Kasvun Taian blogi

Pari vuotta sitten luin kirjan Pari suhteessa. Muistan pysähtyneeni kirjan kysymysten äärelle. Kirjassa kirjoitettiin lapsuudenkodista ja sen onnellisuudesta. Mieleeni jäi muutama kirjan kysymys. Kirjassa kysyttiin, onko sinulla onnellisuuden mallia? Millaisen onnellisuusketjun olet saanut isäsi suvusta? Entä äitisi suvusta? Jäin pohtimaan tätä teemaa. Onnellisuuden malleja.

Miten onnellisiksi tullaan?

Nykykäsityksen mukaan noin puolet onnellisuudesta juontuu perimästä ja kymmenesosa ulkoisista olosuhteista. Jopa 40 % onnellisuudesta riippuu siis itsestämme ja asenteestamme. Onnellisuus tarkoittaa hyvinvointia ja koko elämäntapaa. Myönteistä näkökulmaa voivat kaikki harjoitella.

Onnellisuuden opettelun voi aloittaa varhain. Aikuisille tarkoitetut harjoitukset sopivat ikätasoon muunneltuna myös lapsille. Harjoitusten tarkoitus on vahvistaa lapsen kykyä käsitellä päivittäisiä vastoinkäymisiä, taitoa olla kiitollinen ja antaa anteeksi. Keskitytään siihen, mikä on hyvin, eikä jäädä vatvomaan epäonnistumisia. Myönteinen elämänasenne on tärkeä perimä lapsen onnellisuuden kannalta. Jos itse lukeutuu pessimisteihin, kannattaa yhdessä lapsen kanssa harjoitella myönteistä ajattelua.

Lapset heijastavat vahvasti vanhempiensa tunteita. He ovat huolissaan ja onnettomia, kun vanhemmatkin ovat. Sen vuoksi vanhemman on syytä muistaa pitää huolta omasta onnestaan. Näin lapsenkin onni seuraa mukana.

Lapselle voi opettaa onnen rutiineja

Lapselle kannattaa konkreettisesti opettaa, mistä onni muodostuu. Jokainen tarvitsee lepoa, ravintoa ja esimerkiksi ystävien seuraa, tunteakseen olonsa onnelliseksi. Lapsen kanssa voi yhdessä pohtia, milloin hänellä on hyvä olla ja mitkä hetket kasvattavat onnellista oloa.

Yksi lapsille sopiva harjoittelumuoto on onnellisuuspäiväkirjan pitäminen. Vanhemmat voivat pyytää lasta miettimään, mitkä kolme asiaa ovat sujuneet päivänä aikana hienosti. Yhteiset myönteiset kokemukset perheen kanssa lisäävät lasten onnellisuutta jo sinällään. Tutkijoiden mielestä yksi hyvin yksinkertainen neuvo on perheen yhteiset ruokailuhetket. Kun perhe viettää aikaa yhdessä, lapsen onnellisuuden mahdollisuus kasvaa. Myös lasten kanssa leipominen on todettu olevan hyvä tapa lisätä perheen yhteistä hyvää oloa ja onnellisuutta.

Tutkimukset amerikkalaiskouluissa ovat osoittaneet, että positiivisen psykologian harjoittelu on parantanut lasten oppimista, lisännyt toiveikkuutta, sosiaalisia taitoja ja liikunnallisuutta. Käytöshäiriöt sekä ahdistus- ja masennusoireet ovat vähentyneet.

Onnentaitojen harjoittelussa on pitkälti kyse masennuksen ennaltaehkäisystä. Lapsille onnellisuutta opettamalla satsataan aina myös tulevaisuuteen.

Sain seuraavan viisaan tarinan ratkaisukeskeinen valmentaja -koulutuksestani:

Olipa kerran viisas heimopäällikkö, jonka nimi oli Kaksi koiraa. Hän kertoi heimolleen: Sisälläni asustaa kaksi koiraa, jotka taistelevat keskenään. Toinen koirista näkee ihmisissä hyvää, kauneutta, voimavaroja, kykyjä, vahvuutta ja onnistumisia. Toinen koirista näkee taas ihmisissä pahuutta, rumuutta, vajavuuksia, heikkouksia, epäonnistumista ja puutteita.

Hän päätti tarinansa tähän, ja heimo oli yhtenä kysymysmerkkinä. Vihdoin joku kysyi, kumpi koira voittaa. Tähän intiaanipäällikkö vastasi: Tietenkin se, jota ruokin.

Millaisia ajatuksia tämä aihe herättää sinussa?

Tämän kirjoituksen lähteenä on ollut Antti S. Mattilan kirjoitus Opeta lapselle onnellisuutta Meidän perhe -lehdessä 4/2014. Lisäksi netistä löytyvä artikkeli Lapsen voi kasvattaa onnelliseksi - lue 10 tärkeää kohtaa on antanut ajatuksia tähän kirjoitukseen.

Minulla on takana mindfulness-ohjaajakoulutukseni kaksi ensimmäistä koulutuspäivää. Tutustuimme toisiimme, muodostimme pienryhmät, keskustelimme erilaisista mindfulness-kursseista ja tietenkin teimme myös mindfulness-harjoituksia. Mieleeni jäi erityisesti harjoitus, jossa mietimme sisäistä säätilaa. Millainen säätila on kehossasi? Entä mielessäsi? Onko aurinkoista, pilvistä, myrskyistä tai ukkosta? Sisäinen säätila on harjoitus, joka jokaisen olisi hyvä tehdä mahdollisimman usein. Miltä minusta tuntuu? Ja jos tuntuu kovin synkältä ja pilviseltä, voisi miettiä mitä tarvitsen voidakseni hyvin? Onko oma hyvinvointini ylipäänsä tärkeä minulle? Pidänkö huolta omasta sisäisestä säätilastani?

Olen lukenut mindfulness-ohjaajaopintoihin liittyen Rick Hansonin teosta Kehitä buddhan aivot–52 helppoa harjoitusta. Ensimmäinen luku on Ole itseäsi varten. Monille se on vaikeampaa kuin kuulostaa. Meistä monet on kasvatettu ajattelemaan, ettei omalla itsellä ole niin suurta merkitystä kuin muilla. Kuvittele, millaista on olla hyvä ystävä jollekin toiselle ihmiselle. Mieti sitten, olenko minä sellainen ystävä itselleni?

Rick Hanson pyytää jokaista kysymään itseltään useaan kertaan päivän mittaan: Olenko nyt itseni puolella? Pyrinkö toimimaan oman etuni mukaisesti? Hyviä tilanteita näille kysymyksille ovat esimerkiksi kun itsellä on paha olla tai kun joku painostaa itseä tekemään jotain. Itseltään voi kysyä: Mitä nyt olisi parasta tehdä, kun olen itseni puolella? Ja tehdä sitten se niin hyvin kuin osaa.

Itseä varten oleminen tarkoittaa sitä, että välittää itsestään. Kun pitää hyvää huolta itsestään, on myös enemmän annettavaa toisille. Ja silloin myös oma sisäinen säätila pysyy hyvänä. Toki elämään kuuluvat myös sateet, pilvet ja välillä myrskytkin, mutta ne eivät enää tempaa niin paljon mukaansa, kun ne huomaa ajoissa ja on myös keinoja tehdä asialle jotain.

Millainen on sinun sisäinen säätilasi tänään? Miten kehosi voi? Entä mielesi?

Luennoin pari päivää sitten Ipanaisella taaperoiden ja leikki-ikäisten uniasioista. Nostin luennolla keskeiseksi univinkiksi positiivisen nukkumaanmenon. Miten lapsen saa saatettua positiiviseen tunnetilaan esimerkiksi hellyystankkauksen avulla ja miten lasta voi auttaa rauhoittumaan ja rentoutumaan.

Hyvää yöunta edistäviä tekijöitä ovat esimerkiksi säännöllinen vuorokausirytmi, aktiivinen vuorovaikutus, fyysinen liikkuminen ja hellyys päivän aikana sekä positiiviset ja säännölliset iltarutiinit. Positiivisten asioiden vahvistaminen on toimivampaa kuin lapsen kouluttaminen vuorovaikutuksen torjumisella, koska nukahtaminen edellyttää tyytyväistä ja rauhallista mieltä. Yksi osa iltarutiineja voi olla satuhieronta.

