Kasvun Taian blogi
Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.
15.3.2020
Jaa kavereille:

Kiukku on haastava tunne sekä lapselle että aikuiselle,
erityisesti silloin, kun lapsi ilmaisee kiukkuaan hyvin voimakkaasti
ja sopimattomilla tavoilla (kuten lyömällä tai heittelemällä
tavaroita).
Aikuiselle kiukku on haastava tunne siksi, että monelle meistä
tämän päivän vanhemmista ei ole lapsuudessa sallittu kiukuttelua ja
kiukku on nähty huonona asiana. Myöskään harva tämän päivän
vanhemmista on oppinut toimivia tunnesäätelykeinoja omassa
lapsuudessaan. Mikä on sinun tilanteesi? Mitä sinä opit kiukusta ja
kiukun säätelystä lapsena ja nuorena?
Seuraavassa on muutama vinkki kiukkuisen arjen varalle:
Mallinna tunnetaitoja ja tunnesäätelyä
Vanhempana et pysty viemään lasta pidemmälle tunnetaidoissasi kuin
itse olet. Siksi on tärkeää vahvistaa omia tunnetaitoja, jotta voit
tukea lastasi tunnetaidoissa. Muista, että olet esimerkkinä. Kun itse
arjessa pystyt säätelemään omia tunteitasi ja ohjaamaan lastasi
säätelemään kiukkuaan rakentavalla tavalla, se auttaa koko perhettäsi
helpompaan ja rauhallisempaan arkeen. Miten sinä osaat säädellä
omia tunteitasi? Millaisia tunnesäätelykeinoja olet mallintanut ja
ohjannut omille lapsillesi?
Harjoittele kehosi ja mielesi rauhoittamista. Muista kiukun
hetkellä punainen liikennevalo ja pysähdy ennen kuin sanot tai teet
mitään. Toimi vasta sitten, kun olet rauhoittunut.
Muista, että lapsi on pulassa kiukun hetkellä
Silloin, kun lapsi riehuu kiukun vallassa, heittelee tavaroita ja
huutaa, hän on pulassa. Hän ei pysty juuri sillä hetkellä
käyttäytymään paremmin. On tärkeää opetella näkemään lapsen
käytöksen taakse. Sen sijaan, että pohtii, mitä lapsi tekee, on
tärkeämpää pohtia, mitä lapsi tässä tilanteessa tarvitsee.
Kiukku saattaa ilmetä tavaroiden paiskomisena, huutamisena ja
lattialla kierimisenä, kaverin tai sisaruksen lyömisenä tai
puremisena. Lapsella on lapsen keinot kiukkutilanteessa, koska kiukun
säätely on vielä kehitysvaiheessa. Lapsi ei kenties osaa muita keinoja
tai hän ei kuormittavassa tilanteessa sillä hetkellä pysty
muuhun. Kiukku on aina hätähuuto ja kutsu apuun. Auta
minua toimimaan tässä tilanteessa paremmin!
Kiinnitä huomiota arjen kuormittavuuteen
Jos lapsesi on jatkuvasti kiukkuinen, on hyvä kiinnittää huomiota
arkesi kuormittavuuteen. Jos on itse tai lapsi on koko ajan
ylivireystilassa ja stressaantunut, tunnesäätely pettää tosi paljon
helpommin kuin rennon ja kiireettömän arjen keskellä. Siksi on
tärkeää vaalia arjessa rauhoittumisen ja läsnäolon hetkiä ja
pitää elämän kokonaiskuormitus kohtuullisena.
Myös sinun kuormituksesi aikuisena vaikuttaa hyvin paljon siihen,
miten jaksat lapsesi kiukunpurkauksia ja miten hyvin pystyt
säätelemään omia tunteitasi. Kiireisenä ja stressaantuneena tulee
hermostuttua pienistä ja on vaikea löytää empatiaa ja ymmärrystä
lapsen kiukulle.
Huomaa hyvä ja vahvista yhteyttä lapsen kanssa
Lapsi haluaa saada onnistumisia ja kokea miellyttäviä tunteita.
Siksi on tärkeää kannustaa ja kiittää lasta aina kun hän
toimii toivotulla tavalla. Tai silloinkin, kun hän yrittää toimia
toivotulla tavalla. Toimivin kasvatus on tutkitusti lämmintä,
kannustavaa ja myönteiseen vuorovaikutukseen painottuvaa.
