Kasvun Taian blogi
Lämpimästi tervetuloa blogiini. Kirjoitan blogissani lapsen tunnetaitojen tukemisesta, myönteisistä kasvatuskeinoista ja hyvinvoivasta ja läsnäolevasta vanhemmuudesta.
Miksi tunnetaitoja on hyvä harjoitella?
Miten lapsi hyötyy tunnetaitojen harjoittelusta?
Tapaan paljon kursseillani ja
luennoillani vanhempia, jotka kertovat olevansa ihan pihalla omien
tunteidensa kanssa. Oman lapsen voimakkaat tunteet ovat nostaneet
esille tunteita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Itsestä on
yht’äkkiä tullut äkkipikainen, kiivas ja huutava vanhempi, joka ei
pärjää omien tunteiden eikä myöskään lapsen tunteiden kanssa. Kaikilla
näillä vanhemmilla on sama kokemus: meidän ikäluokalle ei ole
päiväkodissa eikä koulussa opetettu tunnetaitoja. Eivätkä
omat vanhemmatkaan niitä ole osanneet opettaa. Joku on saattanut saada
hyviäkin malleja omasta kotikasvatuksestaan esim. tunteiden
nimeämiseen ja työstämiseen, suurin osa kokee, että omat tunnetaidot
ovat aika heikot. Tämä tunnetaitojen puute saattaa näkyä omassa
elämässä esimerkiksi niin, että on vaikea kohdata vihaa tai surua,
tunteet ryöpsähtävät hallitsemattomina esille tai että tunteita
yrittää vältellä, koska ei ole keinoja niiden läpikäymiseen. Tunteiden
tukahduttaminen saattaa näkyä epämääräisenä pahana olona tai kuin
höyrykattilamaisena paineena sisällämme. Tai masennuksena ja
psykosomaattisina oireina (päänsärky, lihasjännitykset). Aika yleistä
on se, että tunnistaa kaksi tunnetilaa: että on ihan ok ja että
v*tuttaa. Haluammeko me omille lapsillemme tätä samaa?
Lapset ovat paras mahdollinen kohderyhmä tunteiden
käsittelyn opettamista ajatellen. Tunnetaidot ja kyky
empatiaan kehittyvät hiljalleen vuorovaikutussuhteessa turvallisen
aikuisen kanssa. Tunteiden ja käyttäytymisen säätely on osa
itsesäätelyn taitoja. Niistä nousee kyky toimia ympäristölle
suotuisalla, tilanteeseen sopivalla ja omien tavoitteiden mukaisella
tavalla.
Mitä hyötyä hyvistä tunnetaidoista on?
Tutkimuksissa* on todettu, että tunnetaitoja
edistävillä menetelmillä kasvatetut lapset osaavat keskittyä paremmin,
kokevat enemmän positiivisia tunteita ja vähemmän negatiivisia
tunteita, ovat fyysisesti terveempiä, pärjäävät akateemisesti
paremmin, tulevat paremmin toimeen ystävien kanssa, ovat suositumpia
ikäistensä ja opettajiensa keskuudessa, selviytyvät paremmin
vastoinkäymisistä, pystyvät paremmin rauhoittamaan itsensä, ovat
vähemmän taipuvaisia väkivaltaan ja käyttäytymisongelmiin ja ajautuvat
harvemmin rikoksiin ja huumeisiin. Kukapa meistä ei haluaisi
edistää lapsissaan tuollaisia asioita?
Tunnetaidot voimavarana
Pitkällä tähtäimellä tunnetaidoilla on tärkeä merkitys
mielen hyvinvoinnin voimavarana. Ne auttavat paitsi omien
tunteiden säätelyssä, myös ongelmien ratkaisuissa. Lapsi tarvitsee
viestin siitä, että hänen tunteensa ovat luvallisia ja aikuinen kestää
hänen tapansa opetella niiden ilmaisua. Haaste on usein siinä, että
vanhemmilla itsellään ei ole hyviä tunnetaitoja ja heiltä puuttuu
tietoa, miten lasten tunnekasvatusta voisi lähteä tukemaan. Vanhemmat
haluavat toimia toisin kuin omat vanhemmat ovat tehneet, mutta eivät
tiedä miten. Juuri tästä syystä ohjaan Lasten Tunnetaitoryhmiä
ja tunnetyöpajoja, jotta lapset ja vanhemmat saisivat työkaluja
tunteiden kohtaamiseen ja säätelyyn.
