Kasvun Taian blogi

Aiheita

30.11.2017

Jaa kavereille:

Vieraskynä: Vaali hyvää ja lähde vahvuuksista – kohti hyvinvoivaa perhettä

Poikani istuu rauhassa ja sinnikkäästi rakentaa isoa palapeliä, vaikka palat ei aina meinaa mennä kohdalleen. Lapsiryhmässä näen ystävän myötätuntoisesti lohduttavan toista ikävän hetkellä. Muistanko näissä hetkissä pysähtyä, nostaa esiin lapsen vahvuuden ja hyvän hetken? Vaalinko ja vahvistanko hyvää vai puutunko lapsen käyttäytymiseen vain epätoivotuissa tilanteissa? Valinta on meidän aikuisten.

Positiivisen kasvatuksen peruspilareihin kuuluvat huomion keskittäminen hyvään ja luonteenvahvuuskasvatus. Hyvän huomaamisen ja luonteenvahvuuksien hyödyn ymmärtäminen ja teorian sisäistäminen ovat useimmille helppoa. Ymmärtää hyvin, miten hyvää lisäämällä yhteistyö lapsen kanssa paranee ja koko perheen ilmapiiri kohenee ja kuinka vahvuuksia vahvistamalla voi saada niin lapsen kuin vanhemman kukoistamaan.

Aivomme on kuitenkin biologisesti viritetty kiinnittämään huomiota negatiivisiin asioihin ja uhkiin. Näin olemme selviytyneet vuosituhansien ajan. Meidän pitää tietoisesti vaalia hyvää ja nostaa esiin ilon sekä onnistumisen hetket, jotta vahvistaisimme aivojen myönteisten tunteiden kokemista.

Hyvän huomioiminen tuo arkeen monta hyvää puolta. Se vahvistaa lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhdetta, opettaa optimismia, vahvistaa lapsen itsetuntoa ja minäpystyvyyttä.

Jatkuvat ei, älä, lopeta saavat lapsen helposti tuntemaan itsensä huonoksi ja taidottomaksi. Lapsen hyvään ja vahvuuksiin keskittyminen taas vahvistavat lapsen uskoa itseensä ja kykyyn oppia uusia asioita.

Jos siis tuntuu, että arki kaipaisi enemmän hyvää, niin ei muuta kuin toimiin! Päätöksen tekeminen on ensimmäinen askel.

Sen lisäksi tarvitsemme myös harjoitusta. Miten sitten saada mieli kiinnittämään huomiota enemmän hyvään? Itse aloitin laittamalla kännykkään muistutus, joka kuusi kertaa päivässä vilkutti kiinnitä huomiosi hyvään. Toinen kännykkäkikka on laittaa taustakuvaksi, joku kuva tai lause, joka muistuttaa samasta asiasta, joka kerta kun vilkaisetkaan kännykkään. Kotona voit laittaa jääkaappiin, eteisen oveen muistilapun tai seinälle taulun samalla muistutuslauseella. Itse laitoin töissä muistilapun tietokoneen kulmaan. Siinä se juurrutti aivoihin töiden keskellä hyvän huomaamisen ajatuksen.

Toiseksi on hyvä miettiä, mitä kaikkea arjessa tuntuu olevan hyvää? Missä haluaisin muistaa pysähtyä? Miten muistan kehua siitä, että sisarukset leikkivät rauhassa yhdessä ja koululainen tulee ajoissa kotiin?

Viimeisessä vaiheessa vaikeatkin tilanteet alkoivat näyttää valoisammilta. Epäonnistumisissa ja epätoivotun käyttäytymisen kohdalla mietin, mikä tilanteessa onnistui ja meni hyvin, mitä voimme tästä oppia, ja keskityin virheiden sijaan kasvumahdollisuuksiin. Sen ansiosta tilanteiden selvittely nopeutui ja molemmat osapuolet lähtivät tilanteesta hyvillä mielin.

Kuin ensi kertaa pyörän selässä

Aluksi mielen tietoinen ohjaaminen hyvään voi tuntua kankealta, oudolta ja teennäiseltä.

Äh! Tämä ei tunnu yhtään luonnolliselta! tuskailee eräs vanhempi, ja hän on aivan oikeassa. Kun opettelemme uutta, se tuntuu usein aluksi vieraalta ja teennäiseltä. Ensimmäisellä lenkillä kroppamme taistelee vastaan oikeaa juoksuasentoa, eikä juoksu tunnu kulkevan. Ajan kanssa kehomme tottuu oikeaan asentoon ja juoksu sujuu. Samalla tavalla toimii mieli. Meidän täytyy tietoisesti harjoitella uutta ja uskoa että se tuo hyvää. Kun aika kuluu, alkaa lauseet muotoutua suuhumme ja uusi tapa puhua vakiintua. Hyvän huomaaminen ja luonteenvahvuuskieli juurtuvat mieleemme ja kieleemme. Miten kauan tämä vie aikaa? Se on todella yksilöllistä. Itselläni meni vuoden verran, ennen kuin rehellisesti pystyin sanomaan, että hyvät hetket pysäyttivät automaattisesti ja vahvuudet olivat juurtuneet mieleen niin, että useimmat tulivat mieleeni täysin lunttaamatta listaa.

Mielestäni kaikessa harjoittelussa on hyvä muistaa armollisuus. Muutokset eivät tapahdu hetkessä, ja vastoinkäymisiä tulee aina. Ei kannata luovuttaa, vaikka jonain päivänä ärsyttää, ei meinaa nähdä mitään hyvää ja mieli näkee vain virheitä. Silloin on hyvä levähtää ja kerätä voimavaroja. Mieli tarvitsee myös lepoa.

Vahvuuksilla kohti kukoistusta

Missä minä olen hyvä? Mitä osaan? Mitkä ovat minun taitojani?

Tutustuessaan luonteenvahvuussanoihin vanhemmat toteavat usein käyttävänsä jo monia luonteenvahvuussanoja, mutta niitä ei välttämättä yhdistetä lapsen käytökseen ja toimintaan aina positiivisesti. Täytyy olla rehellinen, Ole reilu ja jaa karkit tasan, Tuo ei ole ollenkaan ystävällistä. Vahvuudet tulee esiin ehdottomina arvoina, käskyinä ja negaatioina. Kysyttäessä lapsen vahvuuksia tai sitä, osaako lapsi itse nimetä vahvuutensa, tulee hiljaista.

Positiivisen psykologian VIA-jaottelun mukaisesti luonteenvahvuuksia on 24: Luovuus, Uteliaisuus, Arviointikyky, Oppimisen ilo, Näkökulmanottokyky, Rohkeus, Sinnikkyys, Rehellisyys, Innostus, Ystävällisyys, Rakkaus, Sosiaalinen älykkyys, Reiluus, Johtajuus, Ryhmätyötaidot, Anteeksiantavuus, Vaatimattomuus, Harkitsevaisuus, Itsesäätely, Kauneuden arvostus, Kiitollisuus, Toiveikkuus, Huumorintaju ja Hengellisyys. Näihin Kaisa Vuorinen ja Lotta Uusitalo-Malmivaara ovat lisänneet Suomessa vielä Huomaa Hyvä! -materiaalin vahvuuksiin myötätunnon ja sisukkuuden.

Luonteenvahvuuksiin on siis tarkoitus tutustua ja tutkia yhdessä lapsen kanssa. Mitä vahvuuksia minulla on? Millaisia eri vahvuuksia meillä on? Miten käytän vahvuuksiani? Mitä haluaisin vielä oppia ja mitä vahvuutta kasvattaa?

Mitä ne sitten ovat? Luonteenvahvuudet ovat todellista, syvintä sinua. Niiden käyttäminen innostaa, energiatasosi nousee ja haluat jatkuvasti toimia vahvuuden varassa. Niitä voidaan käyttää elämän eri alueilla oppimisessa, työssä, ihmissuhteissa ja leikissä.

Tärkeintä on muistaa, että luonteenvahvuudet ovat taitoja, joita voi harjoitella. Jokainen voi harjoitella itsesäätelyä, vahvistaa kiitollisuutta ja tulla sinnikkäämmäksi. On hyvä pitää mielessä kasvun asenne, minä pystyn ja voin oppia!

Kolmella tavalla osaksi arkea

Arjessa luonteenvahvuuksia voi käsitellä kolmella tavalla:

Spontaanisti

Näet tilanteen, jossa lapsi tai joku muu käyttää vahvuutta. Havainnoit, tunnistat, nimeät ja kehut sen käytöstä.

Upeaa! Käytit hienosti rohkeuden vahvuuttasi, kun uskalsit kiivetä aivan kiipeilytelineen ylös asti.
Ihanaa, kun tulit ajoissa kotiin. Käytit hyvin itsesäätelyäsi ja nyt voimme rauhallisin mielin viettää loppuiltaa.

(Kehun loppuun voi siis lisätä myös mitä hyötyä vahvuuden käytöstä oli lapselle, aikuiselle tai molemmille.)

Lapsen aloitteesta

Vahvuudesta puhuminen voi lähteä myös lapsesta. Hän voi pohtia, mitä rehellisyys on. Käyttää vahvuussanaa omassa puheessa tai kysyä vanhemmalta, missä minä olen hyvä. Tilanteisiin kannattaa tarttua ja pysähtyä hetkeksi kyseisen vahvuuden tai lapsen vahvuuksien pohtimisen äärelle.

Aikuisen suunnittelemana

Vahvuuksia voi käsitellä suunnitellusti, vaikka yksi kerrallaan vahvuustuokioiden muodossa. Vahvuustuokio on kuin mikä tahansa muu perheen tai vanhemman ja lapsen yhteinen hetki, kuten askarteluhetki tai yhteinen lukuhetki. Vahvuustuokiossa tutustutaan luonteenvahvuuteen, sen eri muotoihin, tehdään siihen liittyviä harjoituksia ja bongaillaan vahvuutta. Vahvuustuokioihin on valmiita harjoituksia eri materiaaleista, tai sitten niitä voi keksiä itse tai yhdessä lapsen kanssa.

Tarkoittaako tämä sitä, että kun lapsen kanssa harjoitellaan kaikkia vahvuuksia, niin on tarkoitus olla kaikissa yhtä vahva? tiedustelee eräs kurssilainen. Ei todellakaan. On kuitenkin hyvä tuntea kaikki luonteenvahvuudet. Näin niitä voi nähdä myös toisissa ja tunnistaa myös omat mahdollisuudet kehittyä. Vahvuustaidot ovat mielestäni samanlaisia kuin tunnetaidot. Tunnistamme kaikki tunteetkin, vaikka emme tunne niitä samaan aikaan eikä välttämättä kaikkia usein. Tunnistamme tunteita toisissamme ja kehitämme tunneälykkyyttä. Luonteenvahvuuksien tunnistaminen auttaa meitä tuntemaan itseämme paremmin sekä toimimaan myös toisten ihmisten kanssa, kun voimme nähdä sekä omat että heidän vahvuutensa.

Vieraskynätekstin kirjoittaja Tiia Trogen kirjoittaa suosittua Positiivisen kasvatuksen blogia.

Avainsanat: vieraskynä, vahvuudet, vanhemmuus