Satuhieronta on satujen yhdistämistä kosketukseen ja kevyeen hierontaan. Se on rentoutumista ja rauhoittumista, läsnäoloa ilon ja leikin kautta. Myönteisen kosketuksen voima rauhoittaa lasta. Uni ei tule käskemällä, mutta aikuinen voi auttaa lasta turvalliseen ja rentoon olotilaan. Vanhemman tehtävä on rauhoittaa ja olla läsnä, jotta lapsen on hyvä kääntyä kohti unen alkua: aikuisen tehtävä on auttaa lapsi unikuntoon. Iltasatuhieronta on hyvä keino päästä tankkaamaan läheisyyttä. Alaspäin suuntautuvat vedot rauhoittavat lasta, kuten myös vedot kehon keskiosista kohti ääreisosia. Kun mieli on levollinen ja hyvä, on unen saaminen helpompaa. Rauhallisen lapsen voi jättää yksin nukahtamaan omaan sänkyynsä.

Sanna Tuovisen kirjassa Satuhieronta–läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa on monia ihania satuhierontoja, myös nukahtamistilanteisiin sopivia. Satuhierontoja voi myös keksiä itse tai käyttää pohjana jotain lapselle tuttua tarinaa. Omat lapseni haluavat monesti iltaisin kuulla tarinan kuluneesta päivästä. Mitä kaikkea päivän aikana onkaan tapahtunut. Ja nyt on aika rauhoittua unille. Hyvää yötä, olet rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin olet. Pitkät, hitaat sivelyt selkään, käsiin, jalkoihin ja päähän.

Lasta voi myös lempeän napakasti koskettaa yhtä kehonosaa kerrallaan ja sanoa: varpaat käy nukkumaan, jalkapohjat käy nukkumaan, jaloille hyvää yötä. Vatsakin käy nukkumaan ja kädet. Koko ihana tyttö / poika käy nukkumaan. Ajatuskaruselli hidastuu, kun huomio siirtyy päästä kehontuntemuksiin.

Olipa kerran pieni mehiläinen, joka lenteli, kierteli ja kaarteli koko päivän. Se nautti lentämisestä, tuulesta ja toisten mehiläisten tapaamisesta. Se lensi kavereiden kanssa. Välillä tuuli tuiversi ja mehiläinen suorastaa pyöri tuulen mukana. Aurinko paistoi ja auringon säteet lämmittivät mehiläistä. Tuli ilta ja kuu nousi taivaalle. Se olikin täysikuu. Oli aika käydä nukkumaan. Hyvää yötä, mehiläinen. Hyvää yötä myös sinulle lapseni. Olet ihana. Rakastan sinua.

Meillä satuhieronta on ollut osa iltarutiineja jo pitkään. Oletko sinä käyttänyt satuhierontaa iltaisin? Millaisia vinkkejä sinulla on lapsen rauhoittamiseen illalla?

Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat kirjoitukseni:

• Lapsi tarvitsee kosketusta
• Satuhieronta: katse, kosketus, läsnäolo

Lasten tarpeet, työn vaatimukset, kotityöt, puolison tarpeet, lasten harrastukset, vanhenevat vanhemmat, ystävät ja heidän huolensa, päiväkodin ja koulun vanhempainyhdistys, lemmikit, mökki… ja viimeisenä minä itse. Jos aikaa riittää. Jos edellä mainituilta asioilta sattuisi jäämään aikaa ja energiaa, sitten voisin tehdä jotain itseäni varten. Kuulostaako tutulta?

Koenko itseni tärkeäksi? Annanko itselleni luvan huolehtia itsestäni? Koenko, että minun tarpeillani on merkitystä? Olemalla ensin olemassa, näkyvä ja läsnä itselleni voin olla sitä myös muille. Kuuntelemalla ensin itseäni voin kuunnella aidosti myös muita. Olemalla hyvä itselleni olen parempi myös muiden kanssa. Tuntemalla rakkautta ensin itseäni kohtaan voin tuntea aidosti rakkautta myös muita kohtaan.

Vanhemmuudessa olisi hyvä muistaa, että itsestä huolehtiminen ei ole ketään vastaan. Mistä minä nautin? Voisinko suoda itselleni jotain nautinnollista tänään, huomenna ja myös ensi viikolla? Mitä se voisi olla? Jokaiseen päivään olisi hyvä löytää pieniä hetkiä, jotka tuovat hyvää mieltä ja rauhoittumista. Näitä pieniä hetkiä voivat olla esimerkiksi hyvä ruoka, inspiroiva aikakausilehti, tulppaanikimppu, vartalovoide, oma rauhallinen hetki katsellen ikkunasta ulos, venyttely, rauhallinen iltapalahetki tai vaikkapa jalkakylpy. Olisi hyvä tehdä jotain iloa ja kivaa tuottavaa, vaikka vain muutaman minuutin ajan. Arjen ilolle on luotava kasvualusta.

