Kasvun Taian blogi

Aiheita

20.6.2024

Jaa kavereille:

Lapsen käytös kertoo hänen tunteistaan, tarpeistaan ja hermostonsa tilasta

Moni on usein ymmällään lapsen käytöksen kanssa. Mielessä pyörivät kysymykset: Kuinka saan tämän käytöksen loppumaan? Miksi sen saa lasta tekemään asiaa x? Miten saan lapsen tekemään asian y?

Kasvatuksessa on pitkään lähdetty menetelmistä, joilla tähdätään lapsen käyttäytymisen muutokseen. Menetelminä on ollut esimerkiksi tarrakortit, palkinnot, rankaisut tai muut hallintakeinot. Näissä menetelmissä ei kuitenkaan useinkaan huomioida käyttäytymisen takana olevia tarpeita, tunteita ja niitä juurisyitä, jotka vaikuttavat lapsen käytöksen takana. Keskitymme liian usein vain käyttäytymisen tasoon ja etsimme keinoja sen muuttamiseen. Käyttäytymistä on kuitenkin vaikea muuttaa, jos ei ymmärrä, mistä kaikesta lapsen käytös kertoo.

Käytös, tunne ja tarve sylikkäin

Käyttäytymisen takana on aina tunne, ja tunteen takana on tarve. Siksi on tärkeä opetella näkemään käyttäytymisen taakse ja ydintarpeeseen, mistä tunne ja siitä johtunut käytös on syntynyt. Silloin, jos puutumme vain lapsen käyttäytymiseen, ohitamme lapsen. Kun opimme vastaamaan tarpeeseen, lapsen käytöskin voi alkaa muuttua. Jos puutumme vain käyttäytymiseen, usein tunne ja tarve sen alla vain kasvavat ja huutavat yhä enemmän tullakseen nähdyiksi ja kuulluiksi.

Käyttäytymisellään lapsi ei toimi tarkoituksellisesti aikuista vastaan vaan yrittää saada omia tarpeitaan tyydytetyiksi ja omia tunteitaan puretuksi. Lapsi toimii itsensä puolesta, omasta näkökulmastaan.

Hermostoymmärrys tuo uudenlaiset linssit

Tunteiden ja tarpeiden lisäksi hermosto vaikuttaa käyttäytymiseen. Ymmärrys lapsen hermostosta ja turvan tunteesta tuo erilaisen näkökulman kasvatustilanteisiin. Usein lapsen epätoivottu käytös on pyyntö yhteyteen aikuisen kanssa. Kun aikuinen oppii näkemään, että lapsen käytös kertoo hänen hermostonsa tilasta ja siitä, kokeeko hän olevansa turvassa vai ei, tämä muuttaa näkökulmaa käytöksen tuomitsemisesta kohti uteliaisuutta.

Kun lapsi kokee olevansa turvassa, hän voi kokea rentoutta, levollisuutta ja olla hyvässä yhteydessä aikuisen kanssa. Kun lapsi tuntee olonsa turvattomaksi, hän on stressi- ja selviytymistilassa ja hän esimerkiksi lyö, heittelee tavaroita, valittaa koko ajan tai vaihtoehtoisesti lapsi on lamaantunut. Nämä on aiemmin ajateltu huonoksi tai töykeäksi käytökseksi, vaikka ne kertovat siitä, että lapsen hermosto on epätasapainossa ja hän kokee uhkaa. Kun oppii näkemään lapsen käytöksen eri tavoin, se muuttaa sekä omaa että lapsen käytöstä. Aikuisesta tulee utelias lapsen käytökselle sen sijaan, että lapsen käytös tuomitaan tahalliseksi ärsyttämiseksi tai huomion hakemiseksi.

Hermosto- ja aivotietouden kautta opimme näkemään lapsen käytöksen taakse, juurisyihin. Käyttäytyminen on kommunikaatiota ja kertoo tarpeista ja lapsen aivojen ja hermoston tilasta. Mikä on syy lapsen käytöksen takana? Mitä lapsen aivoissa, hermostossa ja kehossa tapahtuu? Kun opimme ymmärtämään, mitä lapsessa tapahtuu, voimme opetella ottamaan ne asiat huomioon.

Kun oppii ymmärtämään hermostoa, voi alkaa määritellä lapsen käytöstä uudelleen hermoston kautta. Esimerkiksi, kun lapsi kiukuttelee tai tuntuu ärsyttävän, hänen sympaattinen hermostonsa on aktivoitunut. Kun lapsi vaikuttaa laiskalta ja aikaansaamattomalta, hänen dorsaalinen vagus on aktivoitunut ja hän on lamaantumisen tilassa Kun lapsi on aina superkiltti eikä koskaan näytä haastavia tunteita, hän on miellyttämisen tilassa. Nämä ovat automaattisia ja tiedostamattomia reaktioita, jotka tapahtuvat aivoissa ja hermostossa, kun neuroseptio (eli automaattinen turvallisuustutka) hälyttää vaarasta.

Perinteisten kasvatusmenetelmien sijaan olisikin tärkeää tunnistaa se, missä hermoston tilassa lapsi on ja jatkaa sellaisella strategialla, joka sopii hänen hermostonsa tilaan.

Tarkoitus on antaa lapsen hermostolle turvan merkkejä, jotta hän voi palata takaisin turvan tilaan. Tähän vaikuttaa myös aikuisen hermosto ja aikuisen kyky säädellä omaa hermostoaan. Aikuisen ja lapsen hermosto toimivat yhteistyössä ja jos aikuinen on kiireinen ja stressaantunut, lapsen hermosto peilaa tätä. Kun aikuinen osaa säädellä omaa hermostoon ja palauttaa itseään turvan tilaan, hän pystyy kohtaamaan sekä omat että lapsen tunteet ymmärtäväisemmin. Aikuinen pystyy sietämään ja olemaan eri tunteiden kanssa ilman tarvetta muuttaa niitä nopeasti toisenlaisiksi. Turvan tilassa ollessaan aikuinen pyrkii yhteyteen lapsen kanssa sen sijaan, että hän käyttää selkärangasta tulevia kasvatuskeinoja, kuten uhkailua, lahjomista ja kiristämistä.

Avainsanat: tunteet, tarpeet, hermosto