Kasvun Taian blogi

Kiukku on haastava tunne sekä lapselle että aikuiselle, erityisesti silloin, kun lapsi ilmaisee kiukkuaan hyvin voimakkaasti ja sopimattomilla tavoilla (kuten lyömällä tai heittelemällä tavaroita).

Aikuiselle kiukku on haastava tunne siksi, että monelle meistä tämän päivän vanhemmista ei ole lapsuudessa sallittu kiukuttelua ja kiukku on nähty huonona asiana. Myöskään harva tämän päivän vanhemmista on oppinut toimivia tunnesäätelykeinoja omassa lapsuudessaan. Mikä on sinun tilanteesi? Mitä sinä opit kiukusta ja kiukun säätelystä lapsena ja nuorena?

Seuraavassa on muutama vinkki kiukkuisen arjen varalle:

Mallinna tunnetaitoja ja tunnesäätelyä

Vanhempana et pysty viemään lasta pidemmälle tunnetaidoissasi kuin itse olet. Siksi on tärkeää vahvistaa omia tunnetaitoja, jotta voit tukea lastasi tunnetaidoissa. Muista, että olet esimerkkinä. Kun itse arjessa pystyt säätelemään omia tunteitasi ja ohjaamaan lastasi säätelemään kiukkuaan rakentavalla tavalla, se auttaa koko perhettäsi helpompaan ja rauhallisempaan arkeen. Miten sinä osaat säädellä omia tunteitasi? Millaisia tunnesäätelykeinoja olet mallintanut ja ohjannut omille lapsillesi?

Harjoittele kehosi ja mielesi rauhoittamista. Muista kiukun hetkellä punainen liikennevalo ja pysähdy ennen kuin sanot tai teet mitään. Toimi vasta sitten, kun olet rauhoittunut.

Muista, että lapsi on pulassa kiukun hetkellä

Silloin, kun lapsi riehuu kiukun vallassa, heittelee tavaroita ja huutaa, hän on pulassa. Hän ei pysty juuri sillä hetkellä käyttäytymään paremmin. On tärkeää opetella näkemään lapsen käytöksen taakse. Sen sijaan, että pohtii, mitä lapsi tekee, on tärkeämpää pohtia, mitä lapsi tässä tilanteessa tarvitsee.

Kiukku saattaa ilmetä tavaroiden paiskomisena, huutamisena ja lattialla kierimisenä, kaverin tai sisaruksen lyömisenä tai puremisena. Lapsella on lapsen keinot kiukkutilanteessa, koska kiukun säätely on vielä kehitysvaiheessa. Lapsi ei kenties osaa muita keinoja tai hän ei kuormittavassa tilanteessa sillä hetkellä pysty muuhun. Kiukku on aina hätähuuto ja kutsu apuun. Auta minua toimimaan tässä tilanteessa paremmin!

Kiinnitä huomiota arjen kuormittavuuteen

Jos lapsesi on jatkuvasti kiukkuinen, on hyvä kiinnittää huomiota arkesi kuormittavuuteen. Jos on itse tai lapsi on koko ajan ylivireystilassa ja stressaantunut, tunnesäätely pettää tosi paljon helpommin kuin rennon ja kiireettömän arjen keskellä. Siksi on tärkeää vaalia arjessa rauhoittumisen ja läsnäolon hetkiä ja pitää elämän kokonaiskuormitus kohtuullisena.

Myös sinun kuormituksesi aikuisena vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten jaksat lapsesi kiukunpurkauksia ja miten hyvin pystyt säätelemään omia tunteitasi. Kiireisenä ja stressaantuneena tulee hermostuttua pienistä ja on vaikea löytää empatiaa ja ymmärrystä lapsen kiukulle.

Huomaa hyvä ja vahvista yhteyttä lapsen kanssa

Lapsi haluaa saada onnistumisia ja kokea miellyttäviä tunteita. Siksi on tärkeää kannustaa ja kiittää lasta aina kun hän toimii toivotulla tavalla. Tai silloinkin, kun hän yrittää toimia toivotulla tavalla. Toimivin kasvatus on tutkitusti lämmintä, kannustavaa ja myönteiseen vuorovaikutukseen painottuvaa.

