Pidin lauantaina Kalliolan
opistossa Rentoutumispäivän vanhemmille
. Päivän aikana
puhuimme voimavaroista, hyvinvoinnista, itsemyötätunnosta, omasta
itsestä huolehtimisesta ja tahdonvoimasta sekä teimme tietoisen
läsnäolon harjoituksia ja rentoutumisharjoituksia.
Päivästä muodostui terapeuttinen monessa mielessä. Jotkut vanhemmat sanoivat, että ensimmäistä kertaa kuulivat jonkun toisen vanhemman sanovan, että on väsynyt. Ettei kaikki lapsiperhearki olekaan kiiltokuvaa. Että muillakin perheillä on pulmia.
Monelle vanhemmalle tuntuu olevan vaikeaa muistaa, että myös omasta itsestä on hyvä pitää huolta. Lapsista pidetään huolta kympin (tai jopa yli sen) arvoisesti, mutta oma itse jää tärkeysjärjestyksessä viimeiselle sijalle. Jos jää aikaa, kun ensin on huolehdittu perhe-elämästä, työstä, lapsen harrastuksista ja vanhempaintoimikunnista, vanhenevista vanhemmista ja muista velvollisuuksista. Sitten jos jää aikaa, voin huolehtia itsestäni. Mutta miten? Kaikille ei muistu edes mieleen, mitä oli olla ihan oma itsensä ennen lapsia. Mistä minä pidinkään, mikä tuotti minulle nautintoa. Mitä voisin nyt tehdä, vaikka minulla onkin lapsia. Moni vanhempi totesi, että oma elämänpiiri on kovin kapea. Minä itse ja oma hyvinvointi on täysin unohduksissa. Ja onko edes sallittua unelmoida jostakin tai toivoa itselle jotain hyvää, kun lapsellehan se hyvä pitäisi toivoa.
Lähtökohtiani tällä päivälle olivat seuraavat ajatukset:
Yleistä vanhemmuudessa tuntuu olevan itsensä syyllistäminen ja sättiminen hyvin pienistä asioista. Taaskin tuli sanottua lapselle pahasti siinä tilanteessa, enkä ollut ihan satakympillä läsnä. Kehotin kurssilaisia miettimään viisi hyvää ominaisuutta itsestään vanhempana ja osalle tämä oli tosi vaikea tehtävä. He sanoivat, että osaisivat nimetä nopeasti 20 huonoa ominaisuutta, mutta että hyviä…ei niitä oikein löydy.
Mietimme, millä konstein arjesta saisi helpompaa ja miten arjen keskeltä löytäisi aikaa itselle. Osa käyttää siivoojaa, osa suunnittelee viikon ruokalistan etukäteen, ja näin aikaa ja aivokapasiteettia jää muuhunkin kuin ruuan miettimiseen. Totesimme, että toimivat rutiinit ovat tärkeitä sekä lapselle että aikuiselle. Mutta mistä löytää aikaa itselle ja omille tarpeille? Pitäisikö nekin laittaa näkyvin kalenteriin etteivät ne unohdu?
Työtapana kurssilla oli valmentava työote eli haastoin kurssilaiset miettimään omaa elämäntilannettaan ratkaisukeskeisten kysymysten kautta. Lisäksi keskustelimme monista teemoista, esim. omista arvoista vanhempana, miltä tuntuu tuottaa pettymys lapselle ja myös siitä, omistautuvatko monet vanhemmat liikaakin vain lapsilleen ja heidän tarpeilleen unohtaen täysin oman itsensä ja omat tarpeensa. Ja sitten on tietenkin se toinen äärilaita, että ei huolehdita lasten tarpeista vaan vain omista. Keskustelua olisi riittänyt paljonkin. Keskustelujen ja teorian lisäksi teimme sekä pidempiä että lyhyempiä tietoisen läsnäolon ja rentoutumisen harjoituksia.
Moni kurssilainen tuntui saavan ajateltavaa kurssin kautta. Toivon, että kurssilaiset pääsivät yksi tai kaksi porrasta eteenpäin kurssin aikana ja askelmat voivat jatkua kotona. Yksi kurssilainen sanoikin, että hän pitää kotona perhepalaverin ja puhuu miehellekin kurssin herättämistä ajatuksista.
Yleinen mielipide tuntui olevan, että tällainen kurssi on tärkeä vanhemmille. Kurssilaisilta saatu palaute oli hyvää:
Ihanan tärkeä ja loistava kurssi.
Rentoutumisharjoitukset olivat hyviä ja niitä oli runsaasti erilaisia.
Kurssilla oli kivasti sekä teoriaa, keskusteluja että rentoutumisharjoituksia.
Kevätkaudella Rentoutumispäivä vanhemmille
on Kalliolan
opistossa la 7.2.2015. Samainen kurssi on
nimellä Voimavaroja vanhemmuuteen
Espoon työväenopistossa la 31.1.2015.
Avainsanat: hyvinvointi, kurssit, mindfulness, rentoutuminen, vanhemmuus, voimavarat, voimavaroja vanhemmuuteen