Etsi lapsestasi vahvuuksia. Mikä tekee lapsestasi ainutlaatuisen?
Mitä erityistaitoja lapsellasi on? Mikä lapsessasi saa sinut
hymyilemään? Etsi hänen supervoimansa! Sanoita näitä asioita
lapsellesi mahdollisimman paljon. Yhteyttä vahvistaa sanojen lisäksi
myös esimerkiksi koskettaminen ja läheisyys lapsen kanssa.
Haluaisitko sinä vahvistaa sekä lapsesi että omaa tunnesäätelyäsi?
Tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Hyvät tunnetaidot
takaavat sen, että lapsesi tulee toimeen sekä itsensä että muiden
kanssa. On sekä vanhemmalle että lapselle itselleen helpottavaa, kun
lapsi oppii käsittelemään omia tunteitaan rakentavalla tavalla eikä
hänen tarvitse esimerkiksi riehua ja lyödä purkaakseen kiukkua
ulos.
Olen tehnyt verkkovalmennuksen Kiukun kesyttäjät – tunnetaitoja lapselle ja vanhemmalle,
ja haluan tarjota sitä sinulle, joka haluat kasvaa vanhempana ja
haluat oppia turvallisia ja rakentavia tapoja kohdata lapsen
kiukku. Valmennus on sinulle, joka haluat opettaa myös
lapsellesi omia keinoja tunnesäätelyyn.
Kiukun kesyttäjät
-verkkovalmennus sisältää aikuiselle vankan teoriapaketin
tunnesäätelystä ja lisäksi valmennuksessa on lapsen kanssa tehtäviä
pieniä tehtäviä, videoita ja äänitteitä, joiden avulla lapsi oppii
tunnistamaan kiukkua kehossaan ja säätelemään sitä. Tunnesäätelytaidot
ovat tärkeitä taitoja ja vaikuttavat hyvin laajasti ihmisen
kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, ihmissuhteisiin, terveyteen ja jopa
kouluarvosanoihin. Tutustu tästä verkkovalmennukseen ja ilmoittaudu
mukaan!

Tunteet ovat kehollisia. Jännitys voi tuntua perhosina vatsassa,
pelko voi karmia selkäpiitä, suru voi tuntua koko kehon lamaannuksena,
viha saa koko kehon kiristymään ja sykkeen nousemaan, huoli ja
ahdistus voi puristaa rintaa ja ilo voi tuntua lämpönä ja
kepeytenä.
Tunnekehoyhteydellä tarkoitetaan tietoista yhteyttä tuntevaan
ja aistivaan kehoon, tunnekehoomme, se on yhteyttä sisäisiin
tuntemuksiimme. Tunnekehoyhteys rakentaa yhteyttä itseen.
Tunteita ei voi tietää tuntevansa, jos yhteyttä niihin ei ole
muodostunut.
Tunteiden tunnistamisen opettelu alkaa tunnekehoyhteyden
vahvistamisesta ja kasvattamisesta, oli sitten kyse lapsesta tai
aikuisesta. Tarvitaan yhteyttä kehoon, jotta voi saada yhteyttä
tunteisiin ja omaan itseen.
Yhteys kehoon ja tunteisiin voi kadota
Jos yhteys omaan tunnekehoon katoaa (kuten monilla aikuisilla on
saattanut käydä), katoaa myös yhteys omiin aitoihin tunteisiin ja
tarpeisiin. Alamme elää päässämme ja järkeillä asioita. Tunteet
alkavat tuntua vierailta ja omaan pahaan oloon aletaan etsiä apua vaikkapa
suorittamisesta, syömisestä tai jatkuvasti itsensä äärirajoille
rääkkäämisestä liikunnan avulla.
Tunnekehoyhteys voi muodostua heikoksi tai mennä poikki, jos lapsi
jää liian yksin selviämään isojen tunteiden kanssa. Silloin, kun lapsi
ei saa aikuiselta tukea ja ymmärrystä tunteilleen, hän oppii
tukahduttamaan, turruttamaan ja etäännyttämään itsensä tunteista ja
oman kehonsa tuntemuksista. Tai hän siirtyy pään tasolle ja
ylianalysoi tunteita mutta ei tunne tunteita kehossaan. Lapsi voi
saada myös mallia aikuisilta kehon viestien ohittamisesta, omien
tarpeiden sivuuttamisesta ja suorittamisen ja tiedollisuuden
ylikorostamisesta.