Katso seuraavat alkavat tunnetaitoryhmät
ja tunnetyöpajat täältä!
* Tutkimustulokset ovat Jarkko Rantasen
kirjasta Vaikuta tunteisiin!.
13.5.2017
Jaa kavereille:
Millaiset mindfulness-harjoitukset ovat
lapsille sopivia? Lasten kanssa toiminnallisuus ja
leikinomaisuus ovat tärkeitä. Lapset lähtevät harjoituksiin
mukaan helpoiten uteliaisuuden ja leikin kautta,
varsinkin mitä pienemmistä lapsista on kyse. Rauhalliset ja
lyhytsanaiset ohjeet sopivat parhaiten harjoitusten ohjaamiseen. Alle
kouluikäiset lapset tarvitsevat mielikuvia ja konkreettista
havainnollistamista. Aikuisen oma malli läsnäolosta ja
rauhallisuudesta on tärkeää.
Tässä muutama vinkki lapsille
sopiviin mindfulness-harjoituksiin:
Arjen tilanteiden hyödyntäminen
Helpointa on
aloittaa mindfulness-harjoittelu arjen
tavallisissa hetkissä ihmettelemällä lapsen kanssa erilaisia
aistimuksia. Aikuinen voi näissä tilanteissa tietoisesti ohjata lasta
suuntaamaan huomiotaan kehontuntemuksiin tai muihin aistihavaintoihin
kuten haju-, maku-, kuulo- tai näköaistimuksiin. Miltä pasta maistuu,
kun sitä syö hitaasti? Miltä se tuntuu suussa? Miltä shampoo tuoksuu?
Mitä kaikkea metsässä voi kuulla, kun keskittyy äänien kuuntelemiseen?
Miltä rasva tuntuu iholla? Tuoksuuko se joltakin? Näin harjoitellen
lapsen luontainen kyky ihmetellä vahvistuu ja aikuisen usein kaavoja
noudattava elämä saa uusia sävyjä, kun aistit avautuvat
vastaanottamaan asioita, jotka ovat tässä koko ajan tarjolla, mutta
joita on vaikea autopilotista johtuen huomata.
Mindfulness-harjoituksesta on
hyvä tehdä lasta kiinnostava ja hänen maailmaansa sopiva.
Pieniä lapsia saattaa kiinnostaa esimerkiksi
supersankari-harjoitus. Supersankarilla on superkyvyt keskittyä eri
aisteilla. Hänellä on superkyky haistella, maistella, tuntea ja
kuulla, mitä ympäristössä tapahtuu.
Lapselle on hyvä opettaa syvä, vatsaan asti menevä hengitys
Oma hengityksemme on koko ajan mukanamme kulkeva väline läsnäolon
kokemiseen ja rauhan löytämiseen. Hengityksen havainnointi auttaa
keskittymään ja paha mieli voi helpottua rauhallisesti
hengitellessä. Jos jokin asia ärsyttää tai suututtaa, voi aina
keskittyä hengittämään, rauhoittua ja sitten selvittää tilanteen
järkevämmin.
Hengitysharjoituksia voi aluksi harjoitella pehmolelun eli
hengityskaverin kanssa. Pehmolelun voi laittaa lapsen vatsan päälle ja
seurata sen liikettä hengityksen tahdissa ylös ja alas. Hengityksen
on hyvä olla rauhallinen, sillä liian nopea tai voimakas hengitys
saattaa pelästyttää pehmolelun. Se kaipaa rauhallista ja tasaista
liikettä.
