohitat jatkuvasti kehosi tarpeita ja tämä on johtanut ylivireystilaan ja myös jatkaa sitä.

Ylivireystilassa voi olla nukahtamisvaikeuksia tai vaikeuksia pysyä unessa. Heräily aamuyöllä on yleistä. Jatkuva ylivireystila on seurausta elämän kuormittavien tapahtumien laukaisemasta autonomisen hermoston toiminnasta. Keho tuottaa stressihormonia.

Alivireystila jähmettää

Alivireänä olosi on lattea, tunteeton, lamaantunut ja jähmeä. Sinun voi olla vaikea tehdä päätöksiä ja olet henkisesti poissa tilanteesta. Asioiden muistaminen on hankalaa. Teet asioita autopilotilla.

Alivireystila aiheuttaa tunteista etääntymistä ja turtumista. Olet jarru pohjassa koko ajan. Sinun voi olla vaikea tehdä yksinkertaisimpiakin asioita. Voi olla, että pienenkin asian tekeminen tuntuu suurelta ponnistukselta.

Alivireystila on alhaisen voiman tila. Jokainen on joskus alivireystilassa, mutta pitkäaikainen alivireystila johtaa apatiaan, masennukseen ja jatkuvaan väsymykseen.

Huomio oman kehon tuntemuksiin

Säännöllinen kehon kuuntelu auttaa sinua tunnistamaan omaa vireystilaasi ja huomaamaan omia tarpeitasi. Omien tarpeiden sivuuttaminen liian usein johtaa joko yli- tai alivireystilaan.

Vireystilaa voi oppia säätelemään erilaisin kehon ja mielen tekniikoin. Huomiota voi suunnata kehoon ja hengitykseen. Hengitystä voi myös tietoisesti käyttää apuna vireystilan säätelyssä. Kehoa voi venytellä, hieroa tai silitellä. Voi käyttää myös turvapaikkamielikuvia rauhan paikasta. Jos on ollut pitkään yli- tai alivireystilassa, se vaatii järeämpää väliintuloa eikä pelkät pikakeinot silloin enää auta. Siksi on tärkeää pitää huolta itsestään ja omasta vireystilan säätelystä arjen keskellä, joka päivä.

Kuinka tuttua sinulle on kehosi viestien tunnistaminen ja huomiointi? Onko sinulla aikaa pysähtyä itsesi ja kehosi äärelle? Tunnistatko sinä omaa vireystilaasi? Onko sinulla keinoja säädellä vireystilaasi kohti optimaalista vireyttä?

Tekstin lähteenä on käytetty koulutusten Traumainformoitu kasvatus ja Traumainformoitu kohtaaminen aineistoa sekä teosta Hoivattavaa vanhemmuutta. Opas lapsuuden kaltoinkohtelusta toipuvien vanhempien ryhmämuotoiseen tukemiseen.

Tunnelukko on käyttäytymismalli, jonka avulla olet oppinut selviytymään lapsena. Lapsena olet saattanut oppia esimeriksi varomaan helposti hermostuvaa ja suuttuvaa äitiäsi tai miellyttämään isääsi, joka ei koskaan kehunut sinua. Kenties aloit lapsena epätoivoisesti todistaa koulu- tai urheilusuorituksillasi olevasi kehujen arvoinen.

Tunnelukko syntyy, kun sinun tarpeesi lapsena eivät tyydyttyneet ja sinun piti oppia joku keino, jolla selviydyt tilanteesta vanhempiesi kanssa. Aikuisena nämä lapsena opitut mallit ovat haitallisia.

Miten tunnelukot vaikuttavat elämään?

Lapsuudessa syntyvät tunnelukot ovat selviytymiskeinoja, jotka aikuisena rajoittavat omaa elämää. Aikuisena tunnelukot ovat ongelmallisia, sillä ne saavat ihmisen tukahduttamaan omat tarpeensa, peittämään todelliset tunteensa ja näkemään elämän ja todellisuuden vääristyneessä valossa.

Tunnelukot muovaavat omia ajatuksiasi, tunteitasi, käyttäytymistäsi ja vuorovaikutustasi. Ne laukaisevat sinussa voimakkaita tunteita ja saavat sinut käyttäytymään lapsenomaisesti. Kun olet tunnelukon vallassa, nalkutat puolisollesi, taannut lapsesi tasolle hänen raivotessaan tai vaadit itseltäsi kohtuuttomia suorituksia.