On lapsia, jotka oppivat toimimaan toisten tunnetilojen mukaan ja
pyrkivät miellyttämään muita. Jos lapsi havaitsee, että vanhempi pysyy
paremmalla tuulella, kun lapsi ei ilmaise kiukkua ja vihaa, niin lapsi
jättää ilmaisematta näitä haastavia tunteita. Ja samalla tunteet
jäävät hänen sisälleen ilmaisemattomiksi ja käsittelemättömiksi
tunnemöykyiksi. Lapsi alkaa vähitellen menettää kontaktia siihen,
miltä hänestä itsestään tuntuu ja hän alkaa toimia miellyttääkseen
aikuisia.
Jos aikuinen koko ajan komentaa lasta ja sanoo toistuvasti ei
,
lopeta nyt
, älä viitsi
, sanat voivat vähitellen lukita
lasta ja pienentää häntä. Jos aikuinen vähättelee lapsen tunteita eikä
ota niitä todesta, lapsen yhteys itseen alkaa murentua. Lapsi saattaa
sanoa, että häntä jännittää, ja aikuinen todeta siihen: Eihän tässä
nyt mitään jännitettävää ole, lopeta tuo höpöttäminen
jännittämisestä. Nyt vaan reippaasti menet.
Seurauksena lapsi
alkaa epäröidä omia tuntemuksiaan jännittämisestä ja oppii, ettei
omaan kehoon voi luottaa ja sitä ei kannata kuunnella. Tunteita ja
tuntemuksia ei kannata huomioida, vaan parempi on sulloa ne kehon
sisälle.
Tai jos lapsi ilmaisee, että hänen vatsansa on jo täynnä eikä hän
jaksa syödä enempää ja aikuinen toteaa, että pitää syödä lautanen
tyhjäksi, vatsasi ei mitenkään voi olla täynnä
, lapsi pakotetaan
toimimaan vastoin omia tuntemuksiaan ja hänen yhteys kehoon ja omiin
kylläisyysviesteihin alkaa hävitä. Lapsi ei enää pidä kehonsa viestejä
totena, vaan oppii toimimaan sen mukaan, mitä aikuinen sanoo.
Miten tunnekehoyhteyttä voi vahvistaa?
Yhteys itseen ja tunteisiin tavoitetaan olemisen kautta, ei
ajattelemalla. Tarvitaan tietoista pysähtymistä: Mitä minulle
oikeasti kuuluu? Mitä minussa tapahtuu? Mitä kehoni viestit ja
tuntemukset kertovat tunteistani ja olotilastani?
Erilaiset pysähtymiset oman kehon äärelle, kosketus-, hengitys- ja
tietoisuustaito- eli mindfulness- harjoitukset
vahvistavat yhteyttä itseen ja omaan kehoon. Kun opitaan pysähtymään
oman itsen, oman kehon ja oman hengityksen äärelle, opitaan
tunnistamaan myös omia tunteita.
On hyvä tulla tietoiseksi omassa kehossa tapahtuvista
muutoksista. Mitä kehossani ja itsessäni tapahtuu? Miten voin
vaikuttaa siihen, mitä minussa tapahtuu? Mitä varhaisemmassa vaiheessa
huomaa kehossa viriävän tunteen, sitä paremmin sitä pystyy myös
säätelemään eikä esimerkiksi kiukku ja viha vie holtittomasti
mennessään.
Lasta voi ohjata tunnekehoyhteyteen esimerkiksi kysymällä:
Miltä kehossasi tuntuu nyt? Mitä kehosi kertoo sinulle
olotilastasi? Missä kohtaa kehoasi tunne tuntuu nyt? Minkä kokoinen
tunteesi on? Minkä värinen tunteesi on?
Näin, että pompit, kun sait synttärikutsun kaveriltasi. Mistähän
tunteesta se kertoo?
Huomaan, että puristit kätesi nyrkkiin, liittykö siihen joku tunne?
Onko kiukkusi pieni kuin käpy, keskikokoinen kuin kissa vai suuri
kuin kerrostalo? Miten isosta, kerrostalon kokoisesta kiukusta saisi
vähän pienemmän, jotta sen kanssa olisi helpompi olla?
Tunnekehoyhteyden vahvistaminen, toiminnallisuus ja luovuus
tunnekasvatuksen ytimeen!