Kiitollisuus on yksi
osa mindfulnessia
Kiitollisuusharjoituksia voi liittää perheen yhteiseen ruokahetkeen
tai vaikkapa iltaan. Yhdessä voidaan miettiä viisi asiaa, jotka
menivät tänään hyvin tai joista voi olla kiitollinen. Lapsen kanssa
voi myös puhallella kiitollisuuden saippuakuplia, joiden myötä iloa ja
kiitollisuutta tuottavat asiat leviävät laajalle. Saippuakuplien
puhaltaminen toimii myös hyvänä apukeinona hengityksen
huomioimisessa.
30.4.2017
Jaa kavereille:
Unikoulu herättää mielipiteitä ja keskustelua niin puolesta kuin
vastaan. Tähän kirjoitukseen on koottu perusasioita unikoulusta.
Mikä on unikoulu?
Unikoululla tarkoitetaan keinoja, joilla lapsi opetetaan
nukahtamaan tai nukkumaan yönsä ilman aikuisen apua. Moni vauva on
tottunut nukahtamaan vaikkapa imettämiseen, pulloruokintaan tai
siihen, että aikuinen heijaa hänet sylissään uneen. Unikoulussa
lähdetään tukemaan lapsen itsesäätelyä ja hänen omia tapojaan
nukahtamiseen. Unitutkimuksissa ne lapset, jotka nukkuivat läpi yön
heräämättä, laitettiin muita useammin iltaisin hereillä omaan sänkyyn
ja lapset hakivat itse unen.
Missä lapsen olisi hyvä nukkua?
Perinteisten unikoulumallien kannattajat ovat yleensä sitä mieltä,
että paras vauvan nukkumispaikka on omassa pinnasängyssä. Itse lähden
siitä ajatuksesta, että perhe määrittelee itse missä he haluavat
lapsensa nukkuvan. Jotkut vanhemmat kokevat nukkuvansa paremmin, jos
vauva ei ole ihan vieressä vaan omassa pinnasängyssään, jolloin
vanhemmat eivät herää ehkä ihan kaikkiin vauvan äännähdyksiin. Jotkut
perheet taas nukkuvat parhaiten silloin, kun lapsi nukkuu vanhempien
välissä. Jos koko perhe kokee nukkuvansa parhaiten perhepedissä, niin
sitä voi jatkaa myös unikoulun aikana. Tällöin pyritään siihen, ettei
lapsi enää nukahtaisi rinnalle tai pulloruokintaan vaan alkaisi löytää
myös muita itsesäätelyn tapoja kuin imemisen.
Onko unikoulusta haittaa kiintymyssuhteelle?
Ohjaamani unikoulut perustuvat menetelmiin, joissa
kiintymyssuhdeteoria on vahvasti läsnä: lapsen tarpeisiin ja
tunteisiin vastataan ymmärtäen ja johdonmukaisesti. Lasta ei jätetä
yksin itkemään vaan hänet rauhoitetaan esim. koskettamisella ja
aikuisen läsnäololla. Lapsi voi aluksi reagoida uusiin
nukahtamisjärjestelyihin kiihkeästi itkemällä, mutta hän kestää
muutosten aiheuttaman harmin, kun vanhemmat ovat hänen saatavillaan ja
auttavat sietämään uusia tapoja. Itku sylin turvassa ei vaaranna
lapsen luottamusta vanhempiinsa.
Kuinka nopeasti unikoulu tuottaa tulosta?
Lapsen unikoulu kotona vaatii vanhemmilta päättäväisyyttä ja
määrätietoisuutta. Unikoulua ei pidä aloittaa, jos se ei vanhemmista
tunnu hyvältä ajatukselta. Kun kotiunikoulua noudatetaan
johdonmukaisesti, terveen lapsen nukkumisessa voi tapahtua muutoksia
jopa kolmessa‒neljässä yössä. Jotkut haluavat toteuttaa unikoulun
pikku hiljaa ja ensin opettaa lapsen nukahtamaan itsekseen ja vasta
myöhemmin vieroittaa yösyötöistä. Myös osittainen yövieroitus on
mahdollinen, jos ajatuksena on jatkaa vielä esim. aamuyön
imetyksiä.
