Huudan 3-vuotiaalle lapselleni usein naama punaisena, ja jälkikäteen häpeän käytöstäni. Minulta menee hermot todella herkästi. Erityisen haastavia meillä ovat aamut ja päiväkotiin lähtemistilanteet. Miten tästä raivostumiskierteestä pääsee irti? Anna vinkkejä!
Ensinnäkin on hyvä, että olet miettinyt toimintatapaasi ja haluat siihen muutosta. Lapselle huutaminen ei ole hyvä asia, sen tietää jokainen vanhempi. Silti moni meistä vanhemmista huutaa lapsilleen. Monesti lapselle huutaminen liittyy siihen, että vanhempi itse on väsynyt, stressaantunut ja kuormittunut. Tai se voi liittyä myös siihen, että vanhempi on keinoton eikä keksi siinä tilanteessa muita keinoja kuin äänen korottamisen.
Lapsiperheissä monesti ne samat tilanteet ovat kuormittavia päivästä toiseen – esim. lähtemis- tai saapumistilanteet tai yöunille meneminen. Kasvatuksen ongelmatilanteille on ominaista toistuvuus ja kuormittavassa tilanteessa on vaikea keksiä uusia, erilaisia toimintatapoja. Siksi näitä päivästä toiseen toistuvia haastavia tilanteita on hyvä miettiä jo etukäteen. Mitä niissä voi tehdä toisin, mitä voimme muuttaa? Mitä voin muuttaa omassa toiminnassani, jotta päiväkotiin lähteminen menisi sujuvasti eikä minun tarvitsisi huutaa lapselle? Voiko heräämistä vähän aikaistaa, jotta lähtemistilanteessa ei tulisi niin kova kiire? Voiko vaatteet laittaa jo illalla pinoon valmiiksi? Voi myös miettiä, onko meillä oikeasti kiire vai tuleeko se kiire vain aikuisen ajatuksista? Mitkä ovat minun odotukseni lapsen käytöksen suhteen? Ovatko ne realistisia?
Huutamisen lopettaminen ei ole ihan helppoa, mutta se on mahdollista. On tärkeä oppia pitämään tauko ennen reagointia. Esimerkiksi mindfulness-harjoitteiden mukaan ottaminen osaksi elämää auttaa ottamaan tietoisen tauon ennen reagoimista. Kun kiukku nousee pintaan, aivot ovat silloin alatiellä etkä pysty järkevään toimintaan. On tärkeää saada aivot takaisin normaalitilaan, ylätielle. Paras keino oman itsen rauhoittamiseen on syvään hengittäminen rauhalliseen tahtiin. Voit auttaa kehoasi rauhoittumaan myös maadoittamalla jalkasi lattiaan. Kun siirrät huomiosi jalkoihisi, saat kontaktin kehoosi ja ajatuksesi siirtyvät aivoista ja kiukustasi pois ja alat vähitellen rauhoittua.
Itselleen kannattaa olla armollinen. Jos huudat paljon lapsellesi, muutosta ei tapahdu ihan hetkessä. Itselleen voi tehdä vaikka tarrakortin, johon laittaa tarran jokaisesta päivästä, kun pystyy olemaan huutamatta lapselle. Kun olet kerännyt kymmenen tarraa, voit palkita itsesi vaikka kukkakimpulla tai hierojakäynnillä. Huutamisen sijaan voit kokeilla kuiskaamista tai vaikka kielen kevyttä puremista. Hypi tasajalkaa, poistu paikalta, käy pesemässä kasvosi kylmällä vedellä, tee mitä vain, millä saat otettua tauon ennen huutamista.
Mieti tilannetta, että sinä tekisit jonkin asian hitaasti töissä tai eri tavoin kuin esimiehesi toivoi. Auttaisiko se sinua toimimaan jatkossa paremmin, jos esimiehesi huutaisi sinulle lähes päivittäin asiasta? Vai saisiko se sinut pelkäämään esimiestäsi ja vaikuttaisiko se haitallisesti suhteeseesi häneen? Kannattaa asettua lapsen asemaan ja miettiä hänen näkökulmaansa. Lapsi haluaa toimia oikein. Hän tekee parhaansa niillä taidoilla, jotka hänellä on sillä hetkellä käytössä. Tee vakaa päätös, että sinä haluat muuttaa omia toimintatapojasi ja kerro asiasta myös muille, näin onnistumisesi todennäköisyys kasvaa.
Itselleni hyvä kysymys niissä tilanteissa, kun olen keinoton omien lasteni kanssa, on ollut: mitä minun lapseni tarvitsee juuri nyt? Monesti se on empatia ja lapsen näkökulman tavoittaminen tilanteeseen. Toinen hyvä kysymys on: jos olisin itse lapsi ja samassa tilanteessa, mitä tarvitsisin? Miten toivoisin, että vanhempani käyttäytyisivät? Yleensä paras keino löytyy aikuisen pehmenemisen ja empatian kautta.
Jotta pystyy muuttamaan omia toimintatapojaan, on tärkeää työstää omaa itseään ja käydä läpi omaa saatua vanhemmuutta ja omien vanhempien toimintatapoja, sillä ne vaikuttavat ratkaisevan paljon siihen, millainen vanhempi olet ja millaisia tunteiden säätelykeinoja itselläsi on käytössä. Omia mielen taitojaan on tärkeää harjoittaa. Se, että tutustuu omaan itseen ja omiin tunteisiin, on aina myös lasten etu. Kun olet tasapainossa itsesi ja omien tunteidesi kanssa, annat myös lapsellesi hyvää mallia tunnetaitoisesta elämästä.
Verkkovalmennus Myrskyn sydän – kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit antaa sinulle keinoja, miten voit lopettaa räjähtelyn ja huutamisen ihmisille, joita rakastat kaikkein eniten. Valmennus vie sinut syvälle omaan itseen ja auttaa sinua kasvamaan sekä ihmisenä että vanhempana.
Avainsanat: vanhemmuus, tunteet, väsymys, mindfulness, kasvatus