Olisi tärkeää, että jokaiseen päivään sisältyisi hetkiä, jolloin vanhempi rentoutuu ja lepää ja hetkiä, jolloin vanhempi nauraa. Hyvinvoiva elämäntapa on arvostusta, rakkautta ja ystävällisyyttä itseä kohtaan. Se on päivittäistä asennoitumista ja virittymistä hyviin asioihin, toistuvia pieniä ja isoja valintoja hyvään suuntaan. Hyvinvoiva elämäntapa on sitoutumista omaan hyvinvointiin ja sen pitämistä tärkeänä.

Miten sinä pidät huolta itsestäsi ja lataat akkujasi? Millainen on sinun Oman Hyvinvoinnin Reseptisi?

Mitä on mindfulness? Se on tietoisuustaitoja, hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Se on aistien herättelyä. Omien ajatusten hyväksymistä. Arvostelemattomuutta. Rakkauden välittämistä itselle ja sen jälkeen muille. Mindfulnessissa on tarkoitus huomata, mitä juuri siinä hetkessä tapahtuu ja mitä omassa päässä liikkuu, arvioimatta ja arvostelematta mitään.

Olen aloittamassa opinnot mindfulness-ohjaajaksi. Olen työstänyt koulutukseen liittyvää ennakkotehtävää. Mitä mindfulness on tuonut elämääni? Millaisia käännekohtia olen kokenut? Mitä hyvää olen oppinut itsestäni harjoittelun aikana?

Aloin tutustua mindfulnessiin kolmisen vuotta sitten. Huomasin, että mindfulness-kursseja tarjotaan työväenopistoissa ja aikuisopistoissa ja että myös psykiatrian puolella mindfulness on kova sana. Kävin erilaisia lyhytkursseja, jotka vähän tutustuttivat minua mindfulnessin maailmaan. Vuosi sitten keväällä osallistuin mindfulness-intensiivikurssille ja viime syksynä jatkokurssille. Niiden myötä minulle avautui, miten laajasta asiasta on kyse.

Olen omassa elämässäni saanut valtavan hyödyn mindfulnessista ja siksi haluan kouluttautua myös ohjaajaksi ja näin päästä viemään eteenpäin mindfulness-sanomaa.

Mitä mindfulness on tuonut elämääni? Koen, että tiedostan paremmin kehoni tuntemukset ja omat tunteeni ja ajatteluni. Osaan katsella asioita aiempaa laajemmasta perspektiivistä. Tunnistan esimerkiksi: Tämä on stressaantunutta ajattelua. En lähde enää negatiiviseen ajatteluun mukaan niin voimakkaasti. Osaan ohjata itseäni aiempaa paremmin myönteisen ajattelun äärelle. Lasten kanssa olen rauhallisempi ja huomaan ottavani tauon ennen reagointia. Olen siirtynyt automaattiohjauksesta tietoiseen reagointiin. Tiedostan sisäisen puheeni enkä anna sille enää niin paljon valtaa. Olen oppinut lempeyttä itseäni kohtaan. Ja se on ollut iso askel, olen ollut vuosia suorittaja ja piiskannut itseäni aina vaan parempiin suorituksiin. Olen myös oppinut olemaan taistelematta tunnetta vastaan. Kun tunteen antaa tulla ja olla ja hyväksyy sen, se menee paljon nopeammin pois. Ennen jäin vellomaan tunteisiin kiinni päiväkausiksi. Tai jopa viikkokausiksi. Minulla on hyvin yliaktiivinen mieli, joka on tyypillisesti ajatellut asioita negatiivisen kautta. Nyt olen oppinut toisenlaista tapaa ajatella asioita. Mindfulness on tuonut hyvinvointia elämääni.

Mindfulness-ohjaajaopintoni sisältävät sekä teoriaa, käytäntöä että ohjausharjoittelua. Minua kiinnostaa erityisesti mindfulness ja vanhemmuus. Mitä mindfulness voi tuoda vanhemmuuteen? Mitkä ovat sen hyödyt vanhemmuudessa? Miten lapsille voi opettaa mindfulnessia?

Onko mindfulness sinulle tuttua? Mitä mindfulness on tuonut sinun elämääsi?