Lisää pienten lasten uniasioista voit lukea näistä blogiteksteistä:
16.4.2017
Jaa kavereille:
Tulin äidiksi 29-vuotiaana. Olin ajatellut etukäteen, että minusta
tulee ihana äiti. Olin opiskellut sosionomiksi ja ollut töissä
päiväkodissa. Olin toimintaterapeuttiopintojeni loppusuoralla
odottaessani esikoista. Olin tehnyt vuosia töitä lasten
harrasteryhmien ohjaamisen parissa. Lasten maailma oli minulle tuttua.
Ja koska lasten kanssa oleminen oli minulle tuttua, ajattelin, että
myös vanhemmuus on minulle helppoa ja ihanaa.
Kuvitelmat ja todellisuus
Sain esikoisen, joka oli
kovin itkuinen, hän itki vatsavaivojaan monta tuntia päivässä. Olin
etukäteen kuvitellut, että kun minusta tulee äiti, olen
pullantuoksuinen ja kun mies tulee töistä kotiin, meillä on aina hyvää
ja ravitsevaa ruokaa. Ja niitä vastapaistettuja pullia. Ja olemme
lapsen kanssa iloisia ja onnellisia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kun
mies tuli töistä kotiin, olin vastassa usein kiukkuisena ja ehkä juuri
ja juuri olin ehtinyt vaihtaa päälleni päivävaatteet. Ruokaa yleensä
oli, mutta niitä ihania vastapaistettuja pullia ei ollut koskaan.
Pääasiassa olin aika kiukkuinen ja olin jatkuvasti väsynyt. En osannut
antaa hoitovastuuta miehelle, sillä minun piti suorittajaäitinä hoitaa
kaikki itse. Niin lapsi, koti kuin kaikki muukin. Suorittaminen, joka
oli ollut pitkään läsnä elämässäni ja näkynyt opiskeluissani, oli
siirtynyt vanhemmuuteen.
Jatkuvaa suorittamista
Parin vuoden päästä syntyi vielä toinen lapsi. Arki asettui
uomiinsa ja moni asia sujui hyvin. Kävimme kerhoissa, puistossa ja
tapasimme ystäviä. Tykkäsin olla kotona lasten kanssa. Luimme paljon
kirjoja, loruttelimme, leikimme. Meillä oli mukavaa, mutta minä olin
usein kireä kuin viulunkieli. En osannut rentoutua ja rauhoittua.
Harvoin pysähdyin hetkiin. Koko ajan piti tehdä jotain. Piti tehdä
ruokaa, pyykätä, leikkiä lasten kanssa, siivota kotia. Vaikka tein
paljon lasten kanssa, en omasta mielestäni kuitenkaan osannut tehdä
asioita oikealla tavalla. Aina olisin voinut tehdä paremmin. Puhuin
itselleni rumasti. Näin itseni rumana ja usein huonompana kuin muut.
Äitinä tiesin olevani hyvä ja meillä oli moni asia todella
loistavasti. Silti soimasin tapaani olla vanhempi. Olin usein
stressaantunut, ja stressi johti uniongelmiin.
Mindfulnessista apua koko elämään
Löysin mindfulnessin muutama vuosi
sitten. Menin kurssille löytääkseni apua unettomuuteeni. Ajattelin,
että saan elämääni keinon, jolla voin vaikuttaa unettomuuteeni.
Ensimmäisen kurssin käyminen johti seuraavaan ja taas
seuraavaan. Mindfulness alkoi avautua minulle
pikku hiljaa. Hain keinoa unettomuuteeni, onnekseni sain
mindfulnessista paljon enemmän. En pelkästään
yhtä keinoa vaan kokonaan uudenlaisen hyvinvoivan elämäntavan. Opin
olemaan rennompi ja levollisempi arjessa. Koko ajan ei tarvitse tehdä
jotain. Opin pysähtymään hetkiin. Opin olemaan myötätuntoisempi
itselleni ihmisenä ja vanhempana. Opin näkemään elämässä ja arjessa
kauneutta ja positiivisuutta. Muistan joskus ajatelleeni, että hokema
Onni löytyy arjesta
on suuri vitsi. Arki on pakkopullaa ja
ikävää, onni löytyy lomalta tai viikonlopusta. Arki tuntui
suorittamiselta eikä silloin ole aikaa miettiä onnellisuutta tai
pysähtymistä. Nyt arki tuntuu parhaalta osalta elämää. Arki pienine
kohtaamisineen ja hetkineen.