Ajatuksemme ja mielemme ovat ylikuormittuneita, koska ajatuksia ja
järkeä yliarvostetaan. Tunnekasvatuksessa pitäisi päästä ajatusten
ja keskustelun tasolta kokemuksellisuuteen, kehoon ja luovuuteen.
Sen sijaan, että tunteista keskustellaan ja katsellaan erilaisia
tunnekortteja ja tunnetaitokirjoja vain niistä jutellen, on tärkeää
päästä kohti kehoa ja omaa ydintä, luovuutta ja toiminnallisuutta.
Luova toiminta vahvistaa oikeaa aivopuoliskoa. Sitä tarvitsemme tässä
maailmassa, joka arvostaa enemmän vasemman aivopuoliskon toimintaa,
johon kuuluvat esim. kirjoittaminen, tiedon hallinta ja
loogisuus.
Kaikki, mikä palauttaa yhteyttä kehoon ja hetkeen tässä ja nyt,
on tärkeää. Samoin toimii kaikki se, mikä saa ajan
unohtumaan. Vaikkapa maalaaminen ja musiikin mukaan liikkuminen voi
saada ihmisen flow-tilaan, ajan unohtumaan
ja luovuuden pintaan. Mitä
paremmin olemme läsnä, sitä enemmän tietoisuutemme on oikeassa
aivopuoliskossa ja sitä paremmin tunnemme olotilan
kehossamme. Tietoisena eläminen lisää yhteyttä itseen ja kehoon ja
tasapainottaa aivopuoliskojen toimintaa.
Haluaisitko luovia, toiminnallisia ja lapsen tunnekehoyhteyttä
vahvistavia työkaluja lapsen tunnetaitojen tukemiseen? Kaipaatko
toimivia ja helppoja tapoja vahvistaa lapsen kykyä tunnistaa, säädellä
ja ilmaista omia tunteitaan? Tutustu
e-oppaaseen Tunnepuuhat, johon on
koottu sekä tietoiskuja tunnetaidoista että 15 toiminnallista ja
luovaa ideaa lasten tunnetaitojen
vahvistamiseen. Klikkaa ja lue
lisää!
Lähteet:
Kadotettu yhteys. Löydä tunteesi voima (Susanna Purra)
Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen
(Anne-Mari Jääskinen)
Mitä minussa tapahtuu juuri nyt? Keho kertoo tunteen ja antaa
avaimia sen säätelyyn (Inkeri Meriluoto)
14.2.2020
Jaa kavereille:

Uusia tunnetaitoaiheisia kirjoja ilmestyy koko ajan lisää. Osa
kirjoista korostaa tunnetaitoja ja on kirjoitettu täsmäkirjoiksi
lapsen tunnetaitoihin. Tunnetaitoja korostavien kirjojen rinnalla on
monia kuvakirjoja, joissa tunteet ja kaveritaidot ovat osa
tarinaa.
Seuraavassa esittelen lastenkirjoja, joissa tunteet ovat osa
tarinaa ja jotka eivät ehkä ole niin opetuksellisia
kuin
täsmäkirjat tunnetaidoista. Lastenkirjat tarjoavat hyvän väylän
keskustella tunteista. Monet kirjat voivat nostattaa ihan luontevasti
lapsen keskustelua ja ihmettelyä ja aikuinen voi auttaa myös lasta
kysymyksillä pohtimaan kirjan tarinaa ja tunteita: Miksi kirjan
tapiiri oli surullinen? Mistä tunnistit, että tapiiri oli surullinen?
Mistä tunnistat sen, että olet itse surullinen? Missä kohtaa kehoasi
suru tuntuu? Kuinkahan tapiiria voisi lohduttaa?
Silkkiapinan nauru on kaunis ja koskettava
lastenkirja surusta. Tapiiri ja silkkiapina ovat parhaat ystävykset,
jotka keppostelevat päivät läpeensä. Eräänä päivänä silkkiapina
sairastuu ja kuolee. Miten joku, joka on aina ollut olemassa voi
yhtäkkiä olla poissa? Tapiirin maailma menee
pirstaleiseksi. Tapiirista tuntuu, ettei kukaan ymmärrä hänen
menetystään. Suru voi tuntua ylitsepääsemättömältä eikä se mene
hetkessä ohi. Eikä sen tarvitsekaan mennä heti ohi. Ystävykset jakavat
yhdessä muistoja ja tapiiri huomaa vähitellen suremisen olevan
helpompaa yhdessä kuin aivan yksin.