Tunnelukot saattavat saada sinut kokemaan, että et ansaitse onnea tai koet itsesi usein vihaiseksi, katkeraksi tai masentuneeksi. Voi olla, että olemassaoloasi leimaa arvottomuuden kokemus. Tai olet kova huolehtimaan ja murehdit koko ajan asioista. Tai suhtaudut pessimistisesti elämään.

Kenties yrität olla koko ajan mieliksi muille ja pelkäät epäonnistumisia. Ehkä et hyväksy itsessäsi tai lapsessasi tiettyjä tunteita. Menneisyytesi vaikuttaa tähän päivään etkä sen takia pysty elämään täydesti tätä hetkeä. Tunnelukot sabotoivat mahdollisuutesi hyvään, onnelliseen ja itsellesi armolliseen elämään.

Miksi tunnelukkojen työstäminen kannattaa?

Tunnelukot siirtyvät sukupolvelta toiselle opittuina ja sisäistettyinä malleina. Kun työstät omia tunnelukkojasi, se auttaa katkaisemaan sinun suvussasi kulkevia tunnelukkoketjuja ja tunnetaakkoja. On tärkeää katkaista nämä ketjut, sillä muuten ne toisintuvat sinun lapsellesi – ja edelleen hänen lapselleen, niin kauan, kunnes joku katkaisee nämä ketjut.

Kun tunnistat tunnelukkojasi ja niiden vaikutusta elämässäsi, voit alkaa murtaa ja avata tunnelukkojasi. Et enää ajattele, että minä olen tällainen, vaan että sinussa vaikuttaa tunnelukko ja kun sen tunnistaa, sen avaaminen on vähitellen mahdollista.

Omien tunnelukkojen työstäminen kannattaa, sillä tunnelukoista on paljon haittaa elämääsi. Tunnelukot tuottavat sinulle tuskaa ja estävät sinua elämästä täyttä elämää.

Tunnelukkojen tunnistamisen ja työstämisen myötä alat ymmärtää itseäsi, omia toimintatapojasi ja tunteitasi paremmin. Elämästäsi tulee iloisempaa, ja olosi on kevyempi. Opit suhtautumaan itseesi suopeammin, myötätuntoisemmin ja armollisemmin.

Nautit elämäsi pienistä asioista enemmän, tulevan murehtiminen on vähäisempää ja pystyt olemaan paremmin läsnä tässä hetkessä. Koet olosi tasaisemmaksi ja varmemmaksi.

Tunnelukkotyöskentely vie sinut syvälle matkalle itseesi ja saat oivalluksia, jotka auttavat sinua niin parisuhteessa, vanhemmuudessa, työpaikalla kuin ystävyyssuhteissakin. Puhumattakaan siitä, miten paljon tunnelukkojen avaaminen helpottaa oloasi sinun itsesi kanssa.

Kuulostaako tämä hyvältä? Kyllä, niin minustakin. Olen itse saanut tunnelukkotyöskentelyn myötä noita samoja vaikutuksia, joita kuvasin edellä. Elämäni on nyt onnellisempaa, itselleni armollisempaa ja tunnetaitoisempaa.

Niiloa jännittää mennä loman jälkeen päiväkotiin. Hän roikkuu vanhempiensa jaloissa. Sekä päiväkodin hoitaja että Niilon vanhemmat hokevat: Ei tässä ole mitään jännitettävää, sen kun vain menet reippaasti toisten lasten kanssa aamupalalle.

Millalla on koulussa esitelmä. Hän on valmistautunut siihen etukäteen, mutta astellessaan luokan eteen hänen hengityksensä tuntuu salpautuvan ja päästä häviää kaikki ajatukset. Kasvot muuttuvat punaisiksi, suu kuivuu. Tuntuu, että yhtään sanaa ei tule suusta. Millan päähän alkaa nousta ajatuksia: Tää on tosi noloo. Kaikki näkevät, että mua jännittää. Kohta kaikki nauravat minulle. Arvasin jo etukäteen, että tässä käy näin.

Saako jännittää?

Jännittäminen koetaan monesti asiana, jota ei saisi olla. Jännittäminen koetaan nolona ja epäonnistumisena. Sitä halutaan peitellä. Ja mitä enemmän jännittämistä vastustaa, sitä enemmän se alkaa vallata mielessä ja kehossa tilaa.

Jännittämistä pidetään helposti heikkouden merkkinä ja sitä pyritään peittämään. Monilla jännittäjällä on ajatus, että vain minä jännitän. Jännittäminen on kuitenkin normaali tunne, ja suurin osa ihmisistä jännittää. Jännittäminen on sinällään hyvä tunne. Se ei ole vaarallista. Se on merkki siitä, että keho toimii oikein ja jännitettävä asia on tärkeä.