Minun mindfulness-polkuni johti myöhemmin
ohjaajakoulutukseen asti. Mindfulness on tuonut
niin paljon hyvää elämääni, että haluan tarjota myös muille
vanhemmille mahdollisuuden tutustua mindfulnessiin.
Minulta kysellään usein, miten auttaa taapero- tai
leikki-ikäistä lasta rauhoittumaan unille. Mitä lempeitä keinoja on
tukea lapsen rauhoittumista? Kun lapsen mieli on levollinen, on
helpompi myös nukahtaa. Jokaisella vanhemmalla on varmaankin
kokemuksia siitä, että sillä hetkellä, kun pitäisi rauhoittua unille,
lapsi juokseekin pitkin kotia, nousee sängystä kymmenen kertaa ylös
pissalle ja juomaan ja taistelee unta vastaan.
Uskon, että positiivisten asioiden vahvistaminen on toimivampaa
kuin lapsen kouluttaminen
vuorovaikutuksen torjumisella. Tässä
muutama keino positiiviseen nukahtamishetkeen.
- On hyvä oppia näkemään lapsesta väsymyksen merkit ja
reagoida niihin ajoissa. Yliväsynyttä lasta on vaikea
rauhoitella unille, kun aivot ovat ylikierroksilla. Monesti
nukkumaanmenon aikaistaminen auttaa.
- Iltasatu on miellyttävä ja ihana rutiini. Lapsen
nukahtamista tukemaan on kirjoitettu myös erityisiä, rentoutumista
tukevia satuja. Esimerkiksi suosioon noussut kirja
Kani
joka tahtoi nukahtaa
ja saman kirjailijan uudempi kirja Norsu
joka tahtoi nukahtaa
. Kirja Nuutti Pikkukuutti
on lempeä
ja suloinen nukahtamistarina, joka johdattaa rentoutumisen
polulle. Tämän kirjan mukana on myös cd-levy, jossa on kirjan tarina
luettuna. Pikkukarhun nukkumaanmenokirja
johdattaa lapsen
meditatiiviselle matkalle kohti unta.
- Mindfulness-tyyppiset
harjoitukset auttavat lasta rauhoittumaan ja keskittymään
esimerkiksi hengitykseen tai kehoaistimuksiin. Lapsen voi opettaa
keskittymään vaikkapa hengitykseen asettamalla pehmolelun lapsen
vatsan päälle ja ohjaamalla lasta kohdistamaan hengitystä vatsaan.
- Lapsen koskettaminen pumpulipallolla
nukkumaanmenohetkellä esimerkiksi kasvoihin ja käsiin auttaa lasta
keskittymään kosketuksen aistimiseen.
- Koskettaminen auttaa lasta rauhoittumaan. Kun
laitat lapsen nukkumaan kosketa lempeän napakasti yhtä kehonosaa
kerrallaan ja sano:
Varpaat käy nukkumaan, jalkapohjat käy
nukkumaan, nilkoille hyvää yötä…
Etene näin koko keho päälaelle
asti. Tämä rauhoittaa molempia, sekä vanhempaa että lasta.
Ajatuskaruselli hidastuu, kun huomio siirtyy päästä
kehontuntemuksiin.
- Satuhieronta tukee lapsen rentoutumista ja
rauhoittumista. Olen aiemmin kirjoittanut
blogitekstin Satuhieronta
auttaa lasta nukahtamaan.
Millaisia keinoja sinulla on tukea lapsen rauhoittumista unille?
Voit lukea myös seuraavat kirjoitukseni: