Kasvun Taian blogi

Aiheita

13.3.2016

Jaa kavereille:

Tietoisen vanhemmuuden polulla

Luin viime syksynä mindfulness-ohjaajaopintojen reflektiivistä referaattia varten Myla ja Jon Kabat-Zinnin kirjan Jokapäiväiset ilonaiheet. Kirja innoitti minut pohtimaan tietoista vanhemmuutta. Tietoinen vanhemmuus ei ole temppuja, kikkoja tai tekniikoita vaan tapa elää. Se on tietoisuutta itsestä. Se on ymmärrystä siitä, että vastuu tunteista on aina tuntevalla ihmisellä. Se on armoa ja lempeyttä. Läsnäolemista ja hyväksymistä. Luottamusta.

Tietoinen vanhemmuus on itsemme kasvattamista, jotta voimme kasvattaa lastamme. Kyse on sinällään yksinkertaisista asioista. Siitä, että on läsnä ja kuuntelee lasta. Tiukoissa tilanteissa hengittää syvään ja antaa ajatusten, negatiivistenkin, tulla ja mennä. Keskittyy olemaan tunteen kanssa ja miettii, miksi reagoi niin voimallisesti. Tietoisuus tuo automaattiohjauksen tilalle pysähtyminen hetkeen. Automaattiohjaus on toimimista menneisyyden mallien mukaan, totuttu tapa, miljoona kertaa toistettu, syvään juurtunut toimintamalli. Kun aletaan oppia pysähtymistä ennen reagointia, tuutista ei tulekaan samaa vaan ajatuksiin tulee tilaa ja silloin automaattiohjauksen sijaan mieleen voi tulla erilaisia vaihtoehtoisia toimintatapoja.

Aina kun tunnistamme ja ymmärrämme jotain omasta lapsuuden kokemuksestamme, se voi toimia oppaanamme omassa vanhemmuudessamme. Kun tunnemme jonkin vanhan ja tuhoista toimintatavan läsnäolon, oli se sitten piittaamaton ja lapsen tunteita vähättelevä äänensävy, lasta paheksuva tai halveksuva ilme tai loukkaava nimittely, voimme tehdä toisenlaisen valinnan. Voimme valita joko automaattisen reagoinnin ja jatkaa samalla mallilla tai voimme päättää tehdä toisin ja tarkastella selkeämmin omaa reaktiota. Omaa toimintatapaa voi tutkia vaikkapa seuraavien kysymysten avulla:

Mitä minä oikein teen juuri nyt? Miksi reagoin niin vahvasti tässä tilanteessa? Mihin tämä minua vie, jos jatkan kulkemista tähän suuntaan? Mitä lapseni todella tarvitsee minulta juuri nyt? Mitä vaihtoehtoja minulla on?

Kysymykset ovat kirjasta Jokapäiväiset ilonaiheet.

Tietoisen, läsnäolevan vanhemmuuden kautta luomme lapselle tilan, jossa hänellä on mahdollisuus olla oma itsensä, koska läsnä tässä hetkessä ei ole vaatimuksia, odotuksia, pettymyksiä, huolia tai pelkoja. On vain tämä hetki ja sen hyväksyminen, mitä tällä hetkellä on. Tietoinen läsnäolo ei tuo ongelmatonta, meditatiivisen rauhallista, haasteetonta tai tasaista lapsiperhearkea. Tietoinen vanhemmuus ei tarkoita ettemme ajoittain kokisi voimakkaita turhautumisen tunteita tai toivoisi, ettei tiettyjä tilanteita syntyisi, kun tunnemme omien tarpeidemme olevan ristiriidassa lapsen tarpeiden kanssa. Jos tuomme tietoista läsnäoloa näihin tilanteisiin, voimme tunnistaa suuttumuksen, katkeruuden ja turhautumisen tunteemme, mutta mytös myötätunnon ja ymmärtäväisyyden tunteemme. Voimme päättää reagoida viisaimman kautta.

Tietoinen suhtautuminen alkaa myötätuntoisella suhtautumiselle itseemme. Oppimalla suhtautumaan lempeämmin sisäiseen kriitikkoomme (sisäinen tuomitseva puhe) sen valta alkaa vähentyä. Opimme olemaan vähemmän kriittisiä itseämme ja toisiamme kohtaan.

Tietoinen vanhemmuus on esillä mindfulness-kursseillani ja myös voimavaroja vanhemmuuteen -päivissä.

Avainsanat: vanhemmuus, mindfulness, voimavaroja vanhemmuuteen, myötätunto