Mörköjuhlat kertoo peloista ja niiden
voittamisesta. Alman perhe on muuttanut. Uusi talo narahtele ja
nurkissa vilahtaa varjoja. Alma on varma, että siellä asuu
mörköjä. Alma kertoo möröistä vanhemmille, jotka ovat sitä mieltä,
että mörköjä ei ole olemassa. Alma saa kuitenkin vanhemmilta keinoja,
joita hän voi kokeilla mörköjen kanssa. Alman äiti on
juhlasuunnittelija ja Alma saa idean järjestää möröille juhlat.
Juhlisimme yhdessä ystävinä, eikä minun tarvitsisi enää pelätä
niitä.
Juhlien myötä mörköjä ei enää ole ja Alma saa itselleen
myös parhaan kaverin.
Tuikun tärkeä tehtävä kertoo Tuikusta, jolle on
päiväkodissa sattunut kahnaus, joka painaa Tuikun mieltä. Vatsaa
vääntää, ruoka ei maistu ja leikit eivät suju. Tuikku yrittää purkaa
huolta eri tavoin, esimerkiksi piirtäen ja hän myös lähettää huolensa
ilmapallon pois vietäväksi. Lopulta Tuikku kertoo huolensa äidille ja
äiti keksii keinon, joka auttaa huoleen.

Vesta-Linnea ja kaverit kertoo sosiaalisten
suhteiden synnyttämistä arkisista ongelmatilanteista: kaverisuhteista
ja ystävyydestä. Alakouluikäinen Vesta-Linnea jumittuu puhelimen
ääreen, kun paras kaveri ei soitakaan sovitusti koulun jälkeen.
Vesta-Linnea kokee pettymystä ja hylätyksi tulemisen tunnetta. Se,
ettei pääse mukaan tekee yhtä kipeää kuin jos käsi tai jalka murtuu.
Vesta-Linnean äiti aistii tytön olemuksesta, että jotain on nyt
pielessä, ja hän tekee parhaansa havahduttaakseen tämän pois
huolisyövereistä.
Pikku-Litti ja lempparieno on kirja
mustasukkaisuudesta. Pikku-Litti rakastaa lempparienoaan. He tekevät
yhdessä kivoja asioita kuten pelaavat jalkapalloa. Mutta eräänä
päivänä Steve istuu enon keittiössä. Pikku-Litin mielestä hänen
pitäisi mennä kotiin. Pikku-Litti toivoo, että Steve olisi astunut
naulaan tai kuollut. Erinäisten tapahtumien myötä Pikku-Litti
kuitenkin tutustuu Steveen paremmin ja huomaa, että hän onkin ihan
hyvä tyyppi.
Ilon Milli ja pelon Mölli kertoo peloista ja
niiden käsittelemisestä. Milli tapaa metsäretkellään kummallisen
tytön, Möllin, joka näkee vaaroja ja hirvityksiä joka puolella. Pian
Millikin alkaa pelätä, sillä Mölli on vaarojen asiantuntija. Mölli
näkee vaaroja joka paikassa ja hän tulee Millin elämään saaden Millin
pelkäämään. Milli muuttuukin araksi ja pelokkaaksi. Apuun tulee vaari,
joka kertoo, että meillä jokaisella on oma möllimme. Vaarilla on myös
keino, miten möllien kanssa voi elää. Mitä enemmän möllejä yrittää
hätistää tiehensä, sitä enemmän ne varoittelevat vaaroista. Möllin
kanssa pitää vain ystävystyä, vaari neuvoo.
Haluaisitko luovia ja toiminnallisia työkaluja lapsen tunnetaitojen
tukemiseen? Kaipaatko toimivia ja helppoja tapoja vahvistaa lapsen
kykyä tunnistaa, säädellä ja ilmaista omia tunteitaan? Tutustu
e-oppaaseen Tunnepuuhat, johon on
koottu sekä tietoiskuja tunnetaidoista että 15 toiminnallista ja
luovaa ideaa lasten tunnetaitojen vahvistamiseen.
Klikkaa ja lue lisää!
Lue myös aikaisemmat kirjoitukseni aiheesta:
25.1.2020
Jaa kavereille:

Nyt lopeta. Olen jo ainakin sata sanonut samasta asiasta. Miksi
aina pitää jankuttaa miljoona kertaa ennen kuin sinä tottelet
minua?
NYT TÄNNE! Vaatteet päälle ja heti, en jaksa enää yhtään kertaa
sanoa samasta asiasta.