Myös vanhemmat saattavat vähätellä lapsen jännittämistä tai puhua sitä pois: eihän tässä nyt mitään jännitettävää ole tai mitä sä nyt tuollaista asiaa jännität. Tähän liittyy monesti ajatus, että halutaan helpottaa lapsen olotilaa. Tärkeää kuitenkin on, ettei selitetä lapsen tunnetta pois. On tärkeää hyväksyä jännitys. Saa jännittää.

Aikuisen on tärkeää hyväksyä lapsen tunteet ja ottaa ne vastaan myötätuntoisesti, arvioimatta ja arvostelematta. Se edellyttää sitä, että aikuinen on itse sinut omien tunteidensa kanssa ja hyväksyy jännittämisen, ujouden, arkuuden ja pelot myös itsessään.

Mikä auttaa jännittämiseen?

On tärkeää viestittää jännittävälle lapselle, että vastaan taisteleminen ja vältteleminen yleensä vain pahentavat tilannetta. Lapsen kanssa voi yhdessä lähteä tutkimaan, miltä jännitys tuntuu kehossa. Missä kohtaa kehoa jännitys tuntuu? Minkä värinen jännitys on? Minkä muotoinen jännitys on? Millaisia tunteita ja ajatuksia jännittäminen herättää lapsessa? Tarvitaan aikuisen tahtoa ja kykyä pysähtyä lapsen ja hänen tunteensa äärelle.

Aikuisen on tärkeä nimetä lapselle jännittämistä: Minusta näyttää, että sinua jännittää nyt aika lailla. Olenko oikeassa? Saa jännittää, se on ihan normaali tunne. Kun saa nimen jännitykselle (tai ylipäänsä muillekin tunteille), se ei enää ole epämääräinen ja jäsentymätön kokemus. Nimen saaminen tunteelle auttaa sekä mieltä että kehoa rauhoittumaan.

Jännittävää lasta auttaa aikuisen rauhallinen ja hyväksyvä läsnäolo ja kosketus. Jos aikuista ei ole läsnä, lasta voi opettaa myös koskettamaan ja silittämään itseään – se auttaa häntä rauhoittumaan jännityksen hetkellä.

Lapselle on hyvä kertoa, että on olemassa keinoja, joiden avulla jännitystä voi helpottaa. Jännitystä helpottavat keinot voivat liittyä esimerkiksi hengittämiseen, omaan kehoon tai omiin ajatuksiin. Näitä jännitystä helpottavia keinoja voi oppia vaikkapa tunnetaitoharjoitusten kautta. Hengitystä voi tietoisesti rauhoittaa ja uloshengitystä pidentää. Huomiota voi suunnata omaan kehoon ja juurruttaa itseään lattiaan.

Itseään voi tsempata ja rauhoittaa ajatuksilla sen sijaan, että lietsoo jännitystä vielä lisää omassa päässään. On parempi rohkaista itseään ajatuksillaan (jännitys on normaali asia, muutkin jännittävät) kuin ajatella sitä, miten kaikki menee pieleen (nolaan itseni ja kaikki nauravat minulle).

Nämä samat keinot pätevät myös aikuiseen. Itse olin aiemmin tosi kova jännittämään, mutta nyt viime vuosina olen ystävystynyt jännitykseni kanssa ja minua on auttanut se, että olen hyväksynyt jännitykseni ja olen opetellut kehoa ja mieltä rauhoittavia keinoja, joilla luon itselleni turvaa niissä tilanteissa, kun jännittää.

Aikuisen tehtävänä on tukea lapsen selviytymistä ja osoittaa ymmärtävänsä lapsen tunteet. Ei yritetä parantua jännityksestä vaan opetellaan keinoja tulla toimeen sen kanssa. Jännittävä lapsi tarvitsee paljon myötätuntoa ja ymmärrystä. Ja sen tiedon, että hän on hyvä ja riittävä sellaisenaan.

Millainen suhde sinulla on jännittämiseen? Millaisia ajatuksia lapsen jännittäminen sinussa herättää?

Lue myös kirjoitukseni: Miten nimetä lapsen tunteita?

Miten sinä pidät hermosi kurissa? Miten voit olla huutamatta lapsellesi? Miten voit selvitä haastavista tilanteista menettämättä hermojasi?

Huutaminen ja lapselle raivoaminen pelottaa lasta. Kun lapsi on pelon vallassa, hän menee taistele-pakene-jähmety tilaan eikä kykene oppimaan mitään. Kun aikuinen huutaa lapselle, se opettaa lasta olemaan kuuntelematta aikuista silloin kun aikuinen puhuu tavallisella äänellä. Lapselle huutaminen opettaa lapselle myös sitä, että huutaminen ja raivoaminen ovat normaaleja tapoja toimia ja hänkin voi tehdä niin. Millaista mallia sinä annat lapsellesi?

Seuraavassa annan sinulle viiden kohdan suunnitelman, jonka avulla sinusta tulee rauhallisempi vanhempi.

1. Pidä mielessäsi, että tärkein tehtäväsi vanhempana on tuoda lapselle turvaa

Pysyessäsi rauhallisena haastavissakin tunnetilanteissa, annat lapsellesi mallia tunteiden säätelystä ja siitä, miten tilanteista voi selvitä ilman raivoamista ja huutamista. Lapselle raivostuminen tuo hänelle uhkaa eikä se edistä lapsen halua toimia yhteistyössä sinun kanssasi.

2. Ota tauko!

Haastavassa tunnetilanteessa sulje suusi. Hyväksy tunteesi. Älä sano mitään. Hengitä syvään. Tunne jalkasi lattiaa vasten. Ravistele käsiäsi. Tunnekuohussa tunteet kaappaavat sinut valtaasi eikä järki toimi. Tee kaikkesi, jotta saat rauhoitettua kehosi ja mielesi ja saat aivosi taas toimintaan.

3. Muista, että lapset käyttäytyvät kuten lapset

Lapset ovat lapsia, heidän tunnesäätelynsä on vielä kehitysvaiheessa. Lapset opettelevat asioita. Lapset eivät ole pieniä aikuisia, jotka tekevät aina, kuten aikuinen sanoo. Katso asioita lapsen näkökulmasta ja hänen maailmastaan käsin. Näin pystyt löytämään empatiaa lastasi kohtaan.

4. Tunne myötätuntoa itseäsi kohtaan

Haastavassa tilanteessa on tärkeä tuntea myötätuntoa itseä kohtaan ja antaa kaikki mahdollinen tuki itselle. Huh, olenpa nyt haastavassa tilanteessa. Voin hyväksyä itseni ja tämän tilanteen, vaikka nyt ottaakin päähän kaikki. Armollisuus ja itsemyötätunto ovat tärkeitä asioita vanhemmuudessa.

5. Ota huutaminen signaalina omasta hyvinvoinnistasi ja tunnesäätelytaidoistasi

Jos hermosi pettävät usein, se kertoo siitä, että tunnesäätelytaitosi kaipaavat treeniä. Et ehkä lapsena ole oppinut tunnetaitoja ja tunteiden säätelyä ja näin tarvitset nyt aikuisena treeniä tunnetaidoillesi.

Lapselle huutaminen kertoo usein myös siitä, että olet väsynyt ja stressaantunut ja oma hyvinvointisi on jäänyt taka-alalle. Rentoutuneena ja levänneenä jaksat myös lasten kiukuttelua ja erilaisia vastoinkäymisiä paremmin.

Tunnesäätelytaitoja voi oppia ihan kuten muitakin taitoja!

Huono uutinen on se, että et välttämättä opi uusia toimintatapoja päivässä tai kahdessa. Tunnesäätelyn taidot ovat opittavissa, mutta kuten kuntoilussakin, tarvitaan toistoja, jotta tulosta syntyy. Et tule hyvään juoksukuntoon käymällä kerran lenkillä. Myös tunnesäätelyn treenaaminen vaatii toistoja ja toistoja, kerrasta toiseen. Lapsiperhearjessa näitä toistomahdollisuuksia onneksi on päivittäin.

Ei kannata antaa periksi, jos välillä palaa vanhoihin toimintatapoihin ja raivoamiseen. Ole myötätuntoinen itsellesi. Nyt kävi näin. Seuraavalla kerralla voit taas treenata toisenlaista toimintatapaa.

Hyvä uutinen on se, että nämä toimintatavat tuottavat tulosta. Kun treenaat tunnesäätelyä, huomaat ensin puolivälissä huutamista, että nyt tämä taas tapahtuu. Yhä useammin huomaat jo ennen raivostumista ja osaat ottaa tauon. Joka kerta ottaessasi tauon, pystyessäsi katsomaan asioita lapsen näkökulmasta, "järjestät" aivojasi uudelleen ja tunnesäätelyn alueet vahvistuvat kerta kerralta. Ja se on iso lahja lapsellesi. Samalla myös hän oppii tunnesäätelyn taitoja sinun mallistasi.