Kasvun Taian blogi

Aiheita

14.2.2018

Jaa kavereille:

Tunteista kertovia lastenkirjoja (osa 3)

Yksi hyvä tapa opettaa lapselle tunnetaitoja on rikkaan tunnekielen käyttäminen arjessa ja tunteista keskustelu. Kirjat voivat toimia hyvänä apuna tunteista keskusteluun. Tässä blogitekstissä esittelen viisi lapsille sopivaa tunteista kertovaa kirjaa.

Laria ärsyttää

Lari Lihapulla on perfektionisti. Lari on paras ja älykkäin lihapulla. Hän haluaa tehdä aina asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikki on hyvin ja täydellistä, kunnes eräänä päivänä hän epäonnistuu. Hän ei saakaan täysiä pisteitä kokeesta. Hän tuntee itsensä täysin epäonnistuneeksi. Täydellinen Tuomo alkaa kuiskia Larin korvaan pelottavia ajatuksia ja Lari alkaa uskoa näihin ajatuksiin. Hän sortuu muuttumattomuuden asenteeseen. Hänen päänsä menee jumiin ja hän alkaa uskoa, että hän on tyhmä, eikä muuksi muutu.

Larin vanhemmat alkavat huolestua Larista ja toteavat, että Larin pitäisi löytää uusia ajatusmalleja, jotta hän selviäisi arjen haasteista ja pettymyksistä paremmin. Lari alkaa vähitellen päästä eroon jumiutuneista ajatusmalleista ja hän oppii hyväksymään, että on täysin normaalia tehdä virheitä. Kirjan lopussa on vanhemmille suunnattu tieto-osuus kasvun asenteen harjoittelusta.

Lari tuntee itsensä vihaiseksi

Lari Lihapulla tykkää leikkiä ystäviensä kanssa. Joskus Lari pahoittaa mielensä, kun hän ei saa mitä hän haluaa. Hän alkaa täristä ja raivota. Hänestä tuntuu, ettei hän pysty enää hillitsemään itseään. Vihan kanssa eläminen ei tee Larin oloa hyväksi, ja elämästä tulee vaikeaa. Eräänä päivänä Lari tuntee itsensä niin vihaiseksi, että hän lyö nyrkillä seinään. Hän menee pihalle rauhoittumaan. Pihalla hän näkee täti Salvian. Täti Salvia opettaa Larille, että tunteet tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla. Ne muuttuvat koko ajan. Täti Salvia opettaa Laria ottamaan yhteyttä kehoonsa hengittämisen avulla ja sisäisen säätiedotuksen tarkkailua. Lari huomaa, että kun hän hengittelee syvään muutaman kerran, hän ei tunne itseään enää yhtä vihaiseksi kuin aikaisemmin.

Kirjan lopussa on vanhemmille suunnattu tieto-osuus ja ehdotuksia, mitä voi tehdä niinä hetkinä, kun lapsi tuntee itsensä vihaiseksi.

Miltä Sipukaisesta tuntuu?

Miltä Sipukaisesta tuntuu? on tarkoitettu avuksi vanhemmille ja kasvattajille, jotka haluavat opettaa lapselle tunteiden tunnistamista. Kirjassa pieni peikko nimeltä Sipukainen on vuoroin innostunut, iloinen, surullinen, onnellinen tai kateellinen. Toisinaan Sipukaista myös pelottaa, hävettää tai inhottaa. Erilaiset tilanteet kuvataan arkisten ja lapsille tuttujen tilanteiden kautta: Sipukaista uhkaa kiukkukohtaus, kun hän ei saakaan laittaa itse kenkiään jalkaan. Tai paha mieli ja kateus tulee siitä, kun isä hyppyyttää pikkusiskoa polvella ja Sipukainen tulee harmistuneena ja mustasukkaisena tönimään vierelle. Tekstin lomassa on tunteisiin liittyviä kysymyksiä keskustelun virittämiseksi ja pieniä loruja tunteista.

Vesta-Linnea mieli mustana

Vesta-Linnea mieli mustana on tarina mustasukkaisuudesta, sisarkateudesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Vesta-Linnea leikkii mielellään kesämökillä nuorimman sisarensa Frejan kanssa. Freja suostuu kaikkeen, ja Vesta-Linnea saa olla leikkimökin prinsessa. Wendla-sisko pyrkii leikkiin mukaan ja haluaa myös prinsessaksi. Ja äiti on tietysti taas Wendlan puolella. Vesta-Linnea vetäytyy omalle rantakivelleen kaislikkoon ja on täysin yksin mustasukkaisuudessaan, hän jopa kuvittelee omat hautajaisensa. Vesta-Linnea kokee, että hänellä on perheessään kaikkein kurjin osa keskimmäisenä lapsena. Pikkuhiljaa Vesta-Linnea kuitenkin oivaltaa itse, miten sopu saadaan aikaan.

Kirja koskettaa, hauskuuttaa ja jättää lopulta turvallisen ja hyvän olon. Tarinan lisäksi kirjassa on kiva, oivalluttava ja värikylläinen kuvitus.

Zorro-kettu ja harmipussi

Zorro-kettu tapaa pyöräilymatkalla kaksi ilkimystä, jotka alkavat ilkkua Zorrolle. Kiusaajat ovat outoja, Zorro ajattelee. Kotona hän purskahtaa itkun, hän ei saa kerrottua äidille ilkimyksistä, vaikka haluaisikin. Illalla äiti kertoo hänelle tarinan Pussinäädästä, jonka oikea nimi on Elmo, mutta jota kutsutaan Rontiksi, koska hän on niin ilkeä kaikille. Nimittely suututti, mutta vähitellen Elmo alkoi ajatella itsensä Ronttina, koska kaikki sitä kuitenkin Rontiksi kutsuivat. Rontti kantoi mukanaan harmipussia, johon hän keräsi harmituksia, ikäviä muistoja ja kiusankappaleita. Niistä se muokkasi pahanmielenmöykkyjä. Möykyt tekivät Rontin alakuloiseksi, joskus vihaiseksikin, mutta silti ne olivat tavallaan tärkeitä hänelle. Rontti on unohtanut, mitä on olla hyvällä tuulella ja mitä ovat ilo ja ystävyys. Se kuvittelee, että ilkeilijät ovat rohkeita ja sekin haluaa olla rohkea.

Rontin pelastajaksi löytyy tähtihäntäinen Bluu, joka osaa tehdä revontulitaikoja. Taika ja lempeät lampaat auttavat auttavat Ronttia päästämään irti pahasta olostaan ja ilkeilystä. Rontti ottaa käyttöönsä vanhan Elmo-nimensä ja harmipussin tilalle tulee aarrepussi. Zorro oivaltaa, että huolet helpottuvat kun niistä puhuu. Niinpä Zorro kertoo äidilleen ilkimyksistäja kiusaamisesta. Yhdessä he miettivät, mitä hankalissa tilanteissa olisi hyvä tehdä. Kivan tarinan lisäksi kirjassa on kaunis kuvitus.

Lue myös sarjan edelliset osat

Avainsanat: tunteet, kirjat