Moni vanhempi ei haluaisi jatkuvasti joutua jankuttamaan lapselle
ja koko ajan käskyttämään – luultavasti et sinäkään. Mutta miten
siirtyä käskemisestä lapsen ohjaamiseen?
Suuntaa katse ensin itseesi
Lapsesi käytös on peili sinun käytöksestäsi. Lapsi reagoi siihen,
millä mielialalla sinä olet ja miten lähdet ratkomaan haastavia
tilanteita. Lapsi ottaa myös mallia sinun käytöksestäsi – hän tutkii,
miten sinä teet asioita ja miten sinä kommunikoit sekä hänen että
muiden kanssa.
Lähtökohta on se, että jos lapsellasi on ongelma, sinun aikuisena
tulee miettiä, miten sinä voisit muuttaa omaa käytöstäsi. Yhteyden ja
yhteistyön luominen on aina aikuisen tehtävä. Erityisesti haastavissa
tilanteissa aikuiselle iskee helposti päälle jäykkä aikuisuusrooli ja
selkärankatoimintamallit, josta puskee ajatus, että lapsen pitää
totella ja toimia tasan niin kuin minä sanon.
Tutkimusten mukaan toimivin kasvattajuus on empaattista ja
ohjaavaa, molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa. Lapset helposti
kokevat tiukan, komentavan ja rangaistuksiin perustuvan ohjauksen
epäreiluksi ja mielivaltaiseksi – ja sitä se usein onkin.
Tahdomme kasvattaa itsenäisiä lapsia, jotka ajattelevat omilla
aivoillaan eikä toimi joka asiassa, kuten joku toinen, auktoriteetti
sanoo. Jatkuvan käskemisen ja komentamisen sijaan sinun onkin hyvä
suunnata keskustelemiseen, empatiaan, perustelemiseen ja rinnalta
ohjaamiseen. Sinä aikuisena ohjaat ja kannustat sen sijaan, että koko
ajan vain kiellät ja käsket.
Muista, että lapset eivät ole pieniä aikuisia, jotka tekevät aina,
kuten aikuinen sanoo. Lapset opettelevat asioita. Katso asioita lapsen
näkökulmasta ja hänen maailmastaan käsin. Näin pystyt löytämään
empatiaa lastasi kohtaan.
Muutama vinkki arkeen
- Mieti, mitä toivot, että lapsesi tekee. Sano toiveesi ohjeena
ääneen.
- Tutkimusten mukaan 85 % aikuisen lapsille välittämistä
viesteistä on kielteisiä –
ei
, lopeta
, älä
–
joten niiden vähentäminen kannattaa. Muuta kiellot
toimintaohjeiksi. Sen sijaan, että sanot Älä huuda
, voit
sanoa: Puhu hiljemmin
.
- Muista, ettei lapsesi ole tarkoituksella
tuhma
ja tottelematon
. Hän on lapsi, joka tekee parhaansa niillä
taidoilla, jotka hänellä juuri nyt on.
- Lapsella on usein tarve olla itse ohjaksissa, vaikuttamassa
asioihin. Hän haluaa olla päättämässä asioista. Pieni lapsi voi
päättää esim. siitä, laittaako hän tänään punaisen vai sinisen hatun
päähänsä. Isompi lapsi voi tehdä jo isompia päätöksiä. On hyvä
kuitenkin tiedostaa, että päätösten tekeminen kuormittaa lapsen
aivoja – ei ole hyvä laittaa lasta päättämään liian isoista asioista
koko ajan.
- Lapselta kysyminen on tärkeää, sillä se laittaa liikkeelle
mielessä prosessin, joka etsii ratkaisuja. Mieli lähtee luomaan
uusia toimintatapoja ja uusia polkuja ajatuksiin. Tätä ei tapahdu
silloin, kun aikuinen määrittelee lapsen puolesta, miten lapsen
pitäisi toimia. Kun lapselta kysytään pienestä alkaen, he oppivat
ottamaan vastuuta ratkaisuistaan.
Mitä sinä
ajattelet…
, Mikä ratkaisu toimisi sinun mielestäsi…
,
Mitä sinä toivoisit minulta tämän asian suhteen…
.
12.12.2019
Jaa kavereille:

Onko lapsillakin stressiä? Miten lapsen stressi ilmenee ja miten
sitä voi helpottaa?
