Kasvun Taian blogi

Aiheita

25.4.2018
Jaa kavereille:

Neljä myyttiä lapselle huutamisesta

kiukustuva nainen

Onko huutaminen normaali tapa ilmaista tunteita? Onko ok huutaa lapselle, jos sen jälkeen pyytää anteeksi? Olenko minä ainut, joka huutaa lapselleen? Minun on mahdotonta lopettaa lapselle huutaminen, minä nyt vaan olen tällainen helposti tulistuva ihminen.

Tässä blogitekstissä puretaan neljä myyttiä lapselle huutamisesta.

Myytti 1: Olen ainut vanhempi, joka hermostuu ja huutaa lapselleen

Kun huudat lapsellesi, et ole ainut. Luultavasti naapurissakin on vanhempi, joka huutaa lapselleen.

Ehkä puistossa ja kerhoissa ei puhuta lapselle hermostumisesta ja huutamisesta. Olen tavannut työni kautta tuhansia vanhempia vuosien varrella ja voin väittää, että jokainen vanhempi hermostuu ja huutaa lapsilleen silloin tällöin. Vanhemmat ovat ihmisiä eivätkä robotteja, ja viha ja kiukku ovat normaaleja tunteita. On hyvin inhimillistä, että joskus palaa pinna.

Keskeistä ei ole se, etteikö vanhempi ikinä hermostuisi ja huutaisi lapselleen, vaan se, miten vanhempi pystyy räjähtämisen ja huutamisen jälkeen rakentamaan yhteyden uudelleen lapsen kanssa. Keskeistä on myös se, että vanhempi tekee töitä omien itsesäätelytaitojensa parantamiseksi.

Myytti 2: Minun on mahdotonta lopettaa huutaminen, minä nyt vain olen tällainen temperamentiltani

Jokaisen on mahdollista vähentää huutamista ja lapselle hermostumista.

Aivan jokainen pystyy opettelemaan itsesäätelyä ja tunnetaitoja. Huutamisen lopettamisessa on kyse siitä, että treenaa omaa mieltään niin, että pystyy ottamaan tietoisen tauon ennen huutamista. Kyse on siitä, että pystyy pysäyttämään itsensä ennen huutamista kiinnittämällä huomiota esimerkiksi omaan hengittämiseen ja kehoon. Kyse on myös siitä, että huolehtii omasta itsestään ja hyvinvoinnistaan. Sillä väsyneenä pinna palaa paljon nopeammin kuin virkeänä ja hyvinvoivana.

Myytti 3: On ok huutaa lapselle, kunhan pyytää sen jälkeen anteeksi

On tärkeää pyytää lapselta anteeksi huutamisen jälkeen ja ottaa syy huutamisesta itselleen. Mutta se ei oikeuta lapselle huutamiseen, että pyydät sitten anteeksi ja hyvität sillä lapsellesi huutamisen. Joka kerta, viikosta toiseen.

Tutkimusten mukaan huutaminen ja kovat sanat ovat lapsen psyykelle yhtä vahingollista kuin lapsen fyysinen rankaiseminen. Lapselle huutaminen vahingoittaa hänen minäkuvaansa. Huutamisesta lapselle jää mieleen uhkaava ja vihainen tunnetila. Jokainen huutaa ja räyhää joskus lapselleen, mutta usein toistuvana toimintatapana huutaminen vahingoittaa lapsen ja aikuisen välistä suhdetta ja se on haitallista lapsen itsetunnolle. Turvallista suhdetta lapsen kanssa ei paranna pelkkä anteeksipyytäminen vaan se, että sinä opettelet keinoja rauhallisena pysymiseen.

On hyvä myös miettiä, millaista mallia annat lapsellesi. Lapsi käyttää helposti samoja keinoja kaverisuhteissa ja tulevaisuudessa eri elämänvaiheissa, kuin sinä käytät nyt lapsesi kanssa. Haluatko, että lapsesi huutaa kavereilleen ja myöhemmin esimerkiksi puolisolleen ja lapsilleen? Kukaan ei halua, että hänelle huudetaan.

Myytti 4: Huutaminen on normaali tapa osoittaa tunteita

Olen tavannut perheitä, joissa vanhemmat ajattelevat, että heillä ei padota tunteita, huutaminen on normaali tapa osoittaa kiukkua.

Huutaminen ei ole normaali tapa osoittaa tunteita. Huutaminen kertoo aina siitä, että tunteet ovat vyöryneet yli ja ihmisellä ei ole keinoja käsitellä ja säädellä tunteitaan. Vai mitä itse ajattelisit siitä, jos pomosi töissä huutaisi sinulle? Ajatteletko, että se on ihan normaali tapa ilmaista ja tuulettaa tunteita vai ajatteletko, että nyt taisi pomolla kiehahtaa pahasti yli ja tunnesäätely petti?

Älä usko myytteihin huutamisesta!

Mieti elämääsi: Mitä jos et enää räjähtelisi ja huutaisi lapsellesi? Mitä jos olisit rauhallinen, turvallinen ja tasapainoinen vanhempi, jonka ei tarvitse koko ajan pyytää anteeksi huutamistaan? Tutustu Myrskyn sydän – kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit -verkkovalmennukseen. Saat keinoja pysyä rauhallisena ja lopettaa lapselle huutaminen. Yksikään lapsi (tai aikuinen) ei halua, että hänelle huudetaan.

Avainsanat: vanhemmuus, hyvinvointi, tunteet