Kasvun Taian blogi

Aiheita

17.5.2022

Jaa kavereille:

Mitkä asiat vaikuttavat lapsen tunnekehoyhteyden rakentumiseen?

* sisältää linkin yhteistyökumppanin sivulle

Tunnekehoyhteys tarkoittaa yhteyttä omaan itseen, aistivaan kehoon ja sen tuntemuksiin. Tunnekehoyhteys rakentaa yhteyttä itseen. Tunteita ei voi tietää tuntevansa, jos yhteyttä niihin ei ole muodostunut. Tunteet ovat kehollisia. Ne tuntuvat kehossa, niitä voi säädellä kehollisin keinoin ja niitä voi purkaa kehon kautta. Moni on kadottanut yhteyden tunnekehoonsa jo varhain ja on oppinut pikemminkin ajattelemaan tunteita kuin tuntemaan niitä kehossaan.

Kun on vahva tunnekehoyhteys, pystyy elämään keho, tunteet ja tarpeet huomioon ottaen. Kun tunnistaa kehon viestejä ja tuntemuksia, tunnistaa myös tarpeita ja tunteita ja osaa toimia hyvinvointia tukevalla tavalla. Vahva tunnekehoyhteys on yhteydessä sisäiseen turvaan. Kun on sisäistä turvaa ja vahva tunnekehoyhteys, voi sallia itselle tunteiden tuntemisen ja läpielämisen ilman tarvetta paeta, vältellä ja turruttaa tunteita erilaisten pakokeinojen avulla.

Miten lapselle rakentuu vahva yhteys itseen ja omaan tunnekehoon? Mikä on aikuisen toiminnan merkitys? Miten lapsen turvan tunnetta voi vahvistaa? Miksi luovilla menetelmillä on iso merkitys tunnekehoyhteyden rakentumisen kannalta?

Aikuisen toiminnan merkitys

Yhteys itseen ja tunnekehoon rakentuu lapsena. Tähän vaikuttaa paljon vanhempien ja kasvattajien suhtautuminen lapsen tunteisiin, tarpeisiin ja kehon viesteihin.

Pieni lapsi antaa kehon tuntemusten ja tunteiden johdatella itseään. Niitä kuulostelemalla hän haluaa milloin ruokaa, milloin unta, milloin syliin. Tunteet ilmoittavat hänelle, milloin hän tarvitsee lisää hyvää oloa ja hyvinvointia. Pieni lapsi ei järkeile tarpeidensa ja tunteidensa olemassaoloa ja oikeutusta. Lapsi luottaa tunteisiin ja tarpeisiinsa ja uskoo, että myös aikuiset luottavat niihin ja täyttävät hänen tarpeensa. Pieni lapsi, jonka tarpeita tyydytetään, luottaa kehonsa tuntemuksiin ja toimii niiden mukaan.

Jos aikuiset eivät ota lapsen tarpeita ja tunteita huomioon, lapsi voi oppia tukahduttamaan tunteensa ja tarpeensa ja kadottaa näin jo varhaisessa vaiheessa yhteyden itseensä. Jos lapsen tunteita vähätellään ja niitä torjutaan, lapsi oppii sullomaan tunteet sisälleen tai hänelle alkaa kehittyä erilaisia harhautuskeinoja tunteiden välttelemiseksi. Kun lapsi saa turvaa ja kannattelua tunteiden kohtaamiseen ja läpielämiseen, hänen yhteys tunteisiin ja itseen säilyy hyvänä. Hän oppii, että tunteita tulee ja menee, niiden kanssa voi selvitä eikä tunteissa ole mitään liian pelottavaa kohdattavaksi.

Itsearvostus ja minäkuvan rakentuminen ovat yhteydessä hyvään tunnekehoyhteyteen. Lapsen on tärkeä saada kokea olevansa arvokas sellaisena kuin hän on. Kun lapsi saa ehdotonta rakkautta, hän oppii olemaan turvassa itsessään. Hänen ei tarvitse olla toisenlainen, parempi tai jotain enemmän tai vähemmän. Kasvattajana on tärkeä miettiä, miten suhtautua esim. lapsen herkkyyteen ja ujouteen. Saako lapsi olla ujo ja herkkä vai pitääkö lapsen aina olla reipas? Saako lapsi olla omanlaisensa yksilö vai pitääkö hänen muuttaa itseään aikuisen toiveita vastaavaksi? Kun lapsi kokee olevansa arvokas itsenään, hän osaa asettaa myös itseä suojelevia rajoja. On tärkeää, että myös aikuinen tukee lapsen rajoja. Lapsen ei tarvitse halata toisia eikä mennä toisen syliin, jos hän ei halua. On tärkeää, että lapsi saa sanoa ei ja lapsen ei:n sanomista on myös tärkeä kunnioittaa.

Tunnekehoyhteyden rakentumiseen vaikuttaa myös aikuisen puhetapa ja katse. Usein toistuva halveksiva ja tuomitseva katse voi johtaa itsen pienentämiseen ja jäykistymiseen katseen alla. Jos aikuinen on vaativa, väheksyvä ja koko ajan huolestunut eikä lapsi tule nähdyksi tunteineen ja tarpeineen hyvänä ja arvokkaana, lapsen sympaattinen hermosto saattaa olla koko ajan aktiivinen ja lapsi elää lähes jatkuvassa stressi- ja pelkotilassa. Aikuisen ilmaisussa saattaa toistua komentelevaan sävyyn ja kovalla äänellä sanotut sanat ja lauseet, kuten ei, hyi, lopeta, nyt riitti, sinun pitäisi, nyt ole kunnolla. Nämä sanat ja lauseet tuntuvat kehon reaktioissa, olivat ne sitten ääneen sanottuja tai vain sanattomia. Lapsen keho jännittyy ja hengitys pinnallistuu. Samoin käy, jos aikuinen huutaa usein lapselle eikä yhteyttä palauteta eikä tilannetta käydä läpi jälkikäteen. Lapsi alkaa vähitellen suojata itseään rakentamalla tunnepanssaria ympärilleen.

Kunnioittava suhtautuminen lapseen ja empaattinen ja validoiva puhetyyli tuo lapselle oloa, että hän on hyvä ja tärkeä ja hän saa olla sellainen kuin hän on. Lapsen kehon ja hengityksen ei tarvitse jännittyä koko ajan ja lapsi saa kokea turvan tunnetta. Näin myös lapsen yhteys itseen ja omaan tunnekehoon pysyy vahvana.

Turvan tunteen rakentuminen

Tuntemiseen tarvitaan turvaa. Ilman turvan tunnetta ohitamme tunteet. Pieni lapsi ei pysty kohtaamaan haastavia tunteita yksin, vaan hän tarvitsee rinnalleen aikuisen, joka sietää lapsen tunteita ja joka pystyy tarjoamaan tukea niissä hetkissä, kun tunteet vyöryvät voimakkaina. Kun lapsi on voimakkaan tunteen vallassa, aikuisen tärkeä tehtävä on palauttaa hänet turvan tilaan. Kasvattajien tehtävä on peilata lapselle turvallisella tavalla sitä, mitä hänessä tapahtuu ja palauttaa lapsen hermosto turvan tilaan. Kaikki tunteet virittävät hermostoa ja jos lapsi ei saa tunteiden kanssa aikuisen säätelytukea, hänen hermostoonsa voi jo hyvin pienestä alkaen kehittyä ali- ja ylivireystiloja eli turvattomuutta.

Selviytymiskeinomme syntyvät niissä tilanteissa, kun koemme turvattomuutta. Aiemmin lapsia on kasvatettu karaisten, eikä ole liikaa hyssytetty ja lohdutettu ja turvattomuudet juuret ovat juuri näissä hetkissä, kun on jääty liian yksin tunteiden kanssa.

Aikuisen kykyyn vahvistaa lapsen turvan tunnetta vaikuttaa se, miten aikuinen on kehollisessa yhteydessä itseensä ja miten hän pystyy rauhoittamaan omaa hermostoa. Lapsen hermosto peilaa aikuisen hermostoa ja jos aikuinen on stressaantunut ja hätätilassa, lapsen hermosto peilaa tätä eli myös hän on turvattomuuden tilassa.

Luovat menetelmät tunnetaitojen tukena

Tunteet ovat kehollisia ja pelkkä keskustelu ei välttämättä tavoita tunteita. On ihmisiä, jotka pystyvät keskustelemaan loputtomiin tunteista, ilman että keskustelu oikeasti koskettaa tunteita ja omia olotiloja. Tunteiden liiallinen älyllistäminen voi olla keino paeta todellista tunnekokemusta ja sen kipeyttä.

Sanat pitävät meitä kiinni mielessä ja järjessä, missä kuitenkaan ei ole tuntemista. Keholliset ja luovat menetelmät ovat hyvä tapa päästä syvempään kontaktiin tunteiden ja oman itsen äärelle. Luovien menetelmien avulla voi tavoittaa sellaista, mihin ei sanoilla ja järjellä pääse käsiksi. Luovat menetelmät vievät syvemmälle tasolle kuin pelkkä puhe. Esimerkiksi maalaamisen avulla voi tehdä sellaisia asioita näkyväksi, jotka ovat alitajunnan tasolla ja joita ei pysty sanallistamaan.

Luovat menetelmät vievät usein flow-tilaan ja niiden avulla päästään pois mielen ylivallasta. Luovat ja toiminnalliset menevät saavat usein ajan unohtumaan ja tämä rentouttaa ja tuo lähemmäksi itseä. Lapsen tunnekehoyhteyden rakentumisen tueksi voi käyttää kehollisten harjoitusten lisäksi maalaamista, soittamista, draamaa, muovailua jne. Nämä keinot toimivat myös aikuisille, kun tavoitteena on vahvistaa yhteyttä itseen, omaan kehoon ja luovuuteen.

Haluaisitko sinä tukea lapsen tunnekehoyhteyden vahvistumista ja saada lisäymmärrystä tunteiden kehollisuudesta? Haluaisitko oppia käyttämään luovia menetelmiä lapsen tunnetaitojen tukena?

Tutustu yhdessä Tiia Trogenin kanssa kirjoittamaani kirjaan Tunteita päästä varpaisiin. Kehotietoisuus lapsen ja aikuisen tunnetaitojen tukena. Tunnetaitoja lapselle -verkkokaupasta tilatessasi saat koodilla kasvuntaika kirjasta (ja kaikista muistakin kampanjasivuni tuotteista) alennusta 10 %.

* sisältää mainoslinkin Tunnetaitoja lapselle -sivustolle

Avainsanat: tunteet, tunnetaidot