Etsi lapsestasi vahvuuksia. Mikä tekee lapsestasi ainutlaatuisen? Mitä erityistaitoja lapsellasi on? Mikä lapsessasi saa sinut hymyilemään? Etsi hänen supervoimansa! Sanoita näitä asioita lapsellesi mahdollisimman paljon. Yhteyttä vahvistaa sanojen lisäksi myös esimerkiksi koskettaminen ja läheisyys lapsen kanssa.

Tunteet ovat kehollisia. Jännitys voi tuntua perhosina vatsassa, pelko voi karmia selkäpiitä, suru voi tuntua koko kehon lamaannuksena, viha saa koko kehon kiristymään ja sykkeen nousemaan, huoli ja ahdistus voi puristaa rintaa ja ilo voi tuntua lämpönä ja kepeytenä.

Tunnekehoyhteydellä tarkoitetaan tietoista yhteyttä tuntevaan ja aistivaan kehoon, tunnekehoomme, se on yhteyttä sisäisiin tuntemuksiimme. Tunnekehoyhteys rakentaa yhteyttä itseen. Tunteita ei voi tietää tuntevansa, jos yhteyttä niihin ei ole muodostunut.

Tunteiden tunnistamisen opettelu alkaa tunnekehoyhteyden vahvistamisesta ja kasvattamisesta, oli sitten kyse lapsesta tai aikuisesta. Tarvitaan yhteyttä kehoon, jotta voi saada yhteyttä tunteisiin ja omaan itseen.

Yhteys kehoon ja tunteisiin voi kadota

Jos yhteys omaan tunnekehoon katoaa (kuten monilla aikuisilla on saattanut käydä), katoaa myös yhteys omiin aitoihin tunteisiin ja tarpeisiin. Alamme elää päässämme ja järkeillä asioita. Tunteet alkavat tuntua vierailta ja omaan pahaan oloon aletaan etsiä apua vaikkapa suorittamisesta, syömisestä tai jatkuvasti itsensä äärirajoille rääkkäämisestä liikunnan avulla.

Tunnekehoyhteys voi muodostua heikoksi tai mennä poikki, jos lapsi jää liian yksin selviämään isojen tunteiden kanssa. Silloin, kun lapsi ei saa aikuiselta tukea ja ymmärrystä tunteilleen, hän oppii tukahduttamaan, turruttamaan ja etäännyttämään itsensä tunteista ja oman kehonsa tuntemuksista. Tai hän siirtyy pään tasolle ja ylianalysoi tunteita mutta ei tunne tunteita kehossaan. Lapsi voi saada myös mallia aikuisilta kehon viestien ohittamisesta, omien tarpeiden sivuuttamisesta ja suorittamisen ja tiedollisuuden ylikorostamisesta.

On lapsia, jotka oppivat toimimaan toisten tunnetilojen mukaan ja pyrkivät miellyttämään muita. Jos lapsi havaitsee, että vanhempi pysyy paremmalla tuulella, kun lapsi ei ilmaise kiukkua ja vihaa, niin lapsi jättää ilmaisematta näitä haastavia tunteita. Ja samalla tunteet jäävät hänen sisälleen ilmaisemattomiksi ja käsittelemättömiksi tunnemöykyiksi. Lapsi alkaa vähitellen menettää kontaktia siihen, miltä hänestä itsestään tuntuu ja hän alkaa toimia miellyttääkseen aikuisia.

Jos aikuinen koko ajan komentaa lasta ja sanoo toistuvasti ei, lopeta nyt, älä viitsi, sanat voivat vähitellen lukita lasta ja pienentää häntä. Jos aikuinen vähättelee lapsen tunteita eikä ota niitä todesta, lapsen yhteys itseen alkaa murentua. Lapsi saattaa sanoa, että häntä jännittää, ja aikuinen todeta siihen: Eihän tässä nyt mitään jännitettävää ole, lopeta tuo höpöttäminen jännittämisestä. Nyt vaan reippaasti menet. Seurauksena lapsi alkaa epäröidä omia tuntemuksiaan jännittämisestä ja oppii, ettei omaan kehoon voi luottaa ja sitä ei kannata kuunnella. Tunteita ja tuntemuksia ei kannata huomioida, vaan parempi on sulloa ne kehon sisälle.

Tai jos lapsi ilmaisee, että hänen vatsansa on jo täynnä eikä hän jaksa syödä enempää ja aikuinen toteaa, että pitää syödä lautanen tyhjäksi, vatsasi ei mitenkään voi olla täynnä, lapsi pakotetaan toimimaan vastoin omia tuntemuksiaan ja hänen yhteys kehoon ja omiin kylläisyysviesteihin alkaa hävitä. Lapsi ei enää pidä kehonsa viestejä totena, vaan oppii toimimaan sen mukaan, mitä aikuinen sanoo.

Miten tunnekehoyhteyttä voi vahvistaa?

Yhteys itseen ja tunteisiin tavoitetaan olemisen kautta, ei ajattelemalla. Tarvitaan tietoista pysähtymistä: Mitä minulle oikeasti kuuluu? Mitä minussa tapahtuu? Mitä kehoni viestit ja tuntemukset kertovat tunteistani ja olotilastani?

Erilaiset pysähtymiset oman kehon äärelle, kosketus-, hengitys- ja tietoisuustaito- eli mindfulness- harjoitukset vahvistavat yhteyttä itseen ja omaan kehoon. Kun opitaan pysähtymään oman itsen, oman kehon ja oman hengityksen äärelle, opitaan tunnistamaan myös omia tunteita.

On hyvä tulla tietoiseksi omassa kehossa tapahtuvista muutoksista. Mitä kehossani ja itsessäni tapahtuu? Miten voin vaikuttaa siihen, mitä minussa tapahtuu? Mitä varhaisemmassa vaiheessa huomaa kehossa viriävän tunteen, sitä paremmin sitä pystyy myös säätelemään eikä esimerkiksi kiukku ja viha vie holtittomasti mennessään.

Lasta voi ohjata tunnekehoyhteyteen esimerkiksi kysymällä:

Miltä kehossasi tuntuu nyt? Mitä kehosi kertoo sinulle olotilastasi? Missä kohtaa kehoasi tunne tuntuu nyt? Minkä kokoinen tunteesi on? Minkä värinen tunteesi on?

Näin, että pompit, kun sait synttärikutsun kaveriltasi. Mistähän tunteesta se kertoo?

Huomaan, että puristit kätesi nyrkkiin, liittykö siihen joku tunne?

Onko kiukkusi pieni kuin käpy, keskikokoinen kuin kissa vai suuri kuin kerrostalo? Miten isosta, kerrostalon kokoisesta kiukusta saisi vähän pienemmän, jotta sen kanssa olisi helpompi olla?

Tunnekehoyhteyden vahvistaminen, toiminnallisuus ja luovuus tunnekasvatuksen ytimeen!

Ajatuksemme ja mielemme ovat ylikuormittuneita, koska ajatuksia ja järkeä yliarvostetaan. Tunnekasvatuksessa pitäisi päästä ajatusten ja keskustelun tasolta kokemuksellisuuteen, kehoon ja luovuuteen. Sen sijaan, että tunteista keskustellaan ja katsellaan erilaisia tunnekortteja ja tunnetaitokirjoja vain niistä jutellen, on tärkeää päästä kohti kehoa ja omaa ydintä, luovuutta ja toiminnallisuutta. Luova toiminta vahvistaa oikeaa aivopuoliskoa. Sitä tarvitsemme tässä maailmassa, joka arvostaa enemmän vasemman aivopuoliskon toimintaa, johon kuuluvat esim. kirjoittaminen, tiedon hallinta ja loogisuus.

Kaikki, mikä palauttaa yhteyttä kehoon ja hetkeen tässä ja nyt, on tärkeää. Samoin toimii kaikki se, mikä saa ajan unohtumaan. Vaikkapa maalaaminen ja musiikin mukaan liikkuminen voi saada ihmisen flow-tilaan, ajan unohtumaan ja luovuuden pintaan. Mitä paremmin olemme läsnä, sitä enemmän tietoisuutemme on oikeassa aivopuoliskossa ja sitä paremmin tunnemme olotilan kehossamme. Tietoisena eläminen lisää yhteyttä itseen ja kehoon ja tasapainottaa aivopuoliskojen toimintaa.

Lähteet:

Kadotettu yhteys. Löydä tunteesi voima (Susanna Purra)

Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen (Anne-Mari Jääskinen)

Mitä minussa tapahtuu juuri nyt? Keho kertoo tunteen ja antaa avaimia sen säätelyyn (Inkeri Meriluoto)

Uusia tunnetaitoaiheisia kirjoja ilmestyy koko ajan lisää. Osa kirjoista korostaa tunnetaitoja ja on kirjoitettu täsmäkirjoiksi lapsen tunnetaitoihin. Tunnetaitoja korostavien kirjojen rinnalla on monia kuvakirjoja, joissa tunteet ja kaveritaidot ovat osa tarinaa.

Seuraavassa esittelen lastenkirjoja, joissa tunteet ovat osa tarinaa ja jotka eivät ehkä ole niin opetuksellisia kuin täsmäkirjat tunnetaidoista. Lastenkirjat tarjoavat hyvän väylän keskustella tunteista. Monet kirjat voivat nostattaa ihan luontevasti lapsen keskustelua ja ihmettelyä ja aikuinen voi auttaa myös lasta kysymyksillä pohtimaan kirjan tarinaa ja tunteita: Miksi kirjan tapiiri oli surullinen? Mistä tunnistit, että tapiiri oli surullinen? Mistä tunnistat sen, että olet itse surullinen? Missä kohtaa kehoasi suru tuntuu? Kuinkahan tapiiria voisi lohduttaa?

Silkkiapinan nauru on kaunis ja koskettava lastenkirja surusta. Tapiiri ja silkkiapina ovat parhaat ystävykset, jotka keppostelevat päivät läpeensä. Eräänä päivänä silkkiapina sairastuu ja kuolee. Miten joku, joka on aina ollut olemassa voi yhtäkkiä olla poissa? Tapiirin maailma menee pirstaleiseksi. Tapiirista tuntuu, ettei kukaan ymmärrä hänen menetystään. Suru voi tuntua ylitsepääsemättömältä eikä se mene hetkessä ohi. Eikä sen tarvitsekaan mennä heti ohi. Ystävykset jakavat yhdessä muistoja ja tapiiri huomaa vähitellen suremisen olevan helpompaa yhdessä kuin aivan yksin.

Mörköjuhlat kertoo peloista ja niiden voittamisesta. Alman perhe on muuttanut. Uusi talo narahtele ja nurkissa vilahtaa varjoja. Alma on varma, että siellä asuu mörköjä. Alma kertoo möröistä vanhemmille, jotka ovat sitä mieltä, että mörköjä ei ole olemassa. Alma saa kuitenkin vanhemmilta keinoja, joita hän voi kokeilla mörköjen kanssa. Alman äiti on juhlasuunnittelija ja Alma saa idean järjestää möröille juhlat. Juhlisimme yhdessä ystävinä, eikä minun tarvitsisi enää pelätä niitä. Juhlien myötä mörköjä ei enää ole ja Alma saa itselleen myös parhaan kaverin.

Tuikun tärkeä tehtävä kertoo Tuikusta, jolle on päiväkodissa sattunut kahnaus, joka painaa Tuikun mieltä. Vatsaa vääntää, ruoka ei maistu ja leikit eivät suju. Tuikku yrittää purkaa huolta eri tavoin, esimerkiksi piirtäen ja hän myös lähettää huolensa ilmapallon pois vietäväksi. Lopulta Tuikku kertoo huolensa äidille ja äiti keksii keinon, joka auttaa huoleen.

Vesta-Linnea ja kaverit kertoo sosiaalisten suhteiden synnyttämistä arkisista ongelmatilanteista: kaverisuhteista ja ystävyydestä. Alakouluikäinen Vesta-Linnea jumittuu puhelimen ääreen, kun paras kaveri ei soitakaan sovitusti koulun jälkeen. Vesta-Linnea kokee pettymystä ja hylätyksi tulemisen tunnetta. Se, ettei pääse mukaan tekee yhtä kipeää kuin jos käsi tai jalka murtuu. Vesta-Linnean äiti aistii tytön olemuksesta, että jotain on nyt pielessä, ja hän tekee parhaansa havahduttaakseen tämän pois huolisyövereistä.

Pikku-Litti ja lempparieno on kirja mustasukkaisuudesta. Pikku-Litti rakastaa lempparienoaan. He tekevät yhdessä kivoja asioita kuten pelaavat jalkapalloa. Mutta eräänä päivänä Steve istuu enon keittiössä. Pikku-Litin mielestä hänen pitäisi mennä kotiin. Pikku-Litti toivoo, että Steve olisi astunut naulaan tai kuollut. Erinäisten tapahtumien myötä Pikku-Litti kuitenkin tutustuu Steveen paremmin ja huomaa, että hän onkin ihan hyvä tyyppi.

Ilon Milli ja pelon Mölli kertoo peloista ja niiden käsittelemisestä. Milli tapaa metsäretkellään kummallisen tytön, Möllin, joka näkee vaaroja ja hirvityksiä joka puolella. Pian Millikin alkaa pelätä, sillä Mölli on vaarojen asiantuntija. Mölli näkee vaaroja joka paikassa ja hän tulee Millin elämään saaden Millin pelkäämään. Milli muuttuukin araksi ja pelokkaaksi. Apuun tulee vaari, joka kertoo, että meillä jokaisella on oma möllimme. Vaarilla on myös keino, miten möllien kanssa voi elää. Mitä enemmän möllejä yrittää hätistää tiehensä, sitä enemmän ne varoittelevat vaaroista. Möllin kanssa pitää vain ystävystyä, vaari neuvoo.

Lue myös aikaisemmat kirjoitukseni aiheesta:

• Tunteista kertovia lastenkirjoja
• Tunteista kertovia lastenkirjoja, osa 2
• Tunteista kertovia lastenkirjoja, osa 3
• Tunteista kertovia lastenkirjoja, osa 4
• Taaperoille sopivia tunteista kertovia kirjoja
• Tunteista kertovia lastenkirjoja, osa 5

Nyt lopeta. Olen jo ainakin sata sanonut samasta asiasta. Miksi aina pitää jankuttaa miljoona kertaa ennen kuin sinä tottelet minua?

NYT TÄNNE! Vaatteet päälle ja heti, en jaksa enää yhtään kertaa sanoa samasta asiasta.

Moni vanhempi ei haluaisi jatkuvasti joutua jankuttamaan lapselle ja koko ajan käskyttämään – luultavasti et sinäkään. Mutta miten siirtyä käskemisestä lapsen ohjaamiseen?

Suuntaa katse ensin itseesi

Lapsesi käytös on peili sinun käytöksestäsi. Lapsi reagoi siihen, millä mielialalla sinä olet ja miten lähdet ratkomaan haastavia tilanteita. Lapsi ottaa myös mallia sinun käytöksestäsi – hän tutkii, miten sinä teet asioita ja miten sinä kommunikoit sekä hänen että muiden kanssa.

Lähtökohta on se, että jos lapsellasi on ongelma, sinun aikuisena tulee miettiä, miten sinä voisit muuttaa omaa käytöstäsi. Yhteyden ja yhteistyön luominen on aina aikuisen tehtävä. Erityisesti haastavissa tilanteissa aikuiselle iskee helposti päälle jäykkä aikuisuusrooli ja selkärankatoimintamallit, josta puskee ajatus, että lapsen pitää totella ja toimia tasan niin kuin minä sanon.

Tutkimusten mukaan toimivin kasvattajuus on empaattista ja ohjaavaa, molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa. Lapset helposti kokevat tiukan, komentavan ja rangaistuksiin perustuvan ohjauksen epäreiluksi ja mielivaltaiseksi – ja sitä se usein onkin.

Tahdomme kasvattaa itsenäisiä lapsia, jotka ajattelevat omilla aivoillaan eikä toimi joka asiassa, kuten joku toinen, auktoriteetti sanoo. Jatkuvan käskemisen ja komentamisen sijaan sinun onkin hyvä suunnata keskustelemiseen, empatiaan, perustelemiseen ja rinnalta ohjaamiseen. Sinä aikuisena ohjaat ja kannustat sen sijaan, että koko ajan vain kiellät ja käsket.

Muista, että lapset eivät ole pieniä aikuisia, jotka tekevät aina, kuten aikuinen sanoo. Lapset opettelevat asioita. Katso asioita lapsen näkökulmasta ja hänen maailmastaan käsin. Näin pystyt löytämään empatiaa lastasi kohtaan.

Muutama vinkki arkeen

• Mieti, mitä toivot, että lapsesi tekee. Sano toiveesi ohjeena ääneen.
• Tutkimusten mukaan 85 % aikuisen lapsille välittämistä viesteistä on kielteisiä – ei, lopeta, älä – joten niiden vähentäminen kannattaa. Muuta kiellot toimintaohjeiksi. Sen sijaan, että sanot Älä huuda, voit sanoa: Puhu hiljemmin.
• Muista, ettei lapsesi ole tarkoituksella tuhma ja tottelematon. Hän on lapsi, joka tekee parhaansa niillä taidoilla, jotka hänellä juuri nyt on.
• Lapsella on usein tarve olla itse ohjaksissa, vaikuttamassa asioihin. Hän haluaa olla päättämässä asioista. Pieni lapsi voi päättää esim. siitä, laittaako hän tänään punaisen vai sinisen hatun päähänsä. Isompi lapsi voi tehdä jo isompia päätöksiä. On hyvä kuitenkin tiedostaa, että päätösten tekeminen kuormittaa lapsen aivoja – ei ole hyvä laittaa lasta päättämään liian isoista asioista koko ajan.
• Lapselta kysyminen on tärkeää, sillä se laittaa liikkeelle mielessä prosessin, joka etsii ratkaisuja. Mieli lähtee luomaan uusia toimintatapoja ja uusia polkuja ajatuksiin. Tätä ei tapahdu silloin, kun aikuinen määrittelee lapsen puolesta, miten lapsen pitäisi toimia. Kun lapselta kysytään pienestä alkaen, he oppivat ottamaan vastuuta ratkaisuistaan. Mitä sinä ajattelet…, Mikä ratkaisu toimisi sinun mielestäsi…, Mitä sinä toivoisit minulta tämän asian suhteen….

Onko lapsillakin stressiä? Miten lapsen stressi ilmenee ja miten sitä voi helpottaa?

Lapsen stressi on tärkeää tunnistaa, sillä lapsen aivot ovat herkempiä stressikokemuksille kuin aikuisen aivot. Liiallinen stressikuorma voi johtaa siihen, että lapsen kehittyvät aivot eivät saa kasvaa rauhassa. Jos lapsi joutuu elämään jatkuvassa kuormituksessa, hänen kehittyviin aivoihinsa voi muodostua yliherkkyys stressille. Tämä voi johtaa siihen, että lapsen kyky käyttää tunnesäätelytaitoja on heikko aivan pienissäkin vastoinkäymisissä.

Hyvä uutinen on se, että aikuinen voi omalla toiminnallaan tukea paljon lapsen stressin säätelytaitojen kehittymistä.

Miten lapsen stressi ilmenee?

Lapsen stressi voi näkyä esimerkiksi lisääntyneenä ärtyneisyytenä, kiukutteluna, levottomuutena, tottelemattomuutena, itkuherkkyytenä, ovien ja tavaroiden paiskomisena, päänsärkynä, vatsakipuina, painajaisina ja ruokahaluttomuutena. Kiukuttelu sinällään kuuluu lapsen normaaliin elämään, mutta jos lapsi on koko ajan kiukkuinen ja hyvin ärtynyt, on hyvä pysähtyä tilanteen äärelle, mistähän se kertoo.

Lapsen stressin voi tunnistaa siitä, että lapsi on heti aamusta alkaen kiukkuinen ja ärsyyntyy pienistäkin asioista. Tai siitä, että mielentila vaihtelee helposti – lapsi oli juuri äsken iloinen, ja nyt hän on kiukkuinen. Lapsen stressi voidaan helposti tulkita huonona käytöksenä.

Temperamentti ja persoonallisuus vaikuttaa lapsen kokemaan stressiin. Osa lapsista on herkempiä ja esimerkiksi jännittävät uusia tilanteita enemmän kuin toiset. Tunnistatko sinä, mitkä asiat kuormittavat ja stressaavat sinut lastasi? Entä mitkä asiat auttavat lastasi rauhoittumaan ja rentoutumaan?

Miten lapsen stressi helpottuu?

Tarkastele ensin omaa käytöstäsi ja perheenne ilmapiiriä. Tuotko työhuolesi kotiin? Kuinka kireä tai rento itse olet? Onko leppoisaa aikaa tarpeeksi? Annatko lapselle myönteistä huomiota tarpeeksi? Onko perheessänne leikillisyyttä, läheisyyttä, iloa ja naurua?

Lapsen stressioireet kertovat siitä, että lapsi on liian kuormittunut. Huolehdi siitä, että tilaa levolle ja vapaalle leikille ja olemiselle jää tarpeeksi. Liian aikataulutettu elämä voi stressata lasta ja hän voi uupua (kuten aikuinenkin uupuu, jos ei ole riittävästi aikaa levolle ja palautumiselle). Päivän aikana tarvitaan pieniä pysähdyksiä, jolloin lapsen hermosto pääsee rauhoittumaan. Pysähdyksiä voi luoda vaikkapa lukemishetken, piirtämisen, värittämisen, muovailun tai lapsen hieromisen avulla.

Helli, halaa ja kosketa lasta. Koskettaminen vähentää tutkitusti lapsen kokemaa stressiä. Lasta voi hieroa ja vaikka kuvittaa päivän tapahtumia lapsen selkään. Lapsen kanssa voi yhdessä harjoitella rauhoittumista ja rentoutumista. Yksi tapa harjoitella rauhoittumista on laittaa pehmolelu lapsen vatsan päälle ja seurata yhdessä, miten pehmolelu liikkuu hengityksen tahdissa ylös ja alas. Sekä aikuista että lasta hyödyttää rauhoittavan hengityksen harjoitteleminen. Lasta voi opettaa myös jännittämään ja rentouttamaan omaa kehoaan. Miltä kehossa tuntuu jännitys? Entä miltä tuntuu rentoutuminen?

Muista, että kaikista arvokkainta, mitä aikuinen voi lapselle tarjota, on kiireetön aika. Tavallinen arki, jossa myös vain ollaan ja köllötellään yhdessä. Arki, jossa pysähdytään hämmästelemään asioita ja jutellaan päivän kuulumisista.

Lähteitä

• Lapsen stressi ja aivot -opas
• Tenavat tasapainoon -koulutuksen aineisto
• Kuuntelusuositus: Itkupotkuraivarit ja ovienpaiskonta eivät aina ole kiukuttelua, vaan voivat kertoa lapsen ja nuoren stressistä

Tutustu myös koulutukseen Lapsen rauhoittumisen tukeminen!