Lapsen stressi on tärkeää tunnistaa, sillä lapsen aivot ovat
herkempiä stressikokemuksille kuin aikuisen aivot. Liiallinen
stressikuorma voi johtaa siihen, että lapsen kehittyvät aivot eivät
saa kasvaa rauhassa. Jos lapsi joutuu elämään jatkuvassa
kuormituksessa, hänen kehittyviin aivoihinsa voi muodostua yliherkkyys
stressille. Tämä voi johtaa siihen, että lapsen kyky käyttää
tunnesäätelytaitoja on heikko aivan pienissäkin vastoinkäymisissä.
Hyvä uutinen on se, että aikuinen voi omalla toiminnallaan tukea
paljon lapsen stressin säätelytaitojen kehittymistä.
Miten lapsen stressi ilmenee?
Lapsen stressi voi näkyä esimerkiksi lisääntyneenä ärtyneisyytenä,
kiukutteluna, levottomuutena, tottelemattomuutena, itkuherkkyytenä,
ovien ja tavaroiden paiskomisena, päänsärkynä, vatsakipuina,
painajaisina ja ruokahaluttomuutena. Kiukuttelu sinällään kuuluu
lapsen normaaliin elämään, mutta jos lapsi on koko ajan kiukkuinen ja
hyvin ärtynyt, on hyvä pysähtyä tilanteen äärelle, mistähän se
kertoo.
Lapsen stressin voi tunnistaa siitä, että lapsi on heti aamusta
alkaen kiukkuinen ja ärsyyntyy pienistäkin asioista. Tai siitä, että
mielentila vaihtelee helposti – lapsi oli juuri äsken iloinen, ja nyt
hän on kiukkuinen. Lapsen stressi voidaan helposti tulkita huonona
käytöksenä
.
Temperamentti ja persoonallisuus vaikuttaa lapsen kokemaan
stressiin. Osa lapsista on herkempiä ja esimerkiksi jännittävät uusia
tilanteita enemmän kuin toiset. Tunnistatko sinä, mitkä asiat
kuormittavat ja stressaavat sinut lastasi? Entä mitkä asiat auttavat
lastasi rauhoittumaan ja rentoutumaan?
Miten lapsen stressi helpottuu?
Tarkastele ensin omaa käytöstäsi ja perheenne ilmapiiriä. Tuotko
työhuolesi kotiin? Kuinka kireä tai rento itse olet? Onko leppoisaa
aikaa tarpeeksi? Annatko lapselle myönteistä huomiota tarpeeksi? Onko
perheessänne leikillisyyttä, läheisyyttä, iloa ja naurua?
Lapsen stressioireet kertovat siitä, että lapsi on liian
kuormittunut. Huolehdi siitä, että tilaa levolle ja vapaalle leikille
ja olemiselle jää tarpeeksi. Liian aikataulutettu elämä voi stressata
lasta ja hän voi uupua (kuten aikuinenkin uupuu, jos ei ole
riittävästi aikaa levolle ja palautumiselle). Päivän aikana tarvitaan
pieniä pysähdyksiä, jolloin lapsen hermosto pääsee rauhoittumaan.
Pysähdyksiä voi luoda vaikkapa lukemishetken, piirtämisen,
värittämisen, muovailun tai lapsen hieromisen avulla.
Helli, halaa ja kosketa lasta. Koskettaminen vähentää tutkitusti
lapsen kokemaa stressiä. Lasta voi hieroa ja vaikka kuvittaa päivän
tapahtumia lapsen selkään. Lapsen kanssa voi yhdessä harjoitella
rauhoittumista ja rentoutumista. Yksi tapa harjoitella rauhoittumista
on laittaa pehmolelu lapsen vatsan päälle ja seurata yhdessä, miten
pehmolelu liikkuu hengityksen tahdissa ylös ja alas. Sekä aikuista
että lasta hyödyttää rauhoittavan hengityksen harjoitteleminen. Lasta
voi opettaa myös jännittämään ja rentouttamaan omaa kehoaan. Miltä
kehossa tuntuu jännitys? Entä miltä tuntuu rentoutuminen?
Muista, että kaikista arvokkainta, mitä aikuinen voi lapselle
tarjota, on kiireetön aika. Tavallinen arki, jossa myös vain ollaan ja
köllötellään yhdessä. Arki, jossa pysähdytään hämmästelemään asioita
ja jutellaan päivän kuulumisista.
Lähteitä
Tutustu myös koulutukseen Lapsen rauhoittumisen tukeminen!