Tunnekehoyhteydellä tarkoitetaan elävää, uteliasta yhteyttä itseen, omaan kehoon ja sen tuntemuksiin. Tunteet ovat kehollisia. Tunteiden tunteminen on aistimista ja kokemista, tunteiden kehollista läpi elämistä. Tunteiden kohtaaminen ja tunteminen vaatii sisäistä turvaa ja tunnekehoyhteyttä.
Monen tunnekehoyhteys on mennyt poikki jo lapsena. Kun lapsi joutuu selviytymään liian yksin tunteiden kanssa, tunnekehoyhteyden katkaisemisesta tulee selviytymiskeino, jolla pyritään vähentämään turvattomuuden tunnetta.
Jos jo lapsena tunteita ja tarpeita on ohitettu ja oma minuuden rakentuminen on jäänyt heikoksi, sama itsen ohittaminen jatkuu myös aikuisena. Monen aikuisen kohdalla tunnekehoyhteys on heikko eikä tätä välttämättä edes tunnista itsessä, koska se on tullut niin normaaliksi asiaksi elämässä. Kun tunnekehoyhteys on heikko, tunteet koetaan pelottavina ja liian vaikeina kohdattaviksi. Niitä paetaan järkeen, analysointiin ja selittelyyn. Tällöin tunteiden ei uskalleta antaa tuntua. Liiallinen Järkeistäminen ja analysointi on yksi tunteiden pakokeino. Tuntuu turvallisemmalta vain ajatella tunteita kuin todella kohdata niitä. Pelkällä ajattelulla ja miettimisellä tunteet eivät kuitenkaan vapaudu kehostamme, vaan ne saattavat vaan sotkeutua vielä enemmän isommiksi vyyhdeiksi ja jäädä vaivaamaan mieltä. Ajattelu ei yksin riitä tunteiden käsittelyyn, vaan kehon rooli on olennainen.
Jos tunnekehoyhteys on heikko, keho ja mieli saattavat olla koko ajan jännittyneisyyden tilassa eikä tunteilla ole mahdollisuutta virrata. Tunteita pikemminkin turrutetaan kuin tunnetaan. Kehossa on paljon kireyksiä, hengitys on pinnallista ja voi olla esimerkiksi univaikeuksia ja usein toistuvia päänsärkyä. Elämä on usein kiireistä, on vaikea pysähtyä itsen äärelle. Myös ajatukset ovat ylikierroksilla ja niissä ilmenee paljon huolia ja pelkoja. Yhteydettömyys itseen voi näkyä vaikeutena tunnistaa mitä tuntee ja mitä tarvitsee. Lisäksi voi olla tyhjä olo, eikä tunnu oikein miltään.
Tunnekehoyhteyden vahvistaminen lähtee pienistä pysähtymisistä itsen äärelle. Tunnekehoyhteyttä ei voi vahvistaa vain lukemisen ja älyllisen ymmärryksen kautta vaan tietoisilla pysähtymisillä kehon äärelle. Jos koko ajan paahtaa ja suorittaa ja suuntautuu vain kaikkeen itsen ulkopuolella olevaan (kuten televisioon tai kännykkään), täytyy tietoisesti opetella pysähtymään ja suuntaamaan huomiota kehoon.
Minuutin harjoitus päivässä on hyvä alku. Tässä muutama pieni tunnekehoyhteyttä vahvistava harjoitus:
Tunnen hartioissani jännitystä.
Rintakehässäni tuntuu painoa.
Sydämeni hakkaa lujaa.Salli nämä tuntemukset myötätuntoisesti, ja hengitä niihin. Aina kun mielesi suuntaa ajatuksiin, suuntaa huomiosi takaisin kehosi tuntemuksiin. Voit tunteiden lisäksi sanoittaa myös kehosi tuntemuksia.
Olen tässä, turvassa.Tunne, miltä itsen halaaminen ja kosketus tuntuvat kehossasi. Muuttuiko jokin olotilassasi?
Moni saattaa ajatella, ettei näin pienillä harjoituksissa ole mitään merkitystä, ja jättää ne tekemättä. Mieli saattaa myös vastustaa harjoituksia ja tuoda ajatuksia, että ne ovat aivan hölynpölyä. On tärkeää tehdä harjoituksia silti, mielen epäilyistä ja vastustelusta huolimatta. Sillä on tunnekehoyhteyden vahvistumisen kannalta iso merkitys, mitä tekee tai jättää tekemättä päivän aikana.
Avainsanat: tunteet, tunnetaidot, hyvinvointi, läsnäolo