Kasvun Taian blogi

Aiheita

29.5.2019
Jaa kavereille:

Mitä voi tehdä, kun lasta jännittää?

jännittynyt tyttö

Niiloa jännittää mennä loman jälkeen päiväkotiin. Hän roikkuu vanhempiensa jaloissa. Sekä päiväkodin hoitaja että Niilon vanhemmat hokevat: Ei tässä ole mitään jännitettävää, sen kun vain menet reippaasti toisten lasten kanssa aamupalalle.

Millalla on koulussa esitelmä. Hän on valmistautunut siihen etukäteen, mutta astellessaan luokan eteen hänen hengityksensä tuntuu salpautuvan ja päästä häviää kaikki ajatukset. Kasvot muuttuvat punaisiksi, suu kuivuu. Tuntuu, että yhtään sanaa ei tule suusta. Millan päähän alkaa nousta ajatuksia: Tää on tosi noloo. Kaikki näkevät, että mua jännittää. Kohta kaikki nauravat minulle. Arvasin jo etukäteen, että tässä käy näin.

Saako jännittää?

Jännittäminen koetaan monesti asiana, jota ei saisi olla. Jännittäminen koetaan nolona ja epäonnistumisena. Sitä halutaan peitellä. Ja mitä enemmän jännittämistä vastustaa, sitä enemmän se alkaa vallata mielessä ja kehossa tilaa.

Jännittämistä pidetään helposti heikkouden merkkinä ja sitä pyritään peittämään. Monilla jännittäjällä on ajatus, että vain minä jännitän. Jännittäminen on kuitenkin normaali tunne, ja suurin osa ihmisistä jännittää. Jännittäminen on sinällään hyvä tunne. Se ei ole vaarallista. Se on merkki siitä, että keho toimii oikein ja jännitettävä asia on tärkeä.

Myös vanhemmat saattavat vähätellä lapsen jännittämistä tai puhua sitä pois: eihän tässä nyt mitään jännitettävää ole tai mitä sä nyt tuollaista asiaa jännität. Tähän liittyy monesti ajatus, että halutaan helpottaa lapsen olotilaa. Tärkeää kuitenkin on, ettei selitetä lapsen tunnetta pois. On tärkeää hyväksyä jännitys. Saa jännittää.

Aikuisen on tärkeää hyväksyä lapsen tunteet ja ottaa ne vastaan myötätuntoisesti, arvioimatta ja arvostelematta. Se edellyttää sitä, että aikuinen on itse sinut omien tunteidensa kanssa ja hyväksyy jännittämisen, ujouden, arkuuden ja pelot myös itsessään.

Mikä auttaa jännittämiseen?

On tärkeää viestittää jännittävälle lapselle, että vastaan taisteleminen ja vältteleminen yleensä vain pahentavat tilannetta. Lapsen kanssa voi yhdessä lähteä tutkimaan, miltä jännitys tuntuu kehossa. Missä kohtaa kehoa jännitys tuntuu? Minkä värinen jännitys on? Minkä muotoinen jännitys on? Millaisia tunteita ja ajatuksia jännittäminen herättää lapsessa? Tarvitaan aikuisen tahtoa ja kykyä pysähtyä lapsen ja hänen tunteensa äärelle.

Aikuisen on tärkeä nimetä lapselle jännittämistä: Minusta näyttää, että sinua jännittää nyt aika lailla. Olenko oikeassa? Saa jännittää, se on ihan normaali tunne. Kun saa nimen jännitykselle (tai ylipäänsä muillekin tunteille), se ei enää ole epämääräinen ja jäsentymätön kokemus. Nimen saaminen tunteelle auttaa sekä mieltä että kehoa rauhoittumaan.

Jännittävää lasta auttaa aikuisen rauhallinen ja hyväksyvä läsnäolo ja kosketus. Jos aikuista ei ole läsnä, lasta voi opettaa myös koskettamaan ja silittämään itseään – se auttaa häntä rauhoittumaan jännityksen hetkellä.

Lapselle on hyvä kertoa, että on olemassa keinoja, joiden avulla jännitystä voi helpottaa. Jännitystä helpottavat keinot voivat liittyä esimerkiksi hengittämiseen, omaan kehoon tai omiin ajatuksiin. Näitä jännitystä helpottavia keinoja voi oppia vaikkapa tunnetaitoharjoitusten kautta. Hengitystä voi tietoisesti rauhoittaa ja uloshengitystä pidentää. Huomiota voi suunnata omaan kehoon ja juurruttaa itseään lattiaan.

Itseään voi tsempata ja rauhoittaa ajatuksilla sen sijaan, että lietsoo jännitystä vielä lisää omassa päässään. On parempi rohkaista itseään ajatuksillaan (jännitys on normaali asia, muutkin jännittävät) kuin ajatella sitä, miten kaikki menee pieleen (nolaan itseni ja kaikki nauravat minulle).

Nämä samat keinot pätevät myös aikuiseen. Itse olin aiemmin tosi kova jännittämään, mutta nyt viime vuosina olen ystävystynyt jännitykseni kanssa ja minua on auttanut se, että olen hyväksynyt jännitykseni ja olen opetellut kehoa ja mieltä rauhoittavia keinoja, joilla luon itselleni turvaa niissä tilanteissa, kun jännittää.

Aikuisen tehtävänä on tukea lapsen selviytymistä ja osoittaa ymmärtävänsä lapsen tunteet. Ei yritetä parantua jännityksestä vaan opetellaan keinoja tulla toimeen sen kanssa. Jännittävä lapsi tarvitsee paljon myötätuntoa ja ymmärrystä. Ja sen tiedon, että hän on hyvä ja riittävä sellaisenaan.

Millainen suhde sinulla on jännittämiseen? Millaisia ajatuksia lapsen jännittäminen sinussa herättää?

Lue myös kirjoitukseni: Miten nimetä lapsen tunteita?

Vanhemmuuden voimapostista ja materiaalikirjastosta saat ilmaisia vinkkejä myönteiseen, tunnetaitoiseen ja hyvinvoivaan lapsiperhearkeen. Klikkaa ja lue lisää!

Avainsanat: tunteet, koskettaminen, rauhoittuminen, vanhemmuus