Kasvun Taian blogi

Aiheita

17.5.2015
Jaa kavereille:

Onnellisuuden mallit

Pari vuotta sitten luin kirjan Pari suhteessa. Muistan pysähtyneeni kirjan kysymysten äärelle. Kirjassa kirjoitettiin lapsuudenkodista ja sen onnellisuudesta. Mieleeni jäi muutama kirjan kysymys. Kirjassa kysyttiin, onko sinulla onnellisuuden mallia? Millaisen onnellisuusketjun olet saanut isäsi suvusta? Entä äitisi suvusta? Jäin pohtimaan tätä teemaa. Onnellisuuden malleja.

Miten onnellisiksi tullaan?

Nykykäsityksen mukaan noin puolet onnellisuudesta juontuu perimästä ja kymmenesosa ulkoisista olosuhteista. Jopa 40 % onnellisuudesta riippuu siis itsestämme ja asenteestamme. Onnellisuus tarkoittaa hyvinvointia ja koko elämäntapaa. Myönteistä näkökulmaa voivat kaikki harjoitella.

Onnellisuuden opettelun voi aloittaa varhain. Aikuisille tarkoitetut harjoitukset sopivat ikätasoon muunneltuna myös lapsille. Harjoitusten tarkoitus on vahvistaa lapsen kykyä käsitellä päivittäisiä vastoinkäymisiä, taitoa olla kiitollinen ja antaa anteeksi. Keskitytään siihen, mikä on hyvin, eikä jäädä vatvomaan epäonnistumisia. Myönteinen elämänasenne on tärkeä perimä lapsen onnellisuuden kannalta. Jos itse lukeutuu pessimisteihin, kannattaa yhdessä lapsen kanssa harjoitella myönteistä ajattelua.

Lapset heijastavat vahvasti vanhempiensa tunteita. He ovat huolissaan ja onnettomia, kun vanhemmatkin ovat. Sen vuoksi vanhemman on syytä muistaa pitää huolta omasta onnestaan. Näin lapsenkin onni seuraa mukana.

Lapselle voi opettaa onnen rutiineja

Lapselle kannattaa konkreettisesti opettaa, mistä onni muodostuu. Jokainen tarvitsee lepoa, ravintoa ja esimerkiksi ystävien seuraa, tunteakseen olonsa onnelliseksi. Lapsen kanssa voi yhdessä pohtia, milloin hänellä on hyvä olla ja mitkä hetket kasvattavat onnellista oloa.

Yksi lapsille sopiva harjoittelumuoto on onnellisuuspäiväkirjan pitäminen. Vanhemmat voivat pyytää lasta miettimään, mitkä kolme asiaa ovat sujuneet päivänä aikana hienosti. Yhteiset myönteiset kokemukset perheen kanssa lisäävät lasten onnellisuutta jo sinällään. Tutkijoiden mielestä yksi hyvin yksinkertainen neuvo on perheen yhteiset ruokailuhetket. Kun perhe viettää aikaa yhdessä, lapsen onnellisuuden mahdollisuus kasvaa. Myös lasten kanssa leipominen on todettu olevan hyvä tapa lisätä perheen yhteistä hyvää oloa ja onnellisuutta.

Tutkimukset amerikkalaiskouluissa ovat osoittaneet, että positiivisen psykologian harjoittelu on parantanut lasten oppimista, lisännyt toiveikkuutta, sosiaalisia taitoja ja liikunnallisuutta. Käytöshäiriöt sekä ahdistus- ja masennusoireet ovat vähentyneet.

Onnentaitojen harjoittelussa on pitkälti kyse masennuksen ennaltaehkäisystä. Lapsille onnellisuutta opettamalla satsataan aina myös tulevaisuuteen.

Sain seuraavan viisaan tarinan ratkaisukeskeinen valmentaja -koulutuksestani:

Olipa kerran viisas heimopäällikkö, jonka nimi oli Kaksi koiraa. Hän kertoi heimolleen: Sisälläni asustaa kaksi koiraa, jotka taistelevat keskenään. Toinen koirista näkee ihmisissä hyvää, kauneutta, voimavaroja, kykyjä, vahvuutta ja onnistumisia. Toinen koirista näkee taas ihmisissä pahuutta, rumuutta, vajavuuksia, heikkouksia, epäonnistumista ja puutteita.

Hän päätti tarinansa tähän, ja heimo oli yhtenä kysymysmerkkinä. Vihdoin joku kysyi, kumpi koira voittaa. Tähän intiaanipäällikkö vastasi: Tietenkin se, jota ruokin.

Millaisia ajatuksia tämä aihe herättää sinussa?

Tämän kirjoituksen lähteenä on ollut Antti S. Mattilan kirjoitus Opeta lapselle onnellisuutta Meidän perhe -lehdessä 4/2014. Lisäksi netistä löytyvä artikkeli Lapsen voi kasvattaa onnelliseksi - lue 10 tärkeää kohtaa on antanut ajatuksia tähän kirjoitukseen.

Avainsanat